Demokratia - "länsimaat" - naamiot putoavat - mafiayhteiskunta on levittäytynyt globaaliksi

 

 Demokratia

 

 Nyt kun demokratia on jo kaikille nähtävänä tosiasiana sammumassa Yhdysvalloissa nousee Leonard Cohenin kirjallinen satiiri mieleen. "Olisiko ollut demokratia joskus tulossa Yhdysvaltoihin?" näinkin voi tuon ymmärtää. Kannattaa kuunnella, kun selailee maailmanpolitiikan tapahtumia.

 

 

Globalisaatio 

 

Rammstein avaa tässä globalisaatiota, näkemys, että amerikkalaistaminen olisi globalisaatiota on aika suuri ja todellinen osa maailmanpolitiikkaa. Saksan tuhottua Euroopan toisessa maailmansodassa se jakautui Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain etupiireihin. Nyt sama kuvio palaa höystettynä BRICS-kuviolla ja Kiinan silkkitiellä. Miksi Euroopan pitää olla Vasalli?

Maailman pitäisi sotimisen ja valtasuhteiden järjestelyn sijaan keskittyä yhteistyöhön: pysäyttää luontokato, perustaa jubilee-järjestelmä, tasata eriarvoisuudet ja jakaa ruokavarat niin, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää. Tämä olisi nykytekniikalla ja varoin mahdollista. 

 Päämäärät ovat nyt väärät maailmassa. 

SPEER UND DIE BANALITÄT DES BÖSEN

 

Speer - Die Banalität des Bösen

Kylmäverisimmäksi ja laskelmoivimmaksi natsijohtajaksi onkin paljastunut Hitlerin lähimies, ystävä, arkkitehti Albert Speer. Hänen valheensa johtivat Nürnbergin oikeudenkäynnin suurimpaan epäoikeudenmukaisuuteen ja mies selvisi ainoastaan 20 vuoden vankilatuomiolla.

 Tuomionsa kärsittyään Speer oli kansainvälinen julkkis, rikas mies, esiintyi haastattelussa vapaan maailman mediassa ja oli eräänlainen natsikauden revanssi Saksassa - tyylikäs maailmanmies. Natsismi ei loppunut vuoteen 1945, Saksan vuoteen nolla, eikä sitä kitketty kunnolla edes länsipuolen Saksan denatsifikaatioprosessissa.

Epäilenpä, että Speerin elämää suurempi valhe meni läpi, koska hän oli ollut vastuussa Saksan teollisuudesta, keskitysleirien rakentamisen ohella, toimiessaan varusteluministerinä hämärissä olosuhteissa kuolleen Fritz Todtin jälkeen. 

Herraskainen herrasmiesolemus, Hitlerin läheisyys ja todennäköisesti verkostot, jotka hän oli pystynyt luomaan kierrellessään Saksaa ja miehitettyjä alueita jotenkin merkillisesti suojasi ja teki vaikutuksen. Mahdollisti valheen hyväksymisen myös oikeuden mielessä. 

Vapautettiin aivan kuten tiedemiehet, kuten Wernher von Braun, natsipuolueen jäsen ja SS-majuri, josta tuli Yhdysvaltain kuurakettiohjelman ja avaruusalusohjelman tärkeä johtaja ja joka vapautettiin kaikista syytteistä.

 Olisiko natsiryhmittymällä jatkumo rakettiprojektien kanssa, kun Elon Muskillakin on ideologista yhteenkuuluvuutta joukkoon, joka suunnitteli myös Mars-lentoja?

Saksassa jäi tuomitsematta huomattava joukko sotarikollisia, osittain koska heitä oli niin paljon. Erityisen kuvottavia ovat historiikit lääkäreistä jotka ihmisiä murhattuaan, piinattuaan ja silvottuaan jatkoivat rauhassa praktiikkaansa, kuin mitään ei olisi sattunut (Lifton, 1986).

Speer oli tietoinen tästä kaikesta ja toteuttamassa ihmisten teollista murhaamista ja erityisesti miljoonien pakkotyövankien näännyttämiseen hengiltä, mikä tekee hänestä ehkäpä taloudellisesti tehokkaimman työnantajajohtajan historiassa. 

Vangin henki ei ollut minkään arvoinen. Ihmisarvo oli halveksittavaa. Tästäkin kuuluu kumua nykypäivään.

Disinformaatiota YLE:n kolumnistilla

 

 Sosiaalipolitiikan Lysenko ylellä

 

Disinformaatio 

 

on Josif Stalinin kehittämä termi (disinformaatio ), jolla tarkoitetaan tarkoituksellista harhaanjohtavaa tietoa tai tiedotusta. Tiedemies, joka tällaista harrastaa on yleensä vallanpitäjien tai valtavirran hännystelijä, kuten geneetikko Lysenko Neuvostoliitossa (Lysenko) ja saa edustaa ns. virallista näkemystä joko vallankahvassa, tai muutoin rahoittajien suosikkina, vaikka väitteet olisivat miten päättömiä tahansa.

 Suomessa

 

 Tästä on Suomessa esimerkkejä kansallissosialismin kaudelta 1930-44, kylmän sodan ajalta marksilais-tieteilijöiden osalta, ja nyt hännystelevät vallanpitäjää uusliberaalit ayn randilaiset, mikä tosin arvopohjaltaan ei kaukana kansallissosialismista ole, kun yhteiskunnan heikoimpien kimppuun käydään. Ja näin kerätään laakereita omaan hattuun ja työstetään mielipideilmastoa.

Nyt

 

Akateeminen henkilö ja palkittu dosentti Jari Ehrnrooth (Ehrnrooth) on kunnostautunut kunnon ayn randilaisena, ylen kolumnistuna, parhaaseen kuunteluaikaan.  Tässä esimerkkejä:

Jari Ehrnroothin kolumni: Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän

Tulevaisuuden sosiaalipolitiikka tarkoittaa jotakin muuta kuin valtion vastuuta kansalaisistaan. Vastuu hyvästä elämästä kuuluu jatkossa yksilöille itselleen, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

 Jari Ehrnroothin kolumni: Tulontasaus on harhakuvaa, joten on palattava sivistyksen, työn ja vaurastumisen arvoihin.Vaaleihin rynnivät puolueet kannattavat kaikki jonkinlaista tulontasauspolitiikkaa. Se on johtanut sosiaalihuoltovaltion nousuun ja sivistysvaltion laskuun, kirjoittaa Jari Ehrnrooth 
 Jari Ehrnroothin kolumni: Yksityistetään terveydenhuolto, koska se olisi meille kaikille paras malli

Lähteet:

”Disinformaatio”. Wikipedia. <iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/vgsRwXT1MQw" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>.

”Jari Ehrnrooth”. Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jari_Ehrnrooth.

”Trofim Lysenko”. Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/Trofim_Lysenko.

 

Lyhyen ja pitkän aikavälin voitot

 

 

 

Lyhyen ja pitkän aikavälin voitot

 

Sosialidemokratian kehittyminen

Aikanaan jaettiin poliittiset puolueet toimintansa perusteella kolmeen kategoriaan: joukko-,  kaaderi- ja populistipuolueisiin.

Opportunistinen (opportunisti, wiki, josta poliittisen ja laillisen opportunismin määrittely) puolue on puolue, joka kaikin keinoin, myös omat periaatteensa uhraten, pyrkii valtaan.

Sosialidemokraatit ja keskusta (Maalaisliitto) olivat Suomessa alkujaan joukkopuolueita, siitä on muistona kummallakin puoluekoneisto ja sen 24/7 palkatut toimihenkilöt. Kokoomus on kaaderipuolue, jolla on löyhä järjestörakenne, mutta se herää vaalien alla eloon aktivoimaan äänestäjät. Populistipuolue on selkeimmin ollut SMP, myöhempi perussuomalaiset. Näin aina 1990-luvulle asti. Tämän jälkeen puoluetoiminta on sekoittunut.

Politiikassa pitää tietenkin tasapainoilla periaatteellisen toiminnan ja poliittisen joustavuuden välisellä kentällä. Joskus joustavuuden venyttämistä esim. ulkopolitiikassa kutsutaan poliittiseksi pragmatismiksi. Jos periaatteellinen toiminta katoaa, äänestämällä toteutetulla demokratialla ei ole enää merkitystä. Periaatteellisella toiminnalla en tässä tarkoita ideologista toimintaa, vaan laajemmin, valistuksen hengessä, rehellisellä tutkimuksella perusteltavissa olevaa toimintaa kansalaisten hyväksi. Tutkimuksen ideologisuus on tällöin myös tiedostettava valintoja tehdessä.

Sosialidemokratian new democrat ja new labour -suuntaukset ovat muuttaneet joustavuuden kautta lyhyen aikavälin voittoja ja valtaa tavoitellessaan periaatteellisen toiminnan uudenlaiseksi periaatteelliseksi politiikaksi, joka ei muistuta sosialidemokratiaa, jonka saattoi tunnistaa Suomessa vielä 1980-luvun alussa. Tätä thatcherismin demariversiota sanotaankin - ja syystä - Thatcherin viimeiseksi voitoksi. Kokoomus- keskusta- tai demaripolitiikalla ei nykyään ole mainittavia eroja, ennen vaaleja kyllä (opportunismi) jotain, yleensä ympäripyöreää, jotta ei  jäätäisi valheesta tai petoksesta kiinni hallituksessa päätöksiä tehdessä. Puhtaasti populistinen puolue poikkeaa tästä niin, ettei se populismin hengen mukaisesti kaihda suoria valheita ja on täysin piittaamaton politiikan johdonmukaisuusvaatimuksesta, Yhdysvaltain presidentinhallinnon show-osa, jota presidentti Trump pyörittää (Chomsky-Trump),  on paras esimerkki populismista. Skandaali- tai täkyuutisia tuotetaan sellaiseen tahtiin, että vanha unohtuu, kun uudesta kohistaan.

Demokratian kannalta on ongelmallista myös talouselämän kielenkäyttö, joka alentaa poliittisen puoluetoiminnan matemaattiseksi optimoinniksi ja äänestäjien kalasteluksi käyttäen pr-teollisuuden menetelmiä, jotka ovat nykyään googlen ja facebookin valtakaudella vaarallisen edistyneitä (Cambridge Analytica, Emerdata).Ongelmallisinta se on, jos puolueen jäsenet ja puoluetoimistot alkavat uskoa ainoastaan tähän ajatusmalliin, jota meille kernaasti myydään.

Väite, että 1980-lukua edeltäneen kaltainen sosialidemokratia, universaali hyvinvointivaltio tai sosialismi olisi vanhanaikaista, eikä sopisi nykyiseen taloudellis- tekniseen yhteiskuntaan, on new-labour, new-democrat -väite, jolla ei ole empiiristä tukea. Rinnastaisin tässä universaalin hyvinvointivaltion ja sosialidemokratian, ja parhaiten taloudellisin mittarein ovat pärjänneet maat, jotka ovat pyrkineet tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Jo Adam Smith hahmotteli tällaista.

Ensimmäinen askel pitkän aikavälin voittoja tuovaan muutokseen voisi olla sosialismi-sanan ja käsitteen kunniaan palauttaminen, mikä historiallisista verenhuuruisista syistä on työlästä, mutta ei mahdotonta.

Sosialismi ideologiana on mustamaalattu Neuvostoliiton, Kiinan ja lännen propagandakoneistojen väittäessä 70-vuoden ajan, että siellä harjoitettu diktatuuri ja totalitarismi olisi ollut sosialismia. Neuvostoliitto väitti myös olevansa demokraattinen valtio, mikä lännessä lähinnä nauratti. Sosialismiväite sen sijaan sopi hyvin lännen ideologiseen aseistukseen, kun haluttiin kolonialisoida tai oikeuttaa suureneva tulonjako. 

Pohjoismaissa harjoitettu sosialidemokratia on ollut aivan erilaista käytännöllistä sosialismia. Tämä tulisi tuoda esiin. Sosialidemokraatit voisivat ihan hyvin olla sosialisteja. Se toimii universaalissa hyvinvointivaltiossa, missä toimii sekatalous ja finanssijärjestelmä on demokraattisessa hallinnassa ja demokratia ja yhteiskunta toimii. Tulonjaon hillitty muoto ja erittäin varakkaat ja/tai hyvätuloiset hyväksytään yhteiskunnan jäseninä, mutta heidän täytyy antaa verotuksella oma osuutensa yhteiskunnan ylläpitämiseksi. Orjuutta ei pidetä suotavana, työstä pitää maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Poliisi- tai yövartijavaltiota ei sitten tarvita järjestyksenpitoon. Tulonjaon eri päissä olevat voivat elää yhdessä ilman heitä erottavia muureja. Ongelmallista byrokraattisuutta, yksilön katomista koneiston rattaisiin ja rakenteisiin pesiytyvää korruptiota voidaan vähentää monin keinoin, mikä tulee olemaan keskeinen tekijä sosialismin uudessa tulemisessa.

Pohjoismaiseen sosialidemokratiaan on 1990-luvulta asti osunut thatcheristien ja reaganistien isku, joka on ollut tarkkaan suunniteltua kyynistä valtapolitiikkaa, missä kaiken mahdollisen privatisointi esim. tehokkuusväitteellä keskittää valtaa tyranneille pois parlamenteilta. Sosialismin alasajo ja siirtyminen new-labour, new-democrat politiikkaan on avannut myös maailmanlaajuiselle tulonjaon vääristymälle portit, jotka pitäisi pystyttää uudelleen. 

Perustelen tätä sillä, että New Dealin ja Bretton Woodsin USA on lähes pohjoismaista sosdem politiikkaa 1970-luvulle asti noudattanut. Ei niin pitkälle vietynä kuin Pohjoismaissa, mutta samaa hahmotelmaa ovat ja amerikkalaisten 1970-luvulta repeävät varallisuus- ja tulonjakotilastot kertovat tarinaa hyvin selkeästi.

Lähteet:

Noam Chomsky: Donald Trump is a Distraction. (2018). https://www.youtube.com/watch?v=uQvig0KvUaE&feature=youtu.be

Wikipedia. (n.d.). Opportunism. https://en.wikipedia.org/wiki/Opportunism

Wikipedia. (2018a). Cambridge Analytica. https://fi.wikipedia.org/wiki/Cambridge_Analytica

Wikipedia. (2018b). SCL Group, Emerdata. https://en.wikipedia.org/wiki/SCL_Group#Emerdata_Limited