Sosialismi - uusliberalismi - fasismi
Hegemoninen poliittinen ideologia ensin Yhdysvalloissa ja sitten maailmassa on ollut uusliberalismi jo noin 50 vuoden ajan pikku hiljaa täydentyen. Se ajaa hallitsevan luokan etua.
Hallitseva luokka ja sen oligarkit ovat verkottuneet kansainvälisesti, sillä heillä on usein yhteneviä etuja oltiin sitten kehittyvässä maailmassa tai Yhdysvalloissa. Venäläiset oligarkit uivat tyylikkäästi joukkoon ja seurapiireihin 1990-2022, minkä liikkeen Putin pysäytti ainakin lännen propagandan mukaan hyökkäämällä Ukrainaan 24.2.2022.
Uusliberalismi johtaa pääoman kertymiseen yhä harvemmille ja eriarvoisuuden lisääntymiseen kansallisvaltioitten välillä ja kansallisvaltioitten sisällä. Rahan valta korostuu uusliberalistisessa hegemoniassa.
Yhdysvalloissa vallan kolmijako-oppi on ollut jo pidempään alamaissa, kun kaikki kolme vallan perushaaraa on voitu ostaa ja vielä mediakin on keskittynyt muutamiin käsiin enemmän kuin koskaan.
Kun Yhdysvalloissa Trump on riisunut naamioita ja maansa "demokratia" on tullut esiin, nähdään vielä selkeämmin, että maailmassa on oikeasti hallitseva luokka, joka on verkottunut globaalisti. Tämä ei ole salaliittoteoriaa vaan fakta. Venäjän oligarkit tunnetaan ja 1990-luvulta nämä ovat arvatenkin FSB:n avustamana ja sen kanssa verkottuneet länteen, niinpä esimerkiksi yhtä maailman finanssikeskusta Lontoota on alettu kutsua Londongradiksi.
Oligarkian etenemistä Yhdysvalloissa voi karkeasti seurata tilastosta, joka kertoo presidentiksi valintaan tarvittavan rahamäärän kasvua Nixonista Trumpiin. Voi yhdellä silmäyksellä nähdä, että jokin on 50 vuodessa oleellisesti muuttunut. Presidentinvaalit ovat jäävuoren huippu, pienemmät kyläpäälliköt valitaan vastaavasti.
Näitäkin vaaleja käydään mottona "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt" eli pyyteettömiä rahoittajia ei löydy.
Puolueisiin sitoutumaton senaattori Bernie Sanders on ainoa, jonka vaalirahoitus presidentinvaaliin tuli pitkiin aikoihin aidosti kansalaisilta, eikä isolta bisnekseltä, rahaa vuonna 2016 kertyi noin 228 miljoonaa dollaria.
Kampanja päättyi demokraattipuolueen koneiston vastustukseen, vaikka Sanders oli arvioitu suosituimmaksi ehdokkaaksi.
Hillary Clintonin kampanjaan kului rahaa 585,5 miljoonaa dollaria, mutta presidentiksi valittiinkin Trump. Menetettiin mahdollisuus kansan enemmistön etua ajavan presidentin (Sanders) valintaan.
Sosialismi sosialidemokraattisessa muodossa on muutettu new-democrat, new-labour keskitieuusliberalismiksi 1990-luvulla. Sosialismi ja historia julistettiin kuolleiksi. Ihmisoikeudet ja identiteettipolitiikka tuotiin tilalle, luokkakäsite häivytettiin ja hyväksyttiin kasvava eriarvoisuus. Miljardöörejä ei ryhdytty arvostelemaan saati verottamaan.
Jeremy Corbyn yritti Britanniassa muuttaa suuntaa, mutta hänet nitistettiin monelta suunnalta sangen tehokkaasti. Väitetään, että vain yksi politiikka on mahdollista ja kaikki puolueet sitä kannattavat - uusliberaali hegemonia ja TINA-politiikka.
Demokratiaan ei jätetä vaihtoehtoja ja kansa suivaantuu.
Vastustajiksi tai vaihtoehdoiksi uusliberalismille jäivät näennäisesti autoritaarinen liike, Kiinan digitaalinen diktatuuri ja äärioikeiston tai vanhojen kommunistien populistiset liikkeet. Nämä ovat pärjänneet sangen hyvin vaaleissa keskitien kärvistellessä niin oikealla kuin vasemmalla laidalla.
Trumpin valinta 2025 on avittanut populistiset autoritaariset systeemit nousukiitoon, mikäli äänestäjille ei aleta tarjota oikeata todellista vaihtoehtoa, joka voisi löytyä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja finanssikapitalismin tiukasta sääntelystä.
Se, että Euroopassa on koronan jälkeen palattu tiukkaan uusliberaaliin politiikkaan ja talouden yhteen zombie-teoriaan (Keen, 2025) perustuviin keinotekoisiin sääntöihin perustuvaan talouspolitiikkaan aiheuttaa pysyvän tarpeen leikkauspolitiikkana.
Leikkauspolitiikka uusliberalistisessa ideologiassa tarkoittaa leikkauksia hallitun luokan (keskiluokka, työväki, pätkä- ja epätyypillisiä töitä tekevät, työttömät) toimeentulosta sosiaaliturvan purkamisena, kaiken julkisen supistamisena ja yksityistämisenä ja verojen ja hintojen korotuksina sekä työttömyyden lisääntymisenä.
Sijoitus- ja osinkotuloilla elävät ja pankit sekä suuret liikeyritykset lisäävät voittojaan. Usein voitot siirtyvät rahasäiliöihin veroparatiiseihin, eivätkä muutu investoinneiksi. Kansaan ei varsinkaan investoida, Norjaa lukuun ottamatta.
Nyt EU:ssa pohditaan mahdollisuutta avata tiukka sääntely, jotta Euroopan Keskuspankki voisi painaa lisää rahaa sotilasmenoihin. Tiukasti pidetään toisaalta kiinni siitä, ettei rahaa hallitulle luokalle hyvinvointivaltioon menisi.
Työllisyys kohentuisi asetuotannossa ja muuhun militarisointiin tarvittavassa tuotannossa, siis tehtäisiinkin keynesiläistä talouspolitiikkaa reaganilaisessa hengessä, joten näillä aloilla työskentelevät voisivat luottaa olevansa työllistettyjä jonkin aikaa. Suuri osa kansasta, siis hallitusta luokasta joutuisi kuitenkin edelleen kärsimään.
Tämä ennustaa, ettei äärioikeiston etenemiselle EU:ssa oikeastaan haluta laittaa pistettä ja että nämä seuraavilla vaalikierroksilla ottavat vallan.
Kun uusliberaali-ideologia on hegemoninen johtaa se trumpismiin (Lebow, 2019). Uusliberalistiseen ideologiaan kuuluva leikkauspolitiikka on itse asiassa teknokraattista fasismia ja näin demokratian vastaista toimintaa (Mattei, 2017).
Sosialismi hyvinvointivaltio-muodossa ja tasa-arvoisempana yhteiskuntana olisi demokratian tae yhdistettynä ståhlbergiläiseen oikeusvaltioon ja maaseudun elvyttävään aluepolitiikkaan. Tältä pohjalta pitäisi alkaa talousopin, lainsäädännön ja ajattelutapojen muutokset.
