The New Wave of Finlandisierung I

The New Wave of Finlandisierung  I

Suomettumisen uusi kausi I

introduction

 

Lopun alku 

 

Kekkonen

 

 

Kekkosen puolueettomuuspolitiikka sai Saksassa haukkumanimen Finlandisierung, suomettuminen (Wiki.de). Sillä tarkoitettiin monin sitein Neuvostoliiton taskussa olemista. Suomen etua edistettiin ja kylmän sodan aikana voitiin hyödyntää vaikeaa kahden liittoutuman jumiutunutta tilannetta kuitenkin melko onnistuneesti.

Kekkosen jälkeen suhteet länteen avattiin ennennäkemättömällä avoimuudella, kun Venäjän hetkellinen heikkous siihen antoi tilaa.

Vauhdissa unohtui ja on unohtunut suomalaiskansallinen etu. Tämä uusi suomettumisen kausi ei ole huomioinut läntisen liittouman ikäviä puolia. Yhdysvallat on luonut omaa imperiumiaan toisesta maailmansodasta lähtien - Grand Area -ideallaan (SOAS 2009) - isot EU-maat ajavat tarvittaessa omaa etuaan ja useilla niistä on kolonialistinen perinne (Wiki). 

Pohjoismaisuus oli hyvä melko tasavertaisiin suhteisiin perustuva luonnollinen ja kulttuurisesti  homogeeninen yhteys, mihin Suomi kuului ja alasajosta huolimatta osin edelleenkin on sidoksissa. Kuten tiedetään ovat näidenkin maiden väliset suhteet vaihdelleet sodista ja alistamisesta hedelmälliseen yhteistyöhön.

Kansalllisvaltio lienee sittenkin se luonnollisin yksikkö, jossa ihmisten asioita voidaan hoitaa. Suomessa tämä havaittiin monessa suhteessa menestyksellisen autonomian aikana, kun oltiin yhteydessä Venäjään osin tietysti kansallisuusaatteen muodin, mutta myös käytännöllisten asioiden hoidon kannalta. Mikäli imperiumin etu ei yhdy kansalliseen etuun yleensä vahvempi voittaa. Suomen ruotsinkielinen yläluokka ja suomenkielinen sivistyneistö ei ollut lopulta liittämässä Suomea Ruotsiinkaan, eikä edes Saksaan, mikä johdatus Suomen itsenäisyyden pelasti.

Nykyään talouden ja voimapolitiikan yhteenkietoutumista on vaikea hahmottaa. Talouden päämäärät asetetaan usein talouden voimakkaimpien toimijoiden muodostaman ehkäpä vielä ulkomaisen ns. varjohallituksen toimesta ja kansallinen politiikanteko on pyritty työntämään syrjään. Poliitikot ovat myös joukoittain antautuneet ilmiölle. Näin kolonialisoidaan tai muodostetaan entisistä kansallisvaltioista imperiumien osia. Tämä on uutta suomettumista. This is New Wave of Finlandisierung.

Oppi

 

Voisimmeko oppia jotakin? Ainakin sitoutuneet poliitikot voisivat tosiasioiden edessä vaihtaa kantaansa.


Arvostan edellä mainitusta huolimatta Suomen presidenteistä eniten Ståhlbergiä, joka ei kääntänyt takkiaan, vaan oli henkeen ja vereen laillisuusmies. Hänen henkeäänkin uhattiin monasti, eikä se muuttanut miehen linjaa. Hänessä oli selkärankaa. Taustalla Ståhlberg vaikutti Suomen politiikassa 1950-luvulle asti. Ståhlbergiläinen oikeusvaltio - perustuslakihan oli suurelta osin hänen kirjoittamansa - oli myös koko Suomen selkäranka lähes sata vuotta.

 

Suomen perustuslain luonnostelmaa, Kansallisarkisto 2019, perustuslain 100-vuotisjuhlan aikoihin. 

Suomen perustuslain luonnostelmaa, Kansallisarkisto 2019, perustuslain 100-vuotisjuhlan aikoihin. Ståhlbergin käsin kirjoittamaa luonnosta.

Kekkonen sen sijaan muutti suuntaansa ainakin ulkopolitiikassa 180-astetta, kun tarve vaati. Tästä esimerkkinä kuva Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1942: Kekkosen ulkopolitiikan analyysiä Pekka Peitsi -nimimerkillä otsikolla "Oliko ryssän pakko 1939?" (SK 1942). Tämä olisi v. 1956 ollut ennen kuulumatonta tekstiä ja niinpä olikin arkistojen pimennossa. Poliitikko oli oppinsa saanut ja sodan jälkeen puheenparsi muuttui (YLE). Suomalaisuusaatetta Kekkonenkaan ei hylännyt. Porkkalan Neuvostoliitto luovutti Suomelle 1956, vaikka rauhansopimus olisi taannut sen vuokralaiselle vuoteen 1994. Neuvostokauppa pelasti Suomen talouden lamoilta. Pidettiin kiinni suomalaisista instituutioista taistolaisista ja KGB:stä riippumatta. Luovittiin imperiumin naapurissa. Kansantalous kasvoi ja hyvinvointivaltiota rakennettiin. Yhteydet pidettiin joka ilmansuuntaan, ulkopoliitinen liikkumavara oli yllättävän hyvä, jatkuvasti punninnassa, diplomaattinen semantiikka ja puolueettomuus-käsite kärjessä. Äärimmäisen neuvokasta ja häikäilemätöntä politiikan tekoa, mikä kuitenkin myrkytti monien kotimaan politiikassa tallotuiksi tulleiden mielet ja ongelmaksi tuli lopulta Kekkosen liian voimakas samaistuminen rooliinsa presidenttinä ja poliitikkona, suhteellisuuden taju katosi ennen henkisten voimavarojen romahdusta, joka sai hänet lopulta luopumaan virastaan.

 

Yhteiskunta vaipui Kekkosen aikana myös eräänlaiseen vakauden pysähtyneisyyteen, erityisesti suomalaiset pankit ja ousuustoimintaliike, jotka toimivat kilpailusektorin ulkopuolella. Pankkien toiminta oli virkamiesmäistä. Ne harjoittivat valtapolitiikkaa, raha-asiat hoituivat omalla painollaan.

Pekka Peitsi, SK 16.7.1942

Lähteet:

Kekkonen, Urho. Urho Kekkosen Puhe 1953 Stalinin Kuoleman Johdosta, Linkki Aukeavan Sivun Alalaidassa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/suomalaiset-muistelevat-j-v-stalinia.

Noam Chomsky: Crises and the Unipolar Moment Talking at SOAS, University of London. 2009. University of London. https://www.youtube.com/watch?v=h00PgJSL8wY.

Peitsi, Pekka (Kekkonen, Urho). 1942. “Oliko Ryssän pakko 1939?” Suomen Kuvalehti: 2 s.

Wikipedia. “Finlandisierung.” https://de.wikipedia.org/wiki/Finnlandisierung.

———. “Kolonialismi.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolonialismi.

 

Rahoitus kuntoon

Tieteenteoriasta on iloa ja hyötyä, 

epistemologia keskellämme

ja

miksi ekonomisti ei kykene arvioimaan talouden tilaa? 

 

Turun yliopiston hammaslääketieteen opintojen parasta antia oli mielestäni professori Pentti Alasen tieteenteoriaa käsitellyt luentosarja, jonka itse asiassa kuuntelin kahteen otteeseen. Ensimmäisen harrastuksesta ja mielenkiinnosta, kun kurssia luennoitiin opettajakunnalle pilottina ja toisen kerran tutkintoa varten. Professori Alanen piti luentosarjaa lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille sekä Turussa että Tampereella ilmeisesti useamman vuoden ajan. Kurssi opetti suhtautumaan tieteelliseen tietoon kriittisesti, kuten kunnollisten akateemisten opintojen pitäisikin opastaa. Havainnolliset, normaalikokemusta ravistelevat ja usein humoristiset esimerkit loivat valoa maailman monitahoisuuteen (Alanen, 1989) .

  Lääketieteen opinnothan ovat muutoin suurelta osalta olemassaolevan tiedon voimallista pänttäämistä ja aikaa ei erityisemmin ole kritiikin harjoittamiseen. Onneksi opiskeltava tieto on Suomessa näihin aikoihin asti ollut pääosin suodattunutta vapaan tieteen kriteerien ja tasokkaan eettisen harkinnan kautta. Koulutuksessa tämä on ollut koko järjestelmän - päiväkodista ja peruskoulusta alkaen - läpäisevä ilmiö.

Järkytyksekseni olen kuullut, että Suomessa nykyään on mahdollista päästä mm. filosofian maisteriksi tutustumatta lainkaan tieteenteoriaan eli epistemologiaan, teknillisillä aloilla tämä puute lienee myös akuutti.  Olisiko kamreerin säästöleikkuri iskenyt ensinnä opintojen "hyödyttömään" ainekseen, vai jätetäänkö syvempi pohdinta tietoisesti syrjään?

Varsinkin perustutkimus ammentaa paitsi turvallisesta rahoituksesta, viihtyisistä kahviloista ja kampuksista myös epistemologiasta (tietoteoria).

Filosofisiin älyllisiin knoppeihin ja epävarmuuden ikuisuuteen voi tietysti nääntyä ja kadota, jos ei ole tarkkana ja pidä kiinni omasta näkemyksestään, joka hiljakseen muotoutuu.

Nykyään vallitsee yliopistomaailmassa valitettavasti yhä useammin "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" -ongelma, kun vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle onkin lähinnä rahoituksen ulkoistuksen tai pirstoutumisen vuoksi kahlittu tai korruptoitunut tuottamaan standardivastauksia ja tilaustöitä, ahneista artikkeliautomaateista puhumattakaan. Ilmiö on valitettavasti globaali. Kyse voi olla väärässä paradigmassa elämisestä tietoisesti tai tiedostamatta. Moraalisesti on parempi vaihtoehto, jos ei tiedosteta. Tiede on vallankäytön osa ja yksi totuus totalitarismin ilmenemismuoto.

Uuttahan siinä ei ole, jo Galileo taisteli oikeudessa hengestään, Lysenko nautti ehdotonta arvonantoa ja Semmelweis romahti kollegoiden nöyryytykseen ja päätyi mielisairaalaan.

Yliopisto ei siis yllättäen opastakaan kriittiseen luovaan ajatteluun, vaan ehdollistaa opiskelijat nykyjärjestelmän osiksi.

Ongelma on maailmanlaajuinen, mutta kohdistuu eri tieteenaloihin erilaisin painotuksin. Erityisen altis on vallan kanssa täysin yhteenkietoutunut taloustiede. Taloustiede on pohjimmiltaan poliittisten valintojen tekemistä ja jos tätä ei myönnetä, mikä on tavallista, ollaan jo asetuttu epärehellisen vaikuttamisyrityksen tielle.

Vuonna 2008 maailman rahajärjestelmä oli vaarassa kaatua. Demokratia vaikeuksissa.

Kerrotaan, että pankkiirit, jotka kriittisen pisteen ylityttyä vuonna 2008 ymmärsivät mitä on tulossa pelkäsivät henkensä edestä. Matkalaukkuja ja perheitä pakattiin tuskanhiki hatussa Lontoon Cityssä ja New Yorkin Wall Streetillä mahdollista pakomatkaa silmällä pitäen. Pelättiin raivostuneitten kansanjoukkojen kostoa.

Englannin kuningatar Elisabet II esitti vuoden 2008 finanssiromahduksen jälkeen ytimeen osuvan kysymyksen: miksi ekonomistit eivät osanneet ennakoida tapahtumaa, jotta se olisi voitu estää, kun he aiemmin väittävät pystyvänsä maailman selittämään ja uskottelivat, ettei romahdusta tapahdu?

Kysymys on sitä polttavampi, kun vuonna 2008 oli kertynyt paljon tietoa siitä, miten klassisen tai uusklassisen taloustieteen mukaan järjestäytynyt uusliberaali talous käyttäytyy. Kriisit ovat siitä olennainen osa sen jälkeen, kun finanssimarkkinat 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa vapautettiin valtion sääntelystä.

Niitä on ollut 1982 Chilen pankkikriisi, jossa uusliberaali Pinochetin diktatuuri, joka valtaan tullessaan tapatti kansalaisia päästäkseen yksityistämään "sosialisoidut tuotantovälineet", mutta itse sitten kansallisti koko pankkisektorin. 1980-luvun lopulla amerikkalaiset säästöpankit Reaganin tiukasta sääntelystä vapauttamina olivat rahoittaneet kannattamattomia hankkeita ja ne pelastettiin pankkituilla, jotka vastasivat USA:n liittovaltion budjetista kolmea prosenttia, samoin Skandinavian maat ja Suomi 1980-luvun lopussa vapauttivat rahamarkkinansa ja joutuivat pankkikriisiin, Meksikossa oli ns. tequila-kriisi 1994-95, Aasian talouskriisi 1997-1998, Venäjän rahamarkkinoitten vapauttaminen johti tilanteeseen, jossa LTCM sijoitusrahasto saattoi koko Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmän vaakalaudalle (tätä masinoineet Robert Merton and Myron Scholes ekonomisteja, kumpikin nobelisti vieläpä vakuuksien hinnoittelun alalta), 1999 Brasilian kriisi ja vuonna 2000 Argentiinan kriisi.

Tosin intellektuaalinen petos oli syvä: Edellä mainitut nobelistit Merton ja Scholes, USA:n keskuspankin  FEDin johtajalla Alan Greenspanillä esitettiin olevan maaginen kyky talouden hoitoon,  v. 2003 Robert Lucas, johtava Chicagon koulukunnan telousteoreetikko väitti, että talouslamojen estämisen keinot oli keksitty, 2004 Ben Bernanke (tuolloin USA:n taloushallinnon tärkein teoreetikko), esitti talouden suhdannevaihtelujen olevan historiaa. Nämä herrat olivat tai olivat olevinaan hämmästyneitä vuoden 2008 finanssikriisistä (Chang 2019). Näin käy jos yhdestä talousteoriasta tehdään uskonto.

Maksajana on ollut valtio ja finanssialan kriisit ollaan maksatettu tavallisella kansalla, jota vielä on syytetty kulutusjuhlasta, tuomitsematta löyhään rahoitustoimintaan syyllisiä pankkiireita ja sääntelyn purkamiseen syyllistyneitä poliitikkoja. Islantia lukuun ottamatta. Ovatko yllä mainitut teoreetikot olleet tietoisia tästä on epäselvää. Ainakin heillä on vastuu miljoonien ihmisten ajamisesta taloudelliseen ahdinkoon, työttömyyteen ja säästöpolitiikan kurjistamaan elämään.

Kyseessä on siis taloustiede, joka rahoituksen teorian lopulta muodostaa. Mikäli sen tieteellinen kehys, Thomas Kuhnin normaalitieteen paradigmaksi  (Kuhn 1970) nimeämä rakennelma, on väärä tai pikemminkin harhainen, ovat sen perusteella laaditut yhteiskunnan pelisäännöt yhtä lailla harhaisia. Tämä saattaa lopulta johtaa katastrofiin, perikatoon, mikäli paradigmaa ei ajoissa vaihdeta tai korjata.

Paradigman toimivuuden kriteerinä tulisi olla ympäröivän maailman empiirinen testaus, eikä silloin saisi väheksyä silminnähtävää ja koettavaa todellisuutta pyrkimällä ymppäämään se väkisin virheellisen tai puutteellisen teorian pakkopaitaan, vaikkapa vain joidenkin ihmisryhmien etujen ajamiseksi. Ainoa hyväksytty, eli uusklassinen talousteoria onkin ajautunut suuressa mittakaavassa pelkäksi valtataistelun tai rajattoman ahneuden välineeksi. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta asia tulisi julkisesti tunnustaa. Viisautta on tunnustaa tosiasiat.

On myös niin, että tunnetaan ainakin yhdeksän toimivaa talousteoriaa, jotka vastaavat esitettyyn talouskysymykseen eri kulmilta ja eri tavoin täydentäen toisiaan (Chang 2019). Olen vahvasti teoreettisen pluralismin kannalla: asioita pitäisi tutkiskella useammalla eri tavalla ja vielä lisäksi useamman eri tieteenalan avulla. Historiasta voi oppia. Kirjallisuus ja taide luo syvyyttä ymmärrykseen.

Jos ymmärrys kavennetaan, kuten nyt noin kolmenkymmen vuoden ajan on tehty hyvin monipuolisesti  myös tajuntateollisuuden, elokuvan, tv:n, lehdistön, radion ja sosiaalisen median kautta, tullaan ajatusten tyranniaan, ainoitten oikeiden totuuksien fundamentalistiseen maailmaan.

Uusliberalismia, joka on vanha ilmiö (Chomsky 2014) saarnataan Suomessakin tietoisesti ja tiedostamatta lastentarhasta yliopistoon. Kriittistä ajattelua karsitaan kaikkialla. Kulovalkean tavoin levitettävät viihteellistämisen ajansyöpöt vastaavat huumetta, joka tuo mieleen Kiinan alistaminen oopiumin (Poropudas 2010) avulla. Äänestäjät manipuloidaan tarvittaessa tekniikan ja propagandan hioutunella koneistolla.

 "Länsimainen demokratia" on tässä maailmassa illuusio, jota meille myydään markkinapaperissa. 1980-luvulta tähän päivään maailma on muuttunut: demokratian piiri on kaventunut vuosi vuodelta.



Lähteet:

Alanen, Pentti. 1989. Luonnontiede, lääketiede, tieteenteoria. Hki: Gaudeamus.

Ha Joon Chang. 2019. Lecture 10: Finance & Financial Crises. https://www.youtube.com/watch?v=qMYmUbiVWr0#action=share.

Kuhn, Thomas S. 1970. The structure of scientific revolutions. [2d ed., enl. Chicago: University of Chicago Press.

Poropudas, Timo. 2010. ”Kiinan häpeän muistomerkit”. Taloussanomat. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001685155.html.

Wikipedia. ”The Structure of Scientfic Revolutions”. https://en.wikipedia.org/wiki/The_Structure_of_Scientific_Revolutions.

 

Isän päivä

Ensimmäinen isänpäivän liputus Suomessa.

Tämän yhdistän isään hyvin varhain, taidemuseon ovi, Turku.

Kauan sitten.

Tulot ja varallisuus

 

Tulojen ja varallisuuden jakautuminen maailmassa

kuvaus

 Muualla blogissa, esim. "Maailmantalous" -osassa analysoidaan syitä tähän kehitykseen.

Tulojen ja varallisuuden jakautuminen maailmassa 2017 ja kehitysavun todellinen suunta (videon tekijä on ilmoittanut ajankohdan epäselvästi, uusinta päivitystä ei ole tehty, kehitys on vielä kärjistetympää kuin tästä näemme, trendi on kuitenkin nähtävissä selkeästi):

 Tilanne Credit Suissen mukaan 2019 siitä, missä maan varakkain 1% väestöstä omistaa enemmän kuin puolet maan varallisuudesta  eli oikeastaan taloudellinen oligarkia vallitsee (Credit Suisse Global Wealth report):

 

Huomioi erityisesti Venäjä, Ruotsi, USA, Saksa ja EU (Radio Free Europe). 

Suomen talouden kilpailukyky on riippuvaista yhteiskunnan koherenssista ja toimivasta infrastruktuurista, teistä, rautateistä, terveydenhuollosta, koulutuksesta jne. Meidän ei olisi pitänyt mennä mennä mukaan tulon- ja varallisuudenjaon epäoikeudenmukaistamiseen, vaikka naapuripaine on kova ja EU on kauniista puheista riippumatta tällä hetkellä varakkaimpia suosiva talouskone ja osin jopa Wall Streetin marionetti. 

Professori Tuomalan tutkimusten mukaan olemme mukana ylläolevassa joukossa ja vahvasti (Tuomala 2019). Irtautumisen pitäisi olla voimakas ja viisas, harkiten pitkän aikavälin seurauksia, unohtaen kvartaalitalouden houkutukset. Positiivista on julkisen sektorin ja eläkejärjestelmän puskurina olevat rahastomassat. Tosin Norjan kaltaista pitkän aikavälin strategista suunnittelua meillä ei ainakaan julkisuudessa ole näkynyt.

Tulonjako muuttaa ja on muuttanut tietoisesti luokkarakenteen, saatat kuulua tilapäistettyihin olitpa millaisella koulutuksella tai nimellistuloilla tahansa. 

 

Prekariaatti eli pätkätöissä tai muuten epätyypillisissä työsuhteissa elävät on kasvava luokka, mihin kuka hyvänsä saattaa joutua, selkeimmin ehkä vuosituhannen vaihteessa syntyneet eli millenniaalit, jotka nyt alkavat olla 20-30  -vuotiaita.

Uuden luokkajaon hahmottaminen (Standing) selkeyttää hämmennystä, joka on vallinnut savupiipputeollisuuden kadottua kaukoitään ja tehdastyöläisten siirtymänä osin salariaattiin (vakituisessa palkkasuhteessa elävät). Hyvinvointivaltio oli mekanismina rakennettu täystyöllisyyden varaan, mikä nyt sitten on tietoisesti 1990-luvulta asti murrettu (Greenspan). Kehitys selittää myös ammattiyhdistysliikkeen alasajosta ja puoluekannatuksen muutoksista osan. Työttömien ja köyhien jakaminen eri ryhmiin ja syyllistäminen omasta kohtalostaan on myös ollut tietoista toimintaa (The Guardian, Wisconsin model).

 Seurauksia naapurimaassa

 

Seurauksia tasa-arvon, yhteisöllisyyden, hyvinvointivaltion ja kansankoti-idean rapauttamisesta Ruotsissa on rikollisuuden rehottaminen avoimesti yhteiskunnassa (YLE). Poliittisesti äärioikeiston kannatus kasvaa (UNRIC, Aftonbladet).

  

Lähteet:

Butler, Patrick. 2012. ”Welfare reform: how US policy admired by Cameron failed beyond the boom”. The Guardian. https://www.theguardian.com/politics/2012/jun/25/welfare-reform-cameron-wisconsin-model.

Credit Suisse. ”Global Wealth Report”. https://www.credit-suisse.com/about-us/en/reports-research/global-wealth-report.html.

Harjumaa, Marika. 2019. ”Ruotsissa levoton yö ja aamu – alamaailman mies ammuttu, kahdessa paikassa räjähti”. YLE uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-11046995.

Lehdistötiedote, Kauppalehti. 2019. ”VASTAPAINO: Tuloeroja kasvattanut politiikka on jatkunut jo pitkään. Matti Tuomalan uutuuskirja ilmestynyt!” Kauppalehti. https://www.kauppalehti.fi/lehdistotiedotteet/vastapaino-tuloeroja-kasvattanut-politiikka-on-jatkunut-jo-pitkaan-matti-tuomalan-uutuuskirja-ilmestynyt/3206a0f4-16a7-3f57-952c-ea5abfb72941.

Olof Svensson, Pär Karlsson. 2019. ”Historisk mätning: Nu är SD störst i Sverige Aftonbladet/Demoskop: Partiet går om S för första gången”. Aftonbladet. https://www.aftonbladet.se/nyheter/samhalle/a/e8Rp6g/historisk-matning-nu-ar-sd-storst-i-sverige.

Radio Free Europe. 2019. ”Where The 1% Own More Than Half The Country”. https://www.rferl.org/a/where-the-1-own-more-than-half-the-country/30232412.html.

Standing, Guy. 2018. ”The Precariat: Today’s Transformative Class?” Great Transition Initiative Forum on Critical Issues. https://greattransition.org/publication/precariat-transformative-class.

UNRIC. 2019. ”Äärioikeisto huolestuttaa Ruotsissa”. YK:n alueellinen tiedotuskeskus. https://www.unric.org/fi/component/content/article/26770-aeaerioikeisto-huolestuttaa-ruotsissa.

HALLOWEEN

 

 

 

 

Halloween - pyhäinpäivästä markkinajuhlaksi

miksi joudut raatamaan?

 

 

Löysät pois

 

Olet varmaan huomannut, että paitsi pyhäinpäivästä myös muista pyhäpäivistä, joulusta, juhannuksesta, viikonlopuista ja jopa öistä on tullut työ- ja kauppa-aikaa. Töitä tehdään 24/7 ja väitettyä taloudellista tehokkuutta lisätään tavalla jos toisella.

Suomen ollessa köyhempi maa meillä oli varaa vapaaseen ja pyhäpäiviin. Pyhitä lepopäivä, sanoo Raamattu. Suuret uskonnot kieltävät koronoton.

Valtiontaloudenkin päämääränä väitetään olevan jatkuva talouskasvu. 

Miksi?

 

Miksi ihmeessä koko ajan vaaditaan lisäämään tehokkuutta, työaikaa pidennetään ja käteen jäävää palkkaa pienennetään. Myös voidaan  osa työntekijöistä irtsanoa ja teettää samat työt sitten jäljellejäävillä tai pienipalkkaisilla pätkätyöläisillä, tai itseään myyvillä "yrittäjillä", joista ei koidu sosiaaliturva- tai muita sivukuluja.

Lisäksi kierretään veroja, tulos kiertää veroparatiisien kautta. 

Tämä kaikki, vaikka yrityksille maksetaan erilaisia valtiontukia huomattavia määriä.

Vastaus on nykytaloudessa kaikkiin hintoihin kätkeytyvän koron maksussa. Maksat sitä usein huomaamattasi. Koron perimisen vuoksi saat käteen noin 40% vähemmän tuloa, kuin muuten saisit.

Koronotto on myös tulon- ja varallisuudensiirtomekanismi 

 

Pankkikorko ja hintoihin kätkeytyvä korko on nykysysteemissä eksponentiaalista ja tuotot ohjautuvat Yhdysvalloissa varakkaimmalle 1%.lle, Saksassa 10%:lle, Suomessa vielä mahdollisesti hieman laajemmalle. Alla saksankielinen havainnollistus asiasta (Fairconomy).

Sama englanniksi liitteessä (A flaw in the monetary system)

Mitä kasvu on? Kasvaako talous? Kolmenlaista kasvua

 Rahataloutta 30 vuoden ajan tutkinut prof. Margrit Kennedy havainnollistaa millaista kasvu voi olla.

Lapsi syntyy ja kasvaa aikansa ja sitten aikuisena noin 21 vuotiaana kasvu lakkaa, seuraa tasainen vaihe, kunnes vanhus lopulta kuolee. Tämä on luonnollista kasvua, jota luonto yleensä noudattaa.  Matemaattisesti sitä voidaan kuvata logaritmiyhtälöllä.

Tuotanto on lineaarista kasvua: Kone tuottaa vaikka paperia sitä enemmän mitä enemmän siihen lisäät energiaa ja raaka-ainetta. Matemaattinen kuvaaja on suora.

Nykyisen rahatalouden koronmuodostus edustaa matemaattista eksponentiaalista kasvua, korkoa korolle kasvua. Tämä tapahtuu ensin hitaasti ja sitten kiihtyvällä nopeudella. Se tapahtuu siis  päinvastoin kuin luonnollinen kasvu. Esimerkiksi syöpäsolut tai bakteerit noudattavat eksponentiaalista kasvua.


Tälläkin hetkellä pankit myöntävät helposti lainaa. Lainassa on korko. Helposti myönnetyt, mutta kalliit lainat lisäävät alkuun kulutusta ja keinottelua. Asuntojen hinnat kohoavat pilviin. Ostoskeskuksista tulee uusia temppeleitä, joihin pyhäpäivinä keräännytään kuluttamaan.

Mutta lainat täytyy maksaa tuloilla joko palkasta, voitto-osuuksista tai verotuloista. Mikäli korot ovat liian korkeita, täytyy palkansaajan raataa koko ajan  kovemmin ja pidempään maksaakseen kasvavat reaalikorot asunnostaan tai luottokortistaan, liikeyritysten voittojen koko ajan kasvaa ja luonnosta pitää saada enemmän irti: kalastaa kalakannoista välittämättä, hakata metsistä yhä isompia aloja, pitää eläimiä yhä isommissa tuotantolaitoksissa ja vallata aarniometsistä yhä lisää tuotantoalaa karjalle ja viljoille. Ei tyydyttääkseen esim. maailman ravinnontarpeen, vaan tyydyttääkseen eksponentiaalisen voitontarpeen.

Syntyy paine kasvattaa tuloja, jotta voisi maksaa korot. Mikä siis tarkoittaa, että sekä työntekoa että luontoa täytyy riistää yhä kovemmin, kiihtyvällä vauhdilla. Tällä hetkellä maailmassa toimivat instituutiot kuten Goldman-Sachs tai monopolistiset monikansalliset yritykset ja koko kvartaalitalous toimivat mekanismilla, joka kerää niille rahaa eksponentiaalisesti reaalitaloudesta ja jakaa sitä sijoittajille.

Järjestelmä on noidankehä. Kun institutionaalinen vaade esim. öljy-yhtiön johdolla on saada koko ajan kasvavaa tuottoa, ei riitä, että yksityinen toimija, vaikkapa toimitusjohtaja ymmärtäisi tuhoon vievän voitonteon logiikan, hänet korvattaisiin helposti uudella miehellä, joka on vähintäänkin opportunisti.

 Tämä on pidemmän päälle mahdotonta, sillä ennen pitkää luonnon rajat tulevat vastaan (raaka-aine loppuu, ilmastonmuutos aiheuttaa ekokatastrofin) tai velan ottanut maksaja kuolee.

Ei ole sattumaa, että pankkimaailman vapauttaminen sääntelystä johti ja johtaa työajan sääntelyn loppuun ja sunnuntain ja pyhien poistamiseen vapaapäivistä.



Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuuksia ratkaista ongelmat.

Lähteet:

Kennedy, Margrit, ja Helmuth Creutz. 2006. Geld ohne Zinsen und Inflation: ein Tauschmittel, das jedem dient. 9. Aufl., aktualisierte Neuausg. München: Goldmann.

Kennedy, Margrit I, ja Declan Kennedy. 1995. Interest and Inflation Free Money: Creating an Exchange Medium That Works for Everybody and Protects the Earth. Okemos, MI: Seva International.

Pettifor, Ann, ja Markus Kallifatides. 2019. Produktionen av pengar: Så bryter vi storbankernas makt.

Kannusta ja motivoi

Paradoksaalinen kannustinloukku

Toistuvasti julkisuudessa esiintyy puhetta kannustimista ja kannustinloukuista. Vähävarainen motivoituu työntekoon ja yrittämiseen, mikäli häneltä otetaan rahaa ja varallisuutta pois.

Tämä raha ja varallisuus siirretään tulonsiirtona, vaikkapa verohelpotuksina tai varallisuusveron poistona varakkaalle.

Nyt se sama raha motivoikin ja kannustaa varakasta työskentelemään entistä ahkerammin.

Kannustamaton raha on matkalla muuttunut kannustavaksi.

Tämä täysin epälooginen ja epäeettinen väite elää jatkuvasti ja voi hyvin.

Vähävaraiselle siirretyn rahan ja varallisuuden hyötysuhde on koko yhteiskunnan - myös varakkaimpien - kannalta suurempi kuin varakkaimmille siirretyn.

Pois pois postin tieltä

 

 

POSTIN TOIMINTASTRATEGIA

NORJALAISET TEKEVÄT SEN(KIN) TOISIN

 

 

Suomen posti (Posti Group Oyj) on valtionyritys, kuten Norjan postikin (Posten Norge AS). Norjan postin toimitusjohtajan Tone Willen vuosipalkan on ilmoitettu olevan 4 727 166 norjan kruunua, mikä on 475 855 euroa. Suomen Postin toimitusjohtajan Heikki Malisen vuosipalkka oli 987 764 euroa, eli noin kaksinkertainen norjalaiseen kollegaansa nähden.

Liikevaihto sen sijaan oli Posti Groupilla 1 647 milj. € (2017) ja Posten Norge konsernilla 25 miljardia NOK eli 2 517 milj. € (2015).

Työntekijöiden palkat norjalainen logistiikkatyöntekijä ansaitsee keskimäärin 43 690 NOK eli

4 398  euroa kuukaudessa ja asiakaspalvelussa työskentelevä 36460 NOK eli 3 670  euroa (fri fagbevegelse). Suomalaisen logistiikkatyöntekijän palkka keskimäärin 2400 euroa kuukaudessa (oikotie) ja asiakasnevojan 2446 eur kuukaudessa (duunitori). 

Eli norjalaisen työntekijän palkka oli 1,5-2 kertaa isompi kuin suomalaisen. Toimitusjohtajilla suhde oli vastaava mutta päinvastainen. Tuloero norjalaisen työntekijän ja toimitusjohtajan välillä oli pienempi kuin suomalaisen toimitusjohtajan ja työntekijän. Kyse ei ole liikevaihdosta, koska sillä mitattuna norjalaisyritys on isompi.

Postin ongelma on mielestäni Suomessa omaksuttu liikestrategia ja palkkausarvot. Asia voidaan siis toisinkin hoitaa, jos poliittista tahtoa on. Mielestäni jo ajatus, että posti valtionyrityksenä tekee mahdollisimman suurta tulosta ja mielellään vielä siirretään pois parlamentaarisesta ohjauksesta pörssiin ostettavaksi on väärä. Valtionyhtiön perimmäisen ydintehtävän eli valtakunnan postinkuljetuksen ja logistiikkatoimintojen ylläpidon pitäisi olla pääasia, ei liikevoiton tuottaminen kaikin keinoin kuten nyt. Koko toimintastretegia pitäisi siis ajatella uudestaan, mielellään ottaen palkkauksessa demokraattisemmasta skandinaapuristamme mallia. Tämä on taistelua ja siinä sosialidemokraattien tai ammattiyhdistysliikkeen ei pitäisi enää vesittää omaa aatettaan. Ministeri Paatero ei saisi jättää toimia puolitiehen huolimatta kovasta painostuksesta.

 Lähteet:

”Dette er lønna i over 300 yrker”. 2018. Fri Fagbevægelse. https://frifagbevegelse.no/nyheter/dette-er-lonna-i-over-300-yrker-6.158.526613.71fc3210ea.

”Posten Norge AS”. https://no.wikipedia.org/wiki/Posten_Norge.

”Posti Group”. https://fi.wikipedia.org/wiki/Posti_Group.

Oikotie. https://tyopaikat.oikotie.fi/palkkavertailu/logistiikkaty%C3%B6ntekij%C3%A4.

Duunitori. https://duunitori.fi/palkat/Asiakasneuvoja.

Positiivinen psykologia ja mindfullness

 

 

Psykologiaa ja politiikkaa

Nykypsykologian menetelmät kuten mindfullness (tietoisuustaito) ja hyväksymis- ja omistautumisterapia (Pietikäinen) perustuvat oikeastaan päättelyvirheiden teoriaan. Ne ovat helposti tuotteistettavissa.

Buddhalaiset menetelmät ja mm. kristityillekin tuttu rukous nimetään ja systematisoidaan uudelleen.

 

Maailmanpoliittiset virtaukset vaikuttavat: Yhdysvallat on vastustanut Kiinan tekemää Tiibetin valtausta. Se ilmenee elokuvateollisuudessa ja suopeana suhtautumisena dalai-lamaan ja lamalaiseen uskontoon, mistä terapiat ammentavat (Hollywood).

 

Ongelma on vaikkapa potilaan joutuminen taloudelliseen ja henkiseen umpikujaan yhteiskunnan epäkohtien vuoksi. Onko kyseessä menetelmiä, joissa vain lakaistaan todelliset yhteiskunnalliset ongelmat pois näkyvistä, sillä köyhyys ei poistu, mikäli siitä aiheutuva kärsimys meditaatiolla pyritään kieltämään tai poistamaan mielestä. Vai hoidetaanko rikkaan ongelmaa: miten jaksaa Intiassa kulkea ottamatta köyhien kärsimystä itseensä.

Ovatko positiivinen psykologia ja mindfullness siis ilmentymiä totalitaristisesta uusliberalismista? Uusliberaali oppi pyrkii syyllistämään yksilön myös selkeästi yhteiskunnallisista epäkohdista, joihin yksilöllä käytännössä on hyvin rajoitettu vaikutusmahdollisuus (esim. Monbiot, 2014), poikkeuksen vaikutusmahdollisuuksien osalta muodostavat tietenkin maailman mahtavat, ne 8 miestä, joiden yhteenlaskettu omaisuus ylittää 3,5 miljardin kanssaihmisen yhteenlasketun varallisuuuden.  

Työttömän syyllistäminen työttömyydestään on yksi esimerkki. Sodan jaloista henkensä edestä pakenevien syyllistäminen toinen. Niitten ihmisten, jotka vastaanottomaissa joutuvat kärsimään pakolaisten maahantulosta, vihan demonisointi ja hyväksikäyttö poliittisessa pelissä kolmas.

Tässä päättelyvirheitä kerrakseen. Pitääkö olemassaolevat epäkohdat hyväksyä ja niistä seuraavat vihan ja epätoivon tunteet sammuttaa terapialla ja vielä vahvistaa em. päättelyvirheitä esim. työttömyys poistuu, kunhan hakee työpaikkaa -tyyliin, vaikka työpaikkoja olisi vähemmän tarjolla kuin hakijoita.

Lähteet:

”Cognitive Bias”. https://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_bias.

Daccache, Jenny George, ja Brandon Valeriano. 2012. Hollywood’s representations of the Sino-Tibetan conflict: politics, culture, and globalization. First edition. New York: Palgrave Macmillan.

David Van Biema. ”BUDDHISM IN AMERICA AN ANCIENT RELIGION GROWS EVER STRONGER ROOTS IN A NEW WORLD, WITH THE HELP OF THE MOVIES, POP CULTURE AND THE POLITICS OF REPRESSED TIBET”. Time Magazine 1997.

Monbiot, George. 2014. ”Sick of This Market-Driven World? You Should Be”. The Guardian. https://www.theguardian.com/commentisfree/2014/aug/05/neoliberalism-mental-health-rich-poverty-economy.

Pietikäinen, Arto. ”Joustava Mieli”. Joustava Mieli. http://www.joustavamieli.com/p/esittely.html.

Kesytetty uusliberalismi, mietteitä Norjan öljyrahastosta

 

Kesytetty uusliberalismi

 

(kuva: norsk wikipedia)

 

Norjan valtion omistaman öljyrahaston arvo on tätä nykyä 1000 miljardia dollaria eli noin 920 miljardia euroa (YLE). Se on parlamentaarisessa valvonnassa. Rahaston periaatteena on taata kaikille norjalaisille varallisuutta mahdollisimman pitkään vielä kun öljyvarat ovat huvenneet.

Kun maailmanlaajuisesti kehitysmaille, Venäjälle sekä Ruotsille ja Suomelle tarjotaan luonnonvaroille ja valtion ja kuntien omaisuudelle tai luonnollisille monopoleille, kuten sähkönsiirrolle ulkomaista omistusta, vaikkapa monikansallisille jättifirmoille, yksittäisille oligarkeille tai kasvottomille sijoitusyhtiöille, ovat norjalaiset jo 1970-luvulla luoneet strategian, joka hyödyttää norjalaisia kollektiivisesti.

Tämä on demokratian syvintä ymmärrystä. Myös valtio ja julkinen hallinto ja niiden omistusoikeus on tällöin ymmärretty eriytyneiksi liikeyritys -käsitteestä.

Suomen erinomaisen arvokkaan valtionyritysryppään ja kansallisen omaisuuden ja maaperän, joita surutta on myyty ja yksityistetty yritysmuotoon, kohtalo, on osoitus häpeällisestä ideologisesta harhasta, johon kaikki suomalaiset puolueet ovat langenneet. Valtio tai kunta eivät ole liikeyrityksiä, vaan demokratian toteuttamisorganisaatioita.

Uusliberaalissa taloudessa finanssisektori on reaalitaloutta suurempi talouden osa. Tuloerot repeävät, kun ne, joilla on sijoituksia rikastuvat korkoa korolle periaatteella ja ne, jotka saavat reaalitaloudesta tulonsa koko ajan menettävät lisää talouden "tehostuksen" vuoksi.

Norjalaiselle taloudelle nykyään vallitsevassa lähinnä amerikkalaisille oligarkeille palkitsevaksi tehdyssä maailmantaloudessa käykin niin, että valtion rahasto rikastuu kuin amerikkalainen oligarkki ja valtio voi kansalaisille kompensoida reaalitalouden ja finanssitalouden väliin muodostuneen epäsuhdan. Tämä on ainoita järkeenkäypiä menetelmiä, jolla uusliberalismin tuhoja voidaan korjata ilman väkivaltaista omaisuuden uusjakoa. Kansallista varainhoitorahastoa tähän tarkoituksen ehdottavat myös talousoppineet Blyth ja Lonergan populismia käsittelevässä kirjassaan Angrynomics (Blyth ja Lonergan 2020).

Tämän mahdollisuuden Ruotsi ja osin myös Suomi (on luovuttu omasta valuutasta ja keskuspankista) on hukannut. Suomessa on toisaalta kuitenkin ollut julkista varallisuutta: syyskuun 2018 lopussa suurin rahoitusvarallisuusmassa oli työeläkelaitoksilla, 207,5 mrd. euroa ja myös valtiolla ja kunnilla on ollut paljon saatavia, 70,0 ja 29,5 mrd. euroa. Suomen julkisella sektorilla onkin itse asiassa positiivista nettorahoitusvarallisuutta 140,4 mrd. euroa, Norjan jälkeen toiseksi eniten kehittyneistä maista (Haaparanta 2019). Käytetäänkö sitä järkevästi kansalaisten palvelujen ja maan infrastruktuurin parantamiseen on sitten toinen tarina. Venäjä oli Jeltsinin aikana jo joutumassa alennustilaan ja länsimaitten raaka-ainevarastoksi, kun FSB palautti tilanteen venäläisten omaan hallintaan. Rahastot Venäjällä tahtovat käsittääkseni kuitenkin edelleen isänmaallisuudesta huolimatta joutua henkilökohtaisille tileille.


Ruotsissa ja Suomessa lainsäädäntöä on jo 40 vuoden ajan  muutettu ns. "markkinamalliin", mikä tarkoittaa julkisen omaisuuden yksityistämistä, myös millä tahansa alalla, missä mitään markkinoita ei oikeasti ole. Samalla kutistetaan valtion ja kuntien organisaatioita ja demokraattisen päätöksenteon piiriä ja köyhdytetään omaa kansallista kulttuuria. Alistutaan siirtomaaksi. Oikein sitä itse tajuamattakaan (Standing 2016)?




Lähteet:

Haaparanta Pertti, Kanninen Ohto, Taimio Heikki. “Kestävyysvaje Johtaa Talouspolitiikan Harhapoluille.” Talous & Yhteiskunta 2019(1). https://labour.fi/t&y/kestavyysvaje-johtaa-talouspolitiikan-harhapoluille/.

Luce, Edward. 2020. “Angrynomics, by Eric Lonergan and Mark Blyth.” Financial Times. https://amp.ft.com/content/94b0f800-a0c6-11ea-b65d-489c67b0d85d?__twitter_impression=true.

Standing, Guy. 2016. The Corruption of Capitalism: Why Rentiers Thrive and Work Does Not Pay. London: Biteback Publishing.

“Viking VS Wolves On Wallstreet.” Ulkolinja: Norjan öljymiljoonat – maailman suurin valtion rahasto haluaa sijoittaa eettisesti. https://www.blogger.com/blogger.g?tab=wj&blogID=4647670178129724026#editor/target=post;postID=2647944732687673057;onPublishedMenu=publishedposts;onClosedMenu=publishedposts;postNum=6;src=link.

Hyvää Juhannusta

Juhannusmietteitä

Juhannuksena tulee mieleen äiti, joka oli syntynyt 19.6.1941. Tänä vuonna hän olisi täyttänyt 78- vuotta. Syntymän ajankohta oli dramaattinen. Isä (eli vaarini) oli jo toisen kerran lähdössä sotaan kutsuttuna jossain itärajalla odottamassa hyökkäyskäskyä, eikä saanut lomaa lastaan katsomaan. Saksan sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan eli operaatio Barbarossa, mihin miekkaan Hitler lopullisesti hukkui, alkoi juhannuspäivänä 22.6.1941. Saksan liittolaisia olivat tuolloin Italia, Unkari, Romania, Kroatia ja Slovakia. Suomi liittyi hyökkäykseen 25.6.1941, mutta kuten perhehistoriastakin huomaa, oli tieto jo aiemmin sotilastoimia valmistelevissa piireissä tosiasia.

En koskaan vaarilta tullut kysyneeksi, milloin tämä tyttärensä ensi kertaa näki. Joka tapauksessa heidän suhteensa oli jotenkin läheinen, olen ymmärtänyt. 

Hautakivi kertoo muutakin. Nimien sijoituksilla ja kultauksen kuluneisuudella on oma symboliarvonsa. Pitkään se teki kipeää. Kaikkeen tottuu, vaikka ei ymmärtäisikään miksi, kun on nähnyt miten lyhyt aikamme tässä maailmassa voi olla, missä turhuutta on niin paljon.

Joka tapauksessa nyt oli hautausmaalla kaunis kesäpäivä. Kukat täydessä loistossaan, nurmi vihreänä.
Lapsenlapset kasvavat ja iloitsevat. Joku jälki meistä tänne jää. Hyvää Juhannusta kaikille, keskikesän aurinko valaisee yönkin.