Olenko äärivasemmalla?
Olen aina kannattanut hyvinvointivaltiota, jossa yksilöllä on hyvä olla ja jokaiselle on elämässä vaihtoehtoja. Yhteiskuntaa, jossa rikkaat ja köyhät voivat elää samassa maailmassa ilman erottavia muureja ja piikkilanka-aitoja. Missä kannattaa työskennellä yhteiskunnan ja sen yhteisen hyvän, jota hallitus tasapuolisesti kansalaisille jakaa, puolesta.
40 vuotta siten oli mahdollista olla kokoomuslainen ja ajatella noin. Sosialidemokraateille täystyöllisyys ja sosiaaliturva oli itsestään selvä asia. Keskustalainen sosiaali- ja terveysministeri erosi, kun Ahon hallitus päätti ottaa käyttöön terveyskeskusmaksut.
Nykyään kaikkea tätä, aiemmin ihan normaalia sosialidemokratiaa, kutsutaan äärivasemmistolaisuudeksi. Leikkauspolitiikka, valtion velan pienentäminen, isotuloisten veronalennukset, pörssikurssit, kaiken normaalin infrastruktuurin yksityistäminen ja heikentäminen, säästäminen on mantraa, joka kuuluu uusliberaalin markkinatalouden toteuttamiseen. Se suosii liikepankkeja, kasinotaloutta ja oligarkkeja. Voitonteko on pääasia. Ennen hoidettiin asioita kuntoon, jos jotain oli pielessä, nyt hoidetaan budjettia.
Maailma on saastutettu neoklassisella taloustieteellä, joka ei vastaa kokemusmaailman todellisuutta, vaan elää teorian elämää ilman todellisuuspohjaa. Sitä opetetaan, levitetään ja käytetään ainoastaan, koska se jakaa varallisuuden koko ajan eriarvoisemmin ja siitä on tullut itseään tukeva kehä. Koulutuksen, median, politiikan ja ajatushautomoitten yksityistäjät ja rahoittajat saavat kierteen aikaan.
Ongelmallista on, että oppi on kirjattu mm. Saksan perustuslakiin, Ruotsin lainsäädäntöön ja EU:n Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksiin. Washingtonin ja Brysselin konsensuksiin. Politiikassa hoetaan, ettei vaihtoehtoja ole, mikä on vale.
Mielipiteeni ovat edelleen samat kuin ennen, mutta huomaan siirtyneeni äärivasemmalle. Eipäs. Siirtyjiä ovatkin puolueet, jotka ovat nykyään kaikki äärioikealla. En ole bolshevikki, enkä äärivasemmalla vaan ihminen, jonka mielestä nykymeno leikkauksineen on väärin. Kaikkeen, mitä halutaan tehdä on valtiolla varaa.
Sattumaa ei ole, että suomalaiset äänestivät eurovaaleissa Li Anderssonia yli puoluerajojen.
Kirjoituksen innoittaja prof. Richard Murphy alla youtube-videossa, kannattaa katsoa.
