SPEER UND DIE BANALITÄT DES BÖSEN

 

Speer - Die Banalität des Bösen

Kylmäverisimmäksi ja laskelmoivimmaksi natsijohtajaksi onkin paljastunut Hitlerin lähimies, ystävä, arkkitehti Albert Speer. Hänen valheensa johtivat Nürnbergin oikeudenkäynnin suurimpaan epäoikeudenmukaisuuteen ja mies selvisi ainoastaan 20 vuoden vankilatuomiolla.

 Tuomionsa kärsittyään Speer oli kansainvälinen julkkis, rikas mies, esiintyi haastattelussa vapaan maailman mediassa ja oli eräänlainen natsikauden revanssi Saksassa - tyylikäs maailmanmies. Natsismi ei loppunut vuoteen 1945, Saksan vuoteen nolla, eikä sitä kitketty kunnolla edes länsipuolen Saksan denatsifikaatioprosessissa.

Epäilenpä, että Speerin elämää suurempi valhe meni läpi, koska hän oli ollut vastuussa Saksan teollisuudesta, keskitysleirien rakentamisen ohella, toimiessaan varusteluministerinä hämärissä olosuhteissa kuolleen Fritz Todtin jälkeen. 

Herraskainen herrasmiesolemus, Hitlerin läheisyys ja todennäköisesti verkostot, jotka hän oli pystynyt luomaan kierrellessään Saksaa ja miehitettyjä alueita jotenkin merkillisesti suojasi ja teki vaikutuksen. Mahdollisti valheen hyväksymisen myös oikeuden mielessä. 

Vapautettiin aivan kuten tiedemiehet, kuten Wernher von Braun, natsipuolueen jäsen ja SS-majuri, josta tuli Yhdysvaltain kuurakettiohjelman ja avaruusalusohjelman tärkeä johtaja ja joka vapautettiin kaikista syytteistä.

 Olisiko natsiryhmittymällä jatkumo rakettiprojektien kanssa, kun Elon Muskillakin on ideologista yhteenkuuluvuutta joukkoon, joka suunnitteli myös Mars-lentoja?

Saksassa jäi tuomitsematta huomattava joukko sotarikollisia, osittain koska heitä oli niin paljon. Erityisen kuvottavia ovat historiikit lääkäreistä jotka ihmisiä murhattuaan, piinattuaan ja silvottuaan jatkoivat rauhassa praktiikkaansa, kuin mitään ei olisi sattunut (Lifton, 1986).

Speer oli tietoinen tästä kaikesta ja toteuttamassa ihmisten teollista murhaamista ja erityisesti miljoonien pakkotyövankien näännyttämiseen hengiltä, mikä tekee hänestä ehkäpä taloudellisesti tehokkaimman työnantajajohtajan historiassa. 

Vangin henki ei ollut minkään arvoinen. Ihmisarvo oli halveksittavaa. Tästäkin kuuluu kumua nykypäivään.

The New Wave of Finlandisierung I

The New Wave of Finlandisierung  I

Suomettumisen uusi kausi I

introduction

 

Lopun alku 

 

Kekkonen

 

 

Kekkosen puolueettomuuspolitiikka sai Saksassa haukkumanimen Finlandisierung, suomettuminen (Wiki.de). Sillä tarkoitettiin monin sitein Neuvostoliiton taskussa olemista. Suomen etua edistettiin ja kylmän sodan aikana voitiin hyödyntää vaikeaa kahden liittoutuman jumiutunutta tilannetta kuitenkin melko onnistuneesti.

Kekkosen jälkeen suhteet länteen avattiin ennennäkemättömällä avoimuudella, kun Venäjän hetkellinen heikkous siihen antoi tilaa.

Vauhdissa unohtui ja on unohtunut suomalaiskansallinen etu. Tämä uusi suomettumisen kausi ei ole huomioinut läntisen liittouman ikäviä puolia. Yhdysvallat on luonut omaa imperiumiaan toisesta maailmansodasta lähtien - Grand Area -ideallaan (SOAS 2009) - isot EU-maat ajavat tarvittaessa omaa etuaan ja useilla niistä on kolonialistinen perinne (Wiki). 

Pohjoismaisuus oli hyvä melko tasavertaisiin suhteisiin perustuva luonnollinen ja kulttuurisesti  homogeeninen yhteys, mihin Suomi kuului ja alasajosta huolimatta osin edelleenkin on sidoksissa. Kuten tiedetään ovat näidenkin maiden väliset suhteet vaihdelleet sodista ja alistamisesta hedelmälliseen yhteistyöhön.

Kansalllisvaltio lienee sittenkin se luonnollisin yksikkö, jossa ihmisten asioita voidaan hoitaa. Suomessa tämä havaittiin monessa suhteessa menestyksellisen autonomian aikana, kun oltiin yhteydessä Venäjään osin tietysti kansallisuusaatteen muodin, mutta myös käytännöllisten asioiden hoidon kannalta. Mikäli imperiumin etu ei yhdy kansalliseen etuun yleensä vahvempi voittaa. Suomen ruotsinkielinen yläluokka ja suomenkielinen sivistyneistö ei ollut lopulta liittämässä Suomea Ruotsiinkaan, eikä edes Saksaan, mikä johdatus Suomen itsenäisyyden pelasti.

Nykyään talouden ja voimapolitiikan yhteenkietoutumista on vaikea hahmottaa. Talouden päämäärät asetetaan usein talouden voimakkaimpien toimijoiden muodostaman ehkäpä vielä ulkomaisen ns. varjohallituksen toimesta ja kansallinen politiikanteko on pyritty työntämään syrjään. Poliitikot ovat myös joukoittain antautuneet ilmiölle. Näin kolonialisoidaan tai muodostetaan entisistä kansallisvaltioista imperiumien osia. Tämä on uutta suomettumista. This is New Wave of Finlandisierung.

Oppi

 

Voisimmeko oppia jotakin? Ainakin sitoutuneet poliitikot voisivat tosiasioiden edessä vaihtaa kantaansa.


Arvostan edellä mainitusta huolimatta Suomen presidenteistä eniten Ståhlbergiä, joka ei kääntänyt takkiaan, vaan oli henkeen ja vereen laillisuusmies. Hänen henkeäänkin uhattiin monasti, eikä se muuttanut miehen linjaa. Hänessä oli selkärankaa. Taustalla Ståhlberg vaikutti Suomen politiikassa 1950-luvulle asti. Ståhlbergiläinen oikeusvaltio - perustuslakihan oli suurelta osin hänen kirjoittamansa - oli myös koko Suomen selkäranka lähes sata vuotta.

 

Suomen perustuslain luonnostelmaa, Kansallisarkisto 2019, perustuslain 100-vuotisjuhlan aikoihin. 

Suomen perustuslain luonnostelmaa, Kansallisarkisto 2019, perustuslain 100-vuotisjuhlan aikoihin. Ståhlbergin käsin kirjoittamaa luonnosta.

Kekkonen sen sijaan muutti suuntaansa ainakin ulkopolitiikassa 180-astetta, kun tarve vaati. Tästä esimerkkinä kuva Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1942: Kekkosen ulkopolitiikan analyysiä Pekka Peitsi -nimimerkillä otsikolla "Oliko ryssän pakko 1939?" (SK 1942). Tämä olisi v. 1956 ollut ennen kuulumatonta tekstiä ja niinpä olikin arkistojen pimennossa. Poliitikko oli oppinsa saanut ja sodan jälkeen puheenparsi muuttui (YLE). Suomalaisuusaatetta Kekkonenkaan ei hylännyt. Porkkalan Neuvostoliitto luovutti Suomelle 1956, vaikka rauhansopimus olisi taannut sen vuokralaiselle vuoteen 1994. Neuvostokauppa pelasti Suomen talouden lamoilta. Pidettiin kiinni suomalaisista instituutioista taistolaisista ja KGB:stä riippumatta. Luovittiin imperiumin naapurissa. Kansantalous kasvoi ja hyvinvointivaltiota rakennettiin. Yhteydet pidettiin joka ilmansuuntaan, ulkopoliitinen liikkumavara oli yllättävän hyvä, jatkuvasti punninnassa, diplomaattinen semantiikka ja puolueettomuus-käsite kärjessä. Äärimmäisen neuvokasta ja häikäilemätöntä politiikan tekoa, mikä kuitenkin myrkytti monien kotimaan politiikassa tallotuiksi tulleiden mielet ja ongelmaksi tuli lopulta Kekkosen liian voimakas samaistuminen rooliinsa presidenttinä ja poliitikkona, suhteellisuuden taju katosi ennen henkisten voimavarojen romahdusta, joka sai hänet lopulta luopumaan virastaan.

 

Yhteiskunta vaipui Kekkosen aikana myös eräänlaiseen vakauden pysähtyneisyyteen, erityisesti suomalaiset pankit ja ousuustoimintaliike, jotka toimivat kilpailusektorin ulkopuolella. Pankkien toiminta oli virkamiesmäistä. Ne harjoittivat valtapolitiikkaa, raha-asiat hoituivat omalla painollaan.

Pekka Peitsi, SK 16.7.1942

Lähteet:

Kekkonen, Urho. Urho Kekkosen Puhe 1953 Stalinin Kuoleman Johdosta, Linkki Aukeavan Sivun Alalaidassa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/suomalaiset-muistelevat-j-v-stalinia.

Noam Chomsky: Crises and the Unipolar Moment Talking at SOAS, University of London. 2009. University of London. https://www.youtube.com/watch?v=h00PgJSL8wY.

Peitsi, Pekka (Kekkonen, Urho). 1942. “Oliko Ryssän pakko 1939?” Suomen Kuvalehti: 2 s.

Wikipedia. “Finlandisierung.” https://de.wikipedia.org/wiki/Finnlandisierung.

———. “Kolonialismi.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolonialismi.

 

Positiivinen psykologia ja mindfullness

 

 

Psykologiaa ja politiikkaa

Nykypsykologian menetelmät kuten mindfullness (tietoisuustaito) ja hyväksymis- ja omistautumisterapia (Pietikäinen) perustuvat oikeastaan päättelyvirheiden teoriaan. Ne ovat helposti tuotteistettavissa.

Buddhalaiset menetelmät ja mm. kristityillekin tuttu rukous nimetään ja systematisoidaan uudelleen.

 

Maailmanpoliittiset virtaukset vaikuttavat: Yhdysvallat on vastustanut Kiinan tekemää Tiibetin valtausta. Se ilmenee elokuvateollisuudessa ja suopeana suhtautumisena dalai-lamaan ja lamalaiseen uskontoon, mistä terapiat ammentavat (Hollywood).

 

Ongelma on vaikkapa potilaan joutuminen taloudelliseen ja henkiseen umpikujaan yhteiskunnan epäkohtien vuoksi. Onko kyseessä menetelmiä, joissa vain lakaistaan todelliset yhteiskunnalliset ongelmat pois näkyvistä, sillä köyhyys ei poistu, mikäli siitä aiheutuva kärsimys meditaatiolla pyritään kieltämään tai poistamaan mielestä. Vai hoidetaanko rikkaan ongelmaa: miten jaksaa Intiassa kulkea ottamatta köyhien kärsimystä itseensä.

Ovatko positiivinen psykologia ja mindfullness siis ilmentymiä totalitaristisesta uusliberalismista? Uusliberaali oppi pyrkii syyllistämään yksilön myös selkeästi yhteiskunnallisista epäkohdista, joihin yksilöllä käytännössä on hyvin rajoitettu vaikutusmahdollisuus (esim. Monbiot, 2014), poikkeuksen vaikutusmahdollisuuksien osalta muodostavat tietenkin maailman mahtavat, ne 8 miestä, joiden yhteenlaskettu omaisuus ylittää 3,5 miljardin kanssaihmisen yhteenlasketun varallisuuuden.  

Työttömän syyllistäminen työttömyydestään on yksi esimerkki. Sodan jaloista henkensä edestä pakenevien syyllistäminen toinen. Niitten ihmisten, jotka vastaanottomaissa joutuvat kärsimään pakolaisten maahantulosta, vihan demonisointi ja hyväksikäyttö poliittisessa pelissä kolmas.

Tässä päättelyvirheitä kerrakseen. Pitääkö olemassaolevat epäkohdat hyväksyä ja niistä seuraavat vihan ja epätoivon tunteet sammuttaa terapialla ja vielä vahvistaa em. päättelyvirheitä esim. työttömyys poistuu, kunhan hakee työpaikkaa -tyyliin, vaikka työpaikkoja olisi vähemmän tarjolla kuin hakijoita.

Lähteet:

”Cognitive Bias”. https://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_bias.

Daccache, Jenny George, ja Brandon Valeriano. 2012. Hollywood’s representations of the Sino-Tibetan conflict: politics, culture, and globalization. First edition. New York: Palgrave Macmillan.

David Van Biema. ”BUDDHISM IN AMERICA AN ANCIENT RELIGION GROWS EVER STRONGER ROOTS IN A NEW WORLD, WITH THE HELP OF THE MOVIES, POP CULTURE AND THE POLITICS OF REPRESSED TIBET”. Time Magazine 1997.

Monbiot, George. 2014. ”Sick of This Market-Driven World? You Should Be”. The Guardian. https://www.theguardian.com/commentisfree/2014/aug/05/neoliberalism-mental-health-rich-poverty-economy.

Pietikäinen, Arto. ”Joustava Mieli”. Joustava Mieli. http://www.joustavamieli.com/p/esittely.html.

Terveydenhuollon järjestelmämuutos Ruotsissa - apinoiko Suomi naapuria?

RUOTSIN TERVEYDENHUOLTOJÄRJESTELMÄN YKSITYISTÄMINEN

KOHTI KATASTROFIA KANSANKODISSA 

ja 

SUOMI PERÄSSÄ

 Opiskellesseni Turun yliopistossa terveydenhuollon erikoistumista varten 2001-2003, minua sisäisesti koko ajan kaihersi opetuksen sisältö, jossa oli huomattavasti ekonomistista puhetta ja suuntautumista. Samaan aikaan - ja jo aikaisemmin -  valtion- ja kunnallishallinnossa ajettiin hallintomallina New Public Management (NPM) sisään, koko kuntalaki (KL, 2015) on räätälöity pikku hiljaa yksityistämistä varten. Oikeastaan kukaan ei asettanut opetusta kyseenalaiseksi. Ekonomistit olivat auktoriteetteja, terveydenhuollon ammatilaisille opetus tuli alalta, jota he eivät hallinneet. Uusliberaalia ajattelua ajettiin mieliin ja järjestelmään, usein talouden mikroteorian alkeiden avulla, terveystaloustieteenä. Se ei tuntunut hyvältä, mutta en osannut tuolloin hahmottaa, mistä oli kysymys.

Työssä sai todeta kunnallisen päätöksenteon siirtymän kamreerimaiseen ajatteluun ja asioista päättämiseen kehysbudjetoinnin määräämänä. Terveydenhuollossa pidettiin ihan hyvänä käytäntönä  tarvittaessa ostaa lääkäripalveluja ulkoa tai reppufirmoilta, osin senkin vuoksi, etteivät lääkärit muutoin töihin tulleet. Pääasiassa lienee kuitenkin hallinnollinen muutos eli päättäjien valinta, kuten Vantaalla pandemiavuonna 2021 (Vantaan Sanomat). Tämä tehtiin, vaikka kustannukset nousivat huomattavasti, summilla, joilla olisi varmaankin voinut parantaa oman organisaation palkkoja ja perustaa uusia virkoja. Tämä ei ole täysin tuomittavaa toimintaa, mutta avaa kuin huomaamatta oven suurille ulkomaisille kasvottomille pääomasijoittajille, jotka hakevat voittoa, ja huolimatta mahtavasta mainostoimistojen sumutuspropagandasta, viis veisaavat kansanterveydestä tai potilaiden kohtaloista.

Olen sittemmin kyennyt mielestäni hahmottamaan itselleni mitä on tapahtunut, enkä mene ainakaan helpoimpiin ekonomistien virittämiin ansoihin.

Ruotsista kuitenkin löytyy professori Göran Dahlgrenin selvitys vuodelta 2018, missä hyvin käydään nämä asiat läpi.

 Pyrin nyt myös referoimaan tässä lyhyesti ja omin huomioin tätä professori Göran Dahlgrenin yli kolmisataasivuista analyysiä Ruotsin terveydenhuollon yksityistämisestä 1970-luvulta tähän päivään, koska koen sen tärkeäksi (Dahlgren, 2018).

Suomi tulee SOTE:llaan perässä. Jollei kehitystä pysäytetä, menetämme demokraattiset vaikutusmahdollisuutemme terveydenhuollon järjestämiseen Suomessa ja alistumme yksityisten toimijoiden maksimaalisen voitontavoitteen määräämään terveydenhuoltoon. Siinä häviää Suomen kansantalous, sen kilpailukyvystä (terveydenhuoltomme taso laskee muihin maihin verrattuna) iso osa, keskiluokka ja työväki potilaina, sekä eri työntekijäryhmät, lääkärit, hoitajat ja muut terveydenhuollon järjestelmää ylläpitävät. NPM (new public management) on jo pitkään kaventanut lääkärijohtajien valtaa.

 Mikäli myyntipuheissa kummitellut "valinnanvapaus" toteutuu,  muuttuu terveydenhuollon tavoite: potilaan tarpeista lähtevästä yritysvoittoon tähtäävään. Tämä terveydenhuoltolain ja perustuslainkin vastaisesti.

Lisäksi katoavat demokraattisen päätöksenteon mahdollisuudet vaikuttaa terveydenhuoltopolitiikkaan ja sen valvontaan, yrityssalaisuus ja sopimustekniset juridiset ongelmat tekevät joustavan ja tehokkaan hallinnoinnin mahdottomaksi. Muutoinkin järkevä toiminta vaikeutuu yritysten rajapintojen ongelmista, kun jokainen toiminto on pilkottu eri yrityksen tehtäväksi ja yksinkertaisistakin asioista täytyy sopia ja neuvotella erikseen.

Taloudellisesti ajatellen avataan yksityisille voitontavoittelijoille, jotka usein ovat ulkomaisia kasvottomia sijoitusyhtiöitä, avoin piikki verovaroihin. Maksamamme verot siis kulkeutuvat niille, kunnan menoistahan suurin osa on sote-alojen menoja.

 Koulujärjestelmä on Ruotsissa jo yksityistetty, mikä on osoittautunut epäonnistuneeksi teoksi kansalaisten ja ruotsalaisen yhteiskunnan kannalta. Myös OECD vaatii Ruotsilta koulujärjestelmän muutoksia yksityistämisen tuottamiin epäkohtiin.

 Ruotsissa ollaan siis nyt havahduttu: kansan enemmistö - kuten Suomessakin - ei halua, että terveydenhuolto toimisi voittoa tuottavana yksityisyritysjärjestelmänä, vaikka poliittinen eliitti on ajanut tätä muutosta lobbareiden ja yksisuuntaisen propagandan avittamana jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Kaikissa ruotsalaisissa puolueissa on ideologista yksityistämistä vastustavia kansalaisia ja vaikuttajia. He ovat myös jo vuonna 2005 yhdistyneet järjestöksi "Gemensam Välfärd" eli Yhteinen Hyvinvointimme, joka Dahlgreninkin julkaisua levittää ja tekee tunnetuksi. 

 Suomessa asian tekee ajankohtaiseksi 2019 eduskuntavaalien alla vain osittain maton alle lakaistu SOTE-uudistus, jonka luuranko kirjassa paljastuukin ulkoa tuotetuksi, mikä asiaa tunteville ei tosin liene yllätys. Omaa ajattelua on käytetty Suomessa huolestuttavan vähän politiikan - ja erityisesti talouspolitiikan -  teon luovana voimana. Aatteena on globalisaation julkisuudessa tällä hetkellä  hyväksytty ilmenemismuoto eli uusliberaali totalitarismi vahvana taustalla, sen ainakin Valtiovarainministeriö on ottanut omaksi aatteekseen, jonka pohjalta laskelmansa laatii.

Terveydenhuoltojärjestelmän tavoite on Ruotsissa ja Suomessa kirjoitettu lakiin. Terveydenhuoltolaki (THL2010) on hyvä laki suomalaisia ajatellen. Tavoite ei ole ensisijaisesti voiton tuottaminen ulkomaisille pääomasijoittajille, vaan potilaan tarpeesta lähtevän hoidontarpeen mahdollisimman tehokas tuottaminen.


Kirjallisuus:

‘När Sjukvården Blev En Marknad – Effekter Och Alternativ - Arena Idé’ <http://arenaide.se/bocker/nar-sjukvarden-blev-en-marknad-effekter-och-alternativ/> [accessed 13 April 2019]

‘New Public Management’, Wikipedia, 2019 <https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=New_Public_Management&oldid=888620444> [accessed 13 April 2019]

Oy, Edita Publishing, ‘FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Kuntalaki 410/2015’ <https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150410?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuntalaki> [accessed 13 April 2019]

———, ‘FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Terveydenhuoltolaki 1326/2010’ <https://doi.org//fi/laki/ajantasa/2010/20101326?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=terveydenhuoltolaki>

‘Uusi julkisjohtamisen oppi’, Wikipedia, 2018 <https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uusi_julkisjohtamisen_oppi&oldid=17764781> [accessed 13 April 2019]