Perustulo

 

Perustulo pelastamassa talouden syöksykierrettä

 

 

 Maailmanlaajuinen talouden romahdus on todennäköinen. Suomen hallitus on hyvinvointivaltion purkamisella tehnyt Suomen haavoittuvammaksi kuin koskaan aikaisemmin. Valtiovarainministeriö on myös järjestellyt velkoja täysin väärin Suomen kannalta vaihtamalla nollakorkoisia lainoja korollisiin. Euroopan keskuspankki ei myöskään toimi Suomen eduksi, vaan pitää korot liian korkealla.  

 

Iranin sodan takia maailmanlaajuiset kaupan ketjut ja raaka-aineiden saanti tulevat katkeamaan osittain tai kokonaan, riippuen raaka-aineesta. Heliumin, jota mm. Qatarissa on nesteytetty, puute tulee näkymään mikrosirujen valmistuksessa ja vaikeuttaa digitaalisia yhteiskuntia. Suomessa ei ole huoltovarmuustoimena säilytetty paperikirjanpidon mahdollisuutta laajalti. Tämä voi osoittautua virheeksi.

 

Ruuasta tulee lannoitteiden puutteen vuoksi olemaan maailmanlaajuinen pula. Suomessa olisi mahdollisuus nautakarjakantaa kasvattamalla tuottaa omat lannoitteet ekologisesti. Tätä ei ole otettu riittävän vakavasti suunnitelmissa huomioon. 

 

Mikäli raaka-aineiden saannin vaikeuksista huolimatta myös keinoäly AI jatkaa yhteiskunnan rakenteiden ja ammattien muutosta, tulemme saamaan yhä useampia pätkätyösuhdemalleja ja lisää työttömiä. Sellaisten työsuhteiden, joista ei makseta elämään riittävää palkkaa, tulee lisääntymään. Tämä vaikuttaa yleiseen turvallisuuteen ja myös väestön normaaliin uusiutumiseen.

 

Kokopäivätyön, mihin hyvinvointivaltio aiemmin kytkettiin, aika on ohi. On kehitettävä uusi hyvinvointivaltio, jossa kansalaisille maksetaan perustuloa. Sitä täydennetään elämän eri vaiheet ja yllätykset huomioivalla sosiaaliturvalla, joka edelleen jakaa varallisuutta oikeudenmukaisesti varakkaammilta niille, joilla on vaikea tilanne - joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Sosiaaliturva on pakollinen ja jakaa myös saman henkilön maksamia veroja hänelle takaisin elämän vaikeina ja ruuhkaisina hetkinä. On syytä muistaa, että vain osa menee tuloerojen tasoittamiseen, mikäli se joillekin on kynnyskysymys.

 

Perustulo kykenisi pitämään talouden käynnissä myös nyt tulevissa myllerryksissä. Kiristyspolitiikka taas tappaa suomalaisen talouselämän ja se siirtyy halvalla muitten käsiin, mikäli se ei ole monikansallista, jolloin se kykenee tasoittamaan suomalaisia talouden järjettömyyksiä firman sisällä.

 

Valtiolla on tässä kaikessa tärkeä osuus. Valtiota ei tule kutistaa vaan lisätä nykyisestä toimivaksi weberiläisessä hengessä poistamalla keinotekoinen markkinoistaminen etiikkaan perustuvalla byrokratialla, kuten oli ennenkin. Se ei ole tehottomampi kuin markkinoistettu, vaan halvempi ja vastuullisempi. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomen ideaa etsimässä - nihilismi ja nihilistinen valtioajattelu vertautuu käsitykseen suomi oy:stä

 

Suomen ideaa etsimässä - nihilismi ja nihilistinen valtioajattelu vertautuu käsitykseen suomi oy:stä 

 

Nihilistinen valtioajattelu

  

 Kansallisvaltiot alkoivat syntyä kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen Euroopassa, kun Westfalenin rauhassa 1648 sovittiin Euroopan tulevaisuudesta. Kustaa Vaasan Ruotsi muodostui jo vahvaksi valtioksi, mihin liittyi katolisen kirkon aseman purkaminen ja reformiin oleellisesti kuulunut oman kielen aseman kehittyminen ja koulutustaon nousu. Saksaa pidetään usein kansallisuusaatteen maana, Saksa kun oli pitkään pirstaleinen ja heikko Euroopan osa, jossa haaveiltiin yhtenäisestä vahvasta valtiosta. Herder, Fichte ja Hegel keskeisinä kansallisuusaatteen ajattelijoina. 

 

Valtion vastainen ajattelu periytyy kuitenkin myös 1800-luvun puolivälin Saksaan, Max Stirneriin ja Friedrich Nietzscheen, joilta saamme nihilistisen valtioajattelun perusteet. Nihilistisessä valtioajattelussa valtiolla ei nähdä olevan mitään moraalista perustaa, tarkoitusta tai korkeampaa oikeutusta.

 

Valtio on nihilistille vain sattumanvarainen historiallinen tai vallankäytön tulos, ei mikään luonnollinen, välttämätön tai moraalisesti perusteltu instituutio.

 

Myös Carl Schmitt riisuu valtion kaikesta moraalista, mutta ketunhäntä kainalossa, sillä valtio oli keskeinen instituutio pantaessa Führerin tuumailuja toimeen kansallissosialismissa, jota Schmitt kannatti. 

 

Kun puhutaan suomi oy:stä ollaan uusliberalismin ytimessä. Valtio pidetään niukkana ja se tuottaa raamit, joissa finanssikapitalismi toimii. Kansalaiset ovat asiakkaita. Poliittinen päätöksenteko korvautuu managerialismilla, asiantuntijavallalla ja demokratia on vain yksi mahdollisuus järjestellä asiat, politiikka kutistuu tehtävien päätösten perustelutaiteeksi kansalaisiin päin. Suomi oy on oikeastaan nihilistisen valtiokäsityksen tuote: valtiolla ei ole omaa arvoa, politiikalla ei ole arvoa, valtio on fiktiivinen rakenne kuten markkinatkin. Niinpä suvereeniudella ja kansallisvaltiolla ei ole itseisarvoa uusliberaalissa tai nihilistisessä näkökulmassa.

 

Suomi oy:ssä ei ole mitään markkinointiin liittymätöntä kansallistunnetta, kansan henkeä, vain markkina-arvoja. Tältä pohjalta voi ymmärtää kansallisomaisuuden eli asuntojen siirtymisen pikku hiljaa vuokra-asunnoiksi ja ulkomaiseen omistukseen, infrastruktuuri, kuten terveydenhuolto, sähkönsiirto jne. voidaan yhtiöittää ja  ulkomaisille omistajille myydä. Siis kaikki tämä tapahtuu ilman, että kukaan kapinoi. Eduskunta ei vastusta, kun siitä tehdään tahdoton kumileimasin. 

 

Suomi oy:stä puhuminen on tehokkaammin poistanut suomalaisen nationalismin kuin taistoajan vyörytys. Nationalismi on esitetty taantumuksellisena oppina, patriotismi samoin. Ne ovat sallittuja kapealla urheilu-puolustuspolitiikka -akselilla, muutoin vallitsee globalismi ja paneurooppa-ajattelu. Vaikkapa kulttuurilla ei ole merkitystä, rahanreikä, ostetaan se edullisesti Yhdysvalloista. Infrastruktuurin voi myydä samoin kannattavat yritykset. Kansallisen lainsäädännön kapeuttaminen käy kuin itsestään, kun säästetään ikuisesti ja hyvinvointi kansalta puretaan. Valtiota puretaan ja yksityistetään tehokkuuden nimissä. Byrokratia takaa omistusoikuden ja pelisäännöt bisneksenteolle, mutta on manageriaistisesti hallittuna korruptoituva ja taloudellisesti tehoton verrattuna eettisesti oikein toimivaan weberiläiseen byrokratiaan.

 

Missä Suomen idea on? Onko valtio = me suomalaiset? Pitääkö meidän palata takaisin sääty-yhteiskunnaksi ja vieraitten alamaisiksi jos ei orjiksi? Pitääkö meidän toteuttaa Euroopan Unionin ideat riippumatta niiden mahdollisista negatiivisista vaikutuksista maahamme? Onko Euroopan Unioni demokraattinen ja miksi esim. Saksassa infrastruktuuri rappeutuu, mutta oligarkia on myötätuulessa omistuksessa ja äärioikea politiikassa?

 

Näistä ei keskustella. Syytä olisi.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Subaltern -- mielenkiintoinen termi - köyhät kyykkyyn

 

SUBALTERN (eng.) MIELENKIINTOINEN TERMI

KÖYHÄT KYYKKYYN 

 

Antonio Gramscilta omaksuttu käsite subaltern - eli alistettu ryhmä -  on yksi valtiotieteen ja erityisesti postkoloniaalisen teorian keskeisiä käsitteitä eli liittyy läheisesti siirtomaitten kohteluun.

Teknillisen kehityksen myötä ja ammattiyhdistysliikkeen heikentämiseksi on 1980-luvulta syntynyt (katso esim. Washingtonin konsensus 1989) ja muodostettu tietoisesti kasvava ihmisrymä, joka joutuu elämään osa-aikaisissa ja epävarmoissa työsuhteissa tai työllistämään itse itsensä yrittäjänä. Alustataloudessa ruohonjuuritason yrittäjä ottaa yrittämiseen kuuluvan riskin, digitaalisen alustan tarjoava yritys taas toimii lähes riskittömänä ylätason hallinnoijana. Tullakseen toimeen, täytyy ihmisellä olla useampi tällainen työ, koska maksettava palkka tai tuloutettavissa oleva yritysvoitto on niin pieni, ettei niillä kykene tulemaan toimeen. Tällaisia monin tavoin epävarmoja työsuhteita kutsutaan prekaareiksi ja niistä riippuvaa - siis yhä kasvavaa - ihmisryhmää prekariaatiksi. Koska sosiaalietuudet ja lomaetuudet on yleensä sidottu kokoaikatöihin, jäävät nämä etuudet joko puuttuman tai ovat vajavaisia. Myöskään ammattiyhdistysliike ei ole näin hajanaisesta joukosta kiinnostunut. Prekariaatti on yhteiskunnassamme alisteinen ryhmä. Subalterni ei siis nykyään rajoitu etnisiin tai seksuaalisiin ryhmiin, sairaisiin, vanhuksiin tai köyhiin, vaan on levinnyt kaikkialle, vaikkapa yliopistoihin.

On prekaari-rymiä, erityisesti Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa, jotka ovat saaneet ääntään kuuluville. Tämä osoittaa, että järjestäytymällä ja tietoisuudella omasta ryhmästä voidaan saada ääntä kuuluville ja nousta subalterni-joukosta pois.

 Koska alisteisilla ryhmillä ei ole käsitystä ja ymmärrystä yhtenäisestä yhteiskuntaluokasta, jonka ne voisivat muodostaa, ollakseen poliittinen voima ja kyetäkseen vaikuttamaan asemaansa yhteiskunnassa, ne jäävät vallan hierarkioiden ulkopuolelle. Ne eivät kykene edustamaan itseään, tulla kuulluksi tai vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.

Termiä subaltern tai suomeksi subalterni on käytetty erityisesti kolonialisimin, imperialismin ja yhteiskunnallisen alisteisuuden tutkimiseen. Gramscille subalterni-luokat ovat ryhmiä, joilla ei ole poliittista tietoisuutta, yhtenäistä toimintaa tai instituutioita oman äänensä esiin tuomiseen.

Modernimpi näkemys on Gayatry Chakravorty Spivakin esseessä Can the Subaltern Speak? (1988). Spivakin mukaan subalterni on ryhmä, jonka ääni ei kuulu valtarakenteissa, sitä edustetaan toisten kautta ja usein myös tutkijat ja kriitikot puhuvat sen puolesta. 

Tämä näkyy esimerkiksi Suomessa suhteessa köyhiin tai työttömiin, mutta myös saamelaisiin. Räikeimmin vaikkapa valtiovarainministerin suusta: hän tietää, mikä köyhälle, sairaalle ja työttömälle on parasta: risusavotta, jotain pitää tehdä, työtä, työtä, työtä. Vaikka työpaikkoja, joista maksetaan säädyllinen korvaus ei ole tarjolla. Tässä toinen puhuu subalternin puolesta ja asettaa sille tavoitteen, joka on mieletön ja alentava. 

Näkyviin tulee valta-asetelma, mihin kuuluu ihmisarvon riistäminen, kun itsemääräämisoikeutta ei ole, jos ei täytä vallanpitäjän normia tai selkeämmin "Arbeit macht Frei".

Olisiko jonkun aika alkaa rakentaa poliittista tietoisuutta näille kansalaisille ja ottaa heidän asiansa ajettavakseen niin, että heidän ongelmiaan kuullaan ilman oppimestarimaista läksytystä. Ongelmat voidaan yhteiskunnassa yhteistyöllä ratkoa, mutta siihen pitää olla yhteisyyden tuomaa voimaa ja tahtoa ja myös muilta ryhmiltä, kuten ammattiyhdistysliikkeltä ja puolueilta auttaa niitä, joilla ongelmia on heidän omilla ehdoillaan heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Tällä hetkellä myös vallitsevat yhteiskunnan rakenteet (mitkä juontuvat virheellisestä talousajattelusta) estävät rationaalista toimintaa tähän suuntaan. Nämä ovat muutettavissa, mikä vaatii itsenäistä ajatustyötä ja poliittis-taloudellista voimaa.

---