Suomen posti (Posti Group Oyj) on valtionyritys, kuten Norjan postikin (Posten Norge AS). Norjan postin toimitusjohtajan Tone Willen vuosipalkan on ilmoitettu olevan 4 727 166 norjan kruunua, mikä on 475 855 euroa. Suomen Postin toimitusjohtajan Heikki Malisen vuosipalkka oli 987 764 euroa, eli noin kaksinkertainen norjalaiseen kollegaansa nähden.
Liikevaihto sen sijaan oli Posti Groupilla 1 647 milj. € (2017) ja Posten Norge konsernilla 25 miljardia NOK eli 2 517 milj. € (2015).
Työntekijöiden palkat norjalainen logistiikkatyöntekijä ansaitsee keskimäärin 43 690 NOK eli
4 398 euroa kuukaudessa ja asiakaspalvelussa työskentelevä 36460 NOK eli 3 670 euroa (fri fagbevegelse). Suomalaisen logistiikkatyöntekijän palkka keskimäärin 2400 euroa kuukaudessa (oikotie) ja asiakasnevojan 2446 eur kuukaudessa (duunitori).
Eli norjalaisen työntekijän palkka oli 1,5-2 kertaa isompi kuin suomalaisen. Toimitusjohtajilla suhde oli vastaava mutta päinvastainen. Tuloero norjalaisen työntekijän ja toimitusjohtajan välillä oli pienempi kuin suomalaisen toimitusjohtajan ja työntekijän. Kyse ei ole liikevaihdosta, koska sillä mitattuna norjalaisyritys on isompi.
Postin ongelma on mielestäni Suomessa omaksuttu liikestrategia ja palkkausarvot. Asia voidaan siis toisinkin hoitaa, jos poliittista tahtoa on. Mielestäni jo ajatus, että posti valtionyrityksenä tekee mahdollisimman suurta tulosta ja mielellään vielä siirretään pois parlamentaarisesta ohjauksesta pörssiin ostettavaksi on väärä. Valtionyhtiön perimmäisen ydintehtävän eli valtakunnan postinkuljetuksen ja logistiikkatoimintojen ylläpidon pitäisi olla pääasia, ei liikevoiton tuottaminen kaikin keinoin kuten nyt. Koko toimintastretegia pitäisi siis ajatella uudestaan, mielellään ottaen palkkauksessa demokraattisemmasta skandinaapuristamme mallia. Tämä on taistelua ja siinä sosialidemokraattien tai ammattiyhdistysliikkeen ei pitäisi enää vesittää omaa aatettaan. Ministeri Paatero ei saisi jättää toimia puolitiehen huolimatta kovasta painostuksesta.
Nykypsykologian menetelmät kuten mindfullness (tietoisuustaito) ja hyväksymis- ja omistautumisterapia (Pietikäinen) perustuvat oikeastaan päättelyvirheiden teoriaan. Ne ovat helposti tuotteistettavissa.
Buddhalaiset menetelmät ja mm. kristityillekin tuttu rukous nimetään ja systematisoidaan uudelleen.
Maailmanpoliittiset virtaukset vaikuttavat: Yhdysvallat on vastustanut Kiinan tekemää Tiibetin valtausta. Se ilmenee elokuvateollisuudessa ja suopeana suhtautumisena dalai-lamaan ja lamalaiseen uskontoon, mistä terapiat ammentavat (Hollywood).
Ongelma on vaikkapa potilaan joutuminen taloudelliseen ja henkiseen umpikujaan yhteiskunnan epäkohtien vuoksi. Onko kyseessä menetelmiä, joissa vain lakaistaan todelliset yhteiskunnalliset ongelmat pois näkyvistä, sillä köyhyys ei poistu, mikäli siitä aiheutuva kärsimys meditaatiolla pyritään kieltämään tai poistamaan mielestä. Vai hoidetaanko rikkaan ongelmaa: miten jaksaa Intiassa kulkea ottamatta köyhien kärsimystä itseensä.
