Suomen ideaa etsimässä - nihilismi ja nihilistinen valtioajattelu vertautuu käsitykseen suomi oy:stä

 

Suomen ideaa etsimässä - nihilismi ja nihilistinen valtioajattelu vertautuu käsitykseen suomi oy:stä 

 

Nihilistinen valtioajattelu

  

 Kansallisvaltiot alkoivat syntyä kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen Euroopassa, kun Westfalenin rauhassa 1648 sovittiin Euroopan tulevaisuudesta. Kustaa Vaasan Ruotsi muodostui jo vahvaksi valtioksi, mihin liittyi katolisen kirkon aseman purkaminen ja reformiin oleellisesti kuulunut oman kielen aseman kehittyminen ja koulutustaon nousu. Saksaa pidetään usein kansallisuusaatteen maana, Saksa kun oli pitkään pirstaleinen ja heikko Euroopan osa, jossa haaveiltiin yhtenäisestä vahvasta valtiosta. Herder, Fichte ja Hegel keskeisinä kansallisuusaatteen ajattelijoina. 

 

Valtion vastainen ajattelu periytyy kuitenkin myös 1800-luvun puolivälin Saksaan, Max Stirneriin ja Friedrich Nietzscheen, joilta saamme nihilistisen valtioajattelun perusteet. Nihilistisessä valtioajattelussa valtiolla ei nähdä olevan mitään moraalista perustaa, tarkoitusta tai korkeampaa oikeutusta.

 

Valtio on nihilistille vain sattumanvarainen historiallinen tai vallankäytön tulos, ei mikään luonnollinen, välttämätön tai moraalisesti perusteltu instituutio.

 

Myös Carl Schmitt riisuu valtion kaikesta moraalista, mutta ketunhäntä kainalossa, sillä valtio oli keskeinen instituutio pantaessa Führerin tuumailuja toimeen kansallissosialismissa, jota Schmitt kannatti. 

 

Kun puhutaan suomi oy:stä ollaan uusliberalismin ytimessä. Valtio pidetään niukkana ja se tuottaa raamit, joissa finanssikapitalismi toimii. Kansalaiset ovat asiakkaita. Poliittinen päätöksenteko korvautuu managerialismilla, asiantuntijavallalla ja demokratia on vain yksi mahdollisuus järjestellä asiat, politiikka kutistuu tehtävien päätösten perustelutaiteeksi kansalaisiin päin. Suomi oy on oikeastaan nihilistisen valtiokäsityksen tuote: valtiolla ei ole omaa arvoa, politiikalla ei ole arvoa, valtio on fiktiivinen rakenne kuten markkinatkin. Niinpä suvereeniudella ja kansallisvaltiolla ei ole itseisarvoa uusliberaalissa tai nihilistisessä näkökulmassa.

 

Suomi oy:ssä ei ole mitään markkinointiin liittymätöntä kansallistunnetta, kansan henkeä, vain markkina-arvoja. Tältä pohjalta voi ymmärtää kansallisomaisuuden eli asuntojen siirtymisen pikku hiljaa vuokra-asunnoiksi ja ulkomaiseen omistukseen, infrastruktuuri, kuten terveydenhuolto, sähkönsiirto jne. voidaan yhtiöittää ja  ulkomaisille omistajille myydä. Siis kaikki tämä tapahtuu ilman, että kukaan kapinoi. Eduskunta ei vastusta, kun siitä tehdään tahdoton kumileimasin. 

 

Suomi oy:stä puhuminen on tehokkaammin poistanut suomalaisen nationalismin kuin taistoajan vyörytys. Nationalismi on esitetty taantumuksellisena oppina, patriotismi samoin. Ne ovat sallittuja kapealla urheilu-puolustuspolitiikka -akselilla, muutoin vallitsee globalismi ja paneurooppa-ajattelu. Vaikkapa kulttuurilla ei ole merkitystä, rahanreikä, ostetaan se edullisesti Yhdysvalloista. Infrastruktuurin voi myydä samoin kannattavat yritykset. Kansallisen lainsäädännön kapeuttaminen käy kuin itsestään, kun säästetään ikuisesti ja hyvinvointi kansalta puretaan. Valtiota puretaan ja yksityistetään tehokkuuden nimissä. Byrokratia takaa omistusoikuden ja pelisäännöt bisneksenteolle, mutta on manageriaistisesti hallittuna korruptoituva ja taloudellisesti tehoton verrattuna eettisesti oikein toimivaan weberiläiseen byrokratiaan.

