SOTE isäntä ja renki

 

  6.7.2017

 

 "Vapaus ilman mahdollisuuksia on paholaisen lahja, ja se, missä määrin ihmisiltä evätään mahdollisuuksia,  on rikollista."

-Noam Chomsky, kirjassa Hinnalla millä hyvänsä.

I suppose I today do have some knowledge of health issues and health policy as a receiver citizen from the very beginning of my life and as a worker in the branch for the last 30 years.  Being mainly employed in the public sector dentist in Finland and Norway but also for two years for a private firm. In 1993 I attended a 1 month course in social dentistry in Gothenburg, Sweden at NHV, Nordic School for Public Health, which disappeared lately in the shadows of Pan-Europeanism.

I've also done my  specialist's examination for public health at the University of Turku and Åbo Akademi as well as had a period of training at the Minstry of Social Affairs and Health, which for my sake was not at all productive but  merely informative.

I've been very upset by the way the social- and health reform is planned and going to be implemented in Finland. It has deep influences through the whole society and not least the professions included.

There are of course taboos related to my employers I can't deal You with here, but I try to share my experience in generalized fashion.

There are many defects in our health care system lately derived mainly from the period beginning in 1991 to this very day. But before that in the 1980'ies there was much progressive potential in our system. And  I've lived through it.

I have the deep understanding that among Finnish politicians and partly chief officials there has been too little appreciation of our own system and ambition to develop it nationally for the benefit of all Finns, but to follow fashionable, mainly American as well Swedish and even amazingly Russian trends in economics and  administration.

There has been and is a lot of good information and knowledge around available, for example dissertation of  multiprofessional specialist Dr. Yrjö Mattila, former chief scientist at The Social Insurance Institution (linkki, Mattilan väitös includes abstract of dissertiation in English).




Terveyspolitiikkaa ja kvartaalivoittoja

 

SOTE-uudistusta on fyysisesti 1400 sivua, neljä kiloa painava paperipuntti lakitekstiä. Kukaan ei voi hallita tällaisesta kuin osia. Uudistus viedään läpi valtakunnallisesti. Kaikki puolueet ovat yksimielisesti uudistushankkeen takana, se on pakko toteuttaa, myös perustuslakivaliokunta päästi uudistuksen läpi, tosin sellaisin huomioin, että perustuslakia pitää noudattaa ja näin lain toimeenpanoa siirrettiin vuodella.

Tällainen uudistus, jossa yhteistä omaisuutta ja verotettavia lakisääteisiä rahavirtoja siirretään yksityisyrityksiin ilman vastinetta,  on mahdollista demokraattisessa poliittisessa järjestelmässä viedä läpi, kun poliitikoilla ja virkamiehillä on henkilökohtaista hyötyä järjestelmän muutoksesta. Ruotsissa samantapaisia yksityistämishankkeita on tehty aiemmin, joten ne vertautuvat suomalaishankkeisiin. Svenska Dagbladet on listannnut ruotsalaispoliitikkojen siirtymisiä yksityissektorille, monet juuri SOTE-aloille (linkki Svenska Dagbladet, maksumuuri).

Suomessa julkisen sektorin näivettämistä ja yhteisen omaisuuden myyntiä usein pilkkahintaan on toteutettu 1993 pankkikriisin seurauksena, joten yksityistämisen tekniikka ja käytettävä politiikan myyntikieli on testattu ja käytössä todettu toimivaksi. Ministereiden ja poliitikoiden voi kuulla tiedotusvälineissä suoraan väittävän, että yksityissektori on aina tehokkaampi kuin julkinen. Niin usein onkin kvartaalivoittojen tuottamisessa osakkeenomistajalleen. Hyvä esimerkki on Olkiluodon ydinvoimala, yksityissektorin tilaama ja tuottama. Sähköä tosin ei vielä ole saatu, minkä näin maallikkona luulisi olleen projektin perimmäisenä tarkoituksena.

Turun kauppatori, 5.7.2017.

 

Terveydenhuollon tietojärjestelmä yksityistämisen pilottina

Mikäli haluttaisiin luoda tietojärjestelmä, joka toimii työn apuna ja sen tehostajana, aloitettaisiin kehitystyö kognitiivisen ergonomian kautta. PsT Virpi Kalakoski työterveyslaitokselta esittelee radion tiedeykkönen -ohjelmassa (tiedeykkönen: kognitiivinen ergonomia) kognitiivisen ergonomian käsityksiä tietotyöstä. Näin kehitystyö aloitettaisiin perusteista.

Suomessa on kuitenkin toteutettu terveydenhuollon tietojärjestelmiä jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan niitä hallinnollisesti koordinoimatta markkinaehtoisesti ja mm. eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan lähes kaikki on mennyt pieleen (yle uutiset 12.5.2012 ja tarkastusvaliokunnan raportti).

Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat varsinainen tilkkutäkki. Vuonna 2010 arvioitiin Suomen Lääkärilehdessä terveyskeskusten ja sairaaloitten potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin (Suomen Lääkärilehti50-52, 2010). Tuotemerkkejä oli tuolloin ainakin 7 erilaista. Niiden määrä on käsitykseni mukaan pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt.  Lisäksi yksityisessä terveydenhuollossa on käytössä useita eri tietojärjestelmiä (Suomen lääkärilehti 23/2015) ja mahdollisesti niitä hammaslääkäreiden käyttämien järjestelmien kanssa yhteensä on enemmän kuin kymmenen mutta vähemmän kuin kaksikymmentä. Lääkärin työstä nykyään iso osa kuluu tietojärjestelmien kanssa, koska niitä on liian monta, niitä muunnetaan (päivitykset) liian usein ja niitten käytettävyys ja siten kognitiivinen ergonomia on kehno.

Terveydenhuollon tietojärjetelmät maksavat paljon. Osittain niitä koskeva tieto on ilmeisesti myös salaista. Helsingin sairaanhoitopiirin Apotti-hanke on kallis, Kauppalehden mukaan sen hinnalla saisi puoli tusinaa lastensairaalaa (Kauppalehti 2016). Lisäksi hallitus lupaa terveydenhuollon tietojärjestelmien tuovan SOTE-uudistuksen lupaamia säästöjä (Uusi Suomi 2017). Tämä lausuma oikeuttaa lisäinvestoinnit tietotekniikkaan ilmeisesti ilman rajaa.