Ovatko positiivinen psykologia ja mindfullness siis ilmentymiä totalitaristisesta uusliberalismista? Uusliberaali oppi pyrkii syyllistämään yksilön myös selkeästi yhteiskunnallisista epäkohdista, joihin yksilöllä käytännössä on hyvin rajoitettu vaikutusmahdollisuus (esim. Monbiot, 2014), poikkeuksen vaikutusmahdollisuuksien osalta muodostavat tietenkin
maailman mahtavat, ne 8 miestä, joiden yhteenlaskettu omaisuus ylittää
3,5 miljardin kanssaihmisen yhteenlasketun varallisuuuden.
Työttömän syyllistäminen työttömyydestään on yksi esimerkki. Sodan jaloista henkensä edestä pakenevien syyllistäminen toinen. Niitten ihmisten, jotka vastaanottomaissa joutuvat kärsimään pakolaisten maahantulosta, vihan demonisointi ja hyväksikäyttö poliittisessa pelissä kolmas.
Tässä päättelyvirheitä kerrakseen. Pitääkö olemassaolevat epäkohdat hyväksyä ja niistä seuraavat vihan ja epätoivon tunteet sammuttaa terapialla ja vielä vahvistaa em. päättelyvirheitä esim. työttömyys poistuu, kunhan hakee työpaikkaa -tyyliin, vaikka työpaikkoja olisi vähemmän tarjolla kuin hakijoita.
Daccache, Jenny George, ja Brandon Valeriano. 2012. Hollywood’s representations of the Sino-Tibetan conflict: politics, culture, and globalization. First edition. New York: Palgrave Macmillan.
David Van Biema. ”BUDDHISM IN AMERICA AN ANCIENT RELIGION GROWS EVER STRONGER ROOTS IN A NEW WORLD, WITH THE HELP OF THE MOVIES, POP CULTURE AND THE POLITICS OF REPRESSED TIBET”. Time Magazine 1997.
Norjan valtion omistaman öljyrahaston arvo on tätä nykyä 1000 miljardia dollaria eli noin 920 miljardia euroa (YLE). Se on parlamentaarisessa valvonnassa. Rahaston periaatteena on taata kaikille norjalaisille varallisuutta mahdollisimman pitkään vielä kun öljyvarat ovat huvenneet.
Kun maailmanlaajuisesti kehitysmaille, Venäjälle sekä Ruotsille ja Suomelle tarjotaan luonnonvaroille ja valtion ja kuntien omaisuudelle tai luonnollisille monopoleille, kuten sähkönsiirrolle ulkomaista omistusta, vaikkapa monikansallisille jättifirmoille, yksittäisille oligarkeille tai kasvottomille sijoitusyhtiöille, ovat norjalaiset jo 1970-luvulla luoneet strategian, joka hyödyttää norjalaisia kollektiivisesti.
Tämä on demokratian syvintä ymmärrystä. Myös valtio ja julkinen hallinto ja niiden omistusoikeus on tällöin ymmärretty eriytyneiksi liikeyritys -käsitteestä.
Suomen erinomaisen arvokkaan valtionyritysryppään ja kansallisen omaisuuden ja maaperän, joita surutta on myyty ja yksityistetty yritysmuotoon, kohtalo, on osoitus häpeällisestä ideologisesta harhasta, johon kaikki suomalaiset puolueet ovat langenneet. Valtio tai kunta eivät ole liikeyrityksiä, vaan demokratian toteuttamisorganisaatioita.
Uusliberaalissa taloudessa finanssisektori on reaalitaloutta suurempi talouden osa. Tuloerot repeävät, kun ne, joilla on sijoituksia rikastuvat korkoa korolle periaatteella ja ne, jotka saavat reaalitaloudesta tulonsa koko ajan menettävät lisää talouden "tehostuksen" vuoksi.
Norjalaiselle taloudelle nykyään vallitsevassa lähinnä amerikkalaisille oligarkeille palkitsevaksi tehdyssä maailmantaloudessa käykin niin, että valtion rahasto rikastuu kuin amerikkalainen oligarkki ja valtio voi kansalaisille kompensoida reaalitalouden ja finanssitalouden väliin muodostuneen epäsuhdan. Tämä on ainoita järkeenkäypiä menetelmiä, jolla uusliberalismin tuhoja voidaan korjata ilman väkivaltaista omaisuuden uusjakoa. Kansallista varainhoitorahastoa tähän tarkoituksen ehdottavat myös talousoppineet Blyth ja Lonergan populismia käsittelevässä kirjassaan Angrynomics (Blyth ja Lonergan 2020).