 

Missä Suomen idea on? Onko valtio = me suomalaiset? Pitääkö meidän palata takaisin sääty-yhteiskunnaksi ja vieraitten alamaisiksi jos ei orjiksi? Pitääkö meidän toteuttaa Euroopan Unionin ideat riippumatta niiden mahdollisista negatiivisista vaikutuksista maahamme? Onko Euroopan Unioni demokraattinen ja miksi esim. Saksassa infrastruktuuri rappeutuu, mutta oligarkia on myötätuulessa omistuksessa ja äärioikea politiikassa?

 

Näistä ei keskustella. Syytä olisi.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Subaltern -- mielenkiintoinen termi - köyhät kyykkyyn

 

SUBALTERN (eng.) MIELENKIINTOINEN TERMI

KÖYHÄT KYYKKYYN 

 

Antonio Gramscilta omaksuttu käsite subaltern - eli alistettu ryhmä -  on yksi valtiotieteen ja erityisesti postkoloniaalisen teorian keskeisiä käsitteitä eli liittyy läheisesti siirtomaitten kohteluun.

Teknillisen kehityksen myötä ja ammattiyhdistysliikkeen heikentämiseksi on 1980-luvulta syntynyt (katso esim. Washingtonin konsensus 1989) ja muodostettu tietoisesti kasvava ihmisrymä, joka joutuu elämään osa-aikaisissa ja epävarmoissa työsuhteissa tai työllistämään itse itsensä yrittäjänä. Alustataloudessa ruohonjuuritason yrittäjä ottaa yrittämiseen kuuluvan riskin, digitaalisen alustan tarjoava yritys taas toimii lähes riskittömänä ylätason hallinnoijana. Tullakseen toimeen, täytyy ihmisellä olla useampi tällainen työ, koska maksettava palkka tai tuloutettavissa oleva yritysvoitto on niin pieni, ettei niillä kykene tulemaan toimeen. Tällaisia monin tavoin epävarmoja työsuhteita kutsutaan prekaareiksi ja niistä riippuvaa - siis yhä kasvavaa - ihmisryhmää prekariaatiksi. Koska sosiaalietuudet ja lomaetuudet on yleensä sidottu kokoaikatöihin, jäävät nämä etuudet joko puuttuman tai ovat vajavaisia. Myöskään ammattiyhdistysliike ei ole näin hajanaisesta joukosta kiinnostunut. Prekariaatti on yhteiskunnassamme alisteinen ryhmä. Subalterni ei siis nykyään rajoitu etnisiin tai seksuaalisiin ryhmiin, sairaisiin, vanhuksiin tai köyhiin, vaan on levinnyt kaikkialle, vaikkapa yliopistoihin.

On prekaari-rymiä, erityisesti Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa, jotka ovat saaneet ääntään kuuluville. Tämä osoittaa, että järjestäytymällä ja tietoisuudella omasta ryhmästä voidaan saada ääntä kuuluville ja nousta subalterni-joukosta pois.

 Koska alisteisilla ryhmillä ei ole käsitystä ja ymmärrystä yhtenäisestä yhteiskuntaluokasta, jonka ne voisivat muodostaa, ollakseen poliittinen voima ja kyetäkseen vaikuttamaan asemaansa yhteiskunnassa, ne jäävät vallan hierarkioiden ulkopuolelle. Ne eivät kykene edustamaan itseään, tulla kuulluksi tai vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.

Termiä subaltern tai suomeksi subalterni on käytetty erityisesti kolonialisimin, imperialismin ja yhteiskunnallisen alisteisuuden tutkimiseen. Gramscille subalterni-luokat ovat ryhmiä, joilla ei ole poliittista tietoisuutta, yhtenäistä toimintaa tai instituutioita oman äänensä esiin tuomiseen.

