Miksi ranskalaiset mellakoivat?
Demokratia vaikeuksissa, muutosta tarvitaan.
(pitkä artikkeli, sunnuntailukemista, linkki pohjalla)
Uusliberaali talouspolitiikka, jota maailmassa noudatetaan, johtaa tällaisiin kapinareaktioihin. Ihmiset eivät usko, että perinteinen politiikanteko muuttaisi mitään ja kapinoivat - syystäkin. Viisikymmentä vuotta on kohta kuljettu tietä, jolla ollaan. Noudattamamme talouspolitiikan laboratorio oli 1973 alkaen Chile, joka ei sotilasjuntan hallitsemana mikään demokratia ollut. Eli tämä talouspolitiikka ei takaa demokratiaa. Eikä globalisaatio estä sotia kun isot haalivat puhdasta vettä, raaka-aineita ja viljelymaata. Öljymaat on yksi toisensa jälkeen vallattu, Bill Gates ostelee viljelysmaita ja Kiina haalii harvinaiset maametallit. Venäjä hyökkää Ukrainaan, USA valtaa Venezuelan ja haluaa Grönlannin. Google kaataa Suomessa metsää.
Tämän uusliberaalin talouspolitiikan ottivat käyttöön ja maailmanlaajuiseen levitykseen Thatcher ja Reagan 1980-luvulla. Se purki ja purkaa maailmasta vähitellen hyvinvointivaltion, joka suojasi ja osittain edelleen suojaa kansalaisia kuin yhteinen suuri verorahoitteinen vakuutus, laissa nämä on Suomessa (TSS-oikeudet) on turvattu pääosin perustuslain 19 §:ssä (Oikeus sosiaaliturvaan). Perustuslaki asettaa julkiselle vallalle (valtiolle ja kunnille/hyvinvointialueille) velvollisuuden taata nämä oikeudet.
Perustuslaki ei kuitenkaan oikeasti suojaa kansalaisia säästölakien kurimukselta tai talouspolitiikan kohtuuttomuuksilta. Hyvinvointivaltio on markkinoistettu ja laitettu ja laitetaan myyntikuntoon, mihin suuntaan viimeksi terveydenhuolto on Suomessa mennyt ja menossa.
Poliittisesti oikeiston lisäksi uusliberalismin on ottanut käytöön vasemmisto ja keskustaoikeisto ja populistioikeisto. Siis suuri enemmistö. Yliopistot, ajatushautomot ja koululaitos sekä media levittävät, tutkivat ja propagoivat aatetta jatkuvasti. Vastustajat eliminoidaan tavalla jos toisella.
Sitä vastoin kansalaisten tuki hyvinvointivaltiolle on ollut kaikkialla vankkaa ja se on muodostunut ilmeiseksi järjestelmän ongelmaksi.
Sosialidemokraatit ottivat Clintonin ja Blairin kaudella uusliberlismin vanhan sosialidemokratian tilalle johtavaksi aatteeksi. Mitterandin yritys pelastaa vanha malli ei onnistunut ja kansainvälisen pääoman tuella se pyyhittiin pois. Pelästyneet sosialidemokraatit tarttuivat uusliberalismiin. Näin meille jäi sairastunut kapitalismi, jota toteutetaan edelleen.
Finanssimarkkinat vapautettiin, kaupan esteitä purettiin ja uskoteltiin, että ainoa oikea totuus on löytynyt uusliberaalista talousmallista. Keskitien sosialidemokraatit väittivät voivansa korjata uusliberaalin finanssikapitalismin sosiaalisemmaksi lisäämällä uusliberaaleja uudistuksia. Se tie on käyty ja epäonnistunut. Eriarvoistuminen jatkuu, köyhiä ja työttömiä kuritetaan. Markkinatalous monopolisoituu, isot ostavat pienemmät yritykset pois tai tukahduttavat ne. Monopolit eivät toimi oikeasti markkinoilla, vaan korottavat hintoja kun niille sopii. Caruna ja Destia ovat jäävuoren huippua. Markkinamalli toimiikin oikeasti verotuksena, mihin demokratia ei ulotu. Pienet kansallisvaltiot eivät mahda kansainvälisille jättiyrityksille oikeasti mitään: Google hakkaa metsää ja pilaa vesistöjä kun sitä huvittaa - ja ostaa sähkömme sille sopivalla hinnalla, makuupussi pitää hankkia kestämään kovempiakin pakkasia, jos rahat eivät riitä sähköön. Siinä kansalaiselle kriisivarustautumisohjetta. Kriisiin varustautumistakin siirretään kansalaisten omille harteille, niin kuin siihen olisi reaalisia mahdollisuuksia. Sähköhellaan on vaikea tehdä tulia ja ruoka ei säily jääkaapin ja pakastimen lakatessa toimimasta, mutta valmistauduttava on.
Nyt oikeistopopulistit ovat uusliberalismin kannalla mm. Ranskan seuraava presidenttiehdokas Marie Le Pen, joka ilmoittaa haluavansa säästöjä 148 miljardia euroa Ranskan talouteen. Puhe on tuttua nykyhallituksen Suomesta. Eli politiikan ytimessä on populistien mukaan säästää hyvinvointivaltio pois pieni- ja keskituloisilta. Se korvataan yövartijavaltiolla, missä rikkaat on erotettu omalle alueelleen muista ja välissä on vartijajoukko.
Säästöillä muu kansa korvaa ja turvaa varakkaimman väestönosan ja pankkimaailman sijoitukset ja kasinopelin. Näin on jo tapahtunut useaan otteeseen uusliberaalin finanssikapitalismin aikana, se on vanha ilmiö, joka on nähty Suomessa 1990-luvun alussa, Kreikassa 2012, Meksikossa, Venäjällä, 2008 Yhdysvalloissa, Euroopan Unionin määrällinen elvytys (QE-politiikka) ja seuraava romahdus on tulossa. Samalla on tehty tuhansien miljardien tulon ja varallisuuden siirto varakkaimmalle väestönosalle. Ainoastaan Islanti on toiminut kapitalismissa terveesti: pankkien annettiin kaatua, huonoon markkinaan sijoittaneet menettivät sijoituksensa ja muutama pankkiiri laitettiin vankilaan. Islanti selvisi hyvin, paremmin kuin Kreikka, jota kuritettiin samaan aikaan ja maksatettiin saksalaisten ja ranskalaisten pankkien huonot investoinnit eurooppalaisilla veronmaksajilla vastoin toimivan kapitalismin mekanismeja.
Uusliberaali politiikka saadaan pidettyä vallassa vaaleista toiseen muuttamalla retoriikkaa ja yleensä hoitamalla uusliberaalin politiikan epäonnistumista lisäämällä uusliberaalia politiikkaa. Se onnistuu mm. väittämällä valtiontalouden velkojen samaistuvan kotitalouden velkoihin. Tämä on valhe, joka menee suureen yleisöön helposti. Populistioikeisto käyttää tällaisia valheita paljon ja monet uskovat fanaattisesti niiden väitteisiin. Valitettavasti EU:n finanssisäänöt toteuttavat samaa. Juuri ne, jotka kärsivät eniten politiikasta saattavat äänestää tällaisia, kuten Suomessa työväki perussuomalaisia, Ranskassa Le Peniä. Lisäksi it-jätit ja muut monopolit hyötyvät koko ajan tästä politiikasta ja niiden omistajat rikastuvat kuin Norjan öljyrahasto, joka on Suomen eläkejärjestelmän kanssa ainoita kansalaisille tätä eriarvoisuutta tasaavia järjestelmiä, Norjassa tosin demokraattisessa valvonnassa, Suomessa hyökkäysten kohteena.
Kun Trump on Venäjän ystävä ja Eurooppaa ahdistetaan monelta suunalta, se saattaa itse kaatua pitäessään kiinni finanssisäännöistä ja uusliberaalista eriarvoistavasta talouspolitiikasta, joka suosii jättiyrityksiä. EU on osittain myös sen tosiasian vanki, että vapaa talous on sallinut esim. Black Rockin kasvottoman pääoman tunkeutua alueen joka yritykseen, jossa on arvoa. Olisi aika tuoda nämäkin sidokset näkyviin, mutta ne jäävät helposti liikesalaisuuksina osin pimentoon. Ainakin asia olisi otettava median ja politiikan agendalle. Kansallisvaltio on kansalaisille sopivan kokoinen yksikköä hoitaa asioita, sitä pitää suojata. EU päästää jäsenvaltioihin nyt liian helposti omistusta, joka pääsee määräämään politiikkaa.
Lähes täydellinen sensuuri vallitsee jälleen. Ranskan mellakoista saa tietoa intialaisen kanavan kautta. Tämä on väärin. Järjestelmässä on korjattavaa, myös demokratiassamme, joka on suuuresti ostettu. Tähän pitäisi saada muutos demokraattisesti. Vaikea yhtälö, mikäli valitaan vaikeneminen ja ajetaan sen etua joka hyötyy ja joka ei ole kansa.