Tämän mahdollisuuden Ruotsi ja osin myös Suomi (on luovuttu omasta valuutasta ja keskuspankista) on hukannut. Suomessa on toisaalta kuitenkin ollut julkista varallisuutta: syyskuun 2018 lopussa suurin rahoitusvarallisuusmassa oli työeläkelaitoksilla, 207,5 mrd. euroa ja myös valtiolla ja kunnilla on ollut paljon saatavia, 70,0 ja 29,5 mrd. euroa.
Suomen julkisella sektorilla onkin itse asiassa positiivista nettorahoitusvarallisuutta 140,4 mrd. euroa, Norjan jälkeen toiseksi
eniten kehittyneistä maista (Haaparanta 2019). Käytetäänkö sitä järkevästi kansalaisten palvelujen ja maan infrastruktuurin parantamiseen on sitten toinen tarina. Venäjä oli Jeltsinin aikana jo joutumassa alennustilaan ja länsimaitten raaka-ainevarastoksi, kun FSB palautti tilanteen venäläisten omaan hallintaan. Rahastot Venäjällä tahtovat käsittääkseni kuitenkin edelleen isänmaallisuudesta huolimatta joutua henkilökohtaisille tileille.
Ruotsissa ja Suomessa lainsäädäntöä on jo 40 vuoden ajan muutettu ns. "markkinamalliin", mikä tarkoittaa julkisen omaisuuden yksityistämistä, myös millä tahansa alalla, missä mitään markkinoita ei oikeasti ole. Samalla kutistetaan valtion ja kuntien organisaatioita ja demokraattisen päätöksenteon piiriä ja köyhdytetään omaa kansallista kulttuuria. Alistutaan siirtomaaksi. Oikein sitä itse tajuamattakaan (Standing 2016)?
Juhannuksena tulee mieleen äiti, joka oli syntynyt 19.6.1941. Tänä vuonna hän olisi täyttänyt 78- vuotta. Syntymän ajankohta oli dramaattinen. Isä (eli vaarini) oli jo toisen kerran lähdössä sotaan kutsuttuna jossain itärajalla odottamassa hyökkäyskäskyä, eikä saanut lomaa lastaan katsomaan. Saksan sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan eli operaatio Barbarossa, mihin miekkaan Hitler lopullisesti hukkui, alkoi juhannuspäivänä 22.6.1941. Saksan liittolaisia olivat tuolloin Italia, Unkari, Romania, Kroatia ja Slovakia. Suomi liittyi hyökkäykseen 25.6.1941, mutta kuten perhehistoriastakin huomaa, oli tieto jo aiemmin sotilastoimia valmistelevissa piireissä tosiasia.
En koskaan vaarilta tullut kysyneeksi, milloin tämä tyttärensä ensi kertaa näki. Joka tapauksessa heidän suhteensa oli jotenkin läheinen, olen ymmärtänyt.
Hautakivi kertoo muutakin. Nimien sijoituksilla ja kultauksen kuluneisuudella on oma symboliarvonsa. Pitkään se teki kipeää. Kaikkeen tottuu, vaikka ei ymmärtäisikään miksi, kun on nähnyt miten lyhyt aikamme tässä maailmassa voi olla, missä turhuutta on niin paljon.
Joka tapauksessa nyt oli hautausmaalla kaunis kesäpäivä. Kukat täydessä loistossaan, nurmi vihreänä.
Lapsenlapset kasvavat ja iloitsevat. Joku jälki meistä tänne jää. Hyvää Juhannusta kaikille, keskikesän aurinko valaisee yönkin.
Britannia eroaa EU:sta. Niin. Maantieteelle ei kuitenkaan kukaan voi mitään. Ja historia on mennyttä, jota ei voi muuttaa. Britannia ja EU eivät voi eristäytyä toisistaan. Siteet ovat niin moninaiset.
