Tulevaisuus, demokratia

 

Tulevaisuusskenaario, demokratiasta (8.3.25)

 

 

Yhdysvalloissa äärioikea, joka muodostaa nyt Trumpin hallinnon, on luonut Venäjän kanssa Eurooppaan tilanteen, jossa sotilasmenoja lisätään huomattavasti. Koska EU:ssa on vallalla tiukka uusliberaali talousmalli, puhutaan jatkuvasti siitä, mistä rahat otetaan. Mikäli finanssisääntöjä ei löysätä tai muuteta, eli luovuta tästä saksalaisittain ordoliberaalista mallista, rahat otetaan muualta eli kansalta leikkaamalla hyvinvointivaltio.

 

Äärioikean ja Venäjän imperialistien yksi tärkeimmistä päämääristä on hyvinvointivaltion tuhoaminen eli muuttaminen oligarkkien hyvinvoinnista huolehtimaan, mitä saatetaan vielä vinosti hymyillen kutsua hyvinvointivaltioksi juhlapuheissa. 

 

Näin avataan tie yhteiskuntaan, jossa ei haeta benthamilaista yhteistä hyvää, yhteisön tuki ja turva ja siihen kuuluva yhteiskuntasopimus poistetaan. Väitetään, että siihen tarvitaan sääntelyn purkaminen.

 

 Todellisuudessa hyvinvointivaltiota ylläpitävät säännöt puretaan ja muutetaan finanssipiirejä ja taloudellisia oligarkkeja suosivaksi tiukaksi sääntelyksi, muu yhteiskunta saa sitten heitä ja tätä uutta järjestelmää elättää. Markkinatalous on hämäys, jota illuusiota propagandassa esitetään edistettävän, kun oikeasti siirretään rahaa oligarkeille. 

 

Pohjoismainen ja eurooppalainen hyvinvointivaltio ovat olleet yhteiskuntarauhan tae Euroopassa jo Bismarckin ajoista asti. Yhdysvaltojen konservatiivinen eliitti, kuten Bannon, haluavat tuon kansalaisista hienon järjestelmän poistaa, jotta sitä ei haluttaisi siellä jäljitellä ja lisätäkseen omaa valtaansa. 

 

Mikäli nyt sotilaallinen varustautuminen maksetaan purkamalla hyvinvointivaltio, häviää myös demokratia, mikä myös on eräs äärioikean ja imperialistisen Venäjän tavoite. Akateemisessa maailmassa ja mediassa, joita kumpaakin oligarkit rahoittavat jo suurimmalta osin, on jo kuultu epäilyjä demokratiasta. Onko se paras hallintomuoto? 

 

Demokratia vaatii vallanjaon ja sitä tukevan lainsäädännön. Talouselämän tulisi olla demokraattisesta hallinnosta erillään, mutta demokraattisen hallinnon alaisena. Mikäli kaikki on ostettavissa, vallanjako häviää. Tämä on amerikkalaisen yhteiskunnan tekemä suuri erehdys. Valitettavasti se on sitä myös levittänyt maailmanlaajuisesti. 

 

Globalisaatiossa tämä systeeminen virhe on monistunut ja demokratia on ollut kaikkien mittausten mukaan maailmassa vähenemässä viime vuosikymmeninä. 

 

Onko yksinvalta sitten huonompi vaihtoehto. On hyviä tsaareja ja on kehnoja tsaareja. Kehno tsaari on korruptoitunut ja kerää yhteiskunnan varat omaan taskuun ja hoviinsa, hyvä tsaari pyrkii edistämään yleistä hyvää. Aina ollaan kuitenkin hallitsijan mielentilan vallassa. 

 

Äärimmilleen vietynä tämä näkyi Stalinin Neuvostoliitossa, missä maan sosialismioppi vaihteli Stalinin mielalojen ja valtalaskelmien mukaan aina hänen tarpeensa mukaan. Näytösoikeudenkäynnit 1930-luvun lopulla tuovat sen esiin historiallisina dokumentteina. Aseita ja terroria Stalin käytti omaa valtaansa pönkittämään. Kun nyt aseita taotaan, miten taataan, että niitä käytettäisiin demokratian ylläpitoon, ei sen tukahduttamiseen?

 

Mikäli Euroopan hyvinvointivaltio sotilasmenojen kattamiseksi puretaan, yhteiskunta muuttuu arvatenkin ensin fasistiseksi ja sitten palataan feodalismiin. Kurjuus ja äärimmäinen rikkaus elävät lähekkäin, mutta täysin eri maailmoissa. Trump jo väläytteli kuninkuutta. Äärimmäinen luokkayhteiskunta, säätyläisyys, palaa kuin tauti. Hallitseva luokka pyrkii elämään kuin luontotuhoa ei olisi olemassa, omalla planeetallaan.

 

Älkää uskoko uusliberaalia talousvalhetta!

 

Paha uni?

 

 

 

 

 

Rahoitus kuntoon

Tieteenteoriasta on iloa ja hyötyä, 

epistemologia keskellämme

ja

miksi ekonomisti ei kykene arvioimaan talouden tilaa? 

 

Turun yliopiston hammaslääketieteen opintojen parasta antia oli mielestäni professori Pentti Alasen tieteenteoriaa käsitellyt luentosarja, jonka itse asiassa kuuntelin kahteen otteeseen. Ensimmäisen harrastuksesta ja mielenkiinnosta, kun kurssia luennoitiin opettajakunnalle pilottina ja toisen kerran tutkintoa varten. Professori Alanen piti luentosarjaa lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille sekä Turussa että Tampereella ilmeisesti useamman vuoden ajan. Kurssi opetti suhtautumaan tieteelliseen tietoon kriittisesti, kuten kunnollisten akateemisten opintojen pitäisikin opastaa. Havainnolliset, normaalikokemusta ravistelevat ja usein humoristiset esimerkit loivat valoa maailman monitahoisuuteen (Alanen, 1989) .

  Lääketieteen opinnothan ovat muutoin suurelta osalta olemassaolevan tiedon voimallista pänttäämistä ja aikaa ei erityisemmin ole kritiikin harjoittamiseen. Onneksi opiskeltava tieto on Suomessa näihin aikoihin asti ollut pääosin suodattunutta vapaan tieteen kriteerien ja tasokkaan eettisen harkinnan kautta. Koulutuksessa tämä on ollut koko järjestelmän - päiväkodista ja peruskoulusta alkaen - läpäisevä ilmiö.

Järkytyksekseni olen kuullut, että Suomessa nykyään on mahdollista päästä mm. filosofian maisteriksi tutustumatta lainkaan tieteenteoriaan eli epistemologiaan, teknillisillä aloilla tämä puute lienee myös akuutti.  Olisiko kamreerin säästöleikkuri iskenyt ensinnä opintojen "hyödyttömään" ainekseen, vai jätetäänkö syvempi pohdinta tietoisesti syrjään?

Varsinkin perustutkimus ammentaa paitsi turvallisesta rahoituksesta, viihtyisistä kahviloista ja kampuksista myös epistemologiasta (tietoteoria).

Filosofisiin älyllisiin knoppeihin ja epävarmuuden ikuisuuteen voi tietysti nääntyä ja kadota, jos ei ole tarkkana ja pidä kiinni omasta näkemyksestään, joka hiljakseen muotoutuu.

Nykyään vallitsee yliopistomaailmassa valitettavasti yhä useammin "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" -ongelma, kun vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle onkin lähinnä rahoituksen ulkoistuksen tai pirstoutumisen vuoksi kahlittu tai korruptoitunut tuottamaan standardivastauksia ja tilaustöitä, ahneista artikkeliautomaateista puhumattakaan. Ilmiö on valitettavasti globaali. Kyse voi olla väärässä paradigmassa elämisestä tietoisesti tai tiedostamatta. Moraalisesti on parempi vaihtoehto, jos ei tiedosteta. Tiede on vallankäytön osa ja yksi totuus totalitarismin ilmenemismuoto.

Uuttahan siinä ei ole, jo Galileo taisteli oikeudessa hengestään, Lysenko nautti ehdotonta arvonantoa ja Semmelweis romahti kollegoiden nöyryytykseen ja päätyi mielisairaalaan.

Yliopisto ei siis yllättäen opastakaan kriittiseen luovaan ajatteluun, vaan ehdollistaa opiskelijat nykyjärjestelmän osiksi.

Ongelma on maailmanlaajuinen, mutta kohdistuu eri tieteenaloihin erilaisin painotuksin. Erityisen altis on vallan kanssa täysin yhteenkietoutunut taloustiede. Taloustiede on pohjimmiltaan poliittisten valintojen tekemistä ja jos tätä ei myönnetä, mikä on tavallista, ollaan jo asetuttu epärehellisen vaikuttamisyrityksen tielle.

Vuonna 2008 maailman rahajärjestelmä oli vaarassa kaatua. Demokratia vaikeuksissa.

Kerrotaan, että pankkiirit, jotka kriittisen pisteen ylityttyä vuonna 2008 ymmärsivät mitä on tulossa pelkäsivät henkensä edestä. Matkalaukkuja ja perheitä pakattiin tuskanhiki hatussa Lontoon Cityssä ja New Yorkin Wall Streetillä mahdollista pakomatkaa silmällä pitäen. Pelättiin raivostuneitten kansanjoukkojen kostoa.

Englannin kuningatar Elisabet II esitti vuoden 2008 finanssiromahduksen jälkeen ytimeen osuvan kysymyksen: miksi ekonomistit eivät osanneet ennakoida tapahtumaa, jotta se olisi voitu estää, kun he aiemmin väittävät pystyvänsä maailman selittämään ja uskottelivat, ettei romahdusta tapahdu?

Kysymys on sitä polttavampi, kun vuonna 2008 oli kertynyt paljon tietoa siitä, miten klassisen tai uusklassisen taloustieteen mukaan järjestäytynyt uusliberaali talous käyttäytyy. Kriisit ovat siitä olennainen osa sen jälkeen, kun finanssimarkkinat 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa vapautettiin valtion sääntelystä.

Niitä on ollut 1982 Chilen pankkikriisi, jossa uusliberaali Pinochetin diktatuuri, joka valtaan tullessaan tapatti kansalaisia päästäkseen yksityistämään "sosialisoidut tuotantovälineet", mutta itse sitten kansallisti koko pankkisektorin. 1980-luvun lopulla amerikkalaiset säästöpankit Reaganin tiukasta sääntelystä vapauttamina olivat rahoittaneet kannattamattomia hankkeita ja ne pelastettiin pankkituilla, jotka vastasivat USA:n liittovaltion budjetista kolmea prosenttia, samoin Skandinavian maat ja Suomi 1980-luvun lopussa vapauttivat rahamarkkinansa ja joutuivat pankkikriisiin, Meksikossa oli ns. tequila-kriisi 1994-95, Aasian talouskriisi 1997-1998, Venäjän rahamarkkinoitten vapauttaminen johti tilanteeseen, jossa LTCM sijoitusrahasto saattoi koko Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmän vaakalaudalle (tätä masinoineet Robert Merton and Myron Scholes ekonomisteja, kumpikin nobelisti vieläpä vakuuksien hinnoittelun alalta), 1999 Brasilian kriisi ja vuonna 2000 Argentiinan kriisi.

Tosin intellektuaalinen petos oli syvä: Edellä mainitut nobelistit Merton ja Scholes, USA:n keskuspankin  FEDin johtajalla Alan Greenspanillä esitettiin olevan maaginen kyky talouden hoitoon,  v. 2003 Robert Lucas, johtava Chicagon koulukunnan telousteoreetikko väitti, että talouslamojen estämisen keinot oli keksitty, 2004 Ben Bernanke (tuolloin USA:n taloushallinnon tärkein teoreetikko), esitti talouden suhdannevaihtelujen olevan historiaa. Nämä herrat olivat tai olivat olevinaan hämmästyneitä vuoden 2008 finanssikriisistä (Chang 2019). Näin käy jos yhdestä talousteoriasta tehdään uskonto.

Maksajana on ollut valtio ja finanssialan kriisit ollaan maksatettu tavallisella kansalla, jota vielä on syytetty kulutusjuhlasta, tuomitsematta löyhään rahoitustoimintaan syyllisiä pankkiireita ja sääntelyn purkamiseen syyllistyneitä poliitikkoja. Islantia lukuun ottamatta. Ovatko yllä mainitut teoreetikot olleet tietoisia tästä on epäselvää. Ainakin heillä on vastuu miljoonien ihmisten ajamisesta taloudelliseen ahdinkoon, työttömyyteen ja säästöpolitiikan kurjistamaan elämään.

Kyseessä on siis taloustiede, joka rahoituksen teorian lopulta muodostaa. Mikäli sen tieteellinen kehys, Thomas Kuhnin normaalitieteen paradigmaksi  (Kuhn 1970) nimeämä rakennelma, on väärä tai pikemminkin harhainen, ovat sen perusteella laaditut yhteiskunnan pelisäännöt yhtä lailla harhaisia. Tämä saattaa lopulta johtaa katastrofiin, perikatoon, mikäli paradigmaa ei ajoissa vaihdeta tai korjata.

Paradigman toimivuuden kriteerinä tulisi olla ympäröivän maailman empiirinen testaus, eikä silloin saisi väheksyä silminnähtävää ja koettavaa todellisuutta pyrkimällä ymppäämään se väkisin virheellisen tai puutteellisen teorian pakkopaitaan, vaikkapa vain joidenkin ihmisryhmien etujen ajamiseksi. Ainoa hyväksytty, eli uusklassinen talousteoria onkin ajautunut suuressa mittakaavassa pelkäksi valtataistelun tai rajattoman ahneuden välineeksi. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta asia tulisi julkisesti tunnustaa. Viisautta on tunnustaa tosiasiat.

On myös niin, että tunnetaan ainakin yhdeksän toimivaa talousteoriaa, jotka vastaavat esitettyyn talouskysymykseen eri kulmilta ja eri tavoin täydentäen toisiaan (Chang 2019). Olen vahvasti teoreettisen pluralismin kannalla: asioita pitäisi tutkiskella useammalla eri tavalla ja vielä lisäksi useamman eri tieteenalan avulla. Historiasta voi oppia. Kirjallisuus ja taide luo syvyyttä ymmärrykseen.

Jos ymmärrys kavennetaan, kuten nyt noin kolmenkymmen vuoden ajan on tehty hyvin monipuolisesti  myös tajuntateollisuuden, elokuvan, tv:n, lehdistön, radion ja sosiaalisen median kautta, tullaan ajatusten tyranniaan, ainoitten oikeiden totuuksien fundamentalistiseen maailmaan.

Uusliberalismia, joka on vanha ilmiö (Chomsky 2014) saarnataan Suomessakin tietoisesti ja tiedostamatta lastentarhasta yliopistoon. Kriittistä ajattelua karsitaan kaikkialla. Kulovalkean tavoin levitettävät viihteellistämisen ajansyöpöt vastaavat huumetta, joka tuo mieleen Kiinan alistaminen oopiumin (Poropudas 2010) avulla. Äänestäjät manipuloidaan tarvittaessa tekniikan ja propagandan hioutunella koneistolla.

 "Länsimainen demokratia" on tässä maailmassa illuusio, jota meille myydään markkinapaperissa. 1980-luvulta tähän päivään maailma on muuttunut: demokratian piiri on kaventunut vuosi vuodelta.



Lähteet:

Alanen, Pentti. 1989. Luonnontiede, lääketiede, tieteenteoria. Hki: Gaudeamus.

Ha Joon Chang. 2019. Lecture 10: Finance & Financial Crises. https://www.youtube.com/watch?v=qMYmUbiVWr0#action=share.

Kuhn, Thomas S. 1970. The structure of scientific revolutions. [2d ed., enl. Chicago: University of Chicago Press.

Poropudas, Timo. 2010. ”Kiinan häpeän muistomerkit”. Taloussanomat. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001685155.html.

Wikipedia. ”The Structure of Scientfic Revolutions”. https://en.wikipedia.org/wiki/The_Structure_of_Scientific_Revolutions.

 

Kannusta ja motivoi

Paradoksaalinen kannustinloukku

Toistuvasti julkisuudessa esiintyy puhetta kannustimista ja kannustinloukuista. Vähävarainen motivoituu työntekoon ja yrittämiseen, mikäli häneltä otetaan rahaa ja varallisuutta pois.

Tämä raha ja varallisuus siirretään tulonsiirtona, vaikkapa verohelpotuksina tai varallisuusveron poistona varakkaalle.

Nyt se sama raha motivoikin ja kannustaa varakasta työskentelemään entistä ahkerammin.

Kannustamaton raha on matkalla muuttunut kannustavaksi.

Tämä täysin epälooginen ja epäeettinen väite elää jatkuvasti ja voi hyvin.

Vähävaraiselle siirretyn rahan ja varallisuuden hyötysuhde on koko yhteiskunnan - myös varakkaimpien - kannalta suurempi kuin varakkaimmille siirretyn.

May or May not?

 Eurooppa-päivä 2019

Britannia eroaa EU:sta. Niin. Maantieteelle ei kuitenkaan kukaan voi mitään. Ja historia on mennyttä, jota ei voi muuttaa. Britannia ja EU eivät voi eristäytyä toisistaan. Siteet ovat niin moninaiset.

Uutisten rummutus on tarkoitushakuista.

EU:ssa on maita, jotka tulee pitää ruodussa, jotta EU:n hajoamista ei tapahtuisi. Euro on tuonut Unionin yhä vaikeutuvaan poliittis-taloudelliseen asemaan. Pelikuvio, mikä antaa etua sekä Venäjälle että USA:lle, joskin eri syistä. Valuuttansa säilyttäneet, kuten Ruotsi ovat paremmassa suojassa tältä myllerrykseltä, joka kulminoituu Italian pankkimaailmaan ja Deutsche Bankin monimutkaisiin johdannaisjärjestelyihin.

Eurovaaleihin käydään Suomessa innolla. Suuressa osassa Eurooppaa äänestetään kutenkin laiskasti. Saattaa käydä niinkin, että siirtymä äärioikealle tapahtuu Euroopan parlamentissa.

Disinformaatiota YLE:n kolumnistilla

 

 Sosiaalipolitiikan Lysenko ylellä

 

Disinformaatio 

 

on Josif Stalinin kehittämä termi (disinformaatio ), jolla tarkoitetaan tarkoituksellista harhaanjohtavaa tietoa tai tiedotusta. Tiedemies, joka tällaista harrastaa on yleensä vallanpitäjien tai valtavirran hännystelijä, kuten geneetikko Lysenko Neuvostoliitossa (Lysenko) ja saa edustaa ns. virallista näkemystä joko vallankahvassa, tai muutoin rahoittajien suosikkina, vaikka väitteet olisivat miten päättömiä tahansa.

 Suomessa

 

 Tästä on Suomessa esimerkkejä kansallissosialismin kaudelta 1930-44, kylmän sodan ajalta marksilais-tieteilijöiden osalta, ja nyt hännystelevät vallanpitäjää uusliberaalit ayn randilaiset, mikä tosin arvopohjaltaan ei kaukana kansallissosialismista ole, kun yhteiskunnan heikoimpien kimppuun käydään. Ja näin kerätään laakereita omaan hattuun ja työstetään mielipideilmastoa.

Nyt

 

Akateeminen henkilö ja palkittu dosentti Jari Ehrnrooth (Ehrnrooth) on kunnostautunut kunnon ayn randilaisena, ylen kolumnistuna, parhaaseen kuunteluaikaan.  Tässä esimerkkejä:

Jari Ehrnroothin kolumni: Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän

Tulevaisuuden sosiaalipolitiikka tarkoittaa jotakin muuta kuin valtion vastuuta kansalaisistaan. Vastuu hyvästä elämästä kuuluu jatkossa yksilöille itselleen, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

 Jari Ehrnroothin kolumni: Tulontasaus on harhakuvaa, joten on palattava sivistyksen, työn ja vaurastumisen arvoihin.Vaaleihin rynnivät puolueet kannattavat kaikki jonkinlaista tulontasauspolitiikkaa. Se on johtanut sosiaalihuoltovaltion nousuun ja sivistysvaltion laskuun, kirjoittaa Jari Ehrnrooth 
 Jari Ehrnroothin kolumni: Yksityistetään terveydenhuolto, koska se olisi meille kaikille paras malli

Lähteet:

”Disinformaatio”. Wikipedia. <iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/vgsRwXT1MQw" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>.

”Jari Ehrnrooth”. Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jari_Ehrnrooth.

”Trofim Lysenko”. Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/Trofim_Lysenko.

 

Lyhyen ja pitkän aikavälin voitot

 

 

 

Lyhyen ja pitkän aikavälin voitot

 

Sosialidemokratian kehittyminen

Aikanaan jaettiin poliittiset puolueet toimintansa perusteella kolmeen kategoriaan: joukko-,  kaaderi- ja populistipuolueisiin.

Opportunistinen (opportunisti, wiki, josta poliittisen ja laillisen opportunismin määrittely) puolue on puolue, joka kaikin keinoin, myös omat periaatteensa uhraten, pyrkii valtaan.

Sosialidemokraatit ja keskusta (Maalaisliitto) olivat Suomessa alkujaan joukkopuolueita, siitä on muistona kummallakin puoluekoneisto ja sen 24/7 palkatut toimihenkilöt. Kokoomus on kaaderipuolue, jolla on löyhä järjestörakenne, mutta se herää vaalien alla eloon aktivoimaan äänestäjät. Populistipuolue on selkeimmin ollut SMP, myöhempi perussuomalaiset. Näin aina 1990-luvulle asti. Tämän jälkeen puoluetoiminta on sekoittunut.

Politiikassa pitää tietenkin tasapainoilla periaatteellisen toiminnan ja poliittisen joustavuuden välisellä kentällä. Joskus joustavuuden venyttämistä esim. ulkopolitiikassa kutsutaan poliittiseksi pragmatismiksi. Jos periaatteellinen toiminta katoaa, äänestämällä toteutetulla demokratialla ei ole enää merkitystä. Periaatteellisella toiminnalla en tässä tarkoita ideologista toimintaa, vaan laajemmin, valistuksen hengessä, rehellisellä tutkimuksella perusteltavissa olevaa toimintaa kansalaisten hyväksi. Tutkimuksen ideologisuus on tällöin myös tiedostettava valintoja tehdessä.

Sosialidemokratian new democrat ja new labour -suuntaukset ovat muuttaneet joustavuuden kautta lyhyen aikavälin voittoja ja valtaa tavoitellessaan periaatteellisen toiminnan uudenlaiseksi periaatteelliseksi politiikaksi, joka ei muistuta sosialidemokratiaa, jonka saattoi tunnistaa Suomessa vielä 1980-luvun alussa. Tätä thatcherismin demariversiota sanotaankin - ja syystä - Thatcherin viimeiseksi voitoksi. Kokoomus- keskusta- tai demaripolitiikalla ei nykyään ole mainittavia eroja, ennen vaaleja kyllä (opportunismi) jotain, yleensä ympäripyöreää, jotta ei  jäätäisi valheesta tai petoksesta kiinni hallituksessa päätöksiä tehdessä. Puhtaasti populistinen puolue poikkeaa tästä niin, ettei se populismin hengen mukaisesti kaihda suoria valheita ja on täysin piittaamaton politiikan johdonmukaisuusvaatimuksesta, Yhdysvaltain presidentinhallinnon show-osa, jota presidentti Trump pyörittää (Chomsky-Trump),  on paras esimerkki populismista. Skandaali- tai täkyuutisia tuotetaan sellaiseen tahtiin, että vanha unohtuu, kun uudesta kohistaan.

Demokratian kannalta on ongelmallista myös talouselämän kielenkäyttö, joka alentaa poliittisen puoluetoiminnan matemaattiseksi optimoinniksi ja äänestäjien kalasteluksi käyttäen pr-teollisuuden menetelmiä, jotka ovat nykyään googlen ja facebookin valtakaudella vaarallisen edistyneitä (Cambridge Analytica, Emerdata).Ongelmallisinta se on, jos puolueen jäsenet ja puoluetoimistot alkavat uskoa ainoastaan tähän ajatusmalliin, jota meille kernaasti myydään.

Väite, että 1980-lukua edeltäneen kaltainen sosialidemokratia, universaali hyvinvointivaltio tai sosialismi olisi vanhanaikaista, eikä sopisi nykyiseen taloudellis- tekniseen yhteiskuntaan, on new-labour, new-democrat -väite, jolla ei ole empiiristä tukea. Rinnastaisin tässä universaalin hyvinvointivaltion ja sosialidemokratian, ja parhaiten taloudellisin mittarein ovat pärjänneet maat, jotka ovat pyrkineet tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Jo Adam Smith hahmotteli tällaista.

Ensimmäinen askel pitkän aikavälin voittoja tuovaan muutokseen voisi olla sosialismi-sanan ja käsitteen kunniaan palauttaminen, mikä historiallisista verenhuuruisista syistä on työlästä, mutta ei mahdotonta.

Sosialismi ideologiana on mustamaalattu Neuvostoliiton, Kiinan ja lännen propagandakoneistojen väittäessä 70-vuoden ajan, että siellä harjoitettu diktatuuri ja totalitarismi olisi ollut sosialismia. Neuvostoliitto väitti myös olevansa demokraattinen valtio, mikä lännessä lähinnä nauratti. Sosialismiväite sen sijaan sopi hyvin lännen ideologiseen aseistukseen, kun haluttiin kolonialisoida tai oikeuttaa suureneva tulonjako. 

Pohjoismaissa harjoitettu sosialidemokratia on ollut aivan erilaista käytännöllistä sosialismia. Tämä tulisi tuoda esiin. Sosialidemokraatit voisivat ihan hyvin olla sosialisteja. Se toimii universaalissa hyvinvointivaltiossa, missä toimii sekatalous ja finanssijärjestelmä on demokraattisessa hallinnassa ja demokratia ja yhteiskunta toimii. Tulonjaon hillitty muoto ja erittäin varakkaat ja/tai hyvätuloiset hyväksytään yhteiskunnan jäseninä, mutta heidän täytyy antaa verotuksella oma osuutensa yhteiskunnan ylläpitämiseksi. Orjuutta ei pidetä suotavana, työstä pitää maksaa elämiseen riittävää palkkaa. Poliisi- tai yövartijavaltiota ei sitten tarvita järjestyksenpitoon. Tulonjaon eri päissä olevat voivat elää yhdessä ilman heitä erottavia muureja. Ongelmallista byrokraattisuutta, yksilön katomista koneiston rattaisiin ja rakenteisiin pesiytyvää korruptiota voidaan vähentää monin keinoin, mikä tulee olemaan keskeinen tekijä sosialismin uudessa tulemisessa.

Pohjoismaiseen sosialidemokratiaan on 1990-luvulta asti osunut thatcheristien ja reaganistien isku, joka on ollut tarkkaan suunniteltua kyynistä valtapolitiikkaa, missä kaiken mahdollisen privatisointi esim. tehokkuusväitteellä keskittää valtaa tyranneille pois parlamenteilta. Sosialismin alasajo ja siirtyminen new-labour, new-democrat politiikkaan on avannut myös maailmanlaajuiselle tulonjaon vääristymälle portit, jotka pitäisi pystyttää uudelleen. 

Perustelen tätä sillä, että New Dealin ja Bretton Woodsin USA on lähes pohjoismaista sosdem politiikkaa 1970-luvulle asti noudattanut. Ei niin pitkälle vietynä kuin Pohjoismaissa, mutta samaa hahmotelmaa ovat ja amerikkalaisten 1970-luvulta repeävät varallisuus- ja tulonjakotilastot kertovat tarinaa hyvin selkeästi.

Lähteet:

Noam Chomsky: Donald Trump is a Distraction. (2018). https://www.youtube.com/watch?v=uQvig0KvUaE&feature=youtu.be

Wikipedia. (n.d.). Opportunism. https://en.wikipedia.org/wiki/Opportunism

Wikipedia. (2018a). Cambridge Analytica. https://fi.wikipedia.org/wiki/Cambridge_Analytica

Wikipedia. (2018b). SCL Group, Emerdata. https://en.wikipedia.org/wiki/SCL_Group#Emerdata_Limited