Tulot ja varallisuus

 

Tulojen ja varallisuuden jakautuminen maailmassa

kuvaus

 Muualla blogissa, esim. "Maailmantalous" -osassa analysoidaan syitä tähän kehitykseen.

Tulojen ja varallisuuden jakautuminen maailmassa 2017 ja kehitysavun todellinen suunta (videon tekijä on ilmoittanut ajankohdan epäselvästi, uusinta päivitystä ei ole tehty, kehitys on vielä kärjistetympää kuin tästä näemme, trendi on kuitenkin nähtävissä selkeästi):

 Tilanne Credit Suissen mukaan 2019 siitä, missä maan varakkain 1% väestöstä omistaa enemmän kuin puolet maan varallisuudesta  eli oikeastaan taloudellinen oligarkia vallitsee (Credit Suisse Global Wealth report):

 

Huomioi erityisesti Venäjä, Ruotsi, USA, Saksa ja EU (Radio Free Europe). 

Suomen talouden kilpailukyky on riippuvaista yhteiskunnan koherenssista ja toimivasta infrastruktuurista, teistä, rautateistä, terveydenhuollosta, koulutuksesta jne. Meidän ei olisi pitänyt mennä mennä mukaan tulon- ja varallisuudenjaon epäoikeudenmukaistamiseen, vaikka naapuripaine on kova ja EU on kauniista puheista riippumatta tällä hetkellä varakkaimpia suosiva talouskone ja osin jopa Wall Streetin marionetti. 

Professori Tuomalan tutkimusten mukaan olemme mukana ylläolevassa joukossa ja vahvasti (Tuomala 2019). Irtautumisen pitäisi olla voimakas ja viisas, harkiten pitkän aikavälin seurauksia, unohtaen kvartaalitalouden houkutukset. Positiivista on julkisen sektorin ja eläkejärjestelmän puskurina olevat rahastomassat. Tosin Norjan kaltaista pitkän aikavälin strategista suunnittelua meillä ei ainakaan julkisuudessa ole näkynyt.

Tulonjako muuttaa ja on muuttanut tietoisesti luokkarakenteen, saatat kuulua tilapäistettyihin olitpa millaisella koulutuksella tai nimellistuloilla tahansa. 

 

Prekariaatti eli pätkätöissä tai muuten epätyypillisissä työsuhteissa elävät on kasvava luokka, mihin kuka hyvänsä saattaa joutua, selkeimmin ehkä vuosituhannen vaihteessa syntyneet eli millenniaalit, jotka nyt alkavat olla 20-30  -vuotiaita.

Uuden luokkajaon hahmottaminen (Standing) selkeyttää hämmennystä, joka on vallinnut savupiipputeollisuuden kadottua kaukoitään ja tehdastyöläisten siirtymänä osin salariaattiin (vakituisessa palkkasuhteessa elävät). Hyvinvointivaltio oli mekanismina rakennettu täystyöllisyyden varaan, mikä nyt sitten on tietoisesti 1990-luvulta asti murrettu (Greenspan). Kehitys selittää myös ammattiyhdistysliikkeen alasajosta ja puoluekannatuksen muutoksista osan. Työttömien ja köyhien jakaminen eri ryhmiin ja syyllistäminen omasta kohtalostaan on myös ollut tietoista toimintaa (The Guardian, Wisconsin model).

 Seurauksia naapurimaassa

 

Seurauksia tasa-arvon, yhteisöllisyyden, hyvinvointivaltion ja kansankoti-idean rapauttamisesta Ruotsissa on rikollisuuden rehottaminen avoimesti yhteiskunnassa (YLE). Poliittisesti äärioikeiston kannatus kasvaa (UNRIC, Aftonbladet).

  

Lähteet:

Butler, Patrick. 2012. ”Welfare reform: how US policy admired by Cameron failed beyond the boom”. The Guardian. https://www.theguardian.com/politics/2012/jun/25/welfare-reform-cameron-wisconsin-model.

Credit Suisse. ”Global Wealth Report”. https://www.credit-suisse.com/about-us/en/reports-research/global-wealth-report.html.

Harjumaa, Marika. 2019. ”Ruotsissa levoton yö ja aamu – alamaailman mies ammuttu, kahdessa paikassa räjähti”. YLE uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-11046995.

Lehdistötiedote, Kauppalehti. 2019. ”VASTAPAINO: Tuloeroja kasvattanut politiikka on jatkunut jo pitkään. Matti Tuomalan uutuuskirja ilmestynyt!” Kauppalehti. https://www.kauppalehti.fi/lehdistotiedotteet/vastapaino-tuloeroja-kasvattanut-politiikka-on-jatkunut-jo-pitkaan-matti-tuomalan-uutuuskirja-ilmestynyt/3206a0f4-16a7-3f57-952c-ea5abfb72941.

Olof Svensson, Pär Karlsson. 2019. ”Historisk mätning: Nu är SD störst i Sverige Aftonbladet/Demoskop: Partiet går om S för första gången”. Aftonbladet. https://www.aftonbladet.se/nyheter/samhalle/a/e8Rp6g/historisk-matning-nu-ar-sd-storst-i-sverige.

Radio Free Europe. 2019. ”Where The 1% Own More Than Half The Country”. https://www.rferl.org/a/where-the-1-own-more-than-half-the-country/30232412.html.

Standing, Guy. 2018. ”The Precariat: Today’s Transformative Class?” Great Transition Initiative Forum on Critical Issues. https://greattransition.org/publication/precariat-transformative-class.

UNRIC. 2019. ”Äärioikeisto huolestuttaa Ruotsissa”. YK:n alueellinen tiedotuskeskus. https://www.unric.org/fi/component/content/article/26770-aeaerioikeisto-huolestuttaa-ruotsissa.