Uutisten rummutus on tarkoitushakuista.
EU:ssa on maita, jotka tulee pitää ruodussa, jotta EU:n hajoamista ei tapahtuisi. Euro on tuonut Unionin yhä vaikeutuvaan poliittis-taloudelliseen asemaan. Pelikuvio, mikä antaa etua sekä Venäjälle että USA:lle, joskin eri syistä. Valuuttansa säilyttäneet, kuten Ruotsi ovat paremmassa suojassa tältä myllerrykseltä, joka kulminoituu Italian pankkimaailmaan ja Deutsche Bankin monimutkaisiin johdannaisjärjestelyihin.
Eurovaaleihin käydään Suomessa innolla. Suuressa osassa Eurooppaa äänestetään kutenkin laiskasti. Saattaa käydä niinkin, että siirtymä äärioikealle tapahtuu Euroopan parlamentissa.
RUOTSIN TERVEYDENHUOLTOJÄRJESTELMÄN YKSITYISTÄMINEN
KOHTI KATASTROFIA KANSANKODISSA
ja
SUOMI PERÄSSÄ
Opiskellesseni Turun yliopistossa terveydenhuollon erikoistumista varten 2001-2003, minua sisäisesti koko ajan kaihersi opetuksen sisältö, jossa oli huomattavasti ekonomistista puhetta ja suuntautumista. Samaan aikaan - ja jo aikaisemmin - valtion- ja kunnallishallinnossa ajettiin hallintomallina New Public Management (NPM) sisään, koko kuntalaki (KL, 2015) on räätälöity pikku hiljaa yksityistämistä varten. Oikeastaan kukaan ei asettanut opetusta kyseenalaiseksi. Ekonomistit olivat auktoriteetteja, terveydenhuollon ammatilaisille opetus tuli alalta, jota he eivät hallinneet. Uusliberaalia ajattelua ajettiin mieliin ja järjestelmään, usein talouden mikroteorian alkeiden avulla, terveystaloustieteenä. Se ei tuntunut hyvältä, mutta en osannut tuolloin hahmottaa, mistä oli kysymys.
Työssä sai todeta kunnallisen päätöksenteon siirtymän kamreerimaiseen ajatteluun ja asioista päättämiseen kehysbudjetoinnin määräämänä. Terveydenhuollossa pidettiin ihan hyvänä käytäntönä tarvittaessa ostaa lääkäripalveluja ulkoa tai reppufirmoilta, osin senkin vuoksi, etteivät lääkärit muutoin töihin tulleet. Pääasiassa lienee kuitenkin hallinnollinen muutos eli päättäjien valinta, kuten Vantaalla pandemiavuonna 2021 (Vantaan Sanomat). Tämä tehtiin, vaikka kustannukset nousivat huomattavasti, summilla, joilla olisi varmaankin voinut parantaa oman organisaation palkkoja ja perustaa uusia virkoja. Tämä ei ole täysin tuomittavaa toimintaa, mutta avaa kuin huomaamatta oven suurille ulkomaisille kasvottomille pääomasijoittajille, jotka hakevat voittoa, ja huolimatta mahtavasta mainostoimistojen sumutuspropagandasta, viis veisaavat kansanterveydestä tai potilaiden kohtaloista.
Olen sittemmin kyennyt mielestäni hahmottamaan itselleni mitä on tapahtunut, enkä mene ainakaan helpoimpiin ekonomistien virittämiin ansoihin.
Ruotsista kuitenkin löytyy professori Göran Dahlgrenin selvitys vuodelta 2018, missä hyvin käydään nämä asiat läpi.
Pyrin nyt myös referoimaan tässä lyhyesti ja omin huomioin tätä professori Göran Dahlgrenin yli kolmisataasivuista analyysiä Ruotsin terveydenhuollon yksityistämisestä 1970-luvulta tähän päivään, koska koen sen tärkeäksi (Dahlgren, 2018).