Modernimpi näkemys on Gayatry Chakravorty Spivakin esseessä Can the Subaltern Speak? (1988). Spivakin mukaan subalterni on ryhmä, jonka ääni ei kuulu valtarakenteissa, sitä edustetaan toisten kautta ja usein myös tutkijat ja kriitikot puhuvat sen puolesta. 

Tämä näkyy esimerkiksi Suomessa suhteessa köyhiin tai työttömiin, mutta myös saamelaisiin. Räikeimmin vaikkapa valtiovarainministerin suusta: hän tietää, mikä köyhälle, sairaalle ja työttömälle on parasta: risusavotta, jotain pitää tehdä, työtä, työtä, työtä. Vaikka työpaikkoja, joista maksetaan säädyllinen korvaus ei ole tarjolla. Tässä toinen puhuu subalternin puolesta ja asettaa sille tavoitteen, joka on mieletön ja alentava. 

Näkyviin tulee valta-asetelma, mihin kuuluu ihmisarvon riistäminen, kun itsemääräämisoikeutta ei ole, jos ei täytä vallanpitäjän normia tai selkeämmin "Arbeit macht Frei".

Olisiko jonkun aika alkaa rakentaa poliittista tietoisuutta näille kansalaisille ja ottaa heidän asiansa ajettavakseen niin, että heidän ongelmiaan kuullaan ilman oppimestarimaista läksytystä. Ongelmat voidaan yhteiskunnassa yhteistyöllä ratkoa, mutta siihen pitää olla yhteisyyden tuomaa voimaa ja tahtoa ja myös muilta ryhmiltä, kuten ammattiyhdistysliikkeltä ja puolueilta auttaa niitä, joilla ongelmia on heidän omilla ehdoillaan heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Tällä hetkellä myös vallitsevat yhteiskunnan rakenteet (mitkä juontuvat virheellisestä talousajattelusta) estävät rationaalista toimintaa tähän suuntaan. Nämä ovat muutettavissa, mikä vaatii itsenäistä ajatustyötä ja poliittis-taloudellista voimaa.

---

 

Orwellin Vinku-sika osuu suomalaisen poliittisen keskustelun ytimeen

 

 

Uhrauksia Orwellin hengessä

 

 

Vinku ja suomalainen poliittinen keskustelu

 

Kuunnellessani pääasiassa hallituspuolueiden, mutta myös oppositiossa eläjien puheita kuulen usein, kuinka vaikeaa on määrätä kansalaisia tekemään uhrauksia, kuinka oikeastaan hallitsijamme uhrautuvat itse kun uhraavat meidät kilpailukyvyn markkinoilla ja kutistavat hirmuisen valtionvelan harteiltamme.

Viimeksi kuulin YLE:n ykkösen politiikkaradiossa kokoomuksen Ville Valkosen suusta uhraamispuhetta. Mies on yltänyt puhelahjoillaan ministeriksi asti.

Uppoaa kansaan. Moni uskoo talousoppineisiin, EU-sääntöihin, kymmenien vuosien sumutukseen siitä, että valtionvelka olisi samanlaista kuin kotitalouden velka. Siihen, että poliitikot ja talousvaikuttajat, ekonomistit, pankkiirit suuresti kärsien yrittävät estää velkalaivan uppoamista.

Vaikka kansalaiset näkevät ja kokevat palvelujen häviävän, kaiken kallistuvan, palkkojen pienenevän ja valtion velan kasvavan, kun kyseistä politiikkaa on harjoitettu. Se ei voi siis olla velanoton kasvua pysäyttävää, vaan nimen omaan sitä lisäävää politiikkaa.

Valkosen, Orpon, Purran ja myös joidenkin oppositiojohtajien puheet ovat kuin suoraan Orwellin "Eläinten vallankumous" (Orwell 1969) kirjasta, lähes sanasta sanaan muita eläimiä sortavien sikojen johtajan propagandistin Vinkun suusta, kun maito oli kadonnut, kun se sekoitettiin sikojen ruokaan ja omenat, jotka maatilalla aiemmin jaettiin tasan kaikkien kesken nyt olikin annettu sioille. Toverit-sanan olen jättänyt pois sillä se osoittelee liikaa vasemmalle, nyt kun on kyseessä lähes trumppilainen monipuoluemanipulointi. Näin Orwell 1945:

Sikojen propagandisti Vinku: "-Toivoakseni ette kuvittele, että me siat teemme tämän itsekkyyttämme ja etuoikeuksien halusta. Itse asiassa monet meistä eivät pidä maidosta ja omenista. Minä itse en pidä niistä. Meidän yksinomaisena tarkoituksenamme on niitä syömällä pitää yllä terveyttämme. Maito ja omenat - sen on tiede todistanut - sisältävät sian hyvinvoinnille ehdottoman välttämättömiä aineksia. Me siat teemme aivotyötä. Tämän maatilan johto ja järjestely on kokonaan meidän varassamme. Yötä päivää me valvomme teidän hyvinvointianne. Vain teidän tähtenne me juomme maidon ja syömme omenat."

Voisi vielä jatkaa.... 

Tulevia sukupolvia varten me nyt uhraudumme kuin talvisodan sankarit ja te annatte omenanne meille, me jaamme ne niille yrityksille, jotka niitä tarvitsevat, varsinkin ulkomaalaisomisteisille, koska he sijoittavat maahamme ja saavat niityt kukkimaan ja luovat satoja, tuhansia, ei, miljoonia työpaikkoja....Kiinaan, Intiaan, Baltiaan, jotta niitten kiinalaiset, intialaiset ja balttityöntekijät sitten kustantavat lapsiemme lapsille hyvinvointivaltion, josta ei hunajaa puutu, kaikkialla kun puhutaan suomalaisista, jotka urheasti, sisukkaasti uhrautuivat ja maksoivat valtion velkansa, vaikka kukaan muu ei niin tee, nämä maailmankaikkeuden kukkaset ja kummajaiset, niistä puhuu koko maailma.....tulevaisuudessa.....jossa keinoäly keskustelee toisen kanssa ihanan järven rannalla, jota australialainen tai kandalainen kaivosyhtiö ei ehtinyt saastuttaa ennen katastrofia.....

 

 

Mikä on EKP:n (Euroopan keskuspankki) ja vapaapalokuntien rahoituksen yhteys? Kehykset tappaa

 

 

Palaa jo, eikö kukaan sammuta? 

 

 

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (VARHA) alueella on tuskailtu, kun vapaapalokuntien rahoitusta pienennetään ehkä ratkaisevasti. Palontorjunta ja sammutustyö on isosti juuri vapaapalokuntien harteilla. 

 

Ratkaisu on aluepoliittinen, sillä Tanskan mallin mukaista tiheää paloasemaverkkoa ei meidän pinta-alalta suureen Suomeemme saada. Maaseudulla saavat siis talot palaa ja nuoriso etsiä muita harrastuksia kuin vapaapalokunta-aate. Tanska on eurooppalaisittain halvin pelastustoimessa, Ruotsi ja Suomi keskitasoa, Saksa kallis.

 

Varhan poliitikot ja virkamiehet tekevät säästöpäätöksiä, mutta heidät on asetettu kumileimasimen asemaan, demokratia tai terve järjenjuoksu ei vaikuta päätöksiin, ainoastaan kehysbudjetti, jossa asetetaan säästöille raamit. Poliitikkojen ja virkamiesten tehtäväksi tulee esittää järkevää ja yrittää perustella hölmöläisen säästötoimia. Siitä heille on järjestetty hulppea korvaus. Nakertaa demokratian moraalia ikävästi.

 

Valtio voisi auttaa, jollei sillä olisi omaa kehysbudjettiaan säästöjä varten. Poliitikot sidotaan kehyksiin säästämään, puolueet tekivät siitä jo sopimuksenkin varmemmaksi vakuudeksi. Eduskunta ja virkamiehet on sidottu demokratia unohtaen jo aiemmin Euroalueen fiskaalisääntöihin eli Eurooppalaisiin kehyksiin.

