Eurooppalaiset Kreikka ja Islanti
Skotlantilainen valtiotieteilijä ja talousoppinut prof. Mark Blyth
Brown-yliopistosta New Yorkissa esittää käsityksensä nykytilanteesta,
Kreikan talouskriisistä ja siitä mihin suuntaan ollaan menossa (Blythin haastattelu tästä linkistä 2016).
Ajatukset ovat sangen merkityksellisiä meille suomalaisille, koska
valtiovarainministeriömme ja troikkahallituksemme noudattaa
kreikkalaista talouskuuria ihan kotimaisena versiona, osin tietysti sen
vuoksi, ettei omaa valuuttaa Suomella enää ole. Blythin kirja Austerity; The History of a Dangerous Idea
oli The Financial Times -lehden vuoden kirja 2013, ja sitä ei
suomalaisissa yliopistokirjastoissa ole (2016) saatavana kuin Joensuussa
ja Lappeenrannassa, puhumattakaan kunnallisista kirjastoista. Osoitus
vallitsevan talousidean hegemoniasta sekin.
Katsotaan työttömyyslukuja, Kreikassa yli 50% ja Islannissa 4%.
EU noudattaa tiukkaa talouskuria. Islanti on itsenäinen valtio.
Entä hinta: Kreikassa ainakin yksi kadotettu sukupolvi, pankit vakavaraisia, mutta eivät lainoita kansalaisia tai yrityksiä ja 380 miljardia euroa tukiaisina ja seurannaisena sekä todennäköisesti erittäin suuri harmaa talous, toimimaton ja näköalaton yhteiskunta, että tulonsiirto pieni- ja keskituloiselta enemmistöltä varakkaalle kotimaiselle vähemmistölle ja ulkomaisille sijoittajille. Blythin mukaan Kreikan BKT:n lasku on ollut suurempi nykyisen kriisin aikana kuin Wehrmachtin tuhotessa ja miehittäessä maata 1940-luvulla.
Ongelmana Kreikassa on ollut myös perinteinen institutionaalinen heikkous ja korruptio, vuoroin vallassaolleet ovat kukin piilottaneet itselleen drakhmoja ja myöhemmin euroja, se on ollut maan tapa. Eliitti ja kansa ovat Kreikassa olleet pitkään eriytyneitä ja verotuksen välttely kehittynyttä. Eurooppalaisten veronmaksajien suorittaessa langenneita Kreikan velkoja saksalaisille ja ranskalaisille pankeille, jotka vielä olivat vakuuttaneet lainansa amerikkalaisilla johdannaisilla, olivat varakkaimmat kreikkalaiset piilottaneet varoja ainakin 50 miljardin euron verran mm. sveitsiläisiin pankkeihin.
Entä hinta: Kreikassa ainakin yksi kadotettu sukupolvi, pankit vakavaraisia, mutta eivät lainoita kansalaisia tai yrityksiä ja 380 miljardia euroa tukiaisina ja seurannaisena sekä todennäköisesti erittäin suuri harmaa talous, toimimaton ja näköalaton yhteiskunta, että tulonsiirto pieni- ja keskituloiselta enemmistöltä varakkaalle kotimaiselle vähemmistölle ja ulkomaisille sijoittajille. Blythin mukaan Kreikan BKT:n lasku on ollut suurempi nykyisen kriisin aikana kuin Wehrmachtin tuhotessa ja miehittäessä maata 1940-luvulla.
Ongelmana Kreikassa on ollut myös perinteinen institutionaalinen heikkous ja korruptio, vuoroin vallassaolleet ovat kukin piilottaneet itselleen drakhmoja ja myöhemmin euroja, se on ollut maan tapa. Eliitti ja kansa ovat Kreikassa olleet pitkään eriytyneitä ja verotuksen välttely kehittynyttä. Eurooppalaisten veronmaksajien suorittaessa langenneita Kreikan velkoja saksalaisille ja ranskalaisille pankeille, jotka vielä olivat vakuuttaneet lainansa amerikkalaisilla johdannaisilla, olivat varakkaimmat kreikkalaiset piilottaneet varoja ainakin 50 miljardin euron verran mm. sveitsiläisiin pankkeihin.
Islannissa valtiontalous on kunnossa, tosin muutama pankinjohtaja ja sijoitusrahoitusmies istuu vankilassa.
Islannin presidentti Olafur Ragnar Grimsson kertoo haastattelussa talouskatastrofin jälkeisestä päätöksenteosta ja vaikeuksista ortodoksista talousoppia kyseenalaistettaessa (linkki haastatteluun). Presidenttinä Grimsson on toiminut ihailtavan valtiomiesmäisesti. Haastattelun loppupuolella hän toteaa harvoin kuullun viisauden: "Päättäjän tehtävä on palvelutehtävä ja se on oikeastaan joka päivä ansaittava uudelleen." Mutta Islannillahan on 1000-vuotinen demokratiaperinne.
Suomessa Islanti esiintyi lehdissä ja julkisuudessa tämän tästä juuri "talousbuuminsa" ansiosta ennen 2008 romahdusta. Sen jälkeen on toiminut lähes aukoton sensuuri. Tämä liittyy tietysti myös paitsi nyt noudatettavaan troikkapolitiikkaan, vahvasti Suomen 1990-luvun alun pankkikriisiin ja sen hoitoon siirtämällä tappiot julkishallinnon tileihin, mistä suoraan lienee seurannut myös kulttuurin muutos yleisemminkin, kun on huomattu, että näin rangaistuksetta voi tehdä, jos poliittista ja taloudellista voimaa on takana riittävästi. Useat silloin näkyvästi esillä olleet ovat hyvissä asemissa edelleen. Tarkoitan erilaisia liiketoimia, missä julkishallinnon varat ja tulot privatisoidaan demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin, usein myös omiin yrityksiin ja myös kerkeästi taivutaan suuryritysten lobbareitten asettamiin ehtoihin. Tämä siis ohi kansalaisten ja kansallisen edun.
Islannin presidentti Olafur Ragnar Grimsson kertoo haastattelussa talouskatastrofin jälkeisestä päätöksenteosta ja vaikeuksista ortodoksista talousoppia kyseenalaistettaessa (linkki haastatteluun). Presidenttinä Grimsson on toiminut ihailtavan valtiomiesmäisesti. Haastattelun loppupuolella hän toteaa harvoin kuullun viisauden: "Päättäjän tehtävä on palvelutehtävä ja se on oikeastaan joka päivä ansaittava uudelleen." Mutta Islannillahan on 1000-vuotinen demokratiaperinne.
Suomessa Islanti esiintyi lehdissä ja julkisuudessa tämän tästä juuri "talousbuuminsa" ansiosta ennen 2008 romahdusta. Sen jälkeen on toiminut lähes aukoton sensuuri. Tämä liittyy tietysti myös paitsi nyt noudatettavaan troikkapolitiikkaan, vahvasti Suomen 1990-luvun alun pankkikriisiin ja sen hoitoon siirtämällä tappiot julkishallinnon tileihin, mistä suoraan lienee seurannut myös kulttuurin muutos yleisemminkin, kun on huomattu, että näin rangaistuksetta voi tehdä, jos poliittista ja taloudellista voimaa on takana riittävästi. Useat silloin näkyvästi esillä olleet ovat hyvissä asemissa edelleen. Tarkoitan erilaisia liiketoimia, missä julkishallinnon varat ja tulot privatisoidaan demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin, usein myös omiin yrityksiin ja myös kerkeästi taivutaan suuryritysten lobbareitten asettamiin ehtoihin. Tämä siis ohi kansalaisten ja kansallisen edun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti