Suomalainen demokratia

 

Mistä eduskunta puhuu?

 

 

Viime päivinä (30.1.2026) on kohuttu SDP:n organisaation ongelmista julkisuudessa, koko puoluejohto näyttävästi esillä. Samaan aikaan tapahtuu muutakin: Toimeentulotuen heikennykset tulevat voimaan. Orpon hallitus, perussuomalaiset ja kokoomus ovat päässeet säästämään. Ei miljardeja, mutta miljoonia. Kohde on valittu niin, että suomalainen kansalaisyhteiskunta murenee, veljeä ei auteta. Muutama sata tai tuhat köyhää kadulla pakkasessa lisää, ei kiinnosta politiikkaa saati mediaa, muutama sata tuhatta työtöntä on vain tilastoluku,  markkinat hoitaa ja säästetään kovasti, leikataan ja säästetään. Valtio kun ei ota velkaa yksityisen täytyy ottaa. Jäävät köyhät velkavankeuteen, eivät osaa talouttaan hoitaa!!

 

Valtaideologian mukaan he ovat itse syypäitä köyhyyteensä ja siis itse vastuussa tilaansa. Vaikka hallitus on tehnyt kaikkensa, jotta työttömyys lisääntyisi, omien mahdollisuuksien parantaa tilannettaan kaventamiseen ja monenlaiseen, vielä etupäässä byrokraattiseen ja taloudelliseen rankaisemiseen. Rikollisuus jää, kuten muissakin mafia-valtioissa mahdollisuudeksi hoitaa talous ja väkivalta turhaumien purkamiseen. 

 

Tässä tilanteessa opposition ja koko eduskunnan tehtävänä olisi puuttua ilmiselviin epäkohtiin - JOKA PÄIVÄ. Niitä riittää. Media ei niitä nosta esiin kohu-uutisten lomasta, tylsää arkea.

 

 Jonkin verran on keskusteltu amerikkalaisten asemasta pilvipalveluissa, vähemmin Yhdysvaltain sisällä käytävästä vallankaappaustaistelusta, jossa on kovat piipussa. Pilvipalvelut ovat meille selkeä uhka, pommi, jota pitäisi purkaa hallituksen ja eduskunnan turbovaihteella. Digikärkihanke on valtiollisena päämääränä meille todennäköisesti ulkoa asetettu, Suomi toimii piilaakson alihankkijana. Kun joku parempi innovaatio syntyy se myydään pois. Myyntivoittoja voisi tarkastella poliittisesti moneltakin näkökannalta - onko keskustelua? Pieni joukko luulee tietävänsä mihin mennään, jos ei tiedä, otetaan amerikkalainen konsultti, joka selvittää päämäärät. 

 

Poliittinen konsensus, opposition sopimukset hallitusvallan kanssa ovat TINA-politiikkaa, (there is no alternative - ei ole vaihtoehtoa), jossa esim. talouskysymyksistä tehdään "tieteellisiä" kysytään ekonomisteilta, ikään kuin heillä olisi vastaus ilman IDEOLOGIAA. Mikä on haihattelua ja toiveajattelua, jos ei tyhmyyttä. Talouden nobelin saajat ovat sangen ideologinen joukko. Jos Neuvostoliitto oli marksilaisen talousteorian vallassa on nyt tämä uusliberaali ameeban lailla muuttuva uusklassisen markkinatalousteorian muoto samassa asemassa. Uskonnon asemassa. Kaikki näkevät omassa elämässään miten menee. Suomessa viiveellä sillä hyvinvointivaltio romahtaa askeleittain.

 

Miksi Suomea ja suomalaisia näin vihataan? Pitäkää Suomen ja suomalaisten, niidenkin, jotka ovat toimeentulotuella puolta!!!! Puheet talouskasvusta ja valtionvelasta ovat poliittista retoriikkaa suomeksi valhetta. Näihin valheisiin pitää opposition käydä kiinni. 

 

Oppositio ei saa olla konsensus-Suomen uusliberaali perässähiihtäjä. 

 

 

Demokratia - "länsimaat" - naamiot putoavat - mafiayhteiskunta on levittäytynyt globaaliksi

 

 Demokratia

 

 Nyt kun demokratia on jo kaikille nähtävänä tosiasiana sammumassa Yhdysvalloissa nousee Leonard Cohenin kirjallinen satiiri mieleen. "Olisiko ollut demokratia joskus tulossa Yhdysvaltoihin?" näinkin voi tuon ymmärtää. Kannattaa kuunnella, kun selailee maailmanpolitiikan tapahtumia.

