MIKSI SOSIALIDEMOKRATIASTA JA HYVINVOINTIVALTIOSTA

Miksi sosialidemokratiasta ja hyvinvointivaltiosta

 

 

 Pohdin blogissani sosialidemokratiaa ja hyvinvointivaltiota. Hyvinvointivaltiota, koska se on mahdollistanut minulle ja perheelleni paremman elämän kuin olisi muutoin ollut. Sosialidemokratiaa, koska liityin sosialidemokraatteihin 1990-luvun loppupuolella ja koska olen kokenut itseni pitkän aikaa pettyneeksi puolueen toteuttaman politiikan suhteen. Hyvää on, että puolue on kuitenkin melko avoin keskustelulle, vaikka on ylhäältä alas johdettu, kuten muutkin suomalaiset puolueet, ehkäpä sittenkin on keskustelun kautta mahdollisuus vaikuttaa osaltaan maailman menoon? Eliitin valitsema politiikka on mielestäni ollut väärää.

Liityin sosialidemokraatteihin Suomen taloudellisen tilan ja historiaharrastukseni myötä, lähipiiriini ei kuulunut sosialidemokraatteja. Tähän tietoon on tullut kirjaamiseni jälkeen, vuonna 2019 korjaus.
Sukuun kuului vaiettu jäsen, suutari Yrjö Mäkelin, joka 1900-luvun alussa osallistui politiikkaan kirjoittaen, ollen mukana Forssan puolueohjelmaa tekemässä, SDP:n valtiopäiväedustajana ja kuuluipa tukijana jääkäriliikkeeseenkin, mutta kuoli lopulta sodan jälkeen vankilassa, vaaralliseksi arvioituna. Oulussa lienee hänellä patsaskin. Lisäksi yksi isosetäni oli mukana Turun Nummenmäen sos.dem. yhdistyksessä 1930-luvulla.

Tätä ennen, 1993 ilmapiiri Suomessa oli tukala. Elettiin pankkikriisin aiheuttaman suuren laman vuosia. Päivästä toiseen toisteltiin kiristyspolitiikan iskulauseita. Samat asiantuntijat saivat tilaa tiedotusvälineissä. Pankit oli pelastettu  kansalaisten kustannuksella. Mitta tuli täyteen ja päätin pelastaa perheeni turvaan Norjaan, kun siellä oli tämmöisille käsityöläisille tarjolla työtä. 

Katselin vapautuvia työpaikkoja luonnonkauniilta seuduilta, joihin olisi julkiset liikenneyhteydet, kun kännyköitä ei tuolloin ollut ja autokin oli perheessämme sangen uusi asia. Niin päädyimme Åndalsnesiin, Møre-Romsdalin maakuntaan, minä maakunnan leipiin, kun minut oli puhelimessa kiinnitetty eläkevirkaan. Siellä tuli pohdittua Suomea ja sen historiaa uudesta näkökulmasta. 

Huomasin, että asioita, mitkä yhdistivät Suomea ja Norjaa oli pohjoismaisuus, hyvinvointivaltio ja myös Willy Brandt, Länsi-Saksan pitkään Norjassa ja Ruotsissa oleskellut 1970-luvun alun liitokansleri. Brandt oli selvästikin omaksunut Kekkosen ulkopolitiikan omaan ulkopoliittiseen avaukseensa Venäjän suuntaan, siitä nimi Finlandisierung, joka minun mielessäni ei kuulosta haukkumasanalta. Suomessa sisäpoliittinen tilanne sensuureineen oli Kekkosen ja tämän perässähiihtäjien
valtapolitiikan ja Neuvostoliittoon päin kumartamisen vuoksi ahdistava, sitä maan nimeäminen Kekkoslovakiaksi hyvin kuvaa. Brandtin ulkopolitiikka, jota kuvailtiin haukkumasanalla Finlandisierung,  johti minun käsitykseni mukaan pikku hiljaa Saksojen yhdistymiseen. Saksoja ei lopulta yhdistänyt Venäjän talousromahdus, vaan molemminpuolisen ymmärryksen ilmapiiri. Ajatuksissa kyti myös toivo, että Venäjä saattaisi valita tien kohti pohjoismaista hyvinvointivaltiota, kuten Gorbatsovkin oli joskus julkisuudessa esittänyt.

Koska Brandt oli keskeinen sosialidemokraatti ja Suomessa tullut valtaan 1995 Lipposen hallitus, joka alkuun muutti kirirstyspolitiikan puheenpartta ja esitti takaavansa hyvinvointivaltiota, olin valmis palaamaan Suomeen ja halusin olla mukana rakentamassa kirirstyspolitiikan ja pankkikriisin jälkeistä Suomea. Siinä liittymiseni syyt. 

Lipponen liittyi kuitenkin Blairin, Perssonin, Schröderin ja Clintonin viitoittamalle tielle, ja omaksui saman kielenkäytön kuin Ahon reaganistis-tatcheriläinen hallitus ja noudatettu talouspolitiikka jatkui samankaltaisena, puheista riippumatta. Nokia alkoi olla menestys ja peitti alleen kiristyspolitiikan jatkumon, kaikki näytti menevän hyvin. 

Luulin myös, että hyvinvointivaltio Pohjoismaissa oli sosialidemokraattien aikaansaannosta.

Näinhän ei ole, vaan kuten 2000-luvun alussa sosiaalipolitiikkaa ja valtiotieteitä Turussa lukiessani sain oppia, noudatettu politiikka on tulosta erilaisista näkökannoista ja niiden yhdstelmistä. Suomessa kaikki puolueet toivat hyvinvointivaltion rakennukseen oman vivahteensa ja tulos oli vuoden 1985 tienoilla sangen hyvä, monessa suhteessa varmasti maailman paras. Tuolloin olisi Suomesta voitu poistaa absoluuttinen köyhyys kokonaan vain 500 miljoonan markan panostuksella.