The Year begins with democracy in danger. And this is not something that was in shadows in December. It was predictable.
Vuosi 2021 alkoi dramaattisissa merkeissä. Eikä sattumalta. Allaolevassa haastattelussa joulukuulta 2020 käy ilmi, että tietoa oli. Sitä ikäänkuin leijui ilmassa ennen 6.1. masinoitua vallankaappausyritystä. Vielä kymmenen päivää epävarmuudessa Yhdysvaltain hallinnon käyttäytymisestä.
Euroopan tilaa voidaan pohtia Kreikasta käsin. Austerity eli ordoliberalismi on EU:ta vainoava oppi.
Muualla blogissa, esim. "Maailmantalous" -osassa analysoidaan syitä tähän kehitykseen.
Tulojen ja varallisuuden jakautuminen maailmassa 2017 ja kehitysavun todellinen suunta (videon tekijä on ilmoittanut ajankohdan epäselvästi, uusinta päivitystä ei ole tehty, kehitys on vielä kärjistetympää kuin tästä näemme, trendi on kuitenkin nähtävissä selkeästi):
Tilanne Credit Suissen mukaan 2019 siitä, missä maan varakkain 1% väestöstä omistaa enemmän kuin puolet maan varallisuudesta eli oikeastaan taloudellinen oligarkia vallitsee (Credit Suisse Global Wealth report):
Huomioi erityisesti Venäjä, Ruotsi, USA, Saksa ja EU (Radio Free Europe).
Suomen talouden kilpailukyky on riippuvaista yhteiskunnan koherenssista ja toimivasta infrastruktuurista, teistä, rautateistä, terveydenhuollosta, koulutuksesta jne. Meidän ei olisi pitänyt mennä mennä mukaan tulon- ja varallisuudenjaon epäoikeudenmukaistamiseen, vaikka naapuripaine on kova ja EU on kauniista puheista riippumatta tällä hetkellä varakkaimpia suosiva talouskone ja osin jopa Wall Streetin marionetti.
Professori Tuomalan tutkimusten mukaan olemme mukana ylläolevassa joukossa ja vahvasti (Tuomala 2019). Irtautumisen pitäisi olla voimakas ja viisas, harkiten pitkän aikavälin seurauksia, unohtaen kvartaalitalouden houkutukset. Positiivista on julkisen sektorin ja eläkejärjestelmän puskurina olevat rahastomassat. Tosin Norjan kaltaista pitkän aikavälin strategista suunnittelua meillä ei ainakaan julkisuudessa ole näkynyt.
Tulonjako muuttaa ja on muuttanut tietoisesti luokkarakenteen, saatat kuulua tilapäistettyihin olitpa millaisella koulutuksella tai nimellistuloilla tahansa.
Prekariaatti eli pätkätöissä tai muuten epätyypillisissä työsuhteissa elävät on kasvava luokka, mihin kuka hyvänsä saattaa joutua, selkeimmin ehkä vuosituhannen vaihteessa syntyneet eli millenniaalit, jotka nyt alkavat olla 20-30 -vuotiaita.
Uuden luokkajaon hahmottaminen (Standing) selkeyttää hämmennystä, joka on vallinnut savupiipputeollisuuden kadottua kaukoitään ja tehdastyöläisten siirtymänä osin salariaattiin (vakituisessa palkkasuhteessa elävät). Hyvinvointivaltio oli mekanismina rakennettu täystyöllisyyden varaan, mikä nyt sitten on tietoisesti 1990-luvulta asti murrettu (Greenspan). Kehitys selittää myös ammattiyhdistysliikkeen alasajosta ja puoluekannatuksen muutoksista osan. Työttömien ja köyhien jakaminen eri ryhmiin ja syyllistäminen omasta kohtalostaan on myös ollut tietoista toimintaa (The Guardian, Wisconsin model).
Seurauksia naapurimaassa
Seurauksia tasa-arvon, yhteisöllisyyden, hyvinvointivaltion ja kansankoti-idean rapauttamisesta Ruotsissa on rikollisuuden rehottaminen avoimesti yhteiskunnassa (YLE). Poliittisesti äärioikeiston kannatus kasvaa (UNRIC, Aftonbladet).
Harjumaa, Marika. 2019. ”Ruotsissa levoton yö ja aamu – alamaailman mies ammuttu, kahdessa paikassa räjähti”. YLE uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-11046995.
Olet varmaan huomannut, että paitsi pyhäinpäivästä myös muista pyhäpäivistä, joulusta, juhannuksesta, viikonlopuista ja jopa öistä on tullut työ- ja kauppa-aikaa. Töitä tehdään 24/7 ja väitettyä taloudellista tehokkuutta lisätään tavalla jos toisella.
Suomen ollessa köyhempi maa meillä oli varaa vapaaseen ja pyhäpäiviin. Pyhitä lepopäivä, sanoo Raamattu. Suuret uskonnot kieltävät koronoton.
Valtiontaloudenkin päämääränä väitetään olevan jatkuva talouskasvu.
Miksi?
Miksi ihmeessä koko ajan vaaditaan lisäämään tehokkuutta, työaikaa pidennetään ja käteen jäävää palkkaa pienennetään. Myös voidaan osa työntekijöistä irtsanoa ja teettää samat työt sitten jäljellejäävillä tai pienipalkkaisilla pätkätyöläisillä, tai itseään myyvillä "yrittäjillä", joista ei koidu sosiaaliturva- tai muita sivukuluja.
Lisäksi kierretään veroja, tulos kiertää veroparatiisien kautta.
Tämä kaikki, vaikka yrityksille maksetaan erilaisia valtiontukia huomattavia määriä.
Vastaus on nykytaloudessa kaikkiin hintoihin kätkeytyvän koron maksussa. Maksat sitä usein huomaamattasi. Koron perimisen vuoksi saat käteen noin 40% vähemmän tuloa, kuin muuten saisit.
Koronotto on myös tulon- ja varallisuudensiirtomekanismi
Pankkikorko ja hintoihin kätkeytyvä korko on nykysysteemissä eksponentiaalista ja tuotot ohjautuvat Yhdysvalloissa varakkaimmalle 1%.lle, Saksassa 10%:lle, Suomessa vielä mahdollisesti hieman laajemmalle. Alla saksankielinen havainnollistus asiasta (Fairconomy).
Mitä kasvu on? Kasvaako talous? Kolmenlaista kasvua
Rahataloutta 30 vuoden ajan tutkinut prof. Margrit Kennedy havainnollistaa millaista kasvu voi olla.
Lapsi syntyy ja kasvaa aikansa ja sitten aikuisena noin 21 vuotiaana kasvu lakkaa, seuraa tasainen vaihe, kunnes vanhus lopulta kuolee. Tämä on luonnollista kasvua, jota luonto yleensä noudattaa. Matemaattisesti sitä voidaan kuvata logaritmiyhtälöllä.
Tuotanto on lineaarista kasvua: Kone tuottaa vaikka paperia sitä enemmän mitä enemmän siihen lisäät energiaa ja raaka-ainetta. Matemaattinen kuvaaja on suora.
Nykyisen rahatalouden koronmuodostus edustaa matemaattista eksponentiaalista kasvua, korkoa korolle kasvua. Tämä tapahtuu ensin hitaasti ja sitten kiihtyvällä nopeudella. Se tapahtuu siis päinvastoin kuin luonnollinen kasvu. Esimerkiksi syöpäsolut tai bakteerit noudattavat eksponentiaalista kasvua.
Tälläkin hetkellä pankit myöntävät helposti lainaa. Lainassa on korko. Helposti myönnetyt, mutta kalliit lainat lisäävät alkuun kulutusta ja keinottelua. Asuntojen hinnat kohoavat pilviin. Ostoskeskuksista tulee uusia temppeleitä, joihin pyhäpäivinä keräännytään kuluttamaan.
Mutta lainat täytyy maksaa tuloilla joko palkasta, voitto-osuuksista tai verotuloista. Mikäli korot ovat liian korkeita, täytyy palkansaajan raataa koko ajan kovemmin ja pidempään maksaakseen kasvavat reaalikorot asunnostaan tai luottokortistaan, liikeyritysten voittojen koko ajan kasvaa ja luonnosta pitää saada enemmän irti: kalastaa kalakannoista välittämättä, hakata metsistä yhä isompia aloja, pitää eläimiä yhä isommissa tuotantolaitoksissa ja vallata aarniometsistä yhä lisää tuotantoalaa karjalle ja viljoille. Ei tyydyttääkseen esim. maailman ravinnontarpeen, vaan tyydyttääkseen eksponentiaalisen voitontarpeen.
Syntyy paine kasvattaa tuloja, jotta voisi maksaa korot. Mikä siis tarkoittaa, että sekä työntekoa että luontoa täytyy riistää yhä kovemmin, kiihtyvällä vauhdilla. Tällä hetkellä maailmassa toimivat instituutiot kuten Goldman-Sachs tai monopolistiset monikansalliset yritykset ja koko kvartaalitalous toimivat mekanismilla, joka kerää niille rahaa eksponentiaalisesti reaalitaloudesta ja jakaa sitä sijoittajille.
Järjestelmä on noidankehä. Kun institutionaalinen vaade esim. öljy-yhtiön johdolla on saada koko ajan kasvavaa tuottoa, ei riitä, että yksityinen toimija, vaikkapa toimitusjohtaja ymmärtäisi tuhoon vievän voitonteon logiikan, hänet korvattaisiin helposti uudella miehellä, joka on vähintäänkin opportunisti.
Tämä on pidemmän päälle mahdotonta, sillä ennen pitkää luonnon rajat tulevat vastaan (raaka-aine loppuu, ilmastonmuutos aiheuttaa ekokatastrofin) tai velan ottanut maksaja kuolee.
Ei ole sattumaa, että pankkimaailman vapauttaminen sääntelystä johti ja johtaa työajan sääntelyn loppuun ja sunnuntain ja pyhien poistamiseen vapaapäivistä.
Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuuksia ratkaista ongelmat.
Lähteet:
Kennedy, Margrit, ja Helmuth Creutz. 2006. Geld ohne Zinsen und Inflation: ein Tauschmittel, das jedem dient. 9. Aufl., aktualisierte Neuausg. München: Goldmann.
Kennedy, Margrit I, ja Declan Kennedy. 1995. Interest and Inflation Free Money: Creating an Exchange Medium That Works for Everybody and Protects the Earth. Okemos, MI: Seva International.
Pettifor, Ann, ja Markus Kallifatides. 2019. Produktionen av pengar: Så bryter vi storbankernas makt.
Toistuvasti julkisuudessa esiintyy puhetta kannustimista ja kannustinloukuista. Vähävarainen motivoituu työntekoon ja yrittämiseen, mikäli häneltä otetaan rahaa ja varallisuutta pois.
Tämä raha ja varallisuus siirretään tulonsiirtona, vaikkapa verohelpotuksina tai varallisuusveron poistona varakkaalle.
Nyt se sama raha motivoikin ja kannustaa varakasta työskentelemään entistä ahkerammin.
Kannustamaton raha on matkalla muuttunut kannustavaksi.
Tämä täysin epälooginen ja epäeettinen väite elää jatkuvasti ja voi hyvin.
Vähävaraiselle siirretyn rahan ja varallisuuden hyötysuhde on koko yhteiskunnan - myös varakkaimpien - kannalta suurempi kuin varakkaimmille siirretyn.
Norjan valtion omistaman öljyrahaston arvo on tätä nykyä 1000 miljardia dollaria eli noin 920 miljardia euroa (YLE). Se on parlamentaarisessa valvonnassa. Rahaston periaatteena on taata kaikille norjalaisille varallisuutta mahdollisimman pitkään vielä kun öljyvarat ovat huvenneet.
Kun maailmanlaajuisesti kehitysmaille, Venäjälle sekä Ruotsille ja Suomelle tarjotaan luonnonvaroille ja valtion ja kuntien omaisuudelle tai luonnollisille monopoleille, kuten sähkönsiirrolle ulkomaista omistusta, vaikkapa monikansallisille jättifirmoille, yksittäisille oligarkeille tai kasvottomille sijoitusyhtiöille, ovat norjalaiset jo 1970-luvulla luoneet strategian, joka hyödyttää norjalaisia kollektiivisesti.
Tämä on demokratian syvintä ymmärrystä. Myös valtio ja julkinen hallinto ja niiden omistusoikeus on tällöin ymmärretty eriytyneiksi liikeyritys -käsitteestä.
Suomen erinomaisen arvokkaan valtionyritysryppään ja kansallisen omaisuuden ja maaperän, joita surutta on myyty ja yksityistetty yritysmuotoon, kohtalo, on osoitus häpeällisestä ideologisesta harhasta, johon kaikki suomalaiset puolueet ovat langenneet. Valtio tai kunta eivät ole liikeyrityksiä, vaan demokratian toteuttamisorganisaatioita.