 

 

Globalisaatio 

 

Rammstein avaa tässä globalisaatiota, näkemys, että amerikkalaistaminen olisi globalisaatiota on aika suuri ja todellinen osa maailmanpolitiikkaa. Saksan tuhottua Euroopan toisessa maailmansodassa se jakautui Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain etupiireihin. Nyt sama kuvio palaa höystettynä BRICS-kuviolla ja Kiinan silkkitiellä. Miksi Euroopan pitää olla Vasalli?

Maailman pitäisi sotimisen ja valtasuhteiden järjestelyn sijaan keskittyä yhteistyöhön: pysäyttää luontokato, perustaa jubilee-järjestelmä, tasata eriarvoisuudet ja jakaa ruokavarat niin, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää. Tämä olisi nykytekniikalla ja varoin mahdollista. 

 Päämäärät ovat nyt väärät maailmassa. 

stalin-tekniikka hallinnossa

 

STALIN-TEKNIIKKA höystettynä Hitlerillä

Näin nykypäivän Yhdysvalloissa terrorisoidaan 

 

Trump esikuntineen käyttää hallitsemisessa Stalin-tekniikkaa: generalissimuksen mielialan ailahtelut ovat ideologia, laki ja järjestys. Tämä pitää alaiset ja koko kansan, nyt myös kansainvälisen yhteisön varpaillaan ja kuuliaisena. Stalin pysyi vallassa tiukasti kuolemaansa asti.

 

Kukaan ei voi tietää kenen pää on seuraavassa hetkessä pölkyllä. Hodorkovskit eli oligarkit, kuten Musk, Bezos ja Zuckerberg voidaan mitätöidä tarpeen vaatiessa. Trump on tosin kuuliainen Wall Streetille, oligarkit puolellaan, enkä usko tämän suhteen muuttuvan, vaikka varapresidentti ottaisi vallan, tässä ero Venäjään - vielä.

 

Yhteistä Putinille, Trumpille ja yleensä maailman gangstereille on tämä stalinismin ymmärrys. 

 

Trumpin esikunta on lukenut historiaa ja opiskellut vallan anastamisen teoriaa. Trumpin yksityisarmeija ICE muistuttaa 1930-luvun Saksan SA-joukkoja. Kuten SA juutalaisia, jahtaa ICE maahanmuuttajia. Kohta kohdejoukko lavenee - kaikki, jotka ajattelevat toisin kuin Trump tai joiden oletetaan olevan epälojaaleja hallinnolle. Tosiasiassa otetaan kiinni ketä halutaan, ICE:lle on annettu kiintiöt, kuten Stalinin puhdistuksissa NKVD:lle. 

 

Mielialat eivät ole neuvoteltavissa. Diplomatian aika on ohi.  

SUOMEN IDEA EDELLEEN KADOKSISSA

 

Suomen idea edelleen kadoksissa

myös sosialidemokraateilta 

 

 Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli parasta, mitä hallinnollisesti ollaan 1900-luvulla saatu aikaan. Siinä oli omat virheensä, joita olisi voinut vähitellen karsia pois. Siitä on luovuttu ja tartuttu uusliberaliin maailmankuvaan, ihmiskuvaan ja ideologiaan. Vallankumous on ollut käynnissä pienen porukan koko puoluekenttään ajamana ohjelmana 1980-luvun lopulta asti. Nyt tulokset alkavat näkyä: Suomi on muutettu valtiosta suomi oy:ksi, jossa kaikki mahdollinen ja mahdoton on tuotteistettu ja joka siitä johtuen myös on kaupan (esim. luonnonvarat: kaivokset, jotka ovat ulkomaalaisomistuksessa eivätkä maksa veroa kuin nimellisesti). New Public Management - Yhdysvalloissa 1970-luvulla kehitetty julkishallinnon yksityistämisideologia - on kattavasti säädetty lainsäädäntöön. Ilman erityistä keskustelua esim. eduskunnassa, joka näin on luopunut suuresta osasta vallastaan. Valta on siirtynyt rahalle. Monopolit, jotka kannattaisi pitää julkisessa on joko myyty kuten sähkönsiirto Carunalle tai siirtymässä pikku hiljaa yksityiseksi kuten rautatiet tai terveydenhuolto. 

 

Kun sääntökokoelma on näin muutettu, ovat muuttuneet myös kirjanpidon säännöt. Näin laadittu kirjanpito toimii kehysbudjetoinnin raamissa ja tuottaa halutunkaltaista tietoa. Esim. miten tuottavat hyvinvointialueet voittoa. Tavoitteena on taloudellinen kannattavuus tällä laskukaavalla. Tämä on yhtä vedenpitävä kirjanpitomenetelmä kuin Neuvostoliiton ns. suunnitelmatalous. Kansa maksaa viulut, pieni vähemmistö kerää voitot, usein jossain isossa sijoittajamaassa, joiden investointeja omat hallitusherrat odottavat vesi kielellä. Järjetöntä, jos valtio olemme ME - kansalaiset - mutta loogista, jos on suomi oy, jota omistetaan kautta maapallon Moskovasta Washingtoniin ja ties missä. He voittavat ja arvatenkin maksavat välistä, sillä korruptio on uusliberalismin yksi syy ja seuraus. 