Pois pois postin tieltä

 

 

POSTIN TOIMINTASTRATEGIA

NORJALAISET TEKEVÄT SEN(KIN) TOISIN

 

 

Suomen posti (Posti Group Oyj) on valtionyritys, kuten Norjan postikin (Posten Norge AS). Norjan postin toimitusjohtajan Tone Willen vuosipalkan on ilmoitettu olevan 4 727 166 norjan kruunua, mikä on 475 855 euroa. Suomen Postin toimitusjohtajan Heikki Malisen vuosipalkka oli 987 764 euroa, eli noin kaksinkertainen norjalaiseen kollegaansa nähden.

Liikevaihto sen sijaan oli Posti Groupilla 1 647 milj. € (2017) ja Posten Norge konsernilla 25 miljardia NOK eli 2 517 milj. € (2015).

Työntekijöiden palkat norjalainen logistiikkatyöntekijä ansaitsee keskimäärin 43 690 NOK eli

4 398  euroa kuukaudessa ja asiakaspalvelussa työskentelevä 36460 NOK eli 3 670  euroa (fri fagbevegelse). Suomalaisen logistiikkatyöntekijän palkka keskimäärin 2400 euroa kuukaudessa (oikotie) ja asiakasnevojan 2446 eur kuukaudessa (duunitori). 

Eli norjalaisen työntekijän palkka oli 1,5-2 kertaa isompi kuin suomalaisen. Toimitusjohtajilla suhde oli vastaava mutta päinvastainen. Tuloero norjalaisen työntekijän ja toimitusjohtajan välillä oli pienempi kuin suomalaisen toimitusjohtajan ja työntekijän. Kyse ei ole liikevaihdosta, koska sillä mitattuna norjalaisyritys on isompi.

Postin ongelma on mielestäni Suomessa omaksuttu liikestrategia ja palkkausarvot. Asia voidaan siis toisinkin hoitaa, jos poliittista tahtoa on. Mielestäni jo ajatus, että posti valtionyrityksenä tekee mahdollisimman suurta tulosta ja mielellään vielä siirretään pois parlamentaarisesta ohjauksesta pörssiin ostettavaksi on väärä. Valtionyhtiön perimmäisen ydintehtävän eli valtakunnan postinkuljetuksen ja logistiikkatoimintojen ylläpidon pitäisi olla pääasia, ei liikevoiton tuottaminen kaikin keinoin kuten nyt. Koko toimintastretegia pitäisi siis ajatella uudestaan, mielellään ottaen palkkauksessa demokraattisemmasta skandinaapuristamme mallia. Tämä on taistelua ja siinä sosialidemokraattien tai ammattiyhdistysliikkeen ei pitäisi enää vesittää omaa aatettaan. Ministeri Paatero ei saisi jättää toimia puolitiehen huolimatta kovasta painostuksesta.

 Lähteet:

”Dette er lønna i over 300 yrker”. 2018. Fri Fagbevægelse. https://frifagbevegelse.no/nyheter/dette-er-lonna-i-over-300-yrker-6.158.526613.71fc3210ea.

”Posten Norge AS”. https://no.wikipedia.org/wiki/Posten_Norge.

”Posti Group”. https://fi.wikipedia.org/wiki/Posti_Group.

Oikotie. https://tyopaikat.oikotie.fi/palkkavertailu/logistiikkaty%C3%B6ntekij%C3%A4.

Duunitori. https://duunitori.fi/palkat/Asiakasneuvoja.

Kesytetty uusliberalismi, mietteitä Norjan öljyrahastosta

 

Kesytetty uusliberalismi

 

(kuva: norsk wikipedia)

 

Norjan valtion omistaman öljyrahaston arvo on tätä nykyä 1000 miljardia dollaria eli noin 920 miljardia euroa (YLE). Se on parlamentaarisessa valvonnassa. Rahaston periaatteena on taata kaikille norjalaisille varallisuutta mahdollisimman pitkään vielä kun öljyvarat ovat huvenneet.

Kun maailmanlaajuisesti kehitysmaille, Venäjälle sekä Ruotsille ja Suomelle tarjotaan luonnonvaroille ja valtion ja kuntien omaisuudelle tai luonnollisille monopoleille, kuten sähkönsiirrolle ulkomaista omistusta, vaikkapa monikansallisille jättifirmoille, yksittäisille oligarkeille tai kasvottomille sijoitusyhtiöille, ovat norjalaiset jo 1970-luvulla luoneet strategian, joka hyödyttää norjalaisia kollektiivisesti.

Tämä on demokratian syvintä ymmärrystä. Myös valtio ja julkinen hallinto ja niiden omistusoikeus on tällöin ymmärretty eriytyneiksi liikeyritys -käsitteestä.

Suomen erinomaisen arvokkaan valtionyritysryppään ja kansallisen omaisuuden ja maaperän, joita surutta on myyty ja yksityistetty yritysmuotoon, kohtalo, on osoitus häpeällisestä ideologisesta harhasta, johon kaikki suomalaiset puolueet ovat langenneet. Valtio tai kunta eivät ole liikeyrityksiä, vaan demokratian toteuttamisorganisaatioita.

Uusliberaalissa taloudessa finanssisektori on reaalitaloutta suurempi talouden osa. Tuloerot repeävät, kun ne, joilla on sijoituksia rikastuvat korkoa korolle periaatteella ja ne, jotka saavat reaalitaloudesta tulonsa koko ajan menettävät lisää talouden "tehostuksen" vuoksi.

Norjalaiselle taloudelle nykyään vallitsevassa lähinnä amerikkalaisille oligarkeille palkitsevaksi tehdyssä maailmantaloudessa käykin niin, että valtion rahasto rikastuu kuin amerikkalainen oligarkki ja valtio voi kansalaisille kompensoida reaalitalouden ja finanssitalouden väliin muodostuneen epäsuhdan. Tämä on ainoita järkeenkäypiä menetelmiä, jolla uusliberalismin tuhoja voidaan korjata ilman väkivaltaista omaisuuden uusjakoa. Kansallista varainhoitorahastoa tähän tarkoituksen ehdottavat myös talousoppineet Blyth ja Lonergan populismia käsittelevässä kirjassaan Angrynomics (Blyth ja Lonergan 2020).

Tämän mahdollisuuden Ruotsi ja osin myös Suomi (on luovuttu omasta valuutasta ja keskuspankista) on hukannut. Suomessa on toisaalta kuitenkin ollut julkista varallisuutta: syyskuun 2018 lopussa suurin rahoitusvarallisuusmassa oli työeläkelaitoksilla, 207,5 mrd. euroa ja myös valtiolla ja kunnilla on ollut paljon saatavia, 70,0 ja 29,5 mrd. euroa. Suomen julkisella sektorilla onkin itse asiassa positiivista nettorahoitusvarallisuutta 140,4 mrd. euroa, Norjan jälkeen toiseksi eniten kehittyneistä maista (Haaparanta 2019). Käytetäänkö sitä järkevästi kansalaisten palvelujen ja maan infrastruktuurin parantamiseen on sitten toinen tarina. Venäjä oli Jeltsinin aikana jo joutumassa alennustilaan ja länsimaitten raaka-ainevarastoksi, kun FSB palautti tilanteen venäläisten omaan hallintaan. Rahastot Venäjällä tahtovat käsittääkseni kuitenkin edelleen isänmaallisuudesta huolimatta joutua henkilökohtaisille tileille.


Ruotsissa ja Suomessa lainsäädäntöä on jo 40 vuoden ajan  muutettu ns. "markkinamalliin", mikä tarkoittaa julkisen omaisuuden yksityistämistä, myös millä tahansa alalla, missä mitään markkinoita ei oikeasti ole. Samalla kutistetaan valtion ja kuntien organisaatioita ja demokraattisen päätöksenteon piiriä ja köyhdytetään omaa kansallista kulttuuria. Alistutaan siirtomaaksi. Oikein sitä itse tajuamattakaan (Standing 2016)?




Lähteet:

Haaparanta Pertti, Kanninen Ohto, Taimio Heikki. “Kestävyysvaje Johtaa Talouspolitiikan Harhapoluille.” Talous & Yhteiskunta 2019(1). https://labour.fi/t&y/kestavyysvaje-johtaa-talouspolitiikan-harhapoluille/.

Luce, Edward. 2020. “Angrynomics, by Eric Lonergan and Mark Blyth.” Financial Times. https://amp.ft.com/content/94b0f800-a0c6-11ea-b65d-489c67b0d85d?__twitter_impression=true.

Standing, Guy. 2016. The Corruption of Capitalism: Why Rentiers Thrive and Work Does Not Pay. London: Biteback Publishing.

“Viking VS Wolves On Wallstreet.” Ulkolinja: Norjan öljymiljoonat – maailman suurin valtion rahasto haluaa sijoittaa eettisesti. https://www.blogger.com/blogger.g?tab=wj&blogID=4647670178129724026#editor/target=post;postID=2647944732687673057;onPublishedMenu=publishedposts;onClosedMenu=publishedposts;postNum=6;src=link.

Terveydenhuollon järjestelmämuutos Ruotsissa - apinoiko Suomi naapuria?

RUOTSIN TERVEYDENHUOLTOJÄRJESTELMÄN YKSITYISTÄMINEN

KOHTI KATASTROFIA KANSANKODISSA 

ja 

SUOMI PERÄSSÄ

 Opiskellesseni Turun yliopistossa terveydenhuollon erikoistumista varten 2001-2003, minua sisäisesti koko ajan kaihersi opetuksen sisältö, jossa oli huomattavasti ekonomistista puhetta ja suuntautumista. Samaan aikaan - ja jo aikaisemmin -  valtion- ja kunnallishallinnossa ajettiin hallintomallina New Public Management (NPM) sisään, koko kuntalaki (KL, 2015) on räätälöity pikku hiljaa yksityistämistä varten. Oikeastaan kukaan ei asettanut opetusta kyseenalaiseksi. Ekonomistit olivat auktoriteetteja, terveydenhuollon ammatilaisille opetus tuli alalta, jota he eivät hallinneet. Uusliberaalia ajattelua ajettiin mieliin ja järjestelmään, usein talouden mikroteorian alkeiden avulla, terveystaloustieteenä. Se ei tuntunut hyvältä, mutta en osannut tuolloin hahmottaa, mistä oli kysymys.

Työssä sai todeta kunnallisen päätöksenteon siirtymän kamreerimaiseen ajatteluun ja asioista päättämiseen kehysbudjetoinnin määräämänä. Terveydenhuollossa pidettiin ihan hyvänä käytäntönä  tarvittaessa ostaa lääkäripalveluja ulkoa tai reppufirmoilta, osin senkin vuoksi, etteivät lääkärit muutoin töihin tulleet. Pääasiassa lienee kuitenkin hallinnollinen muutos eli päättäjien valinta, kuten Vantaalla pandemiavuonna 2021 (Vantaan Sanomat). Tämä tehtiin, vaikka kustannukset nousivat huomattavasti, summilla, joilla olisi varmaankin voinut parantaa oman organisaation palkkoja ja perustaa uusia virkoja. Tämä ei ole täysin tuomittavaa toimintaa, mutta avaa kuin huomaamatta oven suurille ulkomaisille kasvottomille pääomasijoittajille, jotka hakevat voittoa, ja huolimatta mahtavasta mainostoimistojen sumutuspropagandasta, viis veisaavat kansanterveydestä tai potilaiden kohtaloista.

Olen sittemmin kyennyt mielestäni hahmottamaan itselleni mitä on tapahtunut, enkä mene ainakaan helpoimpiin ekonomistien virittämiin ansoihin.

Ruotsista kuitenkin löytyy professori Göran Dahlgrenin selvitys vuodelta 2018, missä hyvin käydään nämä asiat läpi.

 Pyrin nyt myös referoimaan tässä lyhyesti ja omin huomioin tätä professori Göran Dahlgrenin yli kolmisataasivuista analyysiä Ruotsin terveydenhuollon yksityistämisestä 1970-luvulta tähän päivään, koska koen sen tärkeäksi (Dahlgren, 2018).

Suomi tulee SOTE:llaan perässä. Jollei kehitystä pysäytetä, menetämme demokraattiset vaikutusmahdollisuutemme terveydenhuollon järjestämiseen Suomessa ja alistumme yksityisten toimijoiden maksimaalisen voitontavoitteen määräämään terveydenhuoltoon. Siinä häviää Suomen kansantalous, sen kilpailukyvystä (terveydenhuoltomme taso laskee muihin maihin verrattuna) iso osa, keskiluokka ja työväki potilaina, sekä eri työntekijäryhmät, lääkärit, hoitajat ja muut terveydenhuollon järjestelmää ylläpitävät. NPM (new public management) on jo pitkään kaventanut lääkärijohtajien valtaa.

 Mikäli myyntipuheissa kummitellut "valinnanvapaus" toteutuu,  muuttuu terveydenhuollon tavoite: potilaan tarpeista lähtevästä yritysvoittoon tähtäävään. Tämä terveydenhuoltolain ja perustuslainkin vastaisesti.

Lisäksi katoavat demokraattisen päätöksenteon mahdollisuudet vaikuttaa terveydenhuoltopolitiikkaan ja sen valvontaan, yrityssalaisuus ja sopimustekniset juridiset ongelmat tekevät joustavan ja tehokkaan hallinnoinnin mahdottomaksi. Muutoinkin järkevä toiminta vaikeutuu yritysten rajapintojen ongelmista, kun jokainen toiminto on pilkottu eri yrityksen tehtäväksi ja yksinkertaisistakin asioista täytyy sopia ja neuvotella erikseen.

Taloudellisesti ajatellen avataan yksityisille voitontavoittelijoille, jotka usein ovat ulkomaisia kasvottomia sijoitusyhtiöitä, avoin piikki verovaroihin. Maksamamme verot siis kulkeutuvat niille, kunnan menoistahan suurin osa on sote-alojen menoja.

 Koulujärjestelmä on Ruotsissa jo yksityistetty, mikä on osoittautunut epäonnistuneeksi teoksi kansalaisten ja ruotsalaisen yhteiskunnan kannalta. Myös OECD vaatii Ruotsilta koulujärjestelmän muutoksia yksityistämisen tuottamiin epäkohtiin.

 Ruotsissa ollaan siis nyt havahduttu: kansan enemmistö - kuten Suomessakin - ei halua, että terveydenhuolto toimisi voittoa tuottavana yksityisyritysjärjestelmänä, vaikka poliittinen eliitti on ajanut tätä muutosta lobbareiden ja yksisuuntaisen propagandan avittamana jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Kaikissa ruotsalaisissa puolueissa on ideologista yksityistämistä vastustavia kansalaisia ja vaikuttajia. He ovat myös jo vuonna 2005 yhdistyneet järjestöksi "Gemensam Välfärd" eli Yhteinen Hyvinvointimme, joka Dahlgreninkin julkaisua levittää ja tekee tunnetuksi. 

 Suomessa asian tekee ajankohtaiseksi 2019 eduskuntavaalien alla vain osittain maton alle lakaistu SOTE-uudistus, jonka luuranko kirjassa paljastuukin ulkoa tuotetuksi, mikä asiaa tunteville ei tosin liene yllätys. Omaa ajattelua on käytetty Suomessa huolestuttavan vähän politiikan - ja erityisesti talouspolitiikan -  teon luovana voimana. Aatteena on globalisaation julkisuudessa tällä hetkellä  hyväksytty ilmenemismuoto eli uusliberaali totalitarismi vahvana taustalla, sen ainakin Valtiovarainministeriö on ottanut omaksi aatteekseen, jonka pohjalta laskelmansa laatii.

Terveydenhuoltojärjestelmän tavoite on Ruotsissa ja Suomessa kirjoitettu lakiin. Terveydenhuoltolaki (THL2010) on hyvä laki suomalaisia ajatellen. Tavoite ei ole ensisijaisesti voiton tuottaminen ulkomaisille pääomasijoittajille, vaan potilaan tarpeesta lähtevän hoidontarpeen mahdollisimman tehokas tuottaminen.


Kirjallisuus:

‘När Sjukvården Blev En Marknad – Effekter Och Alternativ - Arena Idé’ <http://arenaide.se/bocker/nar-sjukvarden-blev-en-marknad-effekter-och-alternativ/> [accessed 13 April 2019]

‘New Public Management’, Wikipedia, 2019 <https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=New_Public_Management&oldid=888620444> [accessed 13 April 2019]

Oy, Edita Publishing, ‘FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Kuntalaki 410/2015’ <https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150410?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuntalaki> [accessed 13 April 2019]

———, ‘FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Terveydenhuoltolaki 1326/2010’ <https://doi.org//fi/laki/ajantasa/2010/20101326?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=terveydenhuoltolaki>

‘Uusi julkisjohtamisen oppi’, Wikipedia, 2018 <https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uusi_julkisjohtamisen_oppi&oldid=17764781> [accessed 13 April 2019]

MONIKANSALLISET JA KANSALLISET JÄTTILÄISET - KUKA MEITÄ HALLITSEE?

Monikansalliset ja kansalliset jättiläiset 

 

Forbes pitää yllä tilastoja maailman suurimmista yrityksistä, jotka siis vallanjaon näkökulmasta vesittävät toimintalogiikallaan utopian länsimaisesta demokratiasta ja ainakin osa levittää anarkokapitalismin tai minianarkismin oppia valtiokoneistojen näivettämiseen usein oikeistopuolueiden, mutta myös "sosialidemokraattisen" new labour liikkeen kautta maailmanlaajuisesti. Yrityksissä rahassa mitattava liikevoitto pyhittää kaiken toiminnan ja ohittaa ympäristönsuojelu- ja sosiaalipoliittiset kysymykset ja tavoitteet, joita valtiot pystyvät asettamaan. Tämä ei ole triviaali kysymys sillä ympäristötuho on koko ihmislajin säilymisen kannalta oleellinen tekijä nyt ja lähivuosikymmeninä. Ajateltakoon vaikka muovijätemääriä maailman merissä, käsittämätöntä.


Kiinassa valtio on vahva toimija. Venäjällä valtio on myös vahva ja henkilöityy miljardööreihin, turvallisuuspalveluun,  ja energiantuotantoon. Sosiaalipolitiikka, oikeusvaltio ja ympäristönsuojelu eivät Kiinassa tai Venäjällä ole päässeet kehittymään. Kiina luo pikku hiljaa omaa taloudellista Great Areaansa.

Ydinase rajaa lopulta myös vahvimpien taloudellisia toimia. Kukapa voisi velkoa ydinasevaltaa muuten kuin kaikenkattavan luottamuksen ja vastavuoroisuuden hengessä.


Maailman suurimmat yritykset ovat vuonna 2016 olleet kiinalaisia pankkeja. Investointipankeista mahtavimmat ovat amerikkalaisia, kuten Berkeshire Hathaway, Goldman Sachs, Morgan Stanley ja Black Rock. Arvokkaimmiksi yrityksiksi markkina-arvoltaan ovat kohonnet Apple, Alphabet, Microsoft, Exxon Mobil ja Berkshire Hathaway. Suurin varallisuus on kiinalaisella ICBC pankilla, seuraavana Yhdysvaltain asunto- ja opintolainamarkkinoilla operoiva Fannie Mae, jota seuraa China Construction Bank, Agricultural Bank of China ja Bank of China.

VALTA MUODOSTAA PELISÄÄNNÖT - TALOUDEN JA POLITIIKAN EPÄPYHÄ LIITTO

Valta muodostaa pelisäännöt

Eräs mieliartisteistani, Leonard Cohen esittää 1987 kirjoittamansa profeetallisesen laulun  "First we take Manhattan then we take Berlin"  , joka on kuin tätä päivää, kun ilmitulleita Deutsche Bankin johdannaiskauppojen koukeroita ei terävinkään juristijoukkue liene pystyväinen selvittämään, mutta arviot loppusummista ovat  46 tuhannen miljardin euron luokkaa ja USA (eli viime kädessä Wall Street, Manhattan) vaatii 14 miljardin sakkoja Deutsche Bankin USA:ssa harjoittamasta asuntolainakeinottelusta, mikä sekin on valtaisa summa, mutta tietysti aivan eri mittaluokassa kuin pankin muu johdannaiskauppahimmeli. Kreikan "pelastusoperaatioissakin" oli taustalla tietoisesti ja laskelmoidusti toimineiden (siis ne olivat hyvinkin tietoisia siitä, että  julkisen sektorin on verovaroin pelastettava pankit dominoefektin estämiseksi) saksalais- ja ranskalaispankkien suojaaminen konkursseilta, kun ne olivat lainoittaneet kaikenkarvaisia kreikkalaishankkeita kuin säästöpankit Suomessa 1990-luvun alussa. 46 tuhatta miljardia euroa on yli kymmenen kertaa Saksan bruttokansantuote. Olivatkohan britit kaukaa viisaita erotessaan Euroopan Unionista, ennen kuin Deutsche Bank realisoituu eurooppalaisten kansalaisten tuettavaksi? Talouspolitiikassaan tiukasti Saksaa myötäilevässä Suomessa ei ole vielä lokakuussa 2016 esiintynyt julkista keskustelua saksalaisten talousoppineiden etevyydestä. Sitä odotellessa. Saksan kansantalous oli muuten vuonna 2016 yli 200 miljardia € plussalla, niillä rahoilla, mihin kuuluu myös Kreikan kautta kierrätetyt tukirahat, on hyvä maata rakentaa. 

  

Kun valtaa maailmantalouteen on riittävästi, voi muodostaa pelisäännöt. Yhdysvaltain hallitus teki niin liittolaistensa kanssa toisen maailmansodan jälkeen ja tulos oli hyvä ainakin Länsi-Euroopan ja Japanin osalta. Valitettavasti USA:ssakin menestyksellisesti markkinataloutta suitsinut sekatalous syyllistettiin yhtä lailla kommunismin kanssa, mikä oli 1980-luvulla Neuvostoliiton sortuessa mahdollista, vaikka ei todenmukaista.


Uusliberalismia (esim. Monbiot 2016) on kehitetty ja levitetty tietoisesti supervarakkaiden rahoittamien  ajatushautomoitten kautta (esim. Cato Institute) jo lähes 70-vuotta (Djelic, 2017) . Yhdysvalloissa presidentti Reaganin uusliberaali kampanjapäällikkö William J. Casey siirtyi aikanaan CIA:n johtoon, eikä voi välttyä ajatukselta, että uusliberalismia on edistetty laajasti myös CIA:n toimesta (Bilderberg-kokoukset) . Se onko se lopulta Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden kannalta ollut edullista ja järkevää kannattaisi siellä syvällisesti pohtia. Imperiumin laajentajat ja esim. varusteluteollisuus mahdollisesti lyhyellä aikavälillä voittavat, mutta kansallisvaltioiden murentaminen vähentää vakautta maailmassa, puhumattakaan tulonjaon vääristymisestä, erityisesti Yhdysvalloissa. Venäjän luonnonvarojen yhtiöittäminen monikansallisille yrityksille ei ole onnistunut, mutta yritys stabiloi hallinnon siellä tiedustelupalvelulle, jolla on nyt myös tiettyä, vaikkakin epäsuoraa, valtaa maailmantalouteen.  


Markkinatalous ei oikeasti toimi, kun siinä pelaavilla instituutioilla on niin paljon valtaa, että ne voivat halutessaan muuttaa pelisääntöjä. Tällöin ne pelaavat pelejä jotka eivät ratkea markkinoilla, vaan vallan ytimessä. Tyypillistä stalinismia, siis?


Kyseessä on ilmeisesti siis myös imperiumin rakentaminen, jota USA:ssa jo ennen toisen maailmansodan loppua kehitetty ulkopoliittinen käsite "Grand Area" -kuvaa (Chomsky, alkaa 6min 45 sec kohdalla). Chomsky avaa tässä australialaisyliopistossa pitämässään luennossa käytettävissä olevien dokumenttien avulla valistuneen näkökulman maailmanpolitiikan ja talouden yhteenkietoutumisesta.


Suomalaisen kannattaa huomioida em. Noam Chomskyn luennossa mainittu entisen vaikutusvaltaisen ulkoministerin Henry Kissingerin teoria leviävästä "viruksesta", joka pitää pysäyttää. Viruksella tarkoitetaan kansallisuusaatetta, joka vastustaa imperiumin valtapyrkimyksiä ja usein pyrkii parantamaan tavallisten  kansalaisten elinoloja. Suomelle kansallisvaltio (joka periytyy Euroopassa Westfalenin rauhasta ) ja -aate on elinehto, jollei haluta itsenäisyydestä luopua ja sulautua osaksi jotain imperiumia, vailla suurempia mahdollisuuksia vaikuttaa imperiumin lainsäädäntöön ja lopulta elinoloihin omassa maassa. Osin Suomen itsenäisyys onkin jo kaventunut vähäisemmäksi kuin Venäjän autonomisena suuriruhtinaskuntana, jolla sentään oli oma valuutta. Chomskyn näkökulma on hienostunut, mutta hän jättää tässä luennossa huomioimatta toisten imperiumien yhtäläiset riisto- ja valtapyrkimykset, mutta on pääosin oikeassa, koska USA on ollut niin dominoiva maailmanmahti erityisesti takapihallaan Etelä-Amerikassa.

OPISTA USKONNOKSI - TALOUSJÄRJESTELMÄN ARVOT

Opista uskonnoksi

 

Taloustiede pyrkii usein ilmentymään tai se esitetään tarkoituksellisesti luonnontieteenä tai edistyneen matematiikan haarana. Taloudellinen toiminta on kuitenkin ihmisten välistä ja ihmisten luomien sopimusten kautta toteutettua. Sopimukset, lait ja luottamus niiden noudattamiseen määrittävät taloustieteen pelikentän. Taustalla ovat vallassa olevien käsitykset ja aatteet.

Taloudellinen toiminta on eräs inhimillisen kanssakäymisen muoto. Sellaisena se ilmentää aina vallitsevia moraalikäsityksiä ja arvoja.

Kulttuuri ja uskomukset ja uskonnolliset käsitykset ovat kiinteästi yhteydessä taloudelliseen toimintaan. Katolinen kirkko ja luterilaisuus kielsivät lainakoron ottamisen epäeettisenä. Sen sijaan kalvinistit ja juutalaiset saivat korkoja periä. Niinpä monet pankkiirit ovat juutalaisia ja kalvinistinen Sveitsi ja erityisesti Geneve pankkimaailman keskuksia.

Historiaa tarkastellessa voi huomata, että uskonto on usein myös vallan väline, jolla ihmiset saadaan toimimaan kykyjensä äärirajoilla, jopa uhraamaan henkensä. Kuten veistä, voi uskontoa käyttää hyvään ja pahaan. Kirkon valta oli lähes totalitaarista keskiajalla, valtion kommunismissa ja kansallissosialismissa, neljänkymmenen viime vuoden aikana on pyritty tietoisesti yhdestä talous"tieteen" haarasta  muodostamaan uskonto ja itsekkäästä oman edun tavoittelijasta kansalaisen moraalinen esikuva. Tämä on alkanut saada epämiellyttävän totalitaristisia piirteitä niin akateemisessa maailmassa kuin lehdistönkin keskuudessa, missä toisinajattelijoiden taloudellinen tukahduttaminen, älyllinen kieltäminen, turhentaminen ja suoranainen vaino on todellisuutta. Taloustieteen ja teologian suhde on tieteenfilosofisesti  mielenkiintoinen (Nelson, Economics as Religion 2006). Nelsonin sanoma ei  vastaa käsityksiän, mutta tuo ilmi sen, että taloustiede oppirakennelmana on lähempänä teologiaa kuin luonnontiedettä. Uusliberalistisia talosnäkemyksiä toistellaan julkisuudessa totuuksina (Thatcher). Kun tätä tehdään riittävän kauan niistä tulee uskonkappaleita, joita ei käy kiistäminen, vaikka se mitä maailmassa on havaittavissa olisi päinvastaista.

 Uusliberaaleilla on useampikin "pyhimys" kuten pietarinjuutalainen Ayn Rand (Evnomics, 2016). Randin ja nykypolitiikan suhteesta valaiseva näkemys  tässä Guardianin kolumnissa helmikuulta 2017. Suomessa eräänä uusliberaalin moraaliopin pappina esiintyy yrityskonsultti Jari Sarasvuo, jonka saarnoja YLE lähes viikoittain lähettää. Toisenlainen näkemys on mm (Evnomics, 2016b)

Kun totalitaristinen kommunismi romahti omaan mahdottomuuteensa, on tilalle pystytetty uusi, lähes yhtä armoton ja maailmaa yhtä lailla ekologiseen ja eriarvoistumisesta johtuvaan tuhoon vievä oppi, uusliberalismi. Sitä käytetään välineenä uuskolonialismin ja massiivisten tulonsiirtojen toteuttamiseen myös kehittyneissä maissa ja ehkäpä lopullisena päämääränä on maailmanvalta. Kannattaa ottaa George Orwellin "Eläinten vallankumous" kirjahyllystä ja lukaista se uudelleen, kun kuulee mediassa toistettavan iskulauseita vapaudesta ja talouden ainoista totuuksista ( esim. Massey, D. 2013). Tilanne muistuttaa Suomessa 1960-70 lukujen kommunismin vyörytystä, kielenkäytössä vilisi tuolloin "tieteellisen" marksilaisuuden termejä, kuten nykyään uusliberaaleja.

Pahinta on, kun alkaa kehittyä fundamentalistisia piirteitä yleiseen keskusteluun ja politiikan tekoon ja jopa arkipäiväiseen käyttäytymiseen.  Fundamentalistien kanssa ei voi oikeasti keskustella, koska mielipiteiden kyseenalaistamisesta tulee helposti pyhäinhäväistys.

Onkin kiinnostavaa, että Lähi-Idän öljyseuduilla käytävät sodat kuvaillaan mediassa usein uskonsotina. Osapuolina ovat tällä kertaa ainakin islamilaiset nationalistit ja uusliberaalit uuskolonialistit.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Suomessa on tosissaan saarnattu tätä uusliberalismin sanomaa ja revitty hyvinvointivaltiota alas. Niin lehdistössä, radiossa kuin tv:ssäkin. Paljolti käytetään myös akateemisia- tai virkamiesasiantuntijoita, joista tietyt, yleensä samat henkilöt saavat palstatilaa ja aikaa eri tiedotusvälineissä.

Kirjallisuus

Cummins, Denise. 2016. ”What Happens When You Believe in Ayn Rand and Modern Economic Theory”. Evonomics 2016, February. https://evonomics.com/what-happens-when-you-believe-in-ayn-rand-and-modern-economic-theory/?fbclid=IwAR1V_6hjODjaJhk3dxZdAPVNmwb90tTExOKD93SznP14xywQR4BAdy4ydig.

Cummins, Denise. 2016.”Science Proves Ayn Rand Wrong About Altruism and Laissez-Faire Economics”. Evnomics 2016, March. https://evonomics.com/evolutionary-biology-proves-ayn-rand/.

”Eläinten vallankumous”. Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4inten_vallankumous.

Freedland, Jonathan. 2018. ”The new age of Ayn Rand: how she won over Trump and Silicon Valley”. The Guardian. https://www.theguardian.com/books/2017/apr/10/new-age-ayn-rand-conquered-trump-white-house-silicon-valley.

Massey, Doreen. 2013. ”Neoliberalism has hijacked our vocabulary”. The Guardian. https://www.theguardian.com/commentisfree/2013/jun/11/neoliberalism-hijacked-vocabulary?

Nelson, Robert H. 2001.  Economics as Religion. http://www.psupress.org/books/titles/0-271-02095-4.html.

Stina möter Margaret Thatcher. 2009. https://www.youtube.com/watch?v=cMJf-EoRc1g.

WORLD ECONOMICS - MAAILMANTALOUS - SAMHÄLLSEKONOMI - WORLD POLITICS

During the September 11 attacks  in New York (2001) I sat safely in a big auditorium of University of Turku listening to professor Olli Kangas splendid double lecture of different welfaresystems in the world. We had just a small break because of the news and the professor continued as usual to the very end of the lecture. The faculty of social policy during the time I was studying there was a very nice experience of a dynamic and energetic scientific community I had not met before.

The other branch in the faculty was study of poverty, presented by professor Ritakallio.

Today I can note that the principal knowledge presented for example in Joseph Stiglitz's 2012 published  The Price of Inequality and even Thomas Piketty's Capital in the Twenty-First Century (2013) was alredy available for us by then.

It is astonishing that this knowledge was not used for rational policy making in Finland but ignored and overrun by neoliberalistic policies already known to be harmful for a majority of citizens in a small nation like Finland in the light of knowledge already gathered from financial crises and deep economic depression of 1991-1993.

Instead social democrats in power (1995-2003) turned to the way of Giddens and Blair in spite of their public relations image of being defenders of the Nordic welfare state, first by beginning to use expression welfare society, which opened step by step the mind towards monetaristic reform. By the way perhaps the most influential social democrat those days in Finland prime minister (1995-2003) Lipponen has still 2016 publicly expressed of being a true blairite.

Perusteet

 

Maailmantalous on talouselämän eri toimijoiden muodostama elävä verkosto, mihin oikeastaan kaikki inhimillinen toiminta on yhteydessä. Tarkastelumahdollisuuksia on lukemattomasti. Yleensä näemme keskusteluissa vain kapeita näkymiä. Pohjimmiltaan ajattelussa voidaan edetä miten syvälle hyvänsä, vaikkapa filosofiseen käsiteanalyysiin. Esimerkiksi velan tai rahan käsitteet ovat koko ajan laajentumassa ja saamassa uusia ulottuvuuksia, joita taas voidaan pyöritellä ja analysoida loputtomasti. Tällöin kuitenkin jokapäiväisen elämän kannalta joudutaan helposti tilanteeseen, missä metsää ei nähdä puilta.

Tarkastelun perusperiaatteena voitaisin käyttää mottoa: talouden pitää olla ihmistä varten - ei päinvastoin.

Uskon myös, että sosiaalipolitiikka ja ympäristönsuojelu ovat tulevaisuudessa yhä keskeisemmät tekijät maailmantalouden muotoutuessa ja tulevaisuuden menestystä haettaessa.  Menestys ei löydy lopulta ainoastaan kilpailusta tai kilpailukyvystä, vaan yhteistyöstä ja laillisuuteen perustuvista taloudellista toimintaa ja elämää ohjaavista instituutioista. Tämä edellyttää myös yksilöllisyyden ja elämän rajallisuuden eli kuoleman olemassaolon tiedostamista. Ihmiselle on annettu elinaikaa enintään 120 vuotta. Tämä lienee toinen perusperiaate. Jokaiselle pitäisi mielestäni tuona aikana kyetä takaamaan riittävä toimeentulo ja ihmisoikeudet. On käsittämätöntä, ettei sellaiseen kyetä.

Kolmanneksi olen sitä mieltä, että historian tapahtumista voi oppia, samoja virheitä ei kannattaisi toistaa ja että se on mahdollista, sillä onhan tekninen kehityskin ollut kumulatiivista inhimillistä toimintaa.

Tarvittiin kaksi maailmansotaa 1900-luvulla ennen kuin maailman talousjärjestelmä vakautettiin sopimalla pelisäännöt hallinnollisin toimin Bretton-Woods järjestelmällä. Spekulaatiotalous alistettiin maailmanlaajuisesti sääntelylle. Tärkeä osuus tässä oli pankkijärjestelmän sääntelyllä, joka toteutettiin ensin Yhdysvalloissa presidentti Rooseveltin allekirjoittamalla lailla 1933. Se esti spekulaatiotalouden aiheuttamat haitat. Lopullisesti työttömyys ja lama katkesi Yhdysvalloissa vasta toisen maailmansodan aikana, kun valtio mobilisoi voimavarat yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Bretton-Woodsin kausi kesti 1970-luvun puolelle ja oli läntisessä maailmassa jatkuvan tasaisen talouskasvun aikaa.

Franklin D. Roosevelt, Yhdysvaltain presidentti 1933-45

 (google kuvahaku)

Rahoitus on tietotekniikan kehityksen myötä 2000-luvulla etääntynyt tuotantotaloudesta ja konkreettisesta maailmasta. Tämä on ongelma, mutta myös uusi tilanne, jossa mielikuvitustalouden hoito on uudenlaista ja se näyttää  kestävän 1900-luvun alun trustikapitalismia paremmin erilaisia romahduksia, jättimittakaavassa tapahtuvia tulonsiirtoja, ja inhimillisen luottamuksen puutetta eri tasoilla. Se on mahdollistanut nopeasti syntyneet miljardiomaisuudet ja toisaalta miljoonien ihmisten orjuutuksen niin pienipalkkaisiin töihin, etteivät ihmisoikeudet toteudu. Muutoksia on vaikea huomata, sillä ne tapahuvat demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa tai kaikenkattavan konsensuksen hengessä ja kansalle tarjotaan samaan aikaan massiivisen tajuntateollisuuden usein laskelmoitua oopiumia.

Presidentti Bill Clintonin presidenttikauden aikana v. 1999 korvattiin tuo vuoden 1933 sääntelylaki ns. Glibba-lailla , joka avasi aivan uuden pelikentän rahoitukselle ja samalla palattiin tavallaan 1900-luvun alkupuolen tilanteeseen ja toistuvien finanssikriisien maailmaan.

Se, että Yhdysvaltain liittovaltion budjetti oli Clintonin jättäessä presidentinviran 2001 ylijäämäinen ja kääntyi nuoremman Bushin aikana alijäämäiseksi liittyy varakkaimmille tehtyjen veronalennusten ja aloitettujen Afganistanin ja Irakin sotien lisäksi juuri myös Glibba-lakiin, mistä suoranaisesti seurasi finanssaimaailman talousromahdus v. 2008. Pankit pelastettiin verovaroin. Jälleen kerran julkinen talous pelasti ainakin tilapäisesti pankkimaailman jättiläiset siirtämällä tappiot valtion taseeseen, purkamatta kuitenkaan tuota tuhoisaa lakia. Osoitus siitä, että finanssimaailma mitä suuremmassa määrin omistaa poliitikot ja näin muodoin lainsäätäjän ja pystyy pelaamaan itselleen tappiotonta peliä. Katso lähempi analyysi esim. Goldman Sachs -pankkiiriliikkeen osalta, joka vuonna 2016 käytti  avoimena tukena noin 6 miljoonaa dollaria erilaiseen poliittiseen vaikuttamiseen, suoraan tukeen tai lobbaamiseen USA:ssa, täältä. Ainakin Bush, Clinton ja Obama ovat rahoituksellisesti olleet Goldman Sachsin miehiä, Trumpin hallinto on suoraan goldmanilaisia.

Euroopan Unionissa ja paikallisemmassakin politiikassa ja myös Suomessa olisi syytä seurata vastaavanlaisia rahavirtoja. Koska talouspelureiden vaikuttaminen on näin voimallista, käy yhä ilmeisemmäksi, miksi kansalaiset eivät äänestä ja miksi länsimainen demokratia on niin suurissa vaikeuksissa, vallanjako ei toimi.