Nyt kun demokratia on jo kaikille nähtävänä tosiasiana sammumassa Yhdysvalloissa nousee Leonard Cohenin kirjallinen satiiri mieleen. "Olisiko ollut demokratia joskus tulossa Yhdysvaltoihin?" näinkin voi tuon ymmärtää. Kannattaa kuunnella, kun selailee maailmanpolitiikan tapahtumia.
Globalisaatio
Rammstein avaa tässä globalisaatiota, näkemys, että amerikkalaistaminen olisi globalisaatiota on aika suuri ja todellinen osa maailmanpolitiikkaa. Saksan tuhottua Euroopan toisessa maailmansodassa se jakautui Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain etupiireihin. Nyt sama kuvio palaa höystettynä BRICS-kuviolla ja Kiinan silkkitiellä. Miksi Euroopan pitää olla Vasalli?
Maailman pitäisi sotimisen ja valtasuhteiden järjestelyn sijaan keskittyä yhteistyöhön: pysäyttää luontokato, perustaa jubilee-järjestelmä, tasata eriarvoisuudet ja jakaa ruokavarat niin, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää. Tämä olisi nykytekniikalla ja varoin mahdollista.
Muualla blogissa, esim. "Maailmantalous" -osassa analysoidaan syitä tähän kehitykseen.
Tulojen ja varallisuuden jakautuminen maailmassa 2017 ja kehitysavun todellinen suunta (videon tekijä on ilmoittanut ajankohdan epäselvästi, uusinta päivitystä ei ole tehty, kehitys on vielä kärjistetympää kuin tästä näemme, trendi on kuitenkin nähtävissä selkeästi):
Tilanne Credit Suissen mukaan 2019 siitä, missä maan varakkain 1% väestöstä omistaa enemmän kuin puolet maan varallisuudesta eli oikeastaan taloudellinen oligarkia vallitsee (Credit Suisse Global Wealth report):
Huomioi erityisesti Venäjä, Ruotsi, USA, Saksa ja EU (Radio Free Europe).
Suomen talouden kilpailukyky on riippuvaista yhteiskunnan koherenssista ja toimivasta infrastruktuurista, teistä, rautateistä, terveydenhuollosta, koulutuksesta jne. Meidän ei olisi pitänyt mennä mennä mukaan tulon- ja varallisuudenjaon epäoikeudenmukaistamiseen, vaikka naapuripaine on kova ja EU on kauniista puheista riippumatta tällä hetkellä varakkaimpia suosiva talouskone ja osin jopa Wall Streetin marionetti.
Professori Tuomalan tutkimusten mukaan olemme mukana ylläolevassa joukossa ja vahvasti (Tuomala 2019). Irtautumisen pitäisi olla voimakas ja viisas, harkiten pitkän aikavälin seurauksia, unohtaen kvartaalitalouden houkutukset. Positiivista on julkisen sektorin ja eläkejärjestelmän puskurina olevat rahastomassat. Tosin Norjan kaltaista pitkän aikavälin strategista suunnittelua meillä ei ainakaan julkisuudessa ole näkynyt.
Tulonjako muuttaa ja on muuttanut tietoisesti luokkarakenteen, saatat kuulua tilapäistettyihin olitpa millaisella koulutuksella tai nimellistuloilla tahansa.
Prekariaatti eli pätkätöissä tai muuten epätyypillisissä työsuhteissa elävät on kasvava luokka, mihin kuka hyvänsä saattaa joutua, selkeimmin ehkä vuosituhannen vaihteessa syntyneet eli millenniaalit, jotka nyt alkavat olla 20-30 -vuotiaita.
Uuden luokkajaon hahmottaminen (Standing) selkeyttää hämmennystä, joka on vallinnut savupiipputeollisuuden kadottua kaukoitään ja tehdastyöläisten siirtymänä osin salariaattiin (vakituisessa palkkasuhteessa elävät). Hyvinvointivaltio oli mekanismina rakennettu täystyöllisyyden varaan, mikä nyt sitten on tietoisesti 1990-luvulta asti murrettu (Greenspan). Kehitys selittää myös ammattiyhdistysliikkeen alasajosta ja puoluekannatuksen muutoksista osan. Työttömien ja köyhien jakaminen eri ryhmiin ja syyllistäminen omasta kohtalostaan on myös ollut tietoista toimintaa (The Guardian, Wisconsin model).
Seurauksia naapurimaassa
Seurauksia tasa-arvon, yhteisöllisyyden, hyvinvointivaltion ja kansankoti-idean rapauttamisesta Ruotsissa on rikollisuuden rehottaminen avoimesti yhteiskunnassa (YLE). Poliittisesti äärioikeiston kannatus kasvaa (UNRIC, Aftonbladet).
Harjumaa, Marika. 2019. ”Ruotsissa levoton yö ja aamu – alamaailman mies ammuttu, kahdessa paikassa räjähti”. YLE uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-11046995.
Norjan valtion omistaman öljyrahaston arvo on tätä nykyä 1000 miljardia dollaria eli noin 920 miljardia euroa (YLE). Se on parlamentaarisessa valvonnassa. Rahaston periaatteena on taata kaikille norjalaisille varallisuutta mahdollisimman pitkään vielä kun öljyvarat ovat huvenneet.
Kun maailmanlaajuisesti kehitysmaille, Venäjälle sekä Ruotsille ja Suomelle tarjotaan luonnonvaroille ja valtion ja kuntien omaisuudelle tai luonnollisille monopoleille, kuten sähkönsiirrolle ulkomaista omistusta, vaikkapa monikansallisille jättifirmoille, yksittäisille oligarkeille tai kasvottomille sijoitusyhtiöille, ovat norjalaiset jo 1970-luvulla luoneet strategian, joka hyödyttää norjalaisia kollektiivisesti.
Tämä on demokratian syvintä ymmärrystä. Myös valtio ja julkinen hallinto ja niiden omistusoikeus on tällöin ymmärretty eriytyneiksi liikeyritys -käsitteestä.
Suomen erinomaisen arvokkaan valtionyritysryppään ja kansallisen omaisuuden ja maaperän, joita surutta on myyty ja yksityistetty yritysmuotoon, kohtalo, on osoitus häpeällisestä ideologisesta harhasta, johon kaikki suomalaiset puolueet ovat langenneet. Valtio tai kunta eivät ole liikeyrityksiä, vaan demokratian toteuttamisorganisaatioita.
Uusliberaalissa taloudessa finanssisektori on reaalitaloutta suurempi talouden osa. Tuloerot repeävät, kun ne, joilla on sijoituksia rikastuvat korkoa korolle periaatteella ja ne, jotka saavat reaalitaloudesta tulonsa koko ajan menettävät lisää talouden "tehostuksen" vuoksi.
Norjalaiselle taloudelle nykyään vallitsevassa lähinnä amerikkalaisille oligarkeille palkitsevaksi tehdyssä maailmantaloudessa käykin niin, että valtion rahasto rikastuu kuin amerikkalainen oligarkki ja valtio voi kansalaisille kompensoida reaalitalouden ja finanssitalouden väliin muodostuneen epäsuhdan. Tämä on ainoita järkeenkäypiä menetelmiä, jolla uusliberalismin tuhoja voidaan korjata ilman väkivaltaista omaisuuden uusjakoa. Kansallista varainhoitorahastoa tähän tarkoituksen ehdottavat myös talousoppineet Blyth ja Lonergan populismia käsittelevässä kirjassaan Angrynomics (Blyth ja Lonergan 2020).
Tämän mahdollisuuden Ruotsi ja osin myös Suomi (on luovuttu omasta valuutasta ja keskuspankista) on hukannut. Suomessa on toisaalta kuitenkin ollut julkista varallisuutta: syyskuun 2018 lopussa suurin rahoitusvarallisuusmassa oli työeläkelaitoksilla, 207,5 mrd. euroa ja myös valtiolla ja kunnilla on ollut paljon saatavia, 70,0 ja 29,5 mrd. euroa.
Suomen julkisella sektorilla onkin itse asiassa positiivista nettorahoitusvarallisuutta 140,4 mrd. euroa, Norjan jälkeen toiseksi
eniten kehittyneistä maista (Haaparanta 2019). Käytetäänkö sitä järkevästi kansalaisten palvelujen ja maan infrastruktuurin parantamiseen on sitten toinen tarina. Venäjä oli Jeltsinin aikana jo joutumassa alennustilaan ja länsimaitten raaka-ainevarastoksi, kun FSB palautti tilanteen venäläisten omaan hallintaan. Rahastot Venäjällä tahtovat käsittääkseni kuitenkin edelleen isänmaallisuudesta huolimatta joutua henkilökohtaisille tileille.
Ruotsissa ja Suomessa lainsäädäntöä on jo 40 vuoden ajan muutettu ns. "markkinamalliin", mikä tarkoittaa julkisen omaisuuden yksityistämistä, myös millä tahansa alalla, missä mitään markkinoita ei oikeasti ole. Samalla kutistetaan valtion ja kuntien organisaatioita ja demokraattisen päätöksenteon piiriä ja köyhdytetään omaa kansallista kulttuuria. Alistutaan siirtomaaksi. Oikein sitä itse tajuamattakaan (Standing 2016)?
Maan hallitus kaatui ainakin näennäisesti soteongelmiin. Valinnanvapaus ja maakuntamalli olivat ne iskusanat, joilla uudistusta ajettiin. Bisnes on kuitenkin uudistuksen varsinainen kärkihanke. Uudistus on ollut hyvin epäsuosittu, kun on tullut ilmi mitä bisnesmalli tuo, vietyään muutoinkin niukentuneet verorahat Panaman pankkiholveihin (Finnwatch 2019) ja tarjottuaan ala-arvoista vanhustenhuoltoa ja -hoivaa (Valvira).
Oppositio on ollut hyvillään, kun hallituksen sote kaatui.
Mitä tilalle?
Surullista on, että suurimmalla oppositiopuolueella on tarjolla seuraavalle vaalikaudelle ihan sama uudistus, pienin - lähinnä terminologisin - muutoksin. SDP tarjoaa suurkaupunkimallia maakuntamallin tilalle. Näin olen ymmärtänyt. Toivottavasti olen väärässä.
Bisnes tässäkin edelleen kärkihankkeena, kuten punaisella tatcherismilla on ollut Clintonin, Blairin ja Schröderin kumppaneineen lakkautettua perinteisen sosialidemokraattisen talousajattelun.
Suurkaupunkimallin yhteydessä voidaan sitten vääntää siitä miten suuri alue olisi se oikea - viisaat ehdottavat 30 000 - 200 000 asukaspohjaa.
Kaikki edellä mainittu on saman levyn soittamista, mitä on tehty 1990-luvun laman ajoista asti.
Suomessa oli nimittäin 1980-luvun lopussa täysin toimiva ja edullinen kansanterveysmalli, jota olisi pitänyt kehittää, ei näivettää. Ilman maakuntia tai suurkaupunkimalleja. Näivetys tapahtui, kun julkista sektoria syytettiin tuhlaavaisuudesta pankkimaailman tehtyä hullunkauppoja ja taitamattomasti suoritettuun rahamarkkinoiden vapauttamiseen. Pankkisektori tuhlasi ja julkinen sektori joutui pelastamaan hätään joutuneen. Terveyden- ja sosiaalihuollon keskusjohtoisuus (Lääkintöhallitus) ja valtionosuusjärjestelmä ( ks. Mattila ss.193-198) faktisesti tuhottiin säästöjä tavoiteltaessa.
Suomi on harvaan asuttu pinta-alaltaan suuri maa. Kuntia on hyvin erikokoisia ja erilaisia. Vika ei ole kunnissa, eikä kunnissa muutoinkaan ole vikaa tai niitä ole liian vähän tai paljon. Kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus pitäisi vain tasata valtakunnallisesti. Valtion rahoitus on ratkaisu. Emme tarvitse kuntayhtymiä, suurkuntia tai keskustelua kannattavuudesta, vaan menojen tasausta. Tämän pitää tapahtua koordinoidusti valtion normiohjauksessa. Kunnat voivat hyvin tuottaa perusterveyden- ja sosiaalihuollon omin voimin, mutta valtion normiohjauksessa. Myös toiminnan kuntarajat eli toimintayksikön koko olisivat eläviä, joustavia ja normiohjaukselle alisteisia, ideoita varmaan riittäisi toteutukseen. Tähän pitäisi perustaa valtakunnallinen kevyt ja demokraattinan asiantuntijaorganisaatio, ei antaa normitusta esim. Valtiovarainministeriölle, jossa alan asiantuntemiusta ei ole. Tilastot pitäisi keskittää tälle yksikölle ja laatia vaikka karttapohjaisesti. Suunnittelu olisi pitkäjänteistä ja seurattua.
Yksityinen sektori toimi kelan korvausten kautta täydentävänä järjestelmänä. Ihan hyvä systeemi pitää lääkärit ja hoitajat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ja näin tukemassa järjestelmää kautta poliittisen kentän. Valinnanvapautta ja joustavuutta lisää työntekijälle. Tämä mahdollisti myös pienet yksiyisfirmat, eikä olisi pakottanut ketjuttamaan isoihin pääomasijoittajiin, jotka ovat ulkomaisia.
Nämä olisi pitänyt niveltää tietotekniikalla ja sosiaalistamalla yhteen, työterveyshuolto olisi voitu sulauttaa järjestelmään.
Valtion normiohjauksen purun kalleus ja näköalattomuus on toteutunut esim. terveydenhuollon tietojärjestelmiin hävinneinä miljardeina (Valtiontalouden tarkastus 2012). Kun kunnat ovat saaneet itsenäisesti päättää, tuloksena on kymmeniä toisiinsa kehnosti sovitettavissa olevia ja tietoergonomisesti huonosti käytettäviä järjestelmiä (Suomen Lääkärilehti 2010). Nämä on usein ostettu ulkomailta, lähinnä Yhdysvalloista (Apotti). Eikä niistä tahdo millään päästä eroon. Päinvastoin. Ala on kasvava markkina.
Tämä maassa, josta on lähtöisin jokaisessa maailman älylaitteessa olevien transistoreiden atomikerrostukseen perustuva pakkausmenetelmä, Nokia, kännykän idea, linux-järjestelmä, joka on androidipuhelimien käyttöjärjestelmän pohjalla ja vaikka mitä tietoteknistä osaamista.
Tämä osaaminen olisi pitänyt laittaa keskitetysti toimeen hyödyttämään maata ja kansalaisia.
Mikäli katsoo terveydenhuoltoa ideologisten lasien läpi markkinamallin ihannemaa on Yhdysvallat ja sitten kommunistinen systeemi Kuubassa. Eli jos on markkinamallin ideologinen kannattaja ajaa järjestelmää kohti USA:n mallia pois Kuuban mallista. Terveydenhuollon mittareilla Yhdysvallat pärjää huonommin kuin Kuuba ja järjestelmä on myös maailman kallein.
Mikäli halutaan tehokas terveydenhuollon järjestelmä se on siis pääasiassa Kuubalaisen kaltainen mutta siihen voidaan liittää Yhdysvaltain mallin kaltaisia ominaisuuksia. Kuubalainen terveydenhuolto on selvinnyt myös 2020 Sars 2 CoVid19 pandemiasta public health -strategiallaan (Augustin 2020), ja vaikka maa on köyhä, on tämän toteuttamiseen ollut varoja ja jatkoa ajatellen maan taloudelle tärkeä tulonlähde turismi varmasti tästä tiedosta hyötyy, joten laskelma tulee olemaan taloudellisestikin parempi kuin bisnesajattelulle rakennetuissa terveydenhuollon malleissa.
Espanjan perusterveydenhuolto (European Observatory HiT) on luku sinänsä. Se on maksuton ja perustuu perhelääkäreihin. Hyvä tapa ajatellen työntekijöitä ja potilaita. Järjestelmä on todettu kustannustehokkaaksi. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat Espanjassa suhteessa pienemmät kuin Suomessa. Espanjalaisten hallussa on myös nyt vuonna 2019 kansalaisten terveiden elinvuosien maailmanennätys (World Economic Forum). Koronaviruspandemiassa 2019-2020 alkaen Espanjan terveydenhuoltojärjestelmän puutteellisuus on tullut ilmi, koronakuolemia on ollut suhteettoman paljon.
Suomessa taas ollaan ihastuttu tietoteknisiin etäratkaisuihin, joissa lääkäri siirretään mahdollisimman kauas potilaasta (Terveyskylä). Parhaassa tapauksessa potilas tapaa kännykkänsä ja jonkin hauskan sairaalatalo-ohjelman, jossa voi pelailla ja saada lääkkeet postissa. Pandemian oloissa tämä voi olla hyväkin ratkaisu, samoin viruksen jäljittämiseen erikoistuneet apsit ja menetelmät. Kun nämä vielä ovat yhteydessä poliisin järjestelmien kanssa, niin pystytään karanteenitoimet rationaalisesti järjestämään.
Suomessa ei vaan haluta tulla "markkinamallin" laatikkoajattelusta pois, ei millään. Johtavaan asemaan sijoittuvien kansanterveyteen erikoistuneitten lääkäreiden ansioluettelossa lienee nykyään useammin MBA (master of business administration) kuin MPH (master of public health).
Tämä ajankohtana, jolloin alkaa yhä selvemmin käydä ilmi, ettei talousjärjestelmä pidemmän päälle voi toimia nykyisillä premisseillä.
Gagnon, Marie-Pierre et al. 2009. “Interventions for promoting information and communication technologies adoption in healthcare professionals” ed. Cochrane Effective Practice and Organisation of Care Group. Cochrane Database of Systematic Reviews. http://doi.wiley.com/10.1002/14651858.CD006093.pub2 (March 30, 2019).
Mihin uusliberalistisen talouspolitiikan noudattaminen johtaa?
Ainakin tulonjaon vääristymään:
Tuottavuuden muutos ja perheiden keskimääräiset reaalitulot 1948-2014 USA:ssa.
Tuottavuus
kohoaa lineaarisesti, mutta keskimääräiset tulot eivät kasva. Muutos
osuu uusliberalismin tuloon yleisesti hyväksytyksi (ortodoksiseksi)
talousopiksi. Lähde: Wikipedia.
Keskimääräisen
amerikkalaisperheen varallisuus on tuottavuuden kasvaessa polkenut
paikallaan. Tuotannonlisäyksen hedelmät on jaettu uusliberalismin opin
mukaan superrikkaille:
Uusliberalismin
aikaansaamat tulonjakovaikutukset on hyvin havainnollistettu yllä
olevassa videossa. Tiedot perustuvat Harvardissa tehtyyn tutkimukseen.
Siinä esitetetään amerikkalaisten käsitykset varallisuuden
oikeudenmukaisesta jakautumisesta, miten he olettavat varallisuuden
jakautuvan sekä lopuksi varallisuuden todellinen jakautuma.
Samansuuntainen kehitys koko maailmassa:
Nyt
jo lähes neljänkymmen vuoden aikana toteutettu politiikka on johtanut
tulonjaon vääristymän lisäksi myös ainakin matalaan inflaatioon,
talouden vähäiseen kasvuun, investointien vähentymiseen, tuottavuuden
alenemiseen, työpaikat ovat muuttuneet epävarmoiksi ja
maailmantaloudessa deflatoriseen vääristymään, mikä taas on johtanut
yksityisen sektorin ja kansalaisten vaarallisen rankkaan velkaantumiseen
(Quiggin: Zombie Economics).
Voit havaita nämä trendit jokapäiväisessä suomalaisessa elämässäsi tai läheisesi elämässä esimerkiksi velkaantumisena (Taloussanomat, suomalaisten velkaantuminen)
tai työttömyyden vuoksi ja myös erilaisten julkisten palveluiden
toimimattomuutena tai erilaisten tukien vähenemisenä tai häviämisenä,
kun niitten rahoitusta on vähennetty ja yhä enemmän siirretään suoraan
omasta pussista maksettaviksi, siksi velkaantuminen (Taloussanomat, miksi Suomen talous kasvaa?).
Tällainen
kehitys ei ole hyväksi myöskään liike-elämälle, Suomen kilpailukyky
maailmalla on perustunut ja perustuu hyvinvointivaltiollisiin
instituutioihin ja investointeihin (Taloussanomat, Kiander).
Yleisen mielipiteen muokkauksen tehokkuudesta hyvä esimerkki on
Hitlerin nousu demokraattisesti valtaan ja hänen ja natsipuolueen saama
suosio niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Saksalaiset ovat ihan
varmasti psyykkisesti ja sosiologisesti aivan samanlaisia ihmisiä kuin
kaikki muutkin ja suurena joukkona eri ominaisuuksien jakaantuminen
noudattaa gaussin käyrää ja kuten nykyäänkin hyvät tavat ja
ystävällisyys olivat arvossaan. Lisäksi he ovat olleet ahkeria ja
aikaansaavia, useilla aloilla maailman huippua. Natsien propaganda on
aikanaan osunut oikeisiin kohtiin ja vaikutusmenetelmät ovat olleet
edistyksellisiä. Huolimatta Hitlerin opin täydellisestä riippumattoman
tieteen kieltämisestä, irrationaalisuudesta, verenhuuruisesta
totalitarismista ja ihmisoikeuksien halveksunnasta natsipuolueeseen
liittyivät ammattiryhmistä ensimmäisinä opettajat ja lääkärit (Kater, 1983, s.73).
Kun puolue vielä pikaisesti laittoi talouden kuriin ja poisti
työttömyyden, kannatus saksalaisten keskuudessa oli lähes täydellistä,
demokratian poistaminen yhteiskunnasta oli täysin hyväksyttyä, kunhan
elämässä oli järjestys, elämästä tuli työn ja ansioiden kautta
mielekästä ja ennustettavaa. Ihmisten perustarpeet syrjäyttivät
moraalisen järjen ja uusi propagandan avittama oikeus- ja
moraalikoodisto korvasi sivistysvaltion perinteen. Ennen toista
maailmansotaa natsien opeilla oli huomattavaa kannatusta läntisessä
maailmassa. Sota muutti suhtautumista osalla täysin, osalla
pinnallisemmin, löytyihän Norjasta Quisling ja Ranskasta Vichyn
hallitus.
Myyntimiesten puheiden, mainonnan
seireeninlaulun ja todellisuuden erottaminen on maailman ymmärtämiseen
pyrkivässä tarkastelussa oleellista (propaganda).
Viimeisten noin 35-vuoden aikana tapahtuneen maailmanlaajusen muutoksen
tekemiseen on valjastettu isolla rahalla koko ns.tajuntateollisuus,
jolla mielipiteitä väestötasolla muokataan (propagandamalli).
Internet on myös hyödynnetty mielipiteen muokkauksessa (Cambridge Analytica, nykyinen Emerdata) tämä on sangen vaarallinen trendi.
Koska
valheen ja ihmisten kokeman todellisuuden välinen kuilu kasvaa, on
siirryttävä yhä karkeampaan totuuden vääristelyyn. Tämä näkyy nykyisessä
Yhdysvaltain presidentinhallinnossa,
mutta myös Suomessa, esimerkiksi valtiovarainministeriön
"tiedotusstrategiana". Austerity-politiikan perustelut, joita ahkerasti
käytetään, löytyvät täältä (Monbiot).
Tyypillistä on,
että käytetään orwelllilaista uuskieltä yhteiskunnassa tehtäville
muutoksille: annetaan niille usein iskulauseenomaisia houkuttelevia tai
opettavaisia nimiä tai perusteluita kuten "valinnanvapaus",
"kilpailukyky", "työpaikkojen luominen", "ei ole ilmaista ateriaa" -
aivan kuten stalinismissa tai leninismissä - käsitteet jätetään
tahallaan epäselviksi ja ne saattavat tarkoittaa täysin päinvastaista,
kuten Saksan Demokraattinen tasavalta, joka todellisuudessa oli
sangen epädemokraattinen poliisivaltio. Uusliberlistisessa ja
new-labour -politiikassa peitellään näin suurimittaisia tulonsiirtoja
köyhiltä, työväestöltä ja keskiluokalta yhä suppenevalle joukolle henkilöitä ja instituutioita.