 

Toiminnan päämäärissä on tapahtunut käsittämätön muutos: enää ei hoideta ongelmia eli ihmisten tarpeista ei huolehdita, vaan kerätään rahaa. Rahan keräys on myös progressiivisesta verotuksesta muutettu erilaisten yritysten voitoiksi. Tästä johtuu esim. terveydenhoitouudistuksen pieleen meno. Päämäärä on väärä. Kansalaisen näkökulmasta terveydenhuolto ei tule korjautumaan, ennen kuin päämäärä muutetaan. Se ei ole näköpiirissä. Verotuksen muuttumista yritysvoitoiksi ei laajalti ymmärretä. Talousoppineiten keskuudessa ei suvaita toisinajattelijoita, joten tieto pimitetään kansalaisilta. Tämä vertautuu Semmelweissin kohteluun kollegoiden taholta hänen keksittyään lapsivuodekuolemiin tehokkaan hoidon: kädet pitää lääkärin pestä tultuaan ruumishuoneelta synnytyshuoneeseen. Tätä eivät lääkärikollegat voineet sietää ja Semmelweiss ajettiin eristyksiin. Suomessa savustetaan toisinajatteleva talousteoreetikko ulos akatemiasta.

 

Uusliberaaliin ideologiaan kuuluu, että pikkuvaltiot luopuvat itsenäisyydestään. Suomi on tässä ollut mallioppilas ja kaikissa pöydissä, ei päättämässä, mutta muutama poliitikko on saanut ns. ilmaiset ateriat Brysselissä, Davosissa ja myös kotimaassa.

 

Tämän kaiken on voinut jotenkin hyväksyä kansallisen turva-ajatuksen vuoksi: ehkä meille on parempi olla osana isompaa ja vahvaa joukkoa, kun olemme rajamaa. Nyt turvallisuusnäkökohta on myös romahtanut ei vielä täysin, mutta isosti. Tällä hetkellä sitä avittaa myös kansalaisyhteiskunnan tietoinen romauttaminen tänä päivänä kokoomuksen ja perussuomalaisten toimesta. Muilla puolueilla ei ole paljon puhtaammat jauhot pussissa, valitetavasti. Poliitikoista suurin osa ei välitä, vaikka valtiolaiva uppoaisi, kunhan saa itse matkustaa ykkösluokassa. Taloudellinen eliitti ei ilmeisesti ole enää mukana Suomen valtiossa, vaan ainoastan pörssiosakkaana suomi oy:ssä. Tietyn tulotason omaava voi liikkua vapaasti maailman markkinoilla ja asustaa missä lystää, Wahlroos esimerkkinä, Suomi ei merkitse heille jotain erityistä, ei johonkin kiinteistöön liittyvää omistussuhdetta enempää. 1990-luvun alussa tapahtunut pankkikriisin aiheuttama korruptio on juurtunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Valitettavasti.

 

Seuraava taulukko on Heikki Patomäen kirjasta "Uusliberalismi Suomessa" vuodelta  2007. Tietoa on ollut saatavilla uusliberalismista jo 1970-luvulta asti, muissa maissa toteutetut uudistukset ja niiden seuraukset ovat olleet saatavilla. Olen saanut ymmärryksen, että esim. professori Juho Saarella on käsitys, että seuraukset pitäisi arvioida vasta kun uudistukset on tehty, koska joka maassa uudistus on omanlaisensa. Ad hoc tutkimus on mielestäni väärä käytännön politiikan kannalta. Ensin pitäisi tiedostaa ulkomailla tapahtuneet muutokset yhteiskunnassa ja arvoida, onko tässä järkeä meidän kannaltamme, esim. hyvä selvitys Ruotsin terveydenhuollon uudistuksesta, jota meillä on jäljitelty, on olemassa prof. Göran Dahlgreniltä netissä vapaasti saatavana. Näin ei ole Suomessa puolueettomasti tehty, vaan on kuunneltu yksipuolisesti tietyn suunnan konsultteja. Tässä esim. norjalaiset ja islantilaiset ovat olleet itsenäisempiä, on käytetty omaa harkintaa. Sosialidemokraattien soisin tutustuvan alla olevaan taulukkoon, sosialidemokraateissa on ollut 1980-luvulta vahva blairilainen uusliberaali siipi, joka edustaa ja on toteuttanut uusliberaalia mallia. Onko se sosialidemokraattisen puolueen ihanne edelleen 2026 ja eteenpäin vai olisiko aika itsetutkiskeluun?