Apotin toimittajaksi valikoitui amerikkalainen Epic Systems Corporation (kauppalehti). Sama yhtiö rakensi Tanskaan jukisen terveydenhuollon tietojärjestelmän, joka ei ole toiminut odotetusti (Tivi, Healthcare Today)

Kiinteät tietojärjestelmäkustannukset tulevat sosiaali- ja terveydenhuollossa  kasvamaan. Tietojärjestelmiin kuluu oletettavasti sekä laite- että ohjelmistopuolelle koko ajan enemmän rahaa, koska ohjelmistoja on niin monta, ohjelmistojen yhteensopimattomuudesta johtuen ja koska ohjelmistonkehittäjät toimittavat tuotteensa raakileina, jolloin asiakas maksaa kehittelykulut ja toisaalta laitepuolen tekniikka vanhenee muutamassa vuodessa ja sitä on jatkuvasti uusittava. Myös ulkomaille maksettavat käyttöoikeusmaksut ja muut tarvittavat lisenssit ovat monopolistisia, kun jokin järjestelmä, joka usein on ulkomainen, on valittu. Avoimeen lähdekoodiin perustuvia järjestelmiä ollaan vasta nyt  kehittämässä.

Lisäksi menopuolelle tulee lääkärien ja muun henkilöstön eri syistä tietojärjestelmien kanssa vehtaamiseen hukkaantunut työaika, mikä olisi pitänyt käyttää potilastöihin. Nämä pitäisi ilman muuta ottaa myös tilinpitoon.

Kun koko hoitoketjun toimivuus sidotaan tietoisesti tietojärjestelmiin, pitäisi tästä ottaa vastuu ja ratkoa vastuulliset ennen sopimusten allekirjoittamista. Kovin usein järjestelmän toimittajan vastuu lakkaa musteen kuivuttua sopimuspaperissa. Järjestelmien tulisi käsittääkseni olla käytettävissä laitteistoyhteensopivina ja päivitettyinä vähintään sen aikaa, kuin arkistolaki määrää SOTE-tiedot säilytettäviksi.

Yhdysvalloissa kehitettiin atomipommi valtiojohtoisena Manhattan-projektina. Suomesta luulisi löytyvän kapasiteettia laatia omin avuin valtiollinen tietojärjestelmä, joka sosiaali- ja terveydenhuollossa toimisi, onhan Linux-järjestelmäkin suomalaisen Linus Thorvaldsin kehittämä, muista innovaatioista puhumattakaan. Tällainen järjestelmä olisi myös myöhemmin tuotteistettavissa vientiin.

SOTE näyttää nyt kuitenkin poliittis-ideologisista syistä muodostuvan yksityisten, usein myös ulkomaisten tai ulkomailta käsin toimivien, it-firmojen pysyväksi valtiontueksi, markkinataloutta vääristäen ja kapitalismia uhmaten. Ymmärrettävää tosin, kun kapeakatseinen pääministeri on rekrytoitu juuri it-alalta ja Suomi käsitetään valtion sijasta liikeyritykseksi ainakin silloin kun se on tarkoituksenmukaista bisneksen kannalta.

Tietojärjestelmiin sosiaali-  ja terveydenhuollon budjeteissa valutettava raha on tällä sapluunalla toteutettuna tehotonta kansalaisten palvelutehtävän kannalta, mutta tehokasta organisaation eri budjettipisteissä loisiville yrityksille.

  Lähteet:

Eduskunnan Tarkastusvaliokunta. 2012. “Valiokuntamietintö TrVM 2/2012 vp - M 3/2012 vp Sosiaali- Ja Terveydenhuollon Tietojärjestelmät Ja Rahoitus.” https://www.edilex.fi/mt/trvm20120002.

Haavisto, Helena. 2016. “Kauppalehti: Apotin Hinnalla Saisi Puoli Tusinaa Lastensairaalaa – Toteutuuko Veronmaksajan Etu?” Kauppalehti. https://www.verkkouutiset.fi/kauppalehti-apotin-hinnalla-saisi-puoli-tusinaa-lastensairaalaa-toteutuuko-veronmaksajan-etu-47565/#e1c50029.

“Här Är Politikerna Som Gick till Näringslivet.” 2014. Svenska Dagbladet. https://www.svd.se/har-ar-politikerna-som-gick-till-naringslivet.

Lääveri, Tinja  Vainiomäki, Suvi  Kaipio, Johanna  Reponen, Jarmo  Vänskä, Jukka  Lehtovirta, Mikko  Hyppönen, Hannele. 2015. “Yksityissektorin potilastietojärjestelmät arvioitu 2014.” Suomen Lääkärilehti 70: 7 s.

Mattila, Yrjö. 2011. “Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista.” Väitöskirja, Thesis. Turun yliopisto, Kela. Terveydenhuollon tietojärjestelmä yksityistämisen pilottina.

Niilola, Merja. 2012. “Terveydenhuollon It-Hankinnoissa Lähes Kaikki on Mennyt Pieleen.” YLE uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-6103664.

“Pätkiikö Muisti, Tökkiikö Tietotyö, Onko Vikaa Työssä Vai Päässä?” 2016. Tiedeykkönen. https://areena.yle.fi/audio/1-3790751.

Winblad,Ilkka  Hyppönen, Hannele  Vänskä,JukkaReponen, Jarmo  Viitanen, Johanna  Elovainio, Marko  Lääveri,Tinja. 2010. “Potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin arvioitu Kaikissa on kehitettävää.” Suomen Lääkärilehti 65(50–52): 9.

Zieger, Anne. 2017. “Denmark’s Health System Suffering Familiar EMR Woes.” Healthcare IT TODAY. https://www.healthcareittoday.com/2017/02/21/denmarks-health-system-suffering-familiar-emr-woes/.

 

 

KREIKKA JA ISLANTI - GREECE AND ICELAND - EU - GOLDMAN

Eurooppalaiset Kreikka ja Islanti 

 

 

Skotlantilainen valtiotieteilijä ja talousoppinut prof. Mark Blyth Brown-yliopistosta New Yorkissa esittää käsityksensä nykytilanteesta, Kreikan talouskriisistä ja siitä mihin suuntaan ollaan menossa (Blythin haastattelu tästä linkistä 2016). Ajatukset ovat sangen merkityksellisiä meille suomalaisille, koska valtiovarainministeriömme ja troikkahallituksemme noudattaa kreikkalaista talouskuuria ihan kotimaisena versiona, osin tietysti sen vuoksi, ettei omaa valuuttaa Suomella enää ole. Blythin kirja Austerity; The History of a Dangerous Idea oli The Financial Times -lehden vuoden kirja 2013, ja sitä ei suomalaisissa yliopistokirjastoissa ole (2016) saatavana kuin Joensuussa ja Lappeenrannassa, puhumattakaan kunnallisista kirjastoista. Osoitus vallitsevan talousidean hegemoniasta sekin.

Katsotaan työttömyyslukuja, Kreikassa yli 50% ja Islannissa 4%.

 EU noudattaa tiukkaa talouskuria. Islanti on itsenäinen valtio.

