En tässä halua tutkistella otsikon käsitteitä filosofisesti, sillä se on loputon savotta ja suo. Politiikassa käytetään ideologioita, filosofioita, poliittisia tai eri tieteenalojen teorioita ja yksiyisiä käsitteitäkin aseina vallan saamisen, sen legitimoimiseen (oikeuttamiseen) tai ylläpitämiseen.
Näin ollen filosofinen analyysi menee suurelta osin hukkaan, mikäli halutaan hahmottaa vallitsevaa maailmanjärjestystä tai sitä, miten tähän on tultu tai arvioimaan, minne ollaan menossa.
Filosofinen analyysi on paikallaan, mikäli halutaan muotoilla näitä vallan välineitä uudelleen, syystä jos toisesta, usein motiivi löytyy halusta vallan manipuolointiin.
Mielestäni on palkitsevinta yrittää ymmärtää näitä teorioita, oppeja ja käsitteitä faktojen valossa, luotaamalla sitä, miten niitä on käytetty, kokemuksen kautta. Ongelmana tai jännittävänä haasteena on sitten pr-teollisuus ja ylenmääräinen tarinointi, myös selkeä historian väärentäminen tai tarkoitushakuinen käsittely jälkikäteen. Sanotaanhan, että sotien jälkeisen historian kirjoittaa voittanut osapuoli. Vallan manipuloinnin motiivi löytyy tältäkin tarkastelun tasolta.
Uskon kuitenkin objektiivisen faktamaailman olemassaoloon ja että se löytyy rehellisen arvioinnin kautta. Lisäksi tulkintaan tulee aina subjektiivinen ote mukaan, mutta sehän tekee puisevista asioista mielenkiintoisempia ja saattaahan löytää uuden näkökulman tai tiedon kultajyvän tutustumalla eri henkilöiden pohdintoihin. Pohdintojen paljoudesta pitää sitten löytää ne, jotka pyrkivät rehellisyyteen ja totuudellisuuteen. Eli tavallaan riisua tai avata valtamotiivien vaikutus niihin.
Ensiksi Noam Chomskyn (MIT, USA) avaukset käännettyinä suurin piirtein.
Neuvostoliitto ei ollut sosialistinen valtio
Venäjän vallankumous tai oikeammin bolshevikkien vallankaappaus oli itse asiassa vastavallankumous, jossa valtiovalta siirtyi totalitaariselle hyvin antisosialistiselle joukolle, sillä jo muutamassa kuukaudessa tehdasvaltuustot ja työläisten neuvostot oli lakkautettu eli jo vuonna 1918 sosialismi oli murskattu ja maasta tehty valtava työläisarmeija totalitaarisen johtajan alaisuuteen.
Demokratia ja sosialismi olivat tärkein osa Neuvostoliiton propagandakoneiston hokemista. Väitettiin, että Neuvostoliitto olisi demokraattinen ja sosialistinen valtio.
Länessä naurettiin demokratiaväitteelle, mutta hyväksyttiin sosialismiväite, omista lähtökohdista. Neuvostoliitto oli kuitenkin yhtä vähän demokratia, kuin sosialistinenkaan valtio.
Mikäli sosialismi käsitetään tuotantovälineiden omistukseksi ja hallinnaksi Neuvotoliiton sosialismi oli sen vastakohta. Neuvostoliitto oli kaikkein antisosialistisin valtio mitä voi kuvitella, jopa Lenin kutsui sitä itse valtiokapitalismiksi.
Ydin sosialismissa lienee, että työntekijät ottavat vallan tuotannossa. Neuvostoliittossa ei työntekijällä ollut mitään valtaa, myös ammattiyhdistysliike oli nujerrettu..
Leninismi
Valtavirran marksilaisten (kuten Antoinie Pannekoek tai Rosa Luxemburg , jotka hävisivät valtataistelun, myös Trotski oli epäileväinen Leninismin suhteen 1917 asti) käsityksen mukaan Lenin oli oikeistolainen poikkeama sosialistisessa liikkeessä. Varsinkin, mikäli sosialismi tai marksilaisuus käsitetään työväen kontrolliksi tuotannosta. Bolshevikkien vallankaappausta seurasi työväen neuvostojen ja valtuustojen lakkauttaminen. Lenin oli valtaa hamuava opportunistinen poliitikko, valtavirran marksilaisia hän kutsui haaveilijoiksi. Vuonna 1917 Lenin tosin esitti vapaamielistä sosialistia poliittiista syistä, saadakseen kannatusta laajemmin, mutta kun bolshevikit pääsivät valtaan lokakuussa 1917 puhe muuttui ja 1918 huhtikuussa oli vain yksi johtaja "työläisten armeijan" - kansan - johdossa, totalitarismin vakuudeksi harjoitettiin terroria ja perustettiin KGB mielipiteitä vahtimaan.
Miksi Leninismiä kutsuttiin sosialismiksi sekä idässä, että lännessä? Idässä sosialismin moraalista puolta käytettiin hyväksi legitimoimaan vallitseva järjestelmä. Länsi taas toi propagandassaan tiettäväksi neuvostoliittolaisen hallintojärjestelmän terrorin ja alistamisen ja samaisti sen sosialismiksi. Tällöin sosialismi kylmän sodan leirin mahtavimpien pr-koneistojen kautta ja avulla samaistettiin leninistiseen totalitarismiin.
Uusliberalismi
Uusliberalismi terminä on omalaatuinen: se ei ole uusi, eikä liberaali ideologia. 1700-luvulta uusliberalismi loi kolmannen maailman. Kaikki suurvallat Eurooppa, Britannia, Saksa, Ranska ja USA kehittyivät valtion protektionismin ja valtiontukemian talouden kautta. Kiinalle ja Intialle tarjottiin pakolla markkinataloutta ja ne taantuivat kolonialisoiduiksi kehitysmaiksi.
Kaikki uusliberalismin osat ovat demokratian vastaisia. Erityisesti demokratian vastainen on sääntelystä vapaa finanssitalous.
Finanssimaailman vapauttaminen luo virtuaaliparlamentin, jonka muodostavat sijoittajat ja lainanantajat, näin muodostuu kaksijakoinan hallinta, jossa nämä yleensä voittavat kansaa edustavat parlamentit ja kansanäänestykset. Markkinatalouden yksityistämis-mantra jakaa yhteisessä päätäntävallassa olevia omaisuuksia ja yhtiöitä yksittäisille tyrannioille, joita korporaatiot ovat.
