Tulevaisuus, demokratia

 

Tulevaisuusskenaario, demokratiasta (8.3.25)

 

 

Yhdysvalloissa äärioikea, joka muodostaa nyt Trumpin hallinnon, on luonut Venäjän kanssa Eurooppaan tilanteen, jossa sotilasmenoja lisätään huomattavasti. Koska EU:ssa on vallalla tiukka uusliberaali talousmalli, puhutaan jatkuvasti siitä, mistä rahat otetaan. Mikäli finanssisääntöjä ei löysätä tai muuteta, eli luovuta tästä saksalaisittain ordoliberaalista mallista, rahat otetaan muualta eli kansalta leikkaamalla hyvinvointivaltio.

 

Äärioikean ja Venäjän imperialistien yksi tärkeimmistä päämääristä on hyvinvointivaltion tuhoaminen eli muuttaminen oligarkkien hyvinvoinnista huolehtimaan, mitä saatetaan vielä vinosti hymyillen kutsua hyvinvointivaltioksi juhlapuheissa. 

 

Näin avataan tie yhteiskuntaan, jossa ei haeta benthamilaista yhteistä hyvää, yhteisön tuki ja turva ja siihen kuuluva yhteiskuntasopimus poistetaan. Väitetään, että siihen tarvitaan sääntelyn purkaminen.

 

 Todellisuudessa hyvinvointivaltiota ylläpitävät säännöt puretaan ja muutetaan finanssipiirejä ja taloudellisia oligarkkeja suosivaksi tiukaksi sääntelyksi, muu yhteiskunta saa sitten heitä ja tätä uutta järjestelmää elättää. Markkinatalous on hämäys, jota illuusiota propagandassa esitetään edistettävän, kun oikeasti siirretään rahaa oligarkeille. 

 

Pohjoismainen ja eurooppalainen hyvinvointivaltio ovat olleet yhteiskuntarauhan tae Euroopassa jo Bismarckin ajoista asti. Yhdysvaltojen konservatiivinen eliitti, kuten Bannon, haluavat tuon kansalaisista hienon järjestelmän poistaa, jotta sitä ei haluttaisi siellä jäljitellä ja lisätäkseen omaa valtaansa. 

 

Mikäli nyt sotilaallinen varustautuminen maksetaan purkamalla hyvinvointivaltio, häviää myös demokratia, mikä myös on eräs äärioikean ja imperialistisen Venäjän tavoite. Akateemisessa maailmassa ja mediassa, joita kumpaakin oligarkit rahoittavat jo suurimmalta osin, on jo kuultu epäilyjä demokratiasta. Onko se paras hallintomuoto? 

 

Demokratia vaatii vallanjaon ja sitä tukevan lainsäädännön. Talouselämän tulisi olla demokraattisesta hallinnosta erillään, mutta demokraattisen hallinnon alaisena. Mikäli kaikki on ostettavissa, vallanjako häviää. Tämä on amerikkalaisen yhteiskunnan tekemä suuri erehdys. Valitettavasti se on sitä myös levittänyt maailmanlaajuisesti. 

 

Globalisaatiossa tämä systeeminen virhe on monistunut ja demokratia on ollut kaikkien mittausten mukaan maailmassa vähenemässä viime vuosikymmeninä. 

 

Onko yksinvalta sitten huonompi vaihtoehto. On hyviä tsaareja ja on kehnoja tsaareja. Kehno tsaari on korruptoitunut ja kerää yhteiskunnan varat omaan taskuun ja hoviinsa, hyvä tsaari pyrkii edistämään yleistä hyvää. Aina ollaan kuitenkin hallitsijan mielentilan vallassa. 

 

Äärimmilleen vietynä tämä näkyi Stalinin Neuvostoliitossa, missä maan sosialismioppi vaihteli Stalinin mielalojen ja valtalaskelmien mukaan aina hänen tarpeensa mukaan. Näytösoikeudenkäynnit 1930-luvun lopulla tuovat sen esiin historiallisina dokumentteina. Aseita ja terroria Stalin käytti omaa valtaansa pönkittämään. Kun nyt aseita taotaan, miten taataan, että niitä käytettäisiin demokratian ylläpitoon, ei sen tukahduttamiseen?

 

Mikäli Euroopan hyvinvointivaltio sotilasmenojen kattamiseksi puretaan, yhteiskunta muuttuu arvatenkin ensin fasistiseksi ja sitten palataan feodalismiin. Kurjuus ja äärimmäinen rikkaus elävät lähekkäin, mutta täysin eri maailmoissa. Trump jo väläytteli kuninkuutta. Äärimmäinen luokkayhteiskunta, säätyläisyys, palaa kuin tauti. Hallitseva luokka pyrkii elämään kuin luontotuhoa ei olisi olemassa, omalla planeetallaan.

 

Älkää uskoko uusliberaalia talousvalhetta!

 

Paha uni?

 

 

 

 

 

MITÄ EU ja Suomi voisi TEHDÄ?

Mitä EU ja Suomi voisi tehdä kriisiytyneessä geopoliittisessa maailmassa?

Pitäisi luopua uusliberaalista ideologiasta ja kuristavista talouspoliittisista kahleista. Tämän luulisi olevan vaikeaa, kun ko. talouspolitiikka on kirjoitettu EU:n sopimuksiin, Saksan perustuslakiin ja on syvällä mm. Ruotsin lainsäädännössä.

Meillä on kuitenkin koettuna koronakriisi, jossa nuo pystyttiin ohittamaan, kun poliittista tahtoa löytyi.

Eli mahdollista on. Rahahanat auki. Eikä vain sotilasmenoihin!

Miten pitäisi investoida?

Sotilaallinen varustautuminen lienee nyt pakko, eriarvoisuutta pitäisi tasoittaa, jotta joku yhteinen eetos saataisiin aikaan.

Tärkeää olisi heti perustaa valtiollinen, turvallisin olisi kansallisesti hallittu, vastine X:lle, Metalle, Googlelle ja Amazonille. Kiinalla ja Venäjällähän on jo vastaavia.

Näitten tuotokset kuuluvat jo infrastruktuuriin siinä kuin sähkökin. Ulkoa hallittuina ovat liian epävarmoissa käsissä. Vallan väline.

EUROOPAN TULEVAISUUS

Euroopan tulevaisuus

Nyt on 6.3.2025. Seuraavan kolmen viikon kuluessa ratkaistaan Euroopan tulevaisuus. Kuten monesti aikaisemminkin ratkaisu tapahtuu Saksassa.

Sosialidemokraatit ja kristillisdemokraatit ovat päässeet sopimukseen 500 miljardin euron panostuksesta maan rappeutuneeseen infrastruktuuriin ja kansalaisten elinolojen kohentamiseen. Tämä tehdään budjetin ulkopuolelle rakennettavalla rahastolla.

Mallia siitä Suomeen?

Saksan varustautuminen alkaa, mikäli saadaan budjettikuri höllättyä sotilasmenojen osalta, mikä näyttää mahdolliselta. Tämä on tehtävä kolmen seuraavan viikon aikana vanhan parlamentin koostumuksella. Kolmen viikon kuluttua vaa'ankieleksi nousevat venäläismieliset äärioikea ja äärivasen, jotka pystyvät estämään Ukrainan avun. Tämä siksi, että finanssisäännöt on Saksassa kirjattu perustuslakiin. 

Mikäli kaikki edellä kuvattu onnistuu, vaikka USA ja Venäjä yhdessä tuumin sitä vastustaisivat, on Euroopalla ja erityisesti Ukrainalla ja Suomella mahdollisuus selviytyä paremmin.

Saksa on valinnut viisaasti panostaessaan sekä kansaan, että sotilasmenoihin. Tätä ei esim. Suomen kokoomuksessa tajuta, vaikka Napoleon jo totesi, että armeija marssii vatsallaan. Mikäli kansa ei ole yhtenäinen, se hajoaa ja on altis ulkopuoliselle hyökkäykselle. Puuttuva sosiaalipolitiikka, hajoava infrastruktuuri ja luokka- tai nurkkakohtainen ahneus sen voivat tuhota. Yhdysvalloissa ei ole odotettavissa suurta menestyksen kautta. Heikompien halveksunta kostautuu ennemmin tai myöhemmin. 

Ranska piti ukrainakokouksensa 5.3. ja tarjoaa omaa ydinasesateenvarjoaan Euroopalle. Tämä siksi, että Saksan varustautuminen on ollut Ranskalle perinteisesti myrkkyä. Jos Saksa laatii oman ydinaseen, ollaan EU:n hajoamisen kynnyksellä. Muutenkin Saksan varustautuminen, mikä tulee olemaan tehokasta, muuttaa Euroopan valtasuhteita oleellisesti. 

Ranskaan ja Saksaan on Venäjän tuella ajettu äärioikeaa eteenpäin. Eurooppaan ilmestyneet, usein Lähi-Idästä tulleet tekevät arvatenkin aina vaalien alla tai juhlapäivinä siviileihin kohdistettuja terroritekoja tämän päämäärän saavuttamiseksi. Muutakin vaikuttamista odotettavissa.

Kriittisemmässä tarkastelussa Ranskaa ja Saksaa ei voi laske Ukrainan tueksi kovin pitkäksi aikaa, sillä Ranskan presidentinvaalit, joissa Macron saa mennä, ovat jo ovella. Le Pen jo odottaa ja saattaa kutsua Putinin juhlaan. Orban saa näin mahtavan toverin. Saksa liukuu äärioikeaan, mikäli sosiaalipoliittiset ja infrastruktuuriuudistukset epäonnistuvat. 

Nyt näyttää valoisammalta, mutta seuraavat 3 viikkoa ratkaisevat. Ja juuri nämä viikot.

Sosialismi - uusliberalismi - fasismi

 

Sosialismi - uusliberalismi - fasismi 

Hegemoninen poliittinen ideologia ensin Yhdysvalloissa ja sitten maailmassa on ollut uusliberalismi jo noin 50 vuoden ajan pikku hiljaa täydentyen. Se ajaa hallitsevan luokan etua. 

Hallitseva luokka ja sen oligarkit ovat verkottuneet kansainvälisesti, sillä heillä on usein yhteneviä etuja oltiin sitten kehittyvässä maailmassa tai Yhdysvalloissa. Venäläiset oligarkit uivat tyylikkäästi joukkoon ja seurapiireihin 1990-2022, minkä liikkeen Putin pysäytti ainakin lännen propagandan mukaan hyökkäämällä Ukrainaan 24.2.2022. 

Uusliberalismi johtaa pääoman kertymiseen yhä harvemmille ja eriarvoisuuden lisääntymiseen kansallisvaltioitten välillä ja kansallisvaltioitten sisällä. Rahan valta korostuu uusliberalistisessa hegemoniassa. 

Yhdysvalloissa vallan kolmijako-oppi on ollut jo pidempään alamaissa, kun kaikki kolme vallan perushaaraa on voitu ostaa ja vielä mediakin on keskittynyt muutamiin käsiin enemmän kuin koskaan.

Kun Yhdysvalloissa Trump on riisunut naamioita ja maansa "demokratia" on tullut esiin, nähdään vielä selkeämmin, että maailmassa on oikeasti hallitseva luokka, joka on verkottunut globaalisti. Tämä ei ole salaliittoteoriaa vaan fakta. Venäjän oligarkit tunnetaan ja 1990-luvulta nämä ovat arvatenkin FSB:n avustamana ja sen kanssa verkottuneet länteen, niinpä esimerkiksi yhtä maailman finanssikeskusta Lontoota on alettu kutsua Londongradiksi.

 

Oligarkian etenemistä Yhdysvalloissa voi karkeasti seurata tilastosta, joka kertoo presidentiksi valintaan tarvittavan rahamäärän kasvua Nixonista Trumpiin. Voi yhdellä silmäyksellä nähdä, että jokin on 50 vuodessa oleellisesti muuttunut. Presidentinvaalit ovat jäävuoren huippu, pienemmät kyläpäälliköt valitaan vastaavasti.

Näitäkin vaaleja käydään mottona "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt" eli pyyteettömiä rahoittajia ei löydy.

 

 

 

 

Puolueisiin sitoutumaton senaattori Bernie Sanders on ainoa, jonka vaalirahoitus presidentinvaaliin tuli pitkiin aikoihin aidosti kansalaisilta, eikä isolta bisnekseltä, rahaa vuonna 2016 kertyi noin 228 miljoonaa dollaria. 

Kampanja päättyi demokraattipuolueen koneiston vastustukseen, vaikka Sanders oli arvioitu suosituimmaksi ehdokkaaksi. 

Hillary Clintonin kampanjaan kului rahaa 585,5 miljoonaa dollaria, mutta presidentiksi valittiinkin Trump. Menetettiin mahdollisuus kansan enemmistön etua ajavan presidentin (Sanders) valintaan.

Sosialismi sosialidemokraattisessa muodossa on muutettu new-democrat, new-labour keskitieuusliberalismiksi 1990-luvulla. Sosialismi ja historia julistettiin kuolleiksi. Ihmisoikeudet ja identiteettipolitiikka tuotiin tilalle, luokkakäsite häivytettiin ja hyväksyttiin kasvava eriarvoisuus. Miljardöörejä ei ryhdytty arvostelemaan saati verottamaan. 

Jeremy Corbyn yritti Britanniassa muuttaa suuntaa, mutta hänet nitistettiin monelta suunnalta sangen tehokkaasti. Väitetään, että vain yksi politiikka on mahdollista ja kaikki puolueet sitä kannattavat - uusliberaali hegemonia ja TINA-politiikka. 

Demokratiaan ei jätetä vaihtoehtoja ja kansa suivaantuu.

Vastustajiksi tai vaihtoehdoiksi uusliberalismille jäivät näennäisesti autoritaarinen liike, Kiinan digitaalinen diktatuuri ja äärioikeiston tai vanhojen kommunistien populistiset liikkeet. Nämä ovat pärjänneet sangen hyvin vaaleissa keskitien kärvistellessä niin oikealla kuin vasemmalla laidalla.

 Trumpin valinta 2025 on avittanut populistiset autoritaariset systeemit nousukiitoon, mikäli äänestäjille ei aleta tarjota oikeata todellista vaihtoehtoa, joka voisi löytyä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja finanssikapitalismin tiukasta sääntelystä.

Se, että Euroopassa on koronan jälkeen palattu tiukkaan uusliberaaliin politiikkaan ja talouden yhteen zombie-teoriaan (Keen, 2025) perustuviin  keinotekoisiin sääntöihin perustuvaan talouspolitiikkaan aiheuttaa pysyvän tarpeen leikkauspolitiikkana. 

Leikkauspolitiikka uusliberalistisessa ideologiassa tarkoittaa leikkauksia hallitun luokan (keskiluokka, työväki, pätkä- ja epätyypillisiä töitä tekevät, työttömät) toimeentulosta sosiaaliturvan purkamisena, kaiken julkisen supistamisena ja yksityistämisenä ja verojen ja hintojen korotuksina sekä työttömyyden lisääntymisenä.

Sijoitus- ja osinkotuloilla elävät ja pankit sekä suuret liikeyritykset lisäävät voittojaan. Usein voitot siirtyvät rahasäiliöihin veroparatiiseihin, eivätkä muutu investoinneiksi. Kansaan ei varsinkaan investoida, Norjaa lukuun ottamatta.

Nyt EU:ssa pohditaan mahdollisuutta avata tiukka sääntely, jotta Euroopan Keskuspankki voisi painaa lisää rahaa sotilasmenoihin. Tiukasti pidetään toisaalta kiinni siitä, ettei rahaa hallitulle luokalle hyvinvointivaltioon menisi. 

Työllisyys kohentuisi asetuotannossa ja muuhun militarisointiin tarvittavassa tuotannossa, siis tehtäisiinkin keynesiläistä talouspolitiikkaa reaganilaisessa hengessä, joten näillä aloilla työskentelevät voisivat luottaa olevansa työllistettyjä jonkin aikaa. Suuri osa kansasta, siis hallitusta luokasta joutuisi kuitenkin edelleen kärsimään.

Tämä ennustaa, ettei äärioikeiston etenemiselle EU:ssa oikeastaan haluta laittaa pistettä ja että nämä seuraavilla vaalikierroksilla ottavat vallan. 

Kun uusliberaali-ideologia on hegemoninen johtaa se trumpismiin (Lebow, 2019). Uusliberalistiseen ideologiaan kuuluva leikkauspolitiikka on itse asiassa teknokraattista fasismia ja näin demokratian vastaista toimintaa (Mattei, 2017).

Sosialismi hyvinvointivaltio-muodossa ja tasa-arvoisempana yhteiskuntana olisi demokratian tae yhdistettynä  ståhlbergiläiseen oikeusvaltioon ja maaseudun elvyttävään aluepolitiikkaan. Tältä pohjalta pitäisi alkaa talousopin, lainsäädännön ja ajattelutapojen muutokset.

SPEER UND DIE BANALITÄT DES BÖSEN

 

Speer - Die Banalität des Bösen

Kylmäverisimmäksi ja laskelmoivimmaksi natsijohtajaksi onkin paljastunut Hitlerin lähimies, ystävä, arkkitehti Albert Speer. Hänen valheensa johtivat Nürnbergin oikeudenkäynnin suurimpaan epäoikeudenmukaisuuteen ja mies selvisi ainoastaan 20 vuoden vankilatuomiolla.

 Tuomionsa kärsittyään Speer oli kansainvälinen julkkis, rikas mies, esiintyi haastattelussa vapaan maailman mediassa ja oli eräänlainen natsikauden revanssi Saksassa - tyylikäs maailmanmies. Natsismi ei loppunut vuoteen 1945, Saksan vuoteen nolla, eikä sitä kitketty kunnolla edes länsipuolen Saksan denatsifikaatioprosessissa.

Epäilenpä, että Speerin elämää suurempi valhe meni läpi, koska hän oli ollut vastuussa Saksan teollisuudesta, keskitysleirien rakentamisen ohella, toimiessaan varusteluministerinä hämärissä olosuhteissa kuolleen Fritz Todtin jälkeen. 

Herraskainen herrasmiesolemus, Hitlerin läheisyys ja todennäköisesti verkostot, jotka hän oli pystynyt luomaan kierrellessään Saksaa ja miehitettyjä alueita jotenkin merkillisesti suojasi ja teki vaikutuksen. Mahdollisti valheen hyväksymisen myös oikeuden mielessä. 

Vapautettiin aivan kuten tiedemiehet, kuten Wernher von Braun, natsipuolueen jäsen ja SS-majuri, josta tuli Yhdysvaltain kuurakettiohjelman ja avaruusalusohjelman tärkeä johtaja ja joka vapautettiin kaikista syytteistä.

 Olisiko natsiryhmittymällä jatkumo rakettiprojektien kanssa, kun Elon Muskillakin on ideologista yhteenkuuluvuutta joukkoon, joka suunnitteli myös Mars-lentoja?

Saksassa jäi tuomitsematta huomattava joukko sotarikollisia, osittain koska heitä oli niin paljon. Erityisen kuvottavia ovat historiikit lääkäreistä jotka ihmisiä murhattuaan, piinattuaan ja silvottuaan jatkoivat rauhassa praktiikkaansa, kuin mitään ei olisi sattunut (Lifton, 1986).

Speer oli tietoinen tästä kaikesta ja toteuttamassa ihmisten teollista murhaamista ja erityisesti miljoonien pakkotyövankien näännyttämiseen hengiltä, mikä tekee hänestä ehkäpä taloudellisesti tehokkaimman työnantajajohtajan historiassa. 

Vangin henki ei ollut minkään arvoinen. Ihmisarvo oli halveksittavaa. Tästäkin kuuluu kumua nykypäivään.

 

Suomen SOTE (2025)

 

Uusliberalismia Suomeen

Uusliberalismi on nykyään maailmassa hallitsevan luokan etua suosiva valtaideologia (Navarro 2007). Uusliberalismin mukaisia terveydenhuollon uudistuksia on tehty erityisesti vuoden 2008 talouskriisin jälkeen. Suomen sote on yhä selkeämmin tällainen.

Valtio takaa uusliberalismissa sääntelyn purun ja yksityisten markkinoitten toiminnan. Teoriassa siis. Käytännössä markkinat eivät toimi vapaasti edes tavara- tai osakekaupassa, mutta erityisesti terveydenhuollossa on näin. Terveyttä ei oikeasti voi ostaa markkinoilta. Illuusio tekee uuskielessä kuitenkin potilaasta asiakkaan, ja terveyskeskuksesta tai sairaalasta tuotantolaitoksen, josta terveyttä ostetaan.

Markkina on iso ja rahastusmahdollisuus rajaton, kukapa ei terveydestään maksaisi.

Yksilön vastuuta

Uusliberalismissa vastuu terveydestä ja sairauden aiheuttamista kuluista kohdistetaan yksilölle. Koko kansalle tarkoitettu terveydenhuolto järjestetään yleisen vakuutuksen kautta, mutta markkinoilta voi ostaa myös yksityisvakuutuksia. Näin terveydenhuolto kerrostuu varallisuuden ja yksilön terveydentilan ja iän mukaan.

Se, jolla on rahaa voi ostaa paremman vakuutuksen (pääsee hoitoon milloin haluaa ja saa laadukkaampaa hoitoa), mitä sairaampi on sitä kalliimpi on vakuutus, lisääntymisiässä olevan naisen vakuutus on kalliimpi, yli 60-vuotiaat maksavat paljon enemmän kuin nuoret ja terveet. Palveluja tarvitsisivat eniten juuri nuo, jotka karsitaan hinnoittelulla ulkopuolelle.

Terveyskeskuksesta tuotantolaitos

Terveyden tuotantolaitosten tehtävänä on tuottaa terveyttä mitatusti.  Ensisijaisesti niitten tavoite on tuottaa voittoa, rahaa viivan alle. Voitto kulkeutuu sijoittajille, jotka tuotannon omistavat. Tuotanto voi olla julkisesti organisoitua, mutta kirjanpito toimii kuin yksityisissä yrityksissä.

Uusliberaalin ideologian utopian mukaan yksityisen ja julkisen tuotannon tulee olla samalla viivalla, jotta kilpailu toteutuisi. Hyvinvointialueitten tulee olla voitollisia.

Voittomarginaalin lisäämiseksi pudotetaan hoidon tasoa, tingitään siivouksesta ja puitteista, materiaaleista ja lääkkeistä, kaikki tuotteistetaan ja hinnoitellaan.

Jokainen maksaa hoidostaan enemmän itse. Hoidon saavutettavuus hankaloituu ja työntekijöiden palkat ja korvaukset pyritään minimoimaan, henkilökunnan ammattitaso laskee ja työolosuhteet muuttuvat vaikeiksi.

Esimerkkejä on maailmalla

Chile oli ensimmäinen valtio, jossa tehtiin terveydenhuollon uusliberaali uudistus 1974 alkaen. Sotilasvallankaappauksen jälkeen, pyssy ohimolla. Koska Suomessakin pyritään uusliberaaliin uudistukseen, voidaan Chileä pitää mallina, mihin pitäisi tutustua ja mistä pitäisi oppia. Myös Kreikasta voidaan nähdä terveydenhuollon ideologisesti uusliberaalin uudistuksen vaikutuksia yhteiskunnassa.

Tiivistetysti: Uusliberaali muutos on Chilessä ollut epäedullinen kansanterveyden kannalta, aiheuttanut eriarvoistumista ja rikastuttanut vakuutusyhtiöitä, jotka vielä olivat osin ulkomaisessa omistuksessa ja esim. v. 2015 muun talouden kamppaillessa taantumassa lisäsi yksityinen terveysvakuutusyhtiö voittoaan 60 miljoonalla dollarilla (Rotarou & Sakellariou, 2017).

Pääseekö uudistuksesta eroon?

Chile on 2000-luvulla pyrkinyt tekemään terveydenhuoltoon uusliberalismia purkavia uudistuksia, varsinkin 2005, mutta muutoksia on ollut vaikeaa saada aikaan, koska päätäntävalta on siirtynyt yksityisille toimijoille liikesalaisuuden suojiin, osittain ulkomaisille omistajille, kansallisvaltion demokraattisen päätäntävallan ulkopuolelle. Nämä yhtiöt olivat uudistuksen voittajia rahassa mitattuna.

Pyhät markkinat

Terveys on muuttunut ihmisoikeudesta markkinoilla myytäväksi tarpeeksi.

Chilen järjestelmä on muutosyrityksistä huolimatta edelleen varakkaita suosiva ja esim. vammaisten osalta voidaan puhua rakenteellisesta väkivallasta, koska leikkaukset ja järjestelmän heikennykset osuvat tähän ryhmään erityisesti (Sakellariou & Rotarou, 2017).

FUNDAMENTALISMI TAPANINPÄIVÄNÄ 2024

 

Fundamentalismi 

Mikä on kulttuurirelativistinen fundamentalisti

Suomalainen kulttuuri on globalisoituvassa maailmassa vähemmistökulttuuri. Sen aliarvioiminen tai turhentaminen Suomessa, missä suomalaisen kulttuurin kuuluisi olla hegemoninen, jotta Suomi täyttäisi itsenäisen valtion kriteerit, on vähemmistön sortamista ja globaalille kaupalliselle hegemonialle antautumista. Ennen valta-asemaan pyrki Neuvostoliiton kulttuuripropaganda, mikä toisaalta työnsi kaupallista läntistä ulos yhtä lailla kuin suomalaiskansallistakin kulttuuria.

 

Neuvostopropaganda oli kuitenkin melko helposti erotettavissa ja marginalisoitavissa. Uskonnonvastaisuus oli aika kömpelöä marxilaisateismia, mihin venäläiset levittäjät eivät itsekään syvimmältään uskoneet. Siemen kuitenkin istutettiin suomalaiseen yhteiskuntaan.

 

Kulttuurirelativisti työntää helposti oman kulttuurinsa, minkä kunnioitukseen ja ylpeäänkin omaksumiseen kaiken hyväksynnän muita kohtaan tulisi perustua, syrjään. Esimerkiksi persialaiseen, arabialaiseen tai afrikkalaiseen kulttuuriin verrattuna suomalainen kulttuuri on mitättömän pieni eksoottinen eriskummallisuus. Kaupallinen kulttuuri taas pyrkii sulauttamaan kaiken itseensä, kunhan hinnoista sovitaan ja tämä voidaan hyväksyä kautta poliittisen kirjon. Kaupallisuus on pyhää ja sen temppeleitä nousee joka niemeen ja notkelmaan yhtä hyvin kuin mieliinkin. Globaali kulttuurihegemonia on tunnustukseton kaupallisuuden ameeba, kaikkialle ilmestyvä kulttuurien terminaattori. 

Yritä väitellä fundamentalistisen kulttuurirelativistin kanssa ja keskustelu tyrehtyy alkuunsa. Tämä on fundamentalismin kurja piirre. Ainoa, mitä tapahtuu, on, että väittelijä merkitään eräänlaisella polttomerkillä, kuin mustanaamion pahalla merkillä. Jos puolustat suomalaisen kulttuurin hegemoniaa Suomessa muutut automaattisesti syrjiäksi, marginalisoijaksi, vastustat monimuotoisuutta, haluat yhdenmukaistaa kaikki suomalaisuuteen ja aiheutat eriarvoisuuden tunteita vähemmistökulttuurin edustajien parissa. 

Tällainen kun olet sinua voi kohdella ihan miten vain näiden fundamentalistien mielestä, sillä olet uhka heidän identiteetilleen. Kuten myös suomalainen kulttuuri, minkä soisi katoavan maan päältä, niin mitätön ja halveksittava se on. 

Tulilinjalla on ollut viime aikoinakin luterilaisuus, tämä Pohjoismaita ja isoa osaa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja yhdistävä tekijä. Aivan kuten Neuvostoliiton ollessa voimissaan. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kehittynyt luterilaisen reformismin innoituksesta. Kun hyvinvointivaltiota puretaan on loogista hyökätä luterilaisuutta vastaan.

Uskaltaudun kuitenkin. Olen dissidentti, toisinajattelija suhteessa kulttuurirelativismiin. 

P.S. Suomalaiset ovat vähemmistöjensä kanssa olleet useimmiten sangen edistyksellisiä, Krimin tataarit ja Suomen juutalaiset esimerkkinä. Seksuaalisista vähemmistöistäkään ei isommin elämöity, vaikka joutuivat piilossa elämäänkin. Pelko siirtolaisuuden vuoksi on uusi ilmiö. Pelko on oikeutettua, bisnesmaailma kun luo selkeän erottelun ja kilpailutilanteen, jota saatetaan vielä uusille muuttajille suotujen tukien kanssa vääristää. Tämä vika onkin bisnesmaailman vääristyneessä vallankäytössä, mutta epävarmuuden synnyttämä viha on helppo kohdistaa tulijoihin, joita suositaan. Vuokramarkkinat Kanarian saarilla tai Suomessa eräänä esimerkkinä. Bisnesmaailman sääntöjä tulisi siis muuttaa. Kuka uskaltautuu sen tekemään? Vaarana joutua rahan ja median hampaisiin, jauhautua marttyyrinä näiden kivitykseen.

isänmaan toivot 6.12.2024

 

Isänmaan toivot ja jäykkä yhteiskunta

Syntyvyys on vähäisempää kuin koskaan. Monenlaisia ehdotuksia on kuultu useammalta taholta yhteiskunnassamme. Hyvänä positiivisena esimerkkinä Turun Sanomissa julkaistu mielipidekirjoitus eläkkeiden kasvattamisesta Ranskan malliin, niille, jotka ovat lapsiperheen perustaneet. Malli ei syrji lapsettomia, koska näillä on mahdollisuus sijoittaa lasten sijaan yli jäävän vaikka lisäeläkkeeksi sopivaan rahastoon.

Yhteiskuntaamme on rakennettu vuosikymmenien ajan tuotantoa ja voitto-osuuksia ajatellen. Ihmiset ovat sitten järjestelmää palvelemassa. 

Parhaillaan puretaan sosiaaliturvaa ja tehdään jäljelle jäävästä yksityistettyä, voittoa tuottavaa loiseläjää. Maksut otetaan omista taskuista, kun ne ennen on tasattu progressiivisen verotuksen kautta. Verotuskaan ei pelasta tuotannon heikennyksiltä, sillä alati kasvavasta voitto-osuudesta on tehty pyhä lehmä, jota palvotaan myös eduskunnassa. Demokratia tosin samalla katoaa ja demokraattisen hallinnon työt vähenevät: yksityisten päiväkotien riita-asioita ei ratkaista kunnanvirastossa, vaan käräjäoikeudessa. Lapsiperheköyhyys on saatu lisääntymään.

Lasten saaminen on riippuvaista lisääntymisikäisten naisten ja miesten käyttäytymisestä, ajankäytöstä ja turvallisuudesta. Jos vanhempien varat eivät riitä, tulisi näiden kyetä aikuisikään tullessaan selviytymään omillaan ja vielä ottaa vastuu perheestä, jonka perustavat.

Annammeko heille siihen mahdollisuutta? 

Fysiologisesti naisen paras ikä lasten hankkimiseen on noin 22 vuotta. Tämä osuu kohtaan, jossa pitäisi kouluttautua tai olla töissä, monet naiset valitsevat nykyään kouluttautumisen. Samaan aikaan pyritään opiskeluja vauhdittamaan. Opintojärjestelmää on jäykistetty. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista. Ihmisyys on sivuasia. Niinpä lastensaanti-ikä on naisilla noussut ja nousee yhä. Elämän pitäisi tässä mallissa olla valmis malliin "ensin tupa ja takka sitten vasta perhe". Lisäksi yleinen trendi tarttuu joukossa. Opintojärjestelmiin pitäisi tehdä ehdottomasti lasten hankinnan kokoinen mahdollisuus kaikille. Joustavasta opiskeluajasta ja myös joustavasta alan vaihdosta pitäisi tulla uusi normi.

Ilmeisestikään tuotannossa ei ole pulaa työvoimasta, koska työttömiä on niin paljon.

Verojärjestelmästä ja sosiaaliturvajärjestelmästä tulee monimutkaisia, koska elämä on monimutkaista. Mutta ihmisten muutoinkin vaikeaa elämää tulisi yhteiskunnassa pyrkiä helpottamaan, ei vaikeuttamaan.

Emme voi jatkaa voittoa tuottavan ja voitto-osuuksia lisäävän yhteiskunnan rakentamisessa vain sitä ruokkien ja tukien. Se näivettää itse itsensä kun loinen kasvaa liian suureksi ja imee elättäjästään kaiken voiman.

Kyseessä on valtaisa tulonsiirto sijoittajille ihan tavalliselta kansalta. Tätä vaan ei sanota ääneen.

 

Onko Venäjä laskenut oikein?

 

Venäjä oikeassa?

 

Eduskunnassa on äänestetty maahanmuuton tiukentamisesta. Oppositio ja lainoppineet vastustivat. Suomi noudattaa tässä yleiseurooppalaista linjaa, maa toisensa jälkeen on tehnyt kiristyksiä maahanmuuttoon. 

 

Ongelma on Euroopassa iso: ristiriita ihmisoikeuspuheiden, "eurooppalaisten arvojen" korostuksen ja nyt tosisasiallisen toiminnan välillä on huutava.

Venäjä on vuosia tukenut taloudellisesti eurooppalaisia äärioikeistopuolueita ja soluttautunut konservatiivipuolueitten ytimien liepeille. Trumpin asemies Steve Bannon on kulkenut äärioikean puolueissa ja jakanut ohjeita. Tässä idän ja lännen kädenpuristus, Tilsit tai Ribbentrop-sopimus nousee mieleen.

Amerikkalaisten Lähi-Idässä käymät sodat ovat jättäneet jälkeensä eripuraisia, ryöstettyjä kansoja savuavaan rauniokasaan. Kolonialismin näivettämät afrikkalaiset maat ovat saaneet tarpeekseen. Sieltä poispyrkiviä käyttää Venäjä hyväkseen syöttäessään näitä rajojen yli purkaakseen "eurooppalaisia arvoja" ja nostaakseen äärioikean mutta myös kokoomuksen tai britannian konservatiivien kaltaiset ystäväpuolueet valtaan ja aiheuttaakseen yleisen siirtymän "oikealle". Tällaiseen toimintaan on puututtava ja mielellään kovin ottein.

Tähän Eurooppa ei ole kyennyt. Juurisyyhyn eli huonoihin oloihin Lähi-Idässä, maahanmuuton laittomaan rikolliseen ja Venäjän tiedustelun hyväksikäyttämään organisaatioon ei ole haluttu iskeä. Yhdysvaltain käymien sotien lopputululoksia ei sovi arvostella.

Sotalaivoja saadaan Somalian edustalle nopeastikin merirosvoja torjumaan, mutta mafian välimerenliikenteeseen ei isketä voimalla. 

Kärsijä on se tavallinen kansalainen, jonka koti on soraläjänä, sukulaiset tapettu tai hajallaan ties missä ja joka etsii turvaa, kuten meistä jokainen tekisi ja tekee. Tämä yksinjätetty syyllistetään ja rahastetaan joka taholta ja pakenijoiden joukkoon pakataan vasiten vielä järjestäytyneitä rikollisia mukaan.

Venäjä on päässyt kohta tavoitteeseensa. Ei asettumalla Yhdysvaltojen ylivoimaista sotakonetta vastaan, vaan sisältäpäin eurooppalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan ytimiä näivertäen. Se on ollut yllättävän helppoa.

Nationalismiako?

Europarlamentaarikon asema - kysymyksiä, ei vastauksia

Euroopan unionin säännöissä sanotaan, että valittu parlamentaarikko edustaa koko Eurooppaa, ei kotimaataan Europarlamentissa. Tätä myös suomalaiset europarlamentaarikot toistelevat.

Mielenkiintoista.

Mikä on saksalaisen tai ranskalaisen parlamentaarikon asema suomalaiseen nähden?

Onko Saksan etu koko Euroopan etu automaattisesti, koska saksalaisia on eniten ja he ovat taloudellisesti voimakkain valtio? Vai onko koko Euroopan etu yhteneväinen voimakkaimmin lobbaavan yrityksen edun kanssa? Nämä ovat usein ristiriidassa Suomen ja suomalaisten edun kanssa.

Kyyninen politiikantarkkailija voisi ajatella, että Suomen edustajat ryhmissään antavat äänensä juuri parhaalle lobbaajalle oli se yritys tai valtio ja toimivat yhteytenä kansalaisiin vain legitimoidakseen Euroopan Unionia, eivät kuunnellakseen äänestäjien toiveita, niitähän ei saa Europarlamentissa edustaa.

Kutsutaanko tätä demokratiaksi? Miksi? - tekeekö äänestysmahdollisuus kerran viidessä vuodessa demokraattisuuden?