Suomi tulee SOTE:llaan perässä. Jollei kehitystä pysäytetä, menetämme demokraattiset vaikutusmahdollisuutemme terveydenhuollon järjestämiseen Suomessa ja alistumme yksityisten toimijoiden maksimaalisen voitontavoitteen määräämään terveydenhuoltoon. Siinä häviää Suomen kansantalous, sen kilpailukyvystä (terveydenhuoltomme taso laskee muihin maihin verrattuna) iso osa, keskiluokka ja työväki potilaina, sekä eri työntekijäryhmät, lääkärit, hoitajat ja muut terveydenhuollon järjestelmää ylläpitävät. NPM (new public management) on jo pitkään kaventanut lääkärijohtajien valtaa.
Mikäli myyntipuheissa kummitellut "valinnanvapaus" toteutuu, muuttuu terveydenhuollon tavoite: potilaan tarpeista lähtevästä yritysvoittoon tähtäävään. Tämä terveydenhuoltolain ja perustuslainkin vastaisesti.
Lisäksi katoavat demokraattisen päätöksenteon mahdollisuudet vaikuttaa terveydenhuoltopolitiikkaan ja sen valvontaan, yrityssalaisuus ja sopimustekniset juridiset ongelmat tekevät joustavan ja tehokkaan hallinnoinnin mahdottomaksi. Muutoinkin järkevä toiminta vaikeutuu yritysten rajapintojen ongelmista, kun jokainen toiminto on pilkottu eri yrityksen tehtäväksi ja yksinkertaisistakin asioista täytyy sopia ja neuvotella erikseen.
Taloudellisesti ajatellen avataan yksityisille voitontavoittelijoille, jotka usein ovat ulkomaisia kasvottomia sijoitusyhtiöitä, avoin piikki verovaroihin. Maksamamme verot siis kulkeutuvat niille, kunnan menoistahan suurin osa on sote-alojen menoja.
Koulujärjestelmä on Ruotsissa jo yksityistetty, mikä on osoittautunut epäonnistuneeksi teoksi kansalaisten ja ruotsalaisen yhteiskunnan kannalta. Myös OECD vaatii Ruotsilta koulujärjestelmän muutoksia yksityistämisen tuottamiin epäkohtiin.
Ruotsissa ollaan siis nyt havahduttu: kansan enemmistö - kuten Suomessakin - ei halua, että terveydenhuolto toimisi voittoa tuottavana yksityisyritysjärjestelmänä, vaikka poliittinen eliitti on ajanut tätä muutosta lobbareiden ja yksisuuntaisen propagandan avittamana jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Kaikissa ruotsalaisissa puolueissa on ideologista yksityistämistä vastustavia kansalaisia ja vaikuttajia. He ovat myös jo vuonna 2005 yhdistyneet järjestöksi "Gemensam Välfärd" eli Yhteinen Hyvinvointimme, joka Dahlgreninkin julkaisua levittää ja tekee tunnetuksi.
Suomessa asian tekee ajankohtaiseksi 2019 eduskuntavaalien alla vain osittain maton alle lakaistu SOTE-uudistus, jonka luuranko kirjassa paljastuukin ulkoa tuotetuksi, mikä asiaa tunteville ei tosin liene yllätys. Omaa ajattelua on käytetty Suomessa huolestuttavan vähän politiikan - ja erityisesti talouspolitiikan - teon luovana voimana. Aatteena on globalisaation julkisuudessa tällä hetkellä hyväksytty ilmenemismuoto eli uusliberaali totalitarismi vahvana taustalla, sen ainakin Valtiovarainministeriö on ottanut omaksi aatteekseen, jonka pohjalta laskelmansa laatii.
Terveydenhuoltojärjestelmän tavoite on Ruotsissa ja Suomessa kirjoitettu lakiin. Terveydenhuoltolaki (THL2010) on hyvä laki suomalaisia ajatellen. Tavoite ei ole ensisijaisesti voiton tuottaminen ulkomaisille pääomasijoittajille, vaan potilaan tarpeesta lähtevän hoidontarpeen mahdollisimman tehokas tuottaminen.
Maan hallitus kaatui ainakin näennäisesti soteongelmiin. Valinnanvapaus ja maakuntamalli olivat ne iskusanat, joilla uudistusta ajettiin. Bisnes on kuitenkin uudistuksen varsinainen kärkihanke. Uudistus on ollut hyvin epäsuosittu, kun on tullut ilmi mitä bisnesmalli tuo, vietyään muutoinkin niukentuneet verorahat Panaman pankkiholveihin (Finnwatch 2019) ja tarjottuaan ala-arvoista vanhustenhuoltoa ja -hoivaa (Valvira).
Oppositio on ollut hyvillään, kun hallituksen sote kaatui.
Mitä tilalle?
Surullista on, että suurimmalla oppositiopuolueella on tarjolla seuraavalle vaalikaudelle ihan sama uudistus, pienin - lähinnä terminologisin - muutoksin. SDP tarjoaa suurkaupunkimallia maakuntamallin tilalle. Näin olen ymmärtänyt. Toivottavasti olen väärässä.
Bisnes tässäkin edelleen kärkihankkeena, kuten punaisella tatcherismilla on ollut Clintonin, Blairin ja Schröderin kumppaneineen lakkautettua perinteisen sosialidemokraattisen talousajattelun.
Suurkaupunkimallin yhteydessä voidaan sitten vääntää siitä miten suuri alue olisi se oikea - viisaat ehdottavat 30 000 - 200 000 asukaspohjaa.
Kaikki edellä mainittu on saman levyn soittamista, mitä on tehty 1990-luvun laman ajoista asti.
Suomessa oli nimittäin 1980-luvun lopussa täysin toimiva ja edullinen kansanterveysmalli, jota olisi pitänyt kehittää, ei näivettää. Ilman maakuntia tai suurkaupunkimalleja. Näivetys tapahtui, kun julkista sektoria syytettiin tuhlaavaisuudesta pankkimaailman tehtyä hullunkauppoja ja taitamattomasti suoritettuun rahamarkkinoiden vapauttamiseen. Pankkisektori tuhlasi ja julkinen sektori joutui pelastamaan hätään joutuneen. Terveyden- ja sosiaalihuollon keskusjohtoisuus (Lääkintöhallitus) ja valtionosuusjärjestelmä ( ks. Mattila ss.193-198) faktisesti tuhottiin säästöjä tavoiteltaessa.
Suomi on harvaan asuttu pinta-alaltaan suuri maa. Kuntia on hyvin erikokoisia ja erilaisia. Vika ei ole kunnissa, eikä kunnissa muutoinkaan ole vikaa tai niitä ole liian vähän tai paljon. Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus pitäisi vain tasata valtakunnallisesti. Valtion rahoitus on ratkaisu. Emme tarvitse kuntayhtymiä, suurkuntia tai keskustelua kannattavuudesta, vaan menojen tasausta. Tämän pitää tapahtua koordinoidusti valtion normiohjauksessa. Kunnat voivat hyvin tuottaa perusterveyden- ja sosiaalihuollon omin voimin, mutta valtion normiohjauksessa. Myös toiminnan kuntarajat eli toimintayksikön koko olisivat eläviä, joustavia ja normiohjaukselle alisteisia, ideoita varmaan riittäisi toteutukseen. Tähän pitäisi perustaa valtakunnallinen kevyt ja demokraattinan asiantuntijaorganisaatio, ei antaa normitusta esim. Valtiovarainministeriölle, jossa alan asiantuntemiusta ei ole. Tilastot pitäisi keskittää tälle yksikölle ja laatia vaikka karttapohjaisesti. Suunnittelu olisi pitkäjänteistä ja seurattua.
Yksityinen sektori toimi kelan korvausten kautta täydentävänä järjestelmänä. Ihan hyvä systeemi pitää lääkärit ja hoitajat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja näin tukemassa järjestelmää kautta poliittisen kentän. Valinnanvapautta ja joustavuutta lisää työntekijälle. Tämä mahdollisti myös pienet yksiyisfirmat, eikä olisi pakottanut ketjuttamaan isoihin pääomasijoittajiin, jotka ovat ulkomaisia.
Nämä olisi pitänyt niveltää tietotekniikalla ja sosiaalistamalla yhteen, työterveyshuolto olisi voitu sulauttaa järjestelmään.
Valtion normiohjauksen purun kalleus ja näköalattomuus on toteutunut esim. terveydenhuollon tietojärjestelmiin hävinneinä miljardeina (Valtiontalouden tarkastus 2012). Kun kunnat ovat saaneet itsenäisesti päättää, tuloksena on kymmeniä toisiinsa kehnosti sovitettavissa olevia ja tietoergonomisesti huonosti käytettäviä järjestelmiä (Suomen Lääkärilehti 2010). Nämä on usein ostettu ulkomailta, lähinnä Yhdysvalloista (Apotti). Eikä niistä tahdo millään päästä eroon. Päinvastoin. Ala on kasvava markkina.
Tämä maassa, josta on lähtöisin jokaisessa maailman älylaitteessa olevien transistoreiden atomikerrostukseen perustuva pakkausmenetelmä, Nokia, kännykän idea, linux-järjestelmä, joka on androidipuhelimien käyttöjärjestelmän pohjalla ja vaikka mitä tietoteknistä osaamista.
Tämä osaaminen olisi pitänyt laittaa keskitetysti toimeen hyödyttämään maata ja kansalaisia.
Mikäli katsoo terveydenhuoltoa ideologisten lasien läpi markkinamallin ihannemaa on Yhdysvallat ja sitten kommunistinen systeemi Kuubassa. Eli jos on markkinamallin ideologinen kannattaja ajaa järjestelmää kohti USA:n mallia pois Kuuban mallista. Terveydenhuollon mittareilla Yhdysvallat pärjää huonommin kuin Kuuba ja järjestelmä on myös maailman kallein.
Mikäli halutaan tehokas terveydenhuollon järjestelmä se on siis pääasiassa Kuubalaisen kaltainen mutta siihen voidaan liittää Yhdysvaltain mallin kaltaisia ominaisuuksia. Kuubalainen terveydenhuolto on selvinnyt myös 2020 Sars 2 CoVid19 pandemiasta public health -strategiallaan (Augustin 2020), ja vaikka maa on köyhä, on tämän toteuttamiseen ollut varoja ja jatkoa ajatellen maan taloudelle tärkeä tulonlähde turismi varmasti tästä tiedosta hyötyy, joten laskelma tulee olemaan taloudellisestikin parempi kuin bisnesajattelulle rakennetuissa terveydenhuollon malleissa.
Espanjan perusterveydenhuolto (European Observatory HiT) on luku sinänsä. Se on maksuton ja perustuu perhelääkäreihin. Hyvä tapa ajatellen työntekijöitä ja potilaita. Järjestelmä on todettu kustannustehokkaaksi. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat Espanjassa suhteessa pienemmät kuin Suomessa. Espanjalaisten hallussa on myös nyt vuonna 2019 kansalaisten terveiden elinvuosien maailmanennätys (World Economic Forum). Koronaviruspandemiassa 2019-2020 alkaen Espanjan terveydenhuoltojärjestelmän puutteellisuus on tullut ilmi, koronakuolemia on ollut suhteettoman paljon.
Suomessa taas ollaan ihastuttu tietoteknisiin etäratkaisuihin, joissa lääkäri siirretään mahdollisimman kauas potilaasta (Terveyskylä). Parhaassa tapauksessa potilas tapaa kännykkänsä ja jonkin hauskan sairaalatalo-ohjelman, jossa voi pelailla ja saada lääkkeet postissa. Pandemian oloissa tämä voi olla hyväkin ratkaisu, samoin viruksen jäljittämiseen erikoistuneet apsit ja menetelmät. Kun nämä vielä ovat yhteydessä poliisin järjestelmien kanssa, niin pystytään karanteenitoimet rationaalisesti järjestämään.
Suomessa ei vaan haluta tulla "markkinamallin" laatikkoajattelusta pois, ei millään. Johtavaan asemaan sijoittuvien kansanterveyteen erikoistuneitten lääkäreiden ansioluettelossa lienee nykyään useammin MBA (master of business administration) kuin MPH (master of public health).
Tämä ajankohtana, jolloin alkaa yhä selvemmin käydä ilmi, ettei talousjärjestelmä pidemmän päälle voi toimia nykyisillä premisseillä.
Gagnon, Marie-Pierre et al. 2009. “Interventions for promoting information and communication technologies adoption in healthcare professionals” ed. Cochrane Effective Practice and Organisation of Care Group. Cochrane Database of Systematic Reviews. http://doi.wiley.com/10.1002/14651858.CD006093.pub2 (March 30, 2019).
On the occasion of Earth Day 2014, the World Affairs Council and the
Commonwealth Club are delighted to host the President of Iceland. As a
member of the Arctic Council, Iceland is at the forefront of those
nations in the North feeling the environmental effects brought on by
climate.
Motto: "Mikäli maapallo olisi pankki se olisi jo pelastettu."
Presidentti Olafur Grimssonin luento, joka pysähdyttää. Kannattaa tutustua. Voit myös kelata kohtiin.
Esimerkkejä sisällöstä:
1. 39 minuutin kohdalla kommentti Kiinasta. Kiina kiinnostui maalämmöstä ja alkoi sulkea hiilivoimaloitaan.
2. USA kykenisi tuottamaan (MIT:n tutkimusraportin mukaan) jo olemassaolevalla maalämpötekniikalla kaksi kertaa nykyisen sähköntuotantonsa verran energiaa. Tämä on parhaiten varjeltuja salaisuuksia USA:n energiakeskustelussa.
"Mikäli maapallo olisi pankki, se olisi jo pelastettu"
-Greenpeace
Jokainen saksalaisperhe on maksanut ainakin 8000 € pankkitukea Euroopan keskuspankin, EKP:n kautta (Transparenz TV). Suomen luku ilmeisesti samanlainen. Pankkituesta ei yleensä puhuta pankkitukena. Näin ongelmien korjaaminen estyy ja rahaa virtaa kasinopeleihin.
Tv-ohjelma, Clemens Ronnefeldt ja Frank Farenski, helmikuussa 2019.
on Josif Stalinin kehittämä termi (disinformaatio ), jolla tarkoitetaan tarkoituksellista harhaanjohtavaa tietoa tai tiedotusta. Tiedemies, joka tällaista harrastaa on yleensä vallanpitäjien tai valtavirran hännystelijä, kuten geneetikko Lysenko Neuvostoliitossa (Lysenko) ja saa edustaa ns. virallista näkemystä joko vallankahvassa, tai muutoin rahoittajien suosikkina, vaikka väitteet olisivat miten päättömiä tahansa.
Suomessa
Tästä on Suomessa esimerkkejä kansallissosialismin kaudelta 1930-44, kylmän sodan ajalta marksilais-tieteilijöiden osalta, ja nyt hännystelevät vallanpitäjää uusliberaalit ayn randilaiset, mikä tosin arvopohjaltaan ei kaukana kansallissosialismista ole, kun yhteiskunnan heikoimpien kimppuun käydään. Ja näin kerätään laakereita omaan hattuun ja työstetään mielipideilmastoa.
Nyt
Akateeminen henkilö ja palkittu dosentti Jari Ehrnrooth (Ehrnrooth) on kunnostautunut kunnon ayn randilaisena, ylen kolumnistuna, parhaaseen kuunteluaikaan. Tässä esimerkkejä:
Tulevaisuuden
sosiaalipolitiikka tarkoittaa jotakin muuta kuin valtion vastuuta
kansalaisistaan. Vastuu hyvästä elämästä kuuluu jatkossa yksilöille
itselleen, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.
Jari Ehrnroothin kolumni: Tulontasaus on harhakuvaa, joten on palattava sivistyksen, työn ja vaurastumisen arvoihin.Vaaleihin
rynnivät puolueet kannattavat kaikki jonkinlaista
tulontasauspolitiikkaa. Se on johtanut sosiaalihuoltovaltion nousuun ja
sivistysvaltion laskuun, kirjoittaa Jari Ehrnrooth Jari Ehrnroothin kolumni: Yksityistetään terveydenhuolto, koska se olisi meille kaikille paras malli