 

Oma keskuspankki ja raha auttaisi, siitä Ruotsi on esimerkki.

 

Ruotsilla mene hyvin, se ei ole hirttäytynyt euroalueen fiskaalisääntöihin, kruunu ja oma keskuspankki pelastavat. Valtio voi painaa tarvittaessa lisää rahaa. Yksityistäminen syö Ruotsissakin tavallisen kansan elintasoa, se katoaa osinkoihin ja myös kasinoihin, pelirahaa tarvitsevat ovat sielläkin vielä vahvoilla. Mutta palotoimesta ei ole pakko säästää, kuten VARHA:ssa.

 

Suomen pitäisi harkita vakavasti euroalueesta poistumista. 

 

 

Suomen idea kadoksissa

 

Miksi Suomessa yksityistetään isosti terveydenhuoltoa?

vastaus löytyy bisneksestä ja

globalisaatiosta

 

 

Suomen eliitillä on jo pidempään esiintynyt käsitys, että valtio (eli julkishallinto) on tehotonta, byrokraattista ja erityisesti kallista. Käsityksen synty on monivaiheinen oman pohdintansa vaativa kysymys. Se ei ole puolueisiin liittyvä, vaan laajemmalle levinnyt ja ennen muuta levitetty. 

 

Suomen valtio muuttuu ja on muutettu puheessa ja arjessa suomi oy:ksi, pikku hiljaa, nyt SOTE:n myötä terveyden- ja sosiaalihuolto yhtiöitetään. Hallinto noudattaa yksityisyrityksen managerialistisia muotoja ja kirjanpito yksityisyrityksen kirjanpitoa. Euroja kerätään viivan alle. Tehostetaan. Toimitaan tulosohjauksessa. Ulkoistetaan kaikki mahdollinen yrityksille. Kun ollaan kehysbudjetissa, lisäbudjetteja ei enää ole, se on tarkan euron politiikkaa, josta EU:kin tykkää. Siirretään maksuja yhä enemmän kansalaisten omista taskuista maksettavaksi, suomi oy ei ole taakkaa jakava hyväntekeväisyyslaitos, vaan toimii markkinalogiikan mukaan, kukin pärjätköön omillaan. Digitaalisuus on suomi oy:n kärkihanke, sitä tuetaan ja lisätään.

 

Nyt 2026 on selvästi käynyt ilmi, etteivät hyvinvointialueet tule toimeen kehysbudjeteissa määritetyillä varoilla. Tehostetaan: kasvatetaan yksiköiden kokoa, heikennetään hoidon ja hoivan tasoa, karsitaan sosiaalihuollon menoja, irtisanotaan henkilökuntaa ja lisätään digitaalisia ratkaisuja, jotka tulevaisuudessa tulevat säästämään hirveästi rahaa.

 

Yksityisen kaltainen julkisorganisaatio tällä rahoitusmallilla ja kirjanpitojärjestelmällä on hybridinen instituutio, jonka tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Nyt monet hyvinvointialueet ovat oikeasti konkurssikypsiä tällä laskukaavalla. 

 

Koska suomi oy:ssä piipahtelevat konsultit ovat myyneet meille mallia, mikä on tuotu lähinnä Britanniasta ja Ruotsista voidaan kehityksen seuraavia vaiheita arvuutella sen kautta mitä tuolla on tapahtunut.

 

Kun hyvinvointialueet ovat kehnossa kunnossa, tulee Valtiovarainministeriön pelastajaksi joukko isoja institutionaalisia yleensä ulkomaalaisomisteisia sijoittajia, jotka ovat  - tosin halvalla -  valmiita ostamaan ne pois vaivoista. Ne osaavat hoitaa bisnestä, niin, että aletaan oikeasti takoa voittoa, kuten Mehiläinen ja Terveystalo ja lukuisat hoivayritykset ja lastentarhaketjut jo tekevät. Maksumies on tuttu kansalainen: hänen taskullaan käydään, jos ei pysty maksamaan, ottakoon lainaa, ottakoon vakuutuksen, kiristäköön vyötä tai jääköön ilman palvelua. Näin käy jos valtio ei ota lisää lainaa ja halua osallistua. Jos se osallistuu voi Valtiovarainministeriö todeta maksujensa kohoavan aina kun sijoittaja haluaa. Verotusoikeus on siirtynyt näin sijoittajille, mutta päätöksentekoon ei demokraattisilla instituutioilla ole asiaa. Eduskunta on itse purkanut oikeuttaan päättää asioista, mutta moni poliitikko on uransa jatkeeksi saanut luennoitsijan tai yhteiskuntasuhdehenkilön aseman hyvinpalkattuna ja työterveyseduin näiltä sijoittajilta. 

 

Digiratkaisujen kalleudesta terveydenhuollossa on Valtiontalouden tarkastusvirasto huomauttanut jo vuonna 2012 (VTV:n tuloksellisuustarkastuskertomus 1/2012), ilman vaikutusta. Mikä se talouden pyhä lehmä olikaan? Lisäksi digitaalisuuden aiheuttamia ongelmia ei ruodita syällisesti, mikä estää järkevää päätöksentekoa, hyöty-haitta -laskelmat ovat näissä asioissa tabu.

 

Loogista suomi oy:n kannalta mutta Suomen valtio itsenäisenä suvereenina yksikkönä alkaa olla nostalgiaa, muisto, jossa muisti kultaa vanhat ajat. Tämä kehitys on ilmeisesti "arvojemme" mukaista.

 

Mitä useampi ajattelee, sitä enemmän meillä on toivoa. 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi maailmanjärjestys

 

Uusi maailmanjärjestys, nostalgia eli hyvinvointivaltio, sosiaalisuus, itsenäinen Suomi, on pöheän ja modernin trendikkään uudistuksen vastaista muutosvastarintaa

 

 

Tämä "uusi maailmanjärjestys" on "minä itse" maailma, köyhimmiltä ja työttömiltä, eläkeläisiltä yhteiskunnan heikoilta otetaan säästöjen nimissä kaikki pois ja lopulta erityisesti ihmisarvo. Tämä ei ole uutta kuin poliitikon puheessa, 1500-luvun feodalismista 1900-luvun alun superrikkaisiin rosvoparoneihin tämä on ollut sääntö. Poikkeus oli 1945-1971 välinen kapitalismin kultakausi.

 

Muustosvastarinta siis haikailee nostalgisesti sosiaalivaltiota. Onhan tuttua puhetta. Saksassa kun tehokkaasti siirrettiin maa uuteen uljaaseen kolmanteen valtakuntaan, jonka kestoksi maalailtiin tuhatta vuotta, piti vanha maailma demonisoida, jotta saatiin omat ideat sisään koko valtakuntaan ja kattavasti, tätä kutsutaan saksaksi nimellä Gleichschtaltung - yhdenmukaistaminen. Se ei siedä muutosvastarintaa.

 

Herrman Rausching muotoili tuon muutoksen nihilismin vallankumoukseksi (samanniminen kirja, jonka kirjoitti 1937-1938), joka on sangen hyvä ja kuvaava ilmaus. Natsismi kun tunkeutui kaikkiin ja kaikkialle, sillä se ei ollut vain poliittinen ilmiö, vaan syvällinen moraalinen ja älyllinen muutos. Natsismi oli kulkemassa ja kulki kohti täydellistä vanhan järjestyksen, kaiken lainsäädännön ja kaikkien menneisyyden arvojen täydellistä tuhoamista (Forti, 2024), jonka vastustaminen - muutosvastarinta - vei keskitysleirille.