Entä hinta: Kreikassa ainakin yksi kadotettu sukupolvi, pankit vakavaraisia, mutta eivät lainoita kansalaisia tai yrityksiä ja 380 miljardia euroa  tukiaisina ja seurannaisena sekä todennäköisesti erittäin suuri harmaa talous, toimimaton ja näköalaton yhteiskunta, että tulonsiirto pieni- ja keskituloiselta enemmistöltä varakkaalle kotimaiselle vähemmistölle ja ulkomaisille sijoittajille. Blythin mukaan Kreikan BKT:n lasku on ollut suurempi nykyisen kriisin aikana kuin Wehrmachtin tuhotessa ja miehittäessä maata 1940-luvulla.

Ongelmana Kreikassa on ollut myös perinteinen institutionaalinen heikkous ja korruptio, vuoroin vallassaolleet ovat kukin piilottaneet itselleen drakhmoja ja myöhemmin euroja, se on ollut maan tapa. Eliitti ja kansa ovat Kreikassa olleet pitkään eriytyneitä ja verotuksen välttely kehittynyttä. Eurooppalaisten veronmaksajien suorittaessa langenneita Kreikan velkoja saksalaisille ja ranskalaisille pankeille, jotka vielä olivat vakuuttaneet lainansa amerikkalaisilla johdannaisilla, olivat varakkaimmat kreikkalaiset piilottaneet varoja ainakin 50 miljardin euron verran mm. sveitsiläisiin pankkeihin. 

Islannissa valtiontalous on kunnossa, tosin muutama pankinjohtaja ja sijoitusrahoitusmies istuu vankilassa.

Islannin presidentti Olafur Ragnar Grimsson kertoo haastattelussa talouskatastrofin jälkeisestä päätöksenteosta ja vaikeuksista ortodoksista talousoppia kyseenalaistettaessa (linkki haastatteluun). Presidenttinä Grimsson on toiminut ihailtavan valtiomiesmäisesti. Haastattelun loppupuolella hän toteaa harvoin kuullun viisauden: "Päättäjän tehtävä on palvelutehtävä ja se on oikeastaan joka päivä ansaittava uudelleen." Mutta Islannillahan on 1000-vuotinen demokratiaperinne.

Suomessa Islanti esiintyi lehdissä ja julkisuudessa tämän tästä juuri "talousbuuminsa" ansiosta ennen 2008 romahdusta. Sen jälkeen on toiminut lähes aukoton sensuuri. Tämä liittyy tietysti myös paitsi nyt noudatettavaan troikkapolitiikkaan, vahvasti Suomen 1990-luvun alun pankkikriisiin ja sen hoitoon siirtämällä tappiot julkishallinnon tileihin, mistä suoraan lienee seurannut myös kulttuurin muutos yleisemminkin, kun on huomattu, että näin rangaistuksetta voi tehdä, jos poliittista ja taloudellista voimaa on takana riittävästi. Useat silloin näkyvästi esillä olleet ovat hyvissä asemissa edelleen. Tarkoitan erilaisia liiketoimia, missä julkishallinnon varat ja tulot privatisoidaan demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin, usein myös omiin yrityksiin ja myös kerkeästi taivutaan suuryritysten lobbareitten asettamiin ehtoihin. Tämä siis ohi kansalaisten ja kansallisen edun.

MIHIN UUSLIBERALISTINEN TALOUSPOLITIIKKA JOHTAA? CONSEQUENCES OF NEOLIBERAL POLITICS

Mihin uusliberalistisen talouspolitiikan noudattaminen johtaa?

 Ainakin tulonjaon vääristymään:

Tuottavuuden muutos ja perheiden keskimääräiset reaalitulot 1948-2014 USA:ssa.
Tuottavuus kohoaa lineaarisesti, mutta keskimääräiset tulot eivät kasva. Muutos osuu uusliberalismin tuloon yleisesti hyväksytyksi (ortodoksiseksi) talousopiksi.    Lähde: Wikipedia.

Keskimääräisen amerikkalaisperheen varallisuus on tuottavuuden kasvaessa polkenut paikallaan. Tuotannonlisäyksen hedelmät on jaettu uusliberalismin opin mukaan superrikkaille:

Uusliberalismin aikaansaamat  tulonjakovaikutukset on hyvin havainnollistettu yllä olevassa videossa. Tiedot perustuvat Harvardissa tehtyyn tutkimukseen. Siinä esitetetään  amerikkalaisten käsitykset  varallisuuden oikeudenmukaisesta jakautumisesta, miten he olettavat varallisuuden  jakautuvan  sekä lopuksi varallisuuden todellinen jakautuma.

Samansuuntainen kehitys koko maailmassa:



Nyt jo lähes neljänkymmen vuoden aikana toteutettu politiikka on johtanut tulonjaon vääristymän lisäksi myös ainakin matalaan inflaatioon, talouden vähäiseen kasvuun,  investointien vähentymiseen, tuottavuuden alenemiseen,  työpaikat ovat muuttuneet epävarmoiksi ja maailmantaloudessa deflatoriseen vääristymään, mikä taas on johtanut yksityisen sektorin ja kansalaisten vaarallisen rankkaan velkaantumiseen (Quiggin: Zombie Economics).


Voit havaita nämä trendit jokapäiväisessä suomalaisessa elämässäsi tai läheisesi elämässä esimerkiksi velkaantumisena (Taloussanomat, suomalaisten velkaantuminen) tai työttömyyden vuoksi ja myös erilaisten julkisten palveluiden toimimattomuutena tai erilaisten tukien vähenemisenä tai häviämisenä, kun niitten rahoitusta on vähennetty ja yhä enemmän siirretään suoraan omasta pussista maksettaviksi, siksi velkaantuminen (Taloussanomat, miksi Suomen talous kasvaa?).


Tällainen kehitys ei ole hyväksi myöskään liike-elämälle, Suomen kilpailukyky maailmalla on perustunut ja perustuu hyvinvointivaltiollisiin instituutioihin ja investointeihin (Taloussanomat, Kiander).

PROPAGANDA - MIELIPITEEN MUOKKAUS - TAJUNTATEOLLISUUS - POST TRUTH SOCIETY

Propaganda - mielipiteen muokkaus - tajuntateollisuus 

                          "Post-truth society"

 

 Yleisen mielipiteen muokkauksen tehokkuudesta hyvä esimerkki on Hitlerin nousu demokraattisesti valtaan ja hänen ja natsipuolueen saama suosio niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Saksalaiset ovat ihan varmasti psyykkisesti ja sosiologisesti aivan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin ja suurena joukkona eri ominaisuuksien jakaantuminen noudattaa gaussin käyrää ja kuten nykyäänkin hyvät tavat ja ystävällisyys olivat arvossaan. Lisäksi he ovat olleet ahkeria ja aikaansaavia, useilla aloilla maailman huippua. Natsien propaganda on aikanaan osunut oikeisiin kohtiin ja vaikutusmenetelmät ovat olleet edistyksellisiä. Huolimatta Hitlerin opin täydellisestä riippumattoman tieteen kieltämisestä, irrationaalisuudesta, verenhuuruisesta totalitarismista ja ihmisoikeuksien halveksunnasta natsipuolueeseen liittyivät ammattiryhmistä ensimmäisinä opettajat ja lääkärit (Kater, 1983, s.73). Kun puolue vielä pikaisesti laittoi talouden kuriin ja poisti työttömyyden, kannatus saksalaisten keskuudessa oli lähes täydellistä, demokratian poistaminen yhteiskunnasta oli täysin hyväksyttyä, kunhan elämässä oli järjestys, elämästä tuli työn ja ansioiden kautta mielekästä ja ennustettavaa. Ihmisten perustarpeet syrjäyttivät moraalisen järjen ja uusi propagandan avittama oikeus- ja moraalikoodisto korvasi sivistysvaltion perinteen. Ennen toista maailmansotaa natsien opeilla oli huomattavaa kannatusta läntisessä maailmassa. Sota muutti suhtautumista osalla täysin, osalla pinnallisemmin, löytyihän Norjasta Quisling ja Ranskasta Vichyn hallitus.


Myyntimiesten puheiden, mainonnan seireeninlaulun ja todellisuuden erottaminen on maailman ymmärtämiseen pyrkivässä tarkastelussa oleellista (propaganda). Viimeisten noin 35-vuoden aikana tapahtuneen maailmanlaajusen muutoksen tekemiseen on valjastettu isolla rahalla koko ns.tajuntateollisuus, jolla mielipiteitä väestötasolla muokataan (propagandamalli).
Internet on myös hyödynnetty mielipiteen muokkauksessa (Cambridge Analytica, nykyinen Emerdata) tämä on sangen vaarallinen trendi.



Koska valheen ja ihmisten kokeman todellisuuden välinen kuilu kasvaa, on siirryttävä yhä karkeampaan totuuden vääristelyyn. Tämä näkyy nykyisessä Yhdysvaltain presidentinhallinnossa, mutta myös Suomessa, esimerkiksi valtiovarainministeriön "tiedotusstrategiana". Austerity-politiikan perustelut, joita ahkerasti käytetään, löytyvät täältä (Monbiot).


Tyypillistä on, että käytetään orwelllilaista uuskieltä yhteiskunnassa tehtäville muutoksille: annetaan niille  usein iskulauseenomaisia houkuttelevia tai opettavaisia nimiä tai perusteluita kuten "valinnanvapaus", "kilpailukyky", "työpaikkojen luominen", "ei ole ilmaista ateriaa" - aivan kuten stalinismissa tai leninismissä - käsitteet jätetään tahallaan epäselviksi ja ne saattavat tarkoittaa täysin päinvastaista, kuten Saksan Demokraattinen tasavalta, joka todellisuudessa oli sangen epädemokraattinen poliisivaltio. Uusliberlistisessa ja new-labour  -politiikassa peitellään näin suurimittaisia tulonsiirtoja köyhiltä, työväestöltä ja keskiluokalta yhä suppenevalle joukolle henkilöitä ja instituutioita.

MONIKANSALLISET JA KANSALLISET JÄTTILÄISET - KUKA MEITÄ HALLITSEE?

Monikansalliset ja kansalliset jättiläiset 

 

Forbes pitää yllä tilastoja maailman suurimmista yrityksistä, jotka siis vallanjaon näkökulmasta vesittävät toimintalogiikallaan utopian länsimaisesta demokratiasta ja ainakin osa levittää anarkokapitalismin tai minianarkismin oppia valtiokoneistojen näivettämiseen usein oikeistopuolueiden, mutta myös "sosialidemokraattisen" new labour liikkeen kautta maailmanlaajuisesti. Yrityksissä rahassa mitattava liikevoitto pyhittää kaiken toiminnan ja ohittaa ympäristönsuojelu- ja sosiaalipoliittiset kysymykset ja tavoitteet, joita valtiot pystyvät asettamaan. Tämä ei ole triviaali kysymys sillä ympäristötuho on koko ihmislajin säilymisen kannalta oleellinen tekijä nyt ja lähivuosikymmeninä. Ajateltakoon vaikka muovijätemääriä maailman merissä, käsittämätöntä.


Kiinassa valtio on vahva toimija. Venäjällä valtio on myös vahva ja henkilöityy miljardööreihin, turvallisuuspalveluun,  ja energiantuotantoon. Sosiaalipolitiikka, oikeusvaltio ja ympäristönsuojelu eivät Kiinassa tai Venäjällä ole päässeet kehittymään. Kiina luo pikku hiljaa omaa taloudellista Great Areaansa.

Ydinase rajaa lopulta myös vahvimpien taloudellisia toimia. Kukapa voisi velkoa ydinasevaltaa muuten kuin kaikenkattavan luottamuksen ja vastavuoroisuuden hengessä.


Maailman suurimmat yritykset ovat vuonna 2016 olleet kiinalaisia pankkeja. Investointipankeista mahtavimmat ovat amerikkalaisia, kuten Berkeshire Hathaway, Goldman Sachs, Morgan Stanley ja Black Rock. Arvokkaimmiksi yrityksiksi markkina-arvoltaan ovat kohonnet Apple, Alphabet, Microsoft, Exxon Mobil ja Berkshire Hathaway. Suurin varallisuus on kiinalaisella ICBC pankilla, seuraavana Yhdysvaltain asunto- ja opintolainamarkkinoilla operoiva Fannie Mae, jota seuraa China Construction Bank, Agricultural Bank of China ja Bank of China.

VALTA MUODOSTAA PELISÄÄNNÖT - TALOUDEN JA POLITIIKAN EPÄPYHÄ LIITTO

Valta muodostaa pelisäännöt

Eräs mieliartisteistani, Leonard Cohen esittää 1987 kirjoittamansa profeetallisesen laulun  "First we take Manhattan then we take Berlin"  , joka on kuin tätä päivää, kun ilmitulleita Deutsche Bankin johdannaiskauppojen koukeroita ei terävinkään juristijoukkue liene pystyväinen selvittämään, mutta arviot loppusummista ovat  46 tuhannen miljardin euron luokkaa ja USA (eli viime kädessä Wall Street, Manhattan) vaatii 14 miljardin sakkoja Deutsche Bankin USA:ssa harjoittamasta asuntolainakeinottelusta, mikä sekin on valtaisa summa, mutta tietysti aivan eri mittaluokassa kuin pankin muu johdannaiskauppahimmeli. Kreikan "pelastusoperaatioissakin" oli taustalla tietoisesti ja laskelmoidusti toimineiden (siis ne olivat hyvinkin tietoisia siitä, että  julkisen sektorin on verovaroin pelastettava pankit dominoefektin estämiseksi) saksalais- ja ranskalaispankkien suojaaminen konkursseilta, kun ne olivat lainoittaneet kaikenkarvaisia kreikkalaishankkeita kuin säästöpankit Suomessa 1990-luvun alussa. 46 tuhatta miljardia euroa on yli kymmenen kertaa Saksan bruttokansantuote. Olivatkohan britit kaukaa viisaita erotessaan Euroopan Unionista, ennen kuin Deutsche Bank realisoituu eurooppalaisten kansalaisten tuettavaksi? Talouspolitiikassaan tiukasti Saksaa myötäilevässä Suomessa ei ole vielä lokakuussa 2016 esiintynyt julkista keskustelua saksalaisten talousoppineiden etevyydestä. Sitä odotellessa. Saksan kansantalous oli muuten vuonna 2016 yli 200 miljardia € plussalla, niillä rahoilla, mihin kuuluu myös Kreikan kautta kierrätetyt tukirahat, on hyvä maata rakentaa. 

  

Kun valtaa maailmantalouteen on riittävästi, voi muodostaa pelisäännöt. Yhdysvaltain hallitus teki niin liittolaistensa kanssa toisen maailmansodan jälkeen ja tulos oli hyvä ainakin Länsi-Euroopan ja Japanin osalta. Valitettavasti USA:ssakin menestyksellisesti markkinataloutta suitsinut sekatalous syyllistettiin yhtä lailla kommunismin kanssa, mikä oli 1980-luvulla Neuvostoliiton sortuessa mahdollista, vaikka ei todenmukaista.


Uusliberalismia (esim. Monbiot 2016) on kehitetty ja levitetty tietoisesti supervarakkaiden rahoittamien  ajatushautomoitten kautta (esim. Cato Institute) jo lähes 70-vuotta (Djelic, 2017) . Yhdysvalloissa presidentti Reaganin uusliberaali kampanjapäällikkö William J. Casey siirtyi aikanaan CIA:n johtoon, eikä voi välttyä ajatukselta, että uusliberalismia on edistetty laajasti myös CIA:n toimesta (Bilderberg-kokoukset) . Se onko se lopulta Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden kannalta ollut edullista ja järkevää kannattaisi siellä syvällisesti pohtia. Imperiumin laajentajat ja esim. varusteluteollisuus mahdollisesti lyhyellä aikavälillä voittavat, mutta kansallisvaltioiden murentaminen vähentää vakautta maailmassa, puhumattakaan tulonjaon vääristymisestä, erityisesti Yhdysvalloissa. Venäjän luonnonvarojen yhtiöittäminen monikansallisille yrityksille ei ole onnistunut, mutta yritys stabiloi hallinnon siellä tiedustelupalvelulle, jolla on nyt myös tiettyä, vaikkakin epäsuoraa, valtaa maailmantalouteen.  


Markkinatalous ei oikeasti toimi, kun siinä pelaavilla instituutioilla on niin paljon valtaa, että ne voivat halutessaan muuttaa pelisääntöjä. Tällöin ne pelaavat pelejä jotka eivät ratkea markkinoilla, vaan vallan ytimessä. Tyypillistä stalinismia, siis?


Kyseessä on ilmeisesti siis myös imperiumin rakentaminen, jota USA:ssa jo ennen toisen maailmansodan loppua kehitetty ulkopoliittinen käsite "Grand Area" -kuvaa (Chomsky, alkaa 6min 45 sec kohdalla). Chomsky avaa tässä australialaisyliopistossa pitämässään luennossa käytettävissä olevien dokumenttien avulla valistuneen näkökulman maailmanpolitiikan ja talouden yhteenkietoutumisesta.


Suomalaisen kannattaa huomioida em. Noam Chomskyn luennossa mainittu entisen vaikutusvaltaisen ulkoministerin Henry Kissingerin teoria leviävästä "viruksesta", joka pitää pysäyttää. Viruksella tarkoitetaan kansallisuusaatetta, joka vastustaa imperiumin valtapyrkimyksiä ja usein pyrkii parantamaan tavallisten  kansalaisten elinoloja. Suomelle kansallisvaltio (joka periytyy Euroopassa Westfalenin rauhasta ) ja -aate on elinehto, jollei haluta itsenäisyydestä luopua ja sulautua osaksi jotain imperiumia, vailla suurempia mahdollisuuksia vaikuttaa imperiumin lainsäädäntöön ja lopulta elinoloihin omassa maassa. Osin Suomen itsenäisyys onkin jo kaventunut vähäisemmäksi kuin Venäjän autonomisena suuriruhtinaskuntana, jolla sentään oli oma valuutta. Chomskyn näkökulma on hienostunut, mutta hän jättää tässä luennossa huomioimatta toisten imperiumien yhtäläiset riisto- ja valtapyrkimykset, mutta on pääosin oikeassa, koska USA on ollut niin dominoiva maailmanmahti erityisesti takapihallaan Etelä-Amerikassa.

OPISTA USKONNOKSI - TALOUSJÄRJESTELMÄN ARVOT

Opista uskonnoksi

 

Taloustiede pyrkii usein ilmentymään tai se esitetään tarkoituksellisesti luonnontieteenä tai edistyneen matematiikan haarana. Taloudellinen toiminta on kuitenkin ihmisten välistä ja ihmisten luomien sopimusten kautta toteutettua. Sopimukset, lait ja luottamus niiden noudattamiseen määrittävät taloustieteen pelikentän. Taustalla ovat vallassa olevien käsitykset ja aatteet.

Taloudellinen toiminta on eräs inhimillisen kanssakäymisen muoto. Sellaisena se ilmentää aina vallitsevia moraalikäsityksiä ja arvoja.

Kulttuuri ja uskomukset ja uskonnolliset käsitykset ovat kiinteästi yhteydessä taloudelliseen toimintaan. Katolinen kirkko ja luterilaisuus kielsivät lainakoron ottamisen epäeettisenä. Sen sijaan kalvinistit ja juutalaiset saivat korkoja periä. Niinpä monet pankkiirit ovat juutalaisia ja kalvinistinen Sveitsi ja erityisesti Geneve pankkimaailman keskuksia.

Historiaa tarkastellessa voi huomata, että uskonto on usein myös vallan väline, jolla ihmiset saadaan toimimaan kykyjensä äärirajoilla, jopa uhraamaan henkensä. Kuten veistä, voi uskontoa käyttää hyvään ja pahaan. Kirkon valta oli lähes totalitaarista keskiajalla, valtion kommunismissa ja kansallissosialismissa, neljänkymmenen viime vuoden aikana on pyritty tietoisesti yhdestä talous"tieteen" haarasta  muodostamaan uskonto ja itsekkäästä oman edun tavoittelijasta kansalaisen moraalinen esikuva. Tämä on alkanut saada epämiellyttävän totalitaristisia piirteitä niin akateemisessa maailmassa kuin lehdistönkin keskuudessa, missä toisinajattelijoiden taloudellinen tukahduttaminen, älyllinen kieltäminen, turhentaminen ja suoranainen vaino on todellisuutta. Taloustieteen ja teologian suhde on tieteenfilosofisesti  mielenkiintoinen (Nelson, Economics as Religion 2006). Nelsonin sanoma ei  vastaa käsityksiän, mutta tuo ilmi sen, että taloustiede oppirakennelmana on lähempänä teologiaa kuin luonnontiedettä. Uusliberalistisia talosnäkemyksiä toistellaan julkisuudessa totuuksina (Thatcher). Kun tätä tehdään riittävän kauan niistä tulee uskonkappaleita, joita ei käy kiistäminen, vaikka se mitä maailmassa on havaittavissa olisi päinvastaista.

 Uusliberaaleilla on useampikin "pyhimys" kuten pietarinjuutalainen Ayn Rand (Evnomics, 2016). Randin ja nykypolitiikan suhteesta valaiseva näkemys  tässä Guardianin kolumnissa helmikuulta 2017. Suomessa eräänä uusliberaalin moraaliopin pappina esiintyy yrityskonsultti Jari Sarasvuo, jonka saarnoja YLE lähes viikoittain lähettää. Toisenlainen näkemys on mm (Evnomics, 2016b)

Kun totalitaristinen kommunismi romahti omaan mahdottomuuteensa, on tilalle pystytetty uusi, lähes yhtä armoton ja maailmaa yhtä lailla ekologiseen ja eriarvoistumisesta johtuvaan tuhoon vievä oppi, uusliberalismi. Sitä käytetään välineenä uuskolonialismin ja massiivisten tulonsiirtojen toteuttamiseen myös kehittyneissä maissa ja ehkäpä lopullisena päämääränä on maailmanvalta. Kannattaa ottaa George Orwellin "Eläinten vallankumous" kirjahyllystä ja lukaista se uudelleen, kun kuulee mediassa toistettavan iskulauseita vapaudesta ja talouden ainoista totuuksista ( esim. Massey, D. 2013). Tilanne muistuttaa Suomessa 1960-70 lukujen kommunismin vyörytystä, kielenkäytössä vilisi tuolloin "tieteellisen" marksilaisuuden termejä, kuten nykyään uusliberaaleja.

Pahinta on, kun alkaa kehittyä fundamentalistisia piirteitä yleiseen keskusteluun ja politiikan tekoon ja jopa arkipäiväiseen käyttäytymiseen.  Fundamentalistien kanssa ei voi oikeasti keskustella, koska mielipiteiden kyseenalaistamisesta tulee helposti pyhäinhäväistys.

Onkin kiinnostavaa, että Lähi-Idän öljyseuduilla käytävät sodat kuvaillaan mediassa usein uskonsotina. Osapuolina ovat tällä kertaa ainakin islamilaiset nationalistit ja uusliberaalit uuskolonialistit.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Suomessa on tosissaan saarnattu tätä uusliberalismin sanomaa ja revitty hyvinvointivaltiota alas. Niin lehdistössä, radiossa kuin tv:ssäkin. Paljolti käytetään myös akateemisia- tai virkamiesasiantuntijoita, joista tietyt, yleensä samat henkilöt saavat palstatilaa ja aikaa eri tiedotusvälineissä.

Kirjallisuus

Cummins, Denise. 2016. ”What Happens When You Believe in Ayn Rand and Modern Economic Theory”. Evonomics 2016, February. https://evonomics.com/what-happens-when-you-believe-in-ayn-rand-and-modern-economic-theory/?fbclid=IwAR1V_6hjODjaJhk3dxZdAPVNmwb90tTExOKD93SznP14xywQR4BAdy4ydig.

Cummins, Denise. 2016.”Science Proves Ayn Rand Wrong About Altruism and Laissez-Faire Economics”. Evnomics 2016, March. https://evonomics.com/evolutionary-biology-proves-ayn-rand/.

”Eläinten vallankumous”. Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4inten_vallankumous.

Freedland, Jonathan. 2018. ”The new age of Ayn Rand: how she won over Trump and Silicon Valley”. The Guardian. https://www.theguardian.com/books/2017/apr/10/new-age-ayn-rand-conquered-trump-white-house-silicon-valley.

Massey, Doreen. 2013. ”Neoliberalism has hijacked our vocabulary”. The Guardian. https://www.theguardian.com/commentisfree/2013/jun/11/neoliberalism-hijacked-vocabulary?

Nelson, Robert H. 2001.  Economics as Religion. http://www.psupress.org/books/titles/0-271-02095-4.html.

Stina möter Margaret Thatcher. 2009. https://www.youtube.com/watch?v=cMJf-EoRc1g.

WORLD ECONOMICS - MAAILMANTALOUS - SAMHÄLLSEKONOMI - WORLD POLITICS

During the September 11 attacks  in New York (2001) I sat safely in a big auditorium of University of Turku listening to professor Olli Kangas splendid double lecture of different welfaresystems in the world. We had just a small break because of the news and the professor continued as usual to the very end of the lecture. The faculty of social policy during the time I was studying there was a very nice experience of a dynamic and energetic scientific community I had not met before.

The other branch in the faculty was study of poverty, presented by professor Ritakallio.

Today I can note that the principal knowledge presented for example in Joseph Stiglitz's 2012 published  The Price of Inequality and even Thomas Piketty's Capital in the Twenty-First Century (2013) was alredy available for us by then.

It is astonishing that this knowledge was not used for rational policy making in Finland but ignored and overrun by neoliberalistic policies already known to be harmful for a majority of citizens in a small nation like Finland in the light of knowledge already gathered from financial crises and deep economic depression of 1991-1993.

Instead social democrats in power (1995-2003) turned to the way of Giddens and Blair in spite of their public relations image of being defenders of the Nordic welfare state, first by beginning to use expression welfare society, which opened step by step the mind towards monetaristic reform. By the way perhaps the most influential social democrat those days in Finland prime minister (1995-2003) Lipponen has still 2016 publicly expressed of being a true blairite.

Perusteet

 

Maailmantalous on talouselämän eri toimijoiden muodostama elävä verkosto, mihin oikeastaan kaikki inhimillinen toiminta on yhteydessä. Tarkastelumahdollisuuksia on lukemattomasti. Yleensä näemme keskusteluissa vain kapeita näkymiä. Pohjimmiltaan ajattelussa voidaan edetä miten syvälle hyvänsä, vaikkapa filosofiseen käsiteanalyysiin. Esimerkiksi velan tai rahan käsitteet ovat koko ajan laajentumassa ja saamassa uusia ulottuvuuksia, joita taas voidaan pyöritellä ja analysoida loputtomasti. Tällöin kuitenkin jokapäiväisen elämän kannalta joudutaan helposti tilanteeseen, missä metsää ei nähdä puilta.

Tarkastelun perusperiaatteena voitaisin käyttää mottoa: talouden pitää olla ihmistä varten - ei päinvastoin.

Uskon myös, että sosiaalipolitiikka ja ympäristönsuojelu ovat tulevaisuudessa yhä keskeisemmät tekijät maailmantalouden muotoutuessa ja tulevaisuuden menestystä haettaessa.  Menestys ei löydy lopulta ainoastaan kilpailusta tai kilpailukyvystä, vaan yhteistyöstä ja laillisuuteen perustuvista taloudellista toimintaa ja elämää ohjaavista instituutioista. Tämä edellyttää myös yksilöllisyyden ja elämän rajallisuuden eli kuoleman olemassaolon tiedostamista. Ihmiselle on annettu elinaikaa enintään 120 vuotta. Tämä lienee toinen perusperiaate. Jokaiselle pitäisi mielestäni tuona aikana kyetä takaamaan riittävä toimeentulo ja ihmisoikeudet. On käsittämätöntä, ettei sellaiseen kyetä.

Kolmanneksi olen sitä mieltä, että historian tapahtumista voi oppia, samoja virheitä ei kannattaisi toistaa ja että se on mahdollista, sillä onhan tekninen kehityskin ollut kumulatiivista inhimillistä toimintaa.

Tarvittiin kaksi maailmansotaa 1900-luvulla ennen kuin maailman talousjärjestelmä vakautettiin sopimalla pelisäännöt hallinnollisin toimin Bretton-Woods järjestelmällä. Spekulaatiotalous alistettiin maailmanlaajuisesti sääntelylle. Tärkeä osuus tässä oli pankkijärjestelmän sääntelyllä, joka toteutettiin ensin Yhdysvalloissa presidentti Rooseveltin allekirjoittamalla lailla 1933. Se esti spekulaatiotalouden aiheuttamat haitat. Lopullisesti työttömyys ja lama katkesi Yhdysvalloissa vasta toisen maailmansodan aikana, kun valtio mobilisoi voimavarat yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Bretton-Woodsin kausi kesti 1970-luvun puolelle ja oli läntisessä maailmassa jatkuvan tasaisen talouskasvun aikaa.

Franklin D. Roosevelt, Yhdysvaltain presidentti 1933-45

 (google kuvahaku)

Rahoitus on tietotekniikan kehityksen myötä 2000-luvulla etääntynyt tuotantotaloudesta ja konkreettisesta maailmasta. Tämä on ongelma, mutta myös uusi tilanne, jossa mielikuvitustalouden hoito on uudenlaista ja se näyttää  kestävän 1900-luvun alun trustikapitalismia paremmin erilaisia romahduksia, jättimittakaavassa tapahtuvia tulonsiirtoja, ja inhimillisen luottamuksen puutetta eri tasoilla. Se on mahdollistanut nopeasti syntyneet miljardiomaisuudet ja toisaalta miljoonien ihmisten orjuutuksen niin pienipalkkaisiin töihin, etteivät ihmisoikeudet toteudu. Muutoksia on vaikea huomata, sillä ne tapahuvat demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa tai kaikenkattavan konsensuksen hengessä ja kansalle tarjotaan samaan aikaan massiivisen tajuntateollisuuden usein laskelmoitua oopiumia.

Presidentti Bill Clintonin presidenttikauden aikana v. 1999 korvattiin tuo vuoden 1933 sääntelylaki ns. Glibba-lailla , joka avasi aivan uuden pelikentän rahoitukselle ja samalla palattiin tavallaan 1900-luvun alkupuolen tilanteeseen ja toistuvien finanssikriisien maailmaan.

Se, että Yhdysvaltain liittovaltion budjetti oli Clintonin jättäessä presidentinviran 2001 ylijäämäinen ja kääntyi nuoremman Bushin aikana alijäämäiseksi liittyy varakkaimmille tehtyjen veronalennusten ja aloitettujen Afganistanin ja Irakin sotien lisäksi juuri myös Glibba-lakiin, mistä suoranaisesti seurasi finanssaimaailman talousromahdus v. 2008. Pankit pelastettiin verovaroin. Jälleen kerran julkinen talous pelasti ainakin tilapäisesti pankkimaailman jättiläiset siirtämällä tappiot valtion taseeseen, purkamatta kuitenkaan tuota tuhoisaa lakia. Osoitus siitä, että finanssimaailma mitä suuremmassa määrin omistaa poliitikot ja näin muodoin lainsäätäjän ja pystyy pelaamaan itselleen tappiotonta peliä. Katso lähempi analyysi esim. Goldman Sachs -pankkiiriliikkeen osalta, joka vuonna 2016 käytti  avoimena tukena noin 6 miljoonaa dollaria erilaiseen poliittiseen vaikuttamiseen, suoraan tukeen tai lobbaamiseen USA:ssa, täältä. Ainakin Bush, Clinton ja Obama ovat rahoituksellisesti olleet Goldman Sachsin miehiä, Trumpin hallinto on suoraan goldmanilaisia.

Euroopan Unionissa ja paikallisemmassakin politiikassa ja myös Suomessa olisi syytä seurata vastaavanlaisia rahavirtoja. Koska talouspelureiden vaikuttaminen on näin voimallista, käy yhä ilmeisemmäksi, miksi kansalaiset eivät äänestä ja miksi länsimainen demokratia on niin suurissa vaikeuksissa, vallanjako ei toimi.

VASTUSTA INVESTOINTILOUKKUA

Vastusta investointisuojaloukkua

Osallistu kansalaisliikkeeseen investointisuojaloukkua vastaan.

Taustaa:

Salassa kansalaisilta - ei suuryritysten juristeilta - käydään neuvotteluja meidän kaikkien tulevaisuudesta demokraattiselta päätöksenteolta piilossa.

"Vapaakauppa"sopimuksista eli investointisuojasta ovat  hyötyneet ja hyötyvät mm. tupakkayhtiöt (viite)ja lääkefirmat (big pharma, viite). Tupakkayhtiöiden osalta myös kansallisen lainsäädännön ja "vapaakauppa"sopimuksen puntarointia tupakkaa ja tupakointia vastustavan Suomen ASH:n nettijulkaisussa (viite). 

Vapaakauppasopimuksina markkinoitavat kansainväliset sopimukset toimivat käsittääkseni Suomen valtion 100-vuotista itsenäisyyttä ja koko demokraattista päätöksentekojärjestelmää vastaan. Ne ovat vaarallisia sopimuksia. Vain kolme suomalaista meppiä ( Kyllönen, Ruohonen-Lerner ja Hautala) vastusti Kanadan ja EU:n välistä vapaakauppasopimusta Euroopan parlamentissa. Muut ovat ilmeisesti lobbareiden tahdon toteuttajia tai tietämättömiä siitä, mitä tapahtuu. Katso, miten suomalaiset mepit äänestivät tästä. Mielenkiintoista on tutkia em. lähteestä myös miten eri maitten europrlamentaarikot äänestivät. Mm. ranskalaiset sosialistit äänestivät kaikki vastaan. Martin Schulz (SPD, mahdollisesti Saksan seuraava liittokansleri) äänesti tyhjää.

Investointisuojasopimuksesta kommentoi kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi. Tässä linkki lehdistöön. YLE:sssä esitetyt kommentit eivät enää ole saatavilla.

Vapaakauppaa avaa laajemmin Aalto-yliopiston kansainvälisen talouden professori  Pertti Haaparanta, ohjelmassa Brysselin kone. Vapaakauppa toteutuu jo käytännössä niiden valtioiden välillä, joita CETA ja TTIP koskisivat. Kyse on siis suuryritysten investointisuojan perustamisesta erilliseen valtioista riippumattomaan tuomioistuimeen.


Tässä selvitetään investointisuojasopimuksia, joita siis kutsutaan vapaakauppasopimuksiksi markkinointisyistä,  you-tubessa vapaakauppasopimuksesta englanniksi.

Noam Chomsky vapaakauppasopimuksista : katso you tubessa


28.6.2017
CETA-sopimuksen ja SOTE-uudistuksen yhteisvaikutuksista on tiedotettu eduskunnan perustuslakivaliokuntaa. 
Tässä tietopaketti

MIKSI SOSIALIDEMOKRATIASTA JA HYVINVOINTIVALTIOSTA

Miksi sosialidemokratiasta ja hyvinvointivaltiosta

 

 

 Pohdin blogissani sosialidemokratiaa ja hyvinvointivaltiota. Hyvinvointivaltiota, koska se on mahdollistanut minulle ja perheelleni paremman elämän kuin olisi muutoin ollut. Sosialidemokratiaa, koska liityin sosialidemokraatteihin 1990-luvun loppupuolella ja koska olen kokenut itseni pitkän aikaa pettyneeksi puolueen toteuttaman politiikan suhteen. Hyvää on, että puolue on kuitenkin melko avoin keskustelulle, vaikka on ylhäältä alas johdettu, kuten muutkin suomalaiset puolueet, ehkäpä sittenkin on keskustelun kautta mahdollisuus vaikuttaa osaltaan maailman menoon? Eliitin valitsema politiikka on mielestäni ollut väärää.

Liityin sosialidemokraatteihin Suomen taloudellisen tilan ja historiaharrastukseni myötä, lähipiiriini ei kuulunut sosialidemokraatteja. Tähän tietoon on tullut kirjaamiseni jälkeen, vuonna 2019 korjaus.
Sukuun kuului vaiettu jäsen, suutari Yrjö Mäkelin, joka 1900-luvun alussa osallistui politiikkaan kirjoittaen, ollen mukana Forssan puolueohjelmaa tekemässä, SDP:n valtiopäiväedustajana ja kuuluipa tukijana jääkäriliikkeeseenkin, mutta kuoli lopulta sodan jälkeen vankilassa, vaaralliseksi arvioituna. Oulussa lienee hänellä patsaskin. Lisäksi yksi isosetäni oli mukana Turun Nummenmäen sos.dem. yhdistyksessä 1930-luvulla.

Tätä ennen, 1993 ilmapiiri Suomessa oli tukala. Elettiin pankkikriisin aiheuttaman suuren laman vuosia. Päivästä toiseen toisteltiin kiristyspolitiikan iskulauseita. Samat asiantuntijat saivat tilaa tiedotusvälineissä. Pankit oli pelastettu  kansalaisten kustannuksella. Mitta tuli täyteen ja päätin pelastaa perheeni turvaan Norjaan, kun siellä oli tämmöisille käsityöläisille tarjolla työtä. 

Katselin vapautuvia työpaikkoja luonnonkauniilta seuduilta, joihin olisi julkiset liikenneyhteydet, kun kännyköitä ei tuolloin ollut ja autokin oli perheessämme sangen uusi asia. Niin päädyimme Åndalsnesiin, Møre-Romsdalin maakuntaan, minä maakunnan leipiin, kun minut oli puhelimessa kiinnitetty eläkevirkaan. Siellä tuli pohdittua Suomea ja sen historiaa uudesta näkökulmasta. 

Huomasin, että asioita, mitkä yhdistivät Suomea ja Norjaa oli pohjoismaisuus, hyvinvointivaltio ja myös Willy Brandt, Länsi-Saksan pitkään Norjassa ja Ruotsissa oleskellut 1970-luvun alun liitokansleri. Brandt oli selvästikin omaksunut Kekkosen ulkopolitiikan omaan ulkopoliittiseen avaukseensa Venäjän suuntaan, siitä nimi Finlandisierung, joka minun mielessäni ei kuulosta haukkumasanalta. Suomessa sisäpoliittinen tilanne sensuureineen oli Kekkosen ja tämän perässähiihtäjien
valtapolitiikan ja Neuvostoliittoon päin kumartamisen vuoksi ahdistava, sitä maan nimeäminen Kekkoslovakiaksi hyvin kuvaa. Brandtin ulkopolitiikka, jota kuvailtiin haukkumasanalla Finlandisierung,  johti minun käsitykseni mukaan pikku hiljaa Saksojen yhdistymiseen. Saksoja ei lopulta yhdistänyt Venäjän talousromahdus, vaan molemminpuolisen ymmärryksen ilmapiiri. Ajatuksissa kyti myös toivo, että Venäjä saattaisi valita tien kohti pohjoismaista hyvinvointivaltiota, kuten Gorbatsovkin oli joskus julkisuudessa esittänyt.

Koska Brandt oli keskeinen sosialidemokraatti ja Suomessa tullut valtaan 1995 Lipposen hallitus, joka alkuun muutti kirirstyspolitiikan puheenpartta ja esitti takaavansa hyvinvointivaltiota, olin valmis palaamaan Suomeen ja halusin olla mukana rakentamassa kirirstyspolitiikan ja pankkikriisin jälkeistä Suomea. Siinä liittymiseni syyt. 

Lipponen liittyi kuitenkin Blairin, Perssonin, Schröderin ja Clintonin viitoittamalle tielle, ja omaksui saman kielenkäytön kuin Ahon reaganistis-tatcheriläinen hallitus ja noudatettu talouspolitiikka jatkui samankaltaisena, puheista riippumatta. Nokia alkoi olla menestys ja peitti alleen kiristyspolitiikan jatkumon, kaikki näytti menevän hyvin. 

Luulin myös, että hyvinvointivaltio Pohjoismaissa oli sosialidemokraattien aikaansaannosta.

Näinhän ei ole, vaan kuten 2000-luvun alussa sosiaalipolitiikkaa ja valtiotieteitä Turussa lukiessani sain oppia, noudatettu politiikka on tulosta erilaisista näkökannoista ja niiden yhdstelmistä. Suomessa kaikki puolueet toivat hyvinvointivaltion rakennukseen oman vivahteensa ja tulos oli vuoden 1985 tienoilla sangen hyvä, monessa suhteessa varmasti maailman paras. Tuolloin olisi Suomesta voitu poistaa absoluuttinen köyhyys kokonaan vain 500 miljoonan markan panostuksella.