Saksa päätyi hallituskriisiin.
Kuten aiemmin olen todennut, Saksassa pinnan alla on virtauksia, jotka kannattaisi ottaa huomioon ja todesta.
Huolestuttavaksi tilantee tekee SPD:n Schröderin aikaan tehty ideologinen siirtymä new-democrat - new-labour -linjalle, kannattamaan uusliberalistista talouspolitiikkaa. Saksassa kipurajan ylittänyt matalapalkkatyöllistäminen oli juuri SPD:n aikaansaamaa.
Hylätessään hyvinvointivaltion ja liittyessään maailmanlaajuiseen globaaleja suuryrityksiä ja isoja kansallisvaltioita suosivaan globalisaatio- ja kolonialisaatiokehitykseen, jossa keski- ja työväenluokka uhrataan superrikkaiden eteen, jätetään nämä äänestäjät oikeistopopulistien armoille. On jo nähty, että hyvinvointivaltiota puolustavan poliittisen tahon puuttuessa turvaudutaan mihin tahansa rahavallan rahoittamien mediavelhojen tarjoamaan oljenkorteen, kuten USA:ssa Trumpiin ja Ranskassa Macroniin.
Saksan ollessa Euroopan mahtivalta, sen kääntyminen pitkästä aikaa oikeistopopulismiin, on kaikille ja erityisesti Unioniin kuuluville sangen huolestuttavaa. Venäjä myös tätä kehitystä kulisseissa tukee.
Mikäli SPD ei nyt vaihda politiikkaa ja menee new-labour -agendalla hallitukseen, se seuraavissa vaaleissa tulee hyvin todennäköisesti häviämään kartalta poliittisena voimatekijänä.
Käsittääkseni tämä on Schultzille viimeinen mahdollisuus kääntää kelkka työväen- ja keskiluokan puoleen. Uusliberaalin politiikan vaihtaminen Britannian Labourin tavoin takaisin sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion puolustajaksi ja kiristys- eli austerity -politiikan vaihtaminen uudenlaiseen taloudenpitoon ja luopuminen pankkijohtoisuudesta ja amerikkalaisten toisesta maailmansodasta lähtien ylläpitämästä lieasta pelastaisi käsittääkseni SPD:n ja koko Euroopan epävarmalta mustalta tulevaisuudelta.