 

Talousjärjestystä, jonka nimiin vannotaan, ei aseteta kyseenalaiseksi, vaikka sen noudattaminen pilkun tarkkaan johtaa käsittämättömään eriarvoistumiseen (mikä ei ole suomalainen arvo) ja lopulta koko ihmislajin kohtaloa uhkaavaan luontokatastrofiin. Lähimpänä isompana muutoksena on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tuho, yhteiskuntasopimus kun sanotaan irti yksipuolisesti. Eduskunta alentaa omaa arvoaan kun se tekee konsensuspolitiikkaa ja päättää tulevaisuuteen asioita, joita ei pitäisi valaa betoniin.

 

Pitäisi ymmärtää, että Suomen puolustaminen taloudellisesti vaatii jatkossa joko täydellistä alistumista muille, millä tiellä olemme, tai sitten isompia irtiottoja myös ulkopoliittisesti. EU:ta pitäisi myös kyetä arvioimaan äärimmäisen kriittisesti, mikäli sen asettamat säännöt ovat Suomelle haitallisia. 

 

Ulkopoliittisesti näemme Yhdysvaltojen luoman globalisaation instituutioiden romahduksen (YK ja sen liitännäiset, entinen Bretton Woods -koneisto ja dollarin asema). Tilalle on kehittymässä uutta: BRICS maiden yhteisö, joka noussee vahvimmaksi toimijaksi. Nostalgia tässä yhteydessä lienee muistikuva tuosta yksinapaisesta maailmanvallasta, jota sattumanvaraisesti kutsuttiin länsimaiseksi demokratiaksi, vaikka se on ollut isosti kolonialismin ja imperialismin jatke. Nihilististä vallankumousta globaalisti  edustaa maailmaan istutettu talousoppi, joka toimii aina vahvimman eduksi ja jonka tieteellinen eli matemaattinenkin pohja on mätä (esim. Quigging ja Keen), eikä kestä loogista tarkastelua. Pikkuvaltioiden itsenäisyys on tämän opin vihollinen.

 

Tuhatvuotinen valtakunta kesti lopulta 12 vuotta. Uusliberaali vallankumous on ollut käynnissä jo yli 50 vuotta, sitkeämpää, ovelaa lajia tämä meidät ehkä tuhoava hirviö on. 

 

 

Suomen ideaa tekemässä

 

Kansallisuusaate - globalisaatiota haittaava virus ("virus, joka pitää torjua" -Kissinger)

 

 Suomen synnytti kansallisuusaate. Isänmaa on tärkeä, se on meidän valtiomme, me olemme valtio.

Kun Chilen uudistusliike sai vallan, kansallismielinen ja sosialistinen - ei kuitenkaan neuvostososialistinen, piti se murskata. Kansan oloja ei saa globalisaatio-opin mukaan yrittää parantaa. Kansallistettu omaisuus otetaan muiden hallintaan, yhtiöitetään. Kannattaa kuunnella ja lukea sanat seuraavasta laulusta tarkkaan, mikäli olet kansallismielinen suomalainen.

 

Suomalainen demokratia

 

Mistä eduskunta puhuu?

 

 

Viime päivinä (30.1.2026) on kohuttu SDP:n organisaation ongelmista julkisuudessa, koko puoluejohto näyttävästi esillä. Samaan aikaan tapahtuu muutakin: Toimeentulotuen heikennykset tulevat voimaan. Orpon hallitus, perussuomalaiset ja kokoomus ovat päässeet säästämään. Ei miljardeja, mutta miljoonia. Kohde on valittu niin, että suomalainen kansalaisyhteiskunta murenee, veljeä ei auteta. Muutama sata tai tuhat köyhää kadulla pakkasessa lisää, ei kiinnosta politiikkaa saati mediaa, muutama sata tuhatta työtöntä on vain tilastoluku,  markkinat hoitaa ja säästetään kovasti, leikataan ja säästetään. Valtio kun ei ota velkaa yksityisen täytyy ottaa. Jäävät köyhät velkavankeuteen, eivät osaa talouttaan hoitaa!!

