Positiivinen psykologia ja mindfullness

 

 

Psykologiaa ja politiikkaa

Nykypsykologian menetelmät kuten mindfullness (tietoisuustaito) ja hyväksymis- ja omistautumisterapia (Pietikäinen) perustuvat oikeastaan päättelyvirheiden teoriaan. Ne ovat helposti tuotteistettavissa.

Buddhalaiset menetelmät ja mm. kristityillekin tuttu rukous nimetään ja systematisoidaan uudelleen.

 

Maailmanpoliittiset virtaukset vaikuttavat: Yhdysvallat on vastustanut Kiinan tekemää Tiibetin valtausta. Se ilmenee elokuvateollisuudessa ja suopeana suhtautumisena dalai-lamaan ja lamalaiseen uskontoon, mistä terapiat ammentavat (Hollywood).

 

Ongelma on vaikkapa potilaan joutuminen taloudelliseen ja henkiseen umpikujaan yhteiskunnan epäkohtien vuoksi. Onko kyseessä menetelmiä, joissa vain lakaistaan todelliset yhteiskunnalliset ongelmat pois näkyvistä, sillä köyhyys ei poistu, mikäli siitä aiheutuva kärsimys meditaatiolla pyritään kieltämään tai poistamaan mielestä. Vai hoidetaanko rikkaan ongelmaa: miten jaksaa Intiassa kulkea ottamatta köyhien kärsimystä itseensä.

Ovatko positiivinen psykologia ja mindfullness siis ilmentymiä totalitaristisesta uusliberalismista? Uusliberaali oppi pyrkii syyllistämään yksilön myös selkeästi yhteiskunnallisista epäkohdista, joihin yksilöllä käytännössä on hyvin rajoitettu vaikutusmahdollisuus (esim. Monbiot, 2014), poikkeuksen vaikutusmahdollisuuksien osalta muodostavat tietenkin maailman mahtavat, ne 8 miestä, joiden yhteenlaskettu omaisuus ylittää 3,5 miljardin kanssaihmisen yhteenlasketun varallisuuuden.  

Työttömän syyllistäminen työttömyydestään on yksi esimerkki. Sodan jaloista henkensä edestä pakenevien syyllistäminen toinen. Niitten ihmisten, jotka vastaanottomaissa joutuvat kärsimään pakolaisten maahantulosta, vihan demonisointi ja hyväksikäyttö poliittisessa pelissä kolmas.

Tässä päättelyvirheitä kerrakseen. Pitääkö olemassaolevat epäkohdat hyväksyä ja niistä seuraavat vihan ja epätoivon tunteet sammuttaa terapialla ja vielä vahvistaa em. päättelyvirheitä esim. työttömyys poistuu, kunhan hakee työpaikkaa -tyyliin, vaikka työpaikkoja olisi vähemmän tarjolla kuin hakijoita.

Lähteet:

”Cognitive Bias”. https://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_bias.

Daccache, Jenny George, ja Brandon Valeriano. 2012. Hollywood’s representations of the Sino-Tibetan conflict: politics, culture, and globalization. First edition. New York: Palgrave Macmillan.

David Van Biema. ”BUDDHISM IN AMERICA AN ANCIENT RELIGION GROWS EVER STRONGER ROOTS IN A NEW WORLD, WITH THE HELP OF THE MOVIES, POP CULTURE AND THE POLITICS OF REPRESSED TIBET”. Time Magazine 1997.

Monbiot, George. 2014. ”Sick of This Market-Driven World? You Should Be”. The Guardian. https://www.theguardian.com/commentisfree/2014/aug/05/neoliberalism-mental-health-rich-poverty-economy.

Pietikäinen, Arto. ”Joustava Mieli”. Joustava Mieli. http://www.joustavamieli.com/p/esittely.html.

Kesytetty uusliberalismi, mietteitä Norjan öljyrahastosta

 

Kesytetty uusliberalismi

 

(kuva: norsk wikipedia)

 

Norjan valtion omistaman öljyrahaston arvo on tätä nykyä 1000 miljardia dollaria eli noin 920 miljardia euroa (YLE). Se on parlamentaarisessa valvonnassa. Rahaston periaatteena on taata kaikille norjalaisille varallisuutta mahdollisimman pitkään vielä kun öljyvarat ovat huvenneet.

Kun maailmanlaajuisesti kehitysmaille, Venäjälle sekä Ruotsille ja Suomelle tarjotaan luonnonvaroille ja valtion ja kuntien omaisuudelle tai luonnollisille monopoleille, kuten sähkönsiirrolle ulkomaista omistusta, vaikkapa monikansallisille jättifirmoille, yksittäisille oligarkeille tai kasvottomille sijoitusyhtiöille, ovat norjalaiset jo 1970-luvulla luoneet strategian, joka hyödyttää norjalaisia kollektiivisesti.

