RUOTSIN TERVEYDENHUOLTOJÄRJESTELMÄN YKSITYISTÄMINEN
KOHTI KATASTROFIA KANSANKODISSA
ja
SUOMI PERÄSSÄ
Opiskellesseni Turun yliopistossa terveydenhuollon erikoistumista varten 2001-2003, minua sisäisesti koko ajan kaihersi opetuksen sisältö, jossa oli huomattavasti ekonomistista puhetta ja suuntautumista. Samaan aikaan - ja jo aikaisemmin - valtion- ja kunnallishallinnossa ajettiin hallintomallina New Public Management (NPM) sisään, koko kuntalaki (KL, 2015) on räätälöity pikku hiljaa yksityistämistä varten. Oikeastaan kukaan ei asettanut opetusta kyseenalaiseksi. Ekonomistit olivat auktoriteetteja, terveydenhuollon ammatilaisille opetus tuli alalta, jota he eivät hallinneet. Uusliberaalia ajattelua ajettiin mieliin ja järjestelmään, usein talouden mikroteorian alkeiden avulla, terveystaloustieteenä. Se ei tuntunut hyvältä, mutta en osannut tuolloin hahmottaa, mistä oli kysymys.
Työssä sai todeta kunnallisen päätöksenteon siirtymän kamreerimaiseen ajatteluun ja asioista päättämiseen kehysbudjetoinnin määräämänä. Terveydenhuollossa pidettiin ihan hyvänä käytäntönä tarvittaessa ostaa lääkäripalveluja ulkoa tai reppufirmoilta, osin senkin vuoksi, etteivät lääkärit muutoin töihin tulleet. Pääasiassa lienee kuitenkin hallinnollinen muutos eli päättäjien valinta, kuten Vantaalla pandemiavuonna 2021 (Vantaan Sanomat). Tämä tehtiin, vaikka kustannukset nousivat huomattavasti, summilla, joilla olisi varmaankin voinut parantaa oman organisaation palkkoja ja perustaa uusia virkoja. Tämä ei ole täysin tuomittavaa toimintaa, mutta avaa kuin huomaamatta oven suurille ulkomaisille kasvottomille pääomasijoittajille, jotka hakevat voittoa, ja huolimatta mahtavasta mainostoimistojen sumutuspropagandasta, viis veisaavat kansanterveydestä tai potilaiden kohtaloista.
Olen sittemmin kyennyt mielestäni hahmottamaan itselleni mitä on tapahtunut, enkä mene ainakaan helpoimpiin ekonomistien virittämiin ansoihin.
Ruotsista kuitenkin löytyy professori Göran Dahlgrenin selvitys vuodelta 2018, missä hyvin käydään nämä asiat läpi.
Pyrin nyt myös referoimaan tässä lyhyesti ja omin huomioin tätä professori Göran Dahlgrenin yli kolmisataasivuista analyysiä Ruotsin terveydenhuollon yksityistämisestä 1970-luvulta tähän päivään, koska koen sen tärkeäksi (Dahlgren, 2018).
Suomi tulee SOTE:llaan perässä. Jollei kehitystä pysäytetä, menetämme demokraattiset vaikutusmahdollisuutemme terveydenhuollon järjestämiseen Suomessa ja alistumme yksityisten toimijoiden maksimaalisen voitontavoitteen määräämään terveydenhuoltoon. Siinä häviää Suomen kansantalous, sen kilpailukyvystä (terveydenhuoltomme taso laskee muihin maihin verrattuna) iso osa, keskiluokka ja työväki potilaina, sekä eri työntekijäryhmät, lääkärit, hoitajat ja muut terveydenhuollon järjestelmää ylläpitävät. NPM (new public management) on jo pitkään kaventanut lääkärijohtajien valtaa.
Mikäli myyntipuheissa kummitellut "valinnanvapaus" toteutuu, muuttuu terveydenhuollon tavoite: potilaan tarpeista lähtevästä yritysvoittoon tähtäävään. Tämä terveydenhuoltolain ja perustuslainkin vastaisesti.
Lisäksi katoavat demokraattisen päätöksenteon mahdollisuudet vaikuttaa terveydenhuoltopolitiikkaan ja sen valvontaan, yrityssalaisuus ja sopimustekniset juridiset ongelmat tekevät joustavan ja tehokkaan hallinnoinnin mahdottomaksi. Muutoinkin järkevä toiminta vaikeutuu yritysten rajapintojen ongelmista, kun jokainen toiminto on pilkottu eri yrityksen tehtäväksi ja yksinkertaisistakin asioista täytyy sopia ja neuvotella erikseen.
Taloudellisesti ajatellen avataan yksityisille voitontavoittelijoille, jotka usein ovat ulkomaisia kasvottomia sijoitusyhtiöitä, avoin piikki verovaroihin. Maksamamme verot siis kulkeutuvat niille, kunnan menoistahan suurin osa on sote-alojen menoja.
Työssä sai todeta kunnallisen päätöksenteon siirtymän kamreerimaiseen ajatteluun ja asioista päättämiseen kehysbudjetoinnin määräämänä. Terveydenhuollossa pidettiin ihan hyvänä käytäntönä tarvittaessa ostaa lääkäripalveluja ulkoa tai reppufirmoilta, osin senkin vuoksi, etteivät lääkärit muutoin töihin tulleet. Pääasiassa lienee kuitenkin hallinnollinen muutos eli päättäjien valinta, kuten Vantaalla pandemiavuonna 2021 (Vantaan Sanomat). Tämä tehtiin, vaikka kustannukset nousivat huomattavasti, summilla, joilla olisi varmaankin voinut parantaa oman organisaation palkkoja ja perustaa uusia virkoja. Tämä ei ole täysin tuomittavaa toimintaa, mutta avaa kuin huomaamatta oven suurille ulkomaisille kasvottomille pääomasijoittajille, jotka hakevat voittoa, ja huolimatta mahtavasta mainostoimistojen sumutuspropagandasta, viis veisaavat kansanterveydestä tai potilaiden kohtaloista.
Olen sittemmin kyennyt mielestäni hahmottamaan itselleni mitä on tapahtunut, enkä mene ainakaan helpoimpiin ekonomistien virittämiin ansoihin.
Ruotsista kuitenkin löytyy professori Göran Dahlgrenin selvitys vuodelta 2018, missä hyvin käydään nämä asiat läpi.
Pyrin nyt myös referoimaan tässä lyhyesti ja omin huomioin tätä professori Göran Dahlgrenin yli kolmisataasivuista analyysiä Ruotsin terveydenhuollon yksityistämisestä 1970-luvulta tähän päivään, koska koen sen tärkeäksi (Dahlgren, 2018).
Suomi tulee SOTE:llaan perässä. Jollei kehitystä pysäytetä, menetämme demokraattiset vaikutusmahdollisuutemme terveydenhuollon järjestämiseen Suomessa ja alistumme yksityisten toimijoiden maksimaalisen voitontavoitteen määräämään terveydenhuoltoon. Siinä häviää Suomen kansantalous, sen kilpailukyvystä (terveydenhuoltomme taso laskee muihin maihin verrattuna) iso osa, keskiluokka ja työväki potilaina, sekä eri työntekijäryhmät, lääkärit, hoitajat ja muut terveydenhuollon järjestelmää ylläpitävät. NPM (new public management) on jo pitkään kaventanut lääkärijohtajien valtaa.
Mikäli myyntipuheissa kummitellut "valinnanvapaus" toteutuu, muuttuu terveydenhuollon tavoite: potilaan tarpeista lähtevästä yritysvoittoon tähtäävään. Tämä terveydenhuoltolain ja perustuslainkin vastaisesti.
Lisäksi katoavat demokraattisen päätöksenteon mahdollisuudet vaikuttaa terveydenhuoltopolitiikkaan ja sen valvontaan, yrityssalaisuus ja sopimustekniset juridiset ongelmat tekevät joustavan ja tehokkaan hallinnoinnin mahdottomaksi. Muutoinkin järkevä toiminta vaikeutuu yritysten rajapintojen ongelmista, kun jokainen toiminto on pilkottu eri yrityksen tehtäväksi ja yksinkertaisistakin asioista täytyy sopia ja neuvotella erikseen.
Taloudellisesti ajatellen avataan yksityisille voitontavoittelijoille, jotka usein ovat ulkomaisia kasvottomia sijoitusyhtiöitä, avoin piikki verovaroihin. Maksamamme verot siis kulkeutuvat niille, kunnan menoistahan suurin osa on sote-alojen menoja.
Koulujärjestelmä on Ruotsissa jo yksityistetty, mikä on osoittautunut epäonnistuneeksi teoksi kansalaisten ja ruotsalaisen yhteiskunnan kannalta. Myös OECD vaatii Ruotsilta koulujärjestelmän muutoksia yksityistämisen tuottamiin epäkohtiin.
Ruotsissa ollaan siis nyt havahduttu: kansan enemmistö - kuten Suomessakin - ei halua, että terveydenhuolto toimisi voittoa tuottavana yksityisyritysjärjestelmänä, vaikka poliittinen eliitti on ajanut tätä muutosta lobbareiden ja yksisuuntaisen propagandan avittamana jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Kaikissa ruotsalaisissa puolueissa on ideologista yksityistämistä vastustavia kansalaisia ja vaikuttajia. He ovat myös jo vuonna 2005 yhdistyneet järjestöksi "Gemensam Välfärd" eli Yhteinen Hyvinvointimme, joka Dahlgreninkin julkaisua levittää ja tekee tunnetuksi.
Suomessa asian tekee ajankohtaiseksi 2019 eduskuntavaalien alla vain osittain maton alle lakaistu SOTE-uudistus, jonka luuranko kirjassa paljastuukin ulkoa tuotetuksi, mikä asiaa tunteville ei tosin liene yllätys. Omaa ajattelua on käytetty Suomessa huolestuttavan vähän politiikan - ja erityisesti talouspolitiikan - teon luovana voimana. Aatteena on globalisaation julkisuudessa tällä hetkellä hyväksytty ilmenemismuoto eli uusliberaali totalitarismi vahvana taustalla, sen ainakin Valtiovarainministeriö on ottanut omaksi aatteekseen, jonka pohjalta laskelmansa laatii.
Terveydenhuoltojärjestelmän tavoite on Ruotsissa ja Suomessa kirjoitettu lakiin. Terveydenhuoltolaki (THL2010) on hyvä laki suomalaisia ajatellen. Tavoite ei ole ensisijaisesti voiton tuottaminen ulkomaisille pääomasijoittajille, vaan potilaan tarpeesta lähtevän hoidontarpeen mahdollisimman tehokas tuottaminen.
Kirjallisuus:
Kirjallisuus:
‘När Sjukvården Blev En Marknad – Effekter Och Alternativ - Arena Idé’ <http://arenaide.se/bocker/nar-sjukvarden-blev-en-marknad-effekter-och-alternativ/> [accessed 13 April 2019]
‘New Public Management’, Wikipedia, 2019 <https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=New_Public_Management&oldid=888620444> [accessed 13 April 2019]
Oy, Edita Publishing, ‘FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Kuntalaki 410/2015’ <https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150410?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuntalaki> [accessed 13 April 2019]
———, ‘FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Terveydenhuoltolaki 1326/2010’ <https://doi.org//fi/laki/ajantasa/2010/20101326?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=terveydenhuoltolaki>
‘Uusi julkisjohtamisen oppi’, Wikipedia, 2018 <https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uusi_julkisjohtamisen_oppi&oldid=17764781> [accessed 13 April 2019]