 

Valtaideologian mukaan he ovat itse syypäitä köyhyyteensä ja siis itse vastuussa tilaansa. Vaikka hallitus on tehnyt kaikkensa, jotta työttömyys lisääntyisi, omien mahdollisuuksien parantaa tilannettaan kaventamiseen ja monenlaiseen, vielä etupäässä byrokraattiseen ja taloudelliseen rankaisemiseen. Rikollisuus jää, kuten muissakin mafia-valtioissa mahdollisuudeksi hoitaa talous ja väkivalta turhaumien purkamiseen. 

 

Tässä tilanteessa opposition ja koko eduskunnan tehtävänä olisi puuttua ilmiselviin epäkohtiin - JOKA PÄIVÄ. Niitä riittää. Media ei niitä nosta esiin kohu-uutisten lomasta, tylsää arkea.

 

 Jonkin verran on keskusteltu amerikkalaisten asemasta pilvipalveluissa, vähemmin Yhdysvaltain sisällä käytävästä vallankaappaustaistelusta, jossa on kovat piipussa. Pilvipalvelut ovat meille selkeä uhka, pommi, jota pitäisi purkaa hallituksen ja eduskunnan turbovaihteella. Digikärkihanke on valtiollisena päämääränä meille todennäköisesti ulkoa asetettu, Suomi toimii piilaakson alihankkijana. Kun joku parempi innovaatio syntyy se myydään pois. Myyntivoittoja voisi tarkastella poliittisesti moneltakin näkökannalta - onko keskustelua? Pieni joukko luulee tietävänsä mihin mennään, jos ei tiedä, otetaan amerikkalainen konsultti, joka selvittää päämäärät. 

 

Poliittinen konsensus, opposition sopimukset hallitusvallan kanssa ovat TINA-politiikkaa, (there is no alternative - ei ole vaihtoehtoa), jossa esim. talouskysymyksistä tehdään "tieteellisiä" kysytään ekonomisteilta, ikään kuin heillä olisi vastaus ilman IDEOLOGIAA. Mikä on haihattelua ja toiveajattelua, jos ei tyhmyyttä. Talouden nobelin saajat ovat sangen ideologinen joukko. Jos Neuvostoliitto oli marksilaisen talousteorian vallassa on nyt tämä uusliberaali ameeban lailla muuttuva uusklassisen markkinatalousteorian muoto samassa asemassa. Uskonnon asemassa. Kaikki näkevät omassa elämässään miten menee. Suomessa viiveellä sillä hyvinvointivaltio romahtaa askeleittain.

 

Miksi Suomea ja suomalaisia näin vihataan? Pitäkää Suomen ja suomalaisten, niidenkin, jotka ovat toimeentulotuella puolta!!!! Puheet talouskasvusta ja valtionvelasta ovat poliittista retoriikkaa suomeksi valhetta. Näihin valheisiin pitää opposition käydä kiinni. 

 

Oppositio ei saa olla konsensus-Suomen uusliberaali perässähiihtäjä. 

 

 

Demokratia - "länsimaat" - naamiot putoavat - mafiayhteiskunta on levittäytynyt globaaliksi

 

 Demokratia

 

 Nyt kun demokratia on jo kaikille nähtävänä tosiasiana sammumassa Yhdysvalloissa nousee Leonard Cohenin kirjallinen satiiri mieleen. "Olisiko ollut demokratia joskus tulossa Yhdysvaltoihin?" näinkin voi tuon ymmärtää. Kannattaa kuunnella, kun selailee maailmanpolitiikan tapahtumia.

 

 

Globalisaatio 

 

Rammstein avaa tässä globalisaatiota, näkemys, että amerikkalaistaminen olisi globalisaatiota on aika suuri ja todellinen osa maailmanpolitiikkaa. Saksan tuhottua Euroopan toisessa maailmansodassa se jakautui Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain etupiireihin. Nyt sama kuvio palaa höystettynä BRICS-kuviolla ja Kiinan silkkitiellä. Miksi Euroopan pitää olla Vasalli?

Maailman pitäisi sotimisen ja valtasuhteiden järjestelyn sijaan keskittyä yhteistyöhön: pysäyttää luontokato, perustaa jubilee-järjestelmä, tasata eriarvoisuudet ja jakaa ruokavarat niin, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää. Tämä