Mistä eduskunta puhuu?
Viime päivinä (30.1.2026) on kohuttu SDP:n organisaation ongelmista julkisuudessa, koko puoluejohto näyttävästi esillä. Samaan aikaan tapahtuu muutakin: Toimeentulotuen heikennykset tulevat voimaan. Orpon hallitus, perussuomalaiset ja kokoomus ovat päässeet säästämään. Ei miljardeja, mutta miljoonia. Kohde on valittu niin, että suomalainen kansalaisyhteiskunta murenee, veljeä ei auteta. Muutama sata tai tuhat köyhää kadulla pakkasessa lisää, ei kiinnosta politiikkaa saati mediaa, muutama sata tuhatta työtöntä on vain tilastoluku, markkinat hoitaa ja säästetään kovasti, leikataan ja säästetään. Valtio kun ei ota velkaa yksityisen täytyy ottaa. Jäävät köyhät velkavankeuteen, eivät osaa talouttaan hoitaa!!
Valtaideologian mukaan he ovat itse syypäitä köyhyyteensä ja siis itse vastuussa tilaansa. Vaikka hallitus on tehnyt kaikkensa, jotta työttömyys lisääntyisi, omien mahdollisuuksien parantaa tilannettaan kaventamiseen ja monenlaiseen, vielä etupäässä byrokraattiseen ja taloudelliseen rankaisemiseen. Rikollisuus jää, kuten muissakin mafia-valtioissa mahdollisuudeksi hoitaa talous ja väkivalta turhaumien purkamiseen.
Tässä tilanteessa opposition ja koko eduskunnan tehtävänä olisi puuttua ilmiselviin epäkohtiin - JOKA PÄIVÄ. Niitä riittää. Media ei niitä nosta esiin kohu-uutisten lomasta, tylsää arkea.
Jonkin verran on keskusteltu amerikkalaisten asemasta pilvipalveluissa, vähemmin Yhdysvaltain sisällä käytävästä vallankaappaustaistelusta, jossa on kovat piipussa. Pilvipalvelut ovat meille selkeä uhka, pommi, jota pitäisi purkaa hallituksen ja eduskunnan turbovaihteella. Digikärkihanke on valtiollisena päämääränä meille todennäköisesti ulkoa asetettu, Suomi toimii piilaakson alihankkijana. Kun joku parempi innovaatio syntyy se myydään pois. Myyntivoittoja voisi tarkastella poliittisesti moneltakin näkökannalta - onko keskustelua? Pieni joukko luulee tietävänsä mihin mennään, jos ei tiedä, otetaan amerikkalainen konsultti, joka selvittää päämäärät.
Poliittinen konsensus, opposition sopimukset hallitusvallan kanssa ovat TINA-politiikkaa, (there is no alternative - ei ole vaihtoehtoa), jossa esim. talouskysymyksistä tehdään "tieteellisiä" kysytään ekonomisteilta, ikään kuin heillä olisi vastaus ilman IDEOLOGIAA. Mikä on haihattelua ja toiveajattelua, jos ei tyhmyyttä. Talouden nobelin saajat ovat sangen ideologinen joukko. Jos Neuvostoliitto oli marksilaisen talousteorian vallassa on nyt tämä uusliberaali ameeban lailla muuttuva uusklassisen markkinatalousteorian muoto samassa asemassa. Uskonnon asemassa. Kaikki näkevät omassa elämässään miten menee. Suomessa viiveellä sillä hyvinvointivaltio romahtaa askeleittain.
Miksi Suomea ja suomalaisia näin vihataan? Pitäkää Suomen ja suomalaisten, niidenkin, jotka ovat toimeentulotuella puolta!!!! Puheet talouskasvusta ja valtionvelasta ovat poliittista retoriikkaa suomeksi valhetta. Näihin valheisiin pitää opposition käydä kiinni.
Oppositio ei saa olla konsensus-Suomen uusliberaali perässähiihtäjä.