Uusliberaalissa taloudessa finanssisektori on reaalitaloutta suurempi talouden osa. Tuloerot repeävät, kun ne, joilla on sijoituksia rikastuvat korkoa korolle periaatteella ja ne, jotka saavat reaalitaloudesta tulonsa koko ajan menettävät lisää talouden "tehostuksen" vuoksi.
Norjalaiselle taloudelle nykyään vallitsevassa lähinnä amerikkalaisille oligarkeille palkitsevaksi tehdyssä maailmantaloudessa käykin niin, että valtion rahasto rikastuu kuin amerikkalainen oligarkki ja valtio voi kansalaisille kompensoida reaalitalouden ja finanssitalouden väliin muodostuneen epäsuhdan. Tämä on ainoita järkeenkäypiä menetelmiä, jolla uusliberalismin tuhoja voidaan korjata ilman väkivaltaista omaisuuden uusjakoa. Kansallista varainhoitorahastoa tähän tarkoituksen ehdottavat myös talousoppineet Blyth ja Lonergan populismia käsittelevässä kirjassaan Angrynomics (Blyth ja Lonergan 2020).
Tämän mahdollisuuden Ruotsi ja osin myös Suomi (on luovuttu omasta valuutasta ja keskuspankista) on hukannut. Suomessa on toisaalta kuitenkin ollut julkista varallisuutta: syyskuun 2018 lopussa suurin rahoitusvarallisuusmassa oli työeläkelaitoksilla, 207,5 mrd. euroa ja myös valtiolla ja kunnilla on ollut paljon saatavia, 70,0 ja 29,5 mrd. euroa.
Suomen julkisella sektorilla onkin itse asiassa positiivista nettorahoitusvarallisuutta 140,4 mrd. euroa, Norjan jälkeen toiseksi
eniten kehittyneistä maista (Haaparanta 2019). Käytetäänkö sitä järkevästi kansalaisten palvelujen ja maan infrastruktuurin parantamiseen on sitten toinen tarina. Venäjä oli Jeltsinin aikana jo joutumassa alennustilaan ja länsimaitten raaka-ainevarastoksi, kun FSB palautti tilanteen venäläisten omaan hallintaan. Rahastot Venäjällä tahtovat käsittääkseni kuitenkin edelleen isänmaallisuudesta huolimatta joutua henkilökohtaisille tileille.
Ruotsissa ja Suomessa lainsäädäntöä on jo 40 vuoden ajan muutettu ns. "markkinamalliin", mikä tarkoittaa julkisen omaisuuden yksityistämistä, myös millä tahansa alalla, missä mitään markkinoita ei oikeasti ole. Samalla kutistetaan valtion ja kuntien organisaatioita ja demokraattisen päätöksenteon piiriä ja köyhdytetään omaa kansallista kulttuuria. Alistutaan siirtomaaksi. Oikein sitä itse tajuamattakaan (Standing 2016)?
RUOTSIN TERVEYDENHUOLTOJÄRJESTELMÄN YKSITYISTÄMINEN
KOHTI KATASTROFIA KANSANKODISSA
ja
SUOMI PERÄSSÄ
Opiskellesseni Turun yliopistossa terveydenhuollon erikoistumista varten 2001-2003, minua sisäisesti koko ajan kaihersi opetuksen sisältö, jossa oli huomattavasti ekonomistista puhetta ja suuntautumista. Samaan aikaan - ja jo aikaisemmin - valtion- ja kunnallishallinnossa ajettiin hallintomallina New Public Management (NPM) sisään, koko kuntalaki (KL, 2015) on räätälöity pikku hiljaa yksityistämistä varten. Oikeastaan kukaan ei asettanut opetusta kyseenalaiseksi. Ekonomistit olivat auktoriteetteja, terveydenhuollon ammatilaisille opetus tuli alalta, jota he eivät hallinneet. Uusliberaalia ajattelua ajettiin mieliin ja järjestelmään, usein talouden mikroteorian alkeiden avulla, terveystaloustieteenä. Se ei tuntunut hyvältä, mutta en osannut tuolloin hahmottaa, mistä oli kysymys.
Työssä sai todeta kunnallisen päätöksenteon siirtymän kamreerimaiseen ajatteluun ja asioista päättämiseen kehysbudjetoinnin määräämänä. Terveydenhuollossa pidettiin ihan hyvänä käytäntönä tarvittaessa ostaa lääkäripalveluja ulkoa tai reppufirmoilta, osin senkin vuoksi, etteivät lääkärit muutoin töihin tulleet. Pääasiassa lienee kuitenkin hallinnollinen muutos eli päättäjien valinta, kuten Vantaalla pandemiavuonna 2021 (Vantaan Sanomat). Tämä tehtiin, vaikka kustannukset nousivat huomattavasti, summilla, joilla olisi varmaankin voinut parantaa oman organisaation palkkoja ja perustaa uusia virkoja. Tämä ei ole täysin tuomittavaa toimintaa, mutta avaa kuin huomaamatta oven suurille ulkomaisille kasvottomille pääomasijoittajille, jotka hakevat voittoa, ja huolimatta mahtavasta mainostoimistojen sumutuspropagandasta, viis veisaavat kansanterveydestä tai potilaiden kohtaloista.
Olen sittemmin kyennyt mielestäni hahmottamaan itselleni mitä on tapahtunut, enkä mene ainakaan helpoimpiin ekonomistien virittämiin ansoihin.
Ruotsista kuitenkin löytyy professori Göran Dahlgrenin selvitys vuodelta 2018, missä hyvin käydään nämä asiat läpi.
Pyrin nyt myös referoimaan tässä lyhyesti ja omin huomioin tätä professori Göran Dahlgrenin yli kolmisataasivuista analyysiä Ruotsin terveydenhuollon yksityistämisestä 1970-luvulta tähän päivään, koska koen sen tärkeäksi (Dahlgren, 2018).
Suomi tulee SOTE:llaan perässä. Jollei kehitystä pysäytetä, menetämme demokraattiset vaikutusmahdollisuutemme terveydenhuollon järjestämiseen Suomessa ja alistumme yksityisten toimijoiden maksimaalisen voitontavoitteen määräämään terveydenhuoltoon. Siinä häviää Suomen kansantalous, sen kilpailukyvystä (terveydenhuoltomme taso laskee muihin maihin verrattuna) iso osa, keskiluokka ja työväki potilaina, sekä eri työntekijäryhmät, lääkärit, hoitajat ja muut terveydenhuollon järjestelmää ylläpitävät. NPM (new public management) on jo pitkään kaventanut lääkärijohtajien valtaa.
Mikäli myyntipuheissa kummitellut "valinnanvapaus" toteutuu, muuttuu terveydenhuollon tavoite: potilaan tarpeista lähtevästä yritysvoittoon tähtäävään. Tämä terveydenhuoltolain ja perustuslainkin vastaisesti.
Lisäksi katoavat demokraattisen päätöksenteon mahdollisuudet vaikuttaa terveydenhuoltopolitiikkaan ja sen valvontaan, yrityssalaisuus ja sopimustekniset juridiset ongelmat tekevät joustavan ja tehokkaan hallinnoinnin mahdottomaksi. Muutoinkin järkevä toiminta vaikeutuu yritysten rajapintojen ongelmista, kun jokainen toiminto on pilkottu eri yrityksen tehtäväksi ja yksinkertaisistakin asioista täytyy sopia ja neuvotella erikseen.
Taloudellisesti ajatellen avataan yksityisille voitontavoittelijoille, jotka usein ovat ulkomaisia kasvottomia sijoitusyhtiöitä, avoin piikki verovaroihin. Maksamamme verot siis kulkeutuvat niille, kunnan menoistahan suurin osa on sote-alojen menoja.
Koulujärjestelmä on Ruotsissa jo yksityistetty, mikä on osoittautunut epäonnistuneeksi teoksi kansalaisten ja ruotsalaisen yhteiskunnan kannalta. Myös OECD vaatii Ruotsilta koulujärjestelmän muutoksia yksityistämisen tuottamiin epäkohtiin.
Ruotsissa ollaan siis nyt havahduttu: kansan enemmistö - kuten Suomessakin - ei halua, että terveydenhuolto toimisi voittoa tuottavana yksityisyritysjärjestelmänä, vaikka poliittinen eliitti on ajanut tätä muutosta lobbareiden ja yksisuuntaisen propagandan avittamana jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Kaikissa ruotsalaisissa puolueissa on ideologista yksityistämistä vastustavia kansalaisia ja vaikuttajia. He ovat myös jo vuonna 2005 yhdistyneet järjestöksi "Gemensam Välfärd" eli Yhteinen Hyvinvointimme, joka Dahlgreninkin julkaisua levittää ja tekee tunnetuksi.
Suomessa asian tekee ajankohtaiseksi 2019 eduskuntavaalien alla vain osittain maton alle lakaistu SOTE-uudistus, jonka luuranko kirjassa paljastuukin ulkoa tuotetuksi, mikä asiaa tunteville ei tosin liene yllätys. Omaa ajattelua on käytetty Suomessa huolestuttavan vähän politiikan - ja erityisesti talouspolitiikan - teon luovana voimana. Aatteena on globalisaation julkisuudessa tällä hetkellä hyväksytty ilmenemismuoto eli uusliberaali totalitarismi vahvana taustalla, sen ainakin Valtiovarainministeriö on ottanut omaksi aatteekseen, jonka pohjalta laskelmansa laatii.
Terveydenhuoltojärjestelmän tavoite on Ruotsissa ja Suomessa kirjoitettu lakiin. Terveydenhuoltolaki (THL2010) on hyvä laki suomalaisia ajatellen. Tavoite ei ole ensisijaisesti voiton tuottaminen ulkomaisille pääomasijoittajille, vaan potilaan tarpeesta lähtevän hoidontarpeen mahdollisimman tehokas tuottaminen.
Maan hallitus kaatui ainakin näennäisesti soteongelmiin. Valinnanvapaus ja maakuntamalli olivat ne iskusanat, joilla uudistusta ajettiin. Bisnes on kuitenkin uudistuksen varsinainen kärkihanke. Uudistus on ollut hyvin epäsuosittu, kun on tullut ilmi mitä bisnesmalli tuo, vietyään muutoinkin niukentuneet verorahat Panaman pankkiholveihin (Finnwatch 2019) ja tarjottuaan ala-arvoista vanhustenhuoltoa ja -hoivaa (Valvira).
Oppositio on ollut hyvillään, kun hallituksen sote kaatui.
Mitä tilalle?
Surullista on, että suurimmalla oppositiopuolueella on tarjolla seuraavalle vaalikaudelle ihan sama uudistus, pienin - lähinnä terminologisin - muutoksin. SDP tarjoaa suurkaupunkimallia maakuntamallin tilalle. Näin olen ymmärtänyt. Toivottavasti olen väärässä.
Bisnes tässäkin edelleen kärkihankkeena, kuten punaisella tatcherismilla on ollut Clintonin, Blairin ja Schröderin kumppaneineen lakkautettua perinteisen sosialidemokraattisen talousajattelun.
Suurkaupunkimallin yhteydessä voidaan sitten vääntää siitä miten suuri alue olisi se oikea - viisaat ehdottavat 30 000 - 200 000 asukaspohjaa.
Kaikki edellä mainittu on saman levyn soittamista, mitä on tehty 1990-luvun laman ajoista asti.
Suomessa oli nimittäin 1980-luvun lopussa täysin toimiva ja edullinen kansanterveysmalli, jota olisi pitänyt kehittää, ei näivettää. Ilman maakuntia tai suurkaupunkimalleja. Näivetys tapahtui, kun julkista sektoria syytettiin tuhlaavaisuudesta pankkimaailman tehtyä hullunkauppoja ja taitamattomasti suoritettuun rahamarkkinoiden vapauttamiseen. Pankkisektori tuhlasi ja julkinen sektori joutui pelastamaan hätään joutuneen. Terveyden- ja sosiaalihuollon keskusjohtoisuus (Lääkintöhallitus) ja valtionosuusjärjestelmä ( ks. Mattila ss.193-198) faktisesti tuhottiin säästöjä tavoiteltaessa.
Suomi on harvaan asuttu pinta-alaltaan suuri maa. Kuntia on hyvin erikokoisia ja erilaisia. Vika ei ole kunnissa, eikä kunnissa muutoinkaan ole vikaa tai niitä ole liian vähän tai paljon. Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus pitäisi vain tasata valtakunnallisesti. Valtion rahoitus on ratkaisu. Emme tarvitse kuntayhtymiä, suurkuntia tai keskustelua kannattavuudesta, vaan menojen tasausta. Tämän pitää tapahtua koordinoidusti valtion normiohjauksessa. Kunnat voivat hyvin tuottaa perusterveyden- ja sosiaalihuollon omin voimin, mutta valtion normiohjauksessa. Myös toiminnan kuntarajat eli toimintayksikön koko olisivat eläviä, joustavia ja normiohjaukselle alisteisia, ideoita varmaan riittäisi toteutukseen. Tähän pitäisi perustaa valtakunnallinen kevyt ja demokraattinan asiantuntijaorganisaatio, ei antaa normitusta esim. Valtiovarainministeriölle, jossa alan asiantuntemiusta ei ole. Tilastot pitäisi keskittää tälle yksikölle ja laatia vaikka karttapohjaisesti. Suunnittelu olisi pitkäjänteistä ja seurattua.
Yksityinen sektori toimi kelan korvausten kautta täydentävänä järjestelmänä. Ihan hyvä systeemi pitää lääkärit ja hoitajat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja näin tukemassa järjestelmää kautta poliittisen kentän. Valinnanvapautta ja joustavuutta lisää työntekijälle. Tämä mahdollisti myös pienet yksiyisfirmat, eikä olisi pakottanut ketjuttamaan isoihin pääomasijoittajiin, jotka ovat ulkomaisia.
Nämä olisi pitänyt niveltää tietotekniikalla ja sosiaalistamalla yhteen, työterveyshuolto olisi voitu sulauttaa järjestelmään.
Valtion normiohjauksen purun kalleus ja näköalattomuus on toteutunut esim. terveydenhuollon tietojärjestelmiin hävinneinä miljardeina (Valtiontalouden tarkastus 2012). Kun kunnat ovat saaneet itsenäisesti päättää, tuloksena on kymmeniä toisiinsa kehnosti sovitettavissa olevia ja tietoergonomisesti huonosti käytettäviä järjestelmiä (Suomen Lääkärilehti 2010). Nämä on usein ostettu ulkomailta, lähinnä Yhdysvalloista (Apotti). Eikä niistä tahdo millään päästä eroon. Päinvastoin. Ala on kasvava markkina.
Tämä maassa, josta on lähtöisin jokaisessa maailman älylaitteessa olevien transistoreiden atomikerrostukseen perustuva pakkausmenetelmä, Nokia, kännykän idea, linux-järjestelmä, joka on androidipuhelimien käyttöjärjestelmän pohjalla ja vaikka mitä tietoteknistä osaamista.
Tämä osaaminen olisi pitänyt laittaa keskitetysti toimeen hyödyttämään maata ja kansalaisia.
Mikäli katsoo terveydenhuoltoa ideologisten lasien läpi markkinamallin ihannemaa on Yhdysvallat ja sitten kommunistinen systeemi Kuubassa. Eli jos on markkinamallin ideologinen kannattaja ajaa järjestelmää kohti USA:n mallia pois Kuuban mallista. Terveydenhuollon mittareilla Yhdysvallat pärjää huonommin kuin Kuuba ja järjestelmä on myös maailman kallein.
Mikäli halutaan tehokas terveydenhuollon järjestelmä se on siis pääasiassa Kuubalaisen kaltainen mutta siihen voidaan liittää Yhdysvaltain mallin kaltaisia ominaisuuksia. Kuubalainen terveydenhuolto on selvinnyt myös 2020 Sars 2 CoVid19 pandemiasta public health -strategiallaan (Augustin 2020), ja vaikka maa on köyhä, on tämän toteuttamiseen ollut varoja ja jatkoa ajatellen maan taloudelle tärkeä tulonlähde turismi varmasti tästä tiedosta hyötyy, joten laskelma tulee olemaan taloudellisestikin parempi kuin bisnesajattelulle rakennetuissa terveydenhuollon malleissa.
Espanjan perusterveydenhuolto (European Observatory HiT) on luku sinänsä. Se on maksuton ja perustuu perhelääkäreihin. Hyvä tapa ajatellen työntekijöitä ja potilaita. Järjestelmä on todettu kustannustehokkaaksi. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat Espanjassa suhteessa pienemmät kuin Suomessa. Espanjalaisten hallussa on myös nyt vuonna 2019 kansalaisten terveiden elinvuosien maailmanennätys (World Economic Forum). Koronaviruspandemiassa 2019-2020 alkaen Espanjan terveydenhuoltojärjestelmän puutteellisuus on tullut ilmi, koronakuolemia on ollut suhteettoman paljon.
Suomessa taas ollaan ihastuttu tietoteknisiin etäratkaisuihin, joissa lääkäri siirretään mahdollisimman kauas potilaasta (Terveyskylä). Parhaassa tapauksessa potilas tapaa kännykkänsä ja jonkin hauskan sairaalatalo-ohjelman, jossa voi pelailla ja saada lääkkeet postissa. Pandemian oloissa tämä voi olla hyväkin ratkaisu, samoin viruksen jäljittämiseen erikoistuneet apsit ja menetelmät. Kun nämä vielä ovat yhteydessä poliisin järjestelmien kanssa, niin pystytään karanteenitoimet rationaalisesti järjestämään.
Suomessa ei vaan haluta tulla "markkinamallin" laatikkoajattelusta pois, ei millään. Johtavaan asemaan sijoittuvien kansanterveyteen erikoistuneitten lääkäreiden ansioluettelossa lienee nykyään useammin MBA (master of business administration) kuin MPH (master of public health).
Tämä ajankohtana, jolloin alkaa yhä selvemmin käydä ilmi, ettei talousjärjestelmä pidemmän päälle voi toimia nykyisillä premisseillä.
Gagnon, Marie-Pierre et al. 2009. “Interventions for promoting information and communication technologies adoption in healthcare professionals” ed. Cochrane Effective Practice and Organisation of Care Group. Cochrane Database of Systematic Reviews. http://doi.wiley.com/10.1002/14651858.CD006093.pub2 (March 30, 2019).
Mihin uusliberalistisen talouspolitiikan noudattaminen johtaa?
Ainakin tulonjaon vääristymään:
Tuottavuuden muutos ja perheiden keskimääräiset reaalitulot 1948-2014 USA:ssa.
Tuottavuus
kohoaa lineaarisesti, mutta keskimääräiset tulot eivät kasva. Muutos
osuu uusliberalismin tuloon yleisesti hyväksytyksi (ortodoksiseksi)
talousopiksi. Lähde: Wikipedia.
Keskimääräisen
amerikkalaisperheen varallisuus on tuottavuuden kasvaessa polkenut
paikallaan. Tuotannonlisäyksen hedelmät on jaettu uusliberalismin opin
mukaan superrikkaille:
Uusliberalismin
aikaansaamat tulonjakovaikutukset on hyvin havainnollistettu yllä
olevassa videossa. Tiedot perustuvat Harvardissa tehtyyn tutkimukseen.
Siinä esitetetään amerikkalaisten käsitykset varallisuuden
oikeudenmukaisesta jakautumisesta, miten he olettavat varallisuuden
jakautuvan sekä lopuksi varallisuuden todellinen jakautuma.
Samansuuntainen kehitys koko maailmassa:
Nyt
jo lähes neljänkymmen vuoden aikana toteutettu politiikka on johtanut
tulonjaon vääristymän lisäksi myös ainakin matalaan inflaatioon,
talouden vähäiseen kasvuun, investointien vähentymiseen, tuottavuuden
alenemiseen, työpaikat ovat muuttuneet epävarmoiksi ja
maailmantaloudessa deflatoriseen vääristymään, mikä taas on johtanut
yksityisen sektorin ja kansalaisten vaarallisen rankkaan velkaantumiseen
(Quiggin: Zombie Economics).
Voit havaita nämä trendit jokapäiväisessä suomalaisessa elämässäsi tai läheisesi elämässä esimerkiksi velkaantumisena (Taloussanomat, suomalaisten velkaantuminen)
tai työttömyyden vuoksi ja myös erilaisten julkisten palveluiden
toimimattomuutena tai erilaisten tukien vähenemisenä tai häviämisenä,
kun niitten rahoitusta on vähennetty ja yhä enemmän siirretään suoraan
omasta pussista maksettaviksi, siksi velkaantuminen (Taloussanomat, miksi Suomen talous kasvaa?).
Tällainen
kehitys ei ole hyväksi myöskään liike-elämälle, Suomen kilpailukyky
maailmalla on perustunut ja perustuu hyvinvointivaltiollisiin
instituutioihin ja investointeihin (Taloussanomat, Kiander).