Tämä on demokratian syvintä ymmärrystä. Myös valtio ja julkinen hallinto ja niiden omistusoikeus on tällöin ymmärretty eriytyneiksi liikeyritys -käsitteestä.

Suomen erinomaisen arvokkaan valtionyritysryppään ja kansallisen omaisuuden ja maaperän, joita surutta on myyty ja yksityistetty yritysmuotoon, kohtalo, on osoitus häpeällisestä ideologisesta harhasta, johon kaikki suomalaiset puolueet ovat langenneet. Valtio tai kunta eivät ole liikeyrityksiä, vaan demokratian toteuttamisorganisaatioita.

Uusliberaalissa taloudessa finanssisektori on reaalitaloutta suurempi talouden osa. Tuloerot repeävät, kun ne, joilla on sijoituksia rikastuvat korkoa korolle periaatteella ja ne, jotka saavat reaalitaloudesta tulonsa koko ajan menettävät lisää talouden "tehostuksen" vuoksi.

Norjalaiselle taloudelle nykyään vallitsevassa lähinnä amerikkalaisille oligarkeille palkitsevaksi tehdyssä maailmantaloudessa käykin niin, että valtion rahasto rikastuu kuin amerikkalainen oligarkki ja valtio voi kansalaisille kompensoida reaalitalouden ja finanssitalouden väliin muodostuneen epäsuhdan. Tämä on ainoita järkeenkäypiä menetelmiä, jolla uusliberalismin tuhoja voidaan korjata ilman väkivaltaista omaisuuden uusjakoa. Kansallista varainhoitorahastoa tähän tarkoituksen ehdottavat myös talousoppineet Blyth ja Lonergan populismia käsittelevässä kirjassaan Angrynomics (Blyth ja Lonergan 2020).

Tämän mahdollisuuden Ruotsi ja osin myös Suomi (on luovuttu omasta valuutasta ja keskuspankista) on hukannut. Suomessa on toisaalta kuitenkin ollut julkista varallisuutta: syyskuun 2018 lopussa suurin rahoitusvarallisuusmassa oli työeläkelaitoksilla, 207,5 mrd. euroa ja myös valtiolla ja kunnilla on ollut paljon saatavia, 70,0 ja 29,5 mrd. euroa. Suomen julkisella sektorilla onkin itse asiassa positiivista nettorahoitusvarallisuutta 140,4 mrd. euroa, Norjan jälkeen toiseksi eniten kehittyneistä maista (Haaparanta 2019). Käytetäänkö sitä järkevästi kansalaisten palvelujen ja maan infrastruktuurin parantamiseen on sitten toinen tarina. Venäjä oli Jeltsinin aikana jo joutumassa alennustilaan ja länsimaitten raaka-ainevarastoksi, kun FSB palautti tilanteen venäläisten omaan hallintaan. Rahastot Venäjällä tahtovat käsittääkseni kuitenkin edelleen isänmaallisuudesta huolimatta joutua henkilökohtaisille tileille.


Ruotsissa ja Suomessa lainsäädäntöä on jo 40 vuoden ajan  muutettu ns. "markkinamalliin", mikä tarkoittaa julkisen omaisuuden yksityistämistä, myös millä tahansa alalla, missä mitään markkinoita ei oikeasti ole. Samalla kutistetaan valtion ja kuntien organisaatioita ja demokraattisen päätöksenteon piiriä ja köyhdytetään omaa kansallista kulttuuria. Alistutaan siirtomaaksi. Oikein sitä itse tajuamattakaan (Standing 2016)?




Lähteet:

Haaparanta Pertti, Kanninen Ohto, Taimio Heikki. “Kestävyysvaje Johtaa Talouspolitiikan Harhapoluille.” Talous & Yhteiskunta 2019(1). https://labour.fi/t&y/kestavyysvaje-johtaa-talouspolitiikan-harhapoluille/.

Luce, Edward. 2020. “Angrynomics, by Eric Lonergan and Mark Blyth.” Financial Times. https://amp.ft.com/content/94b0f800-a0c6-11ea-b65d-489c67b0d85d?__twitter_impression=true.

Standing, Guy. 2016. The Corruption of Capitalism: Why Rentiers Thrive and Work Does Not Pay. London: Biteback Publishing.

“Viking VS Wolves On Wallstreet.” Ulkolinja: Norjan öljymiljoonat – maailman suurin valtion rahasto haluaa sijoittaa eettisesti. https://www.blogger.com/blogger.g?tab=wj&blogID=4647670178129724026#editor/target=post;postID=2647944732687673057;onPublishedMenu=publishedposts;onClosedMenu=publishedposts;postNum=6;src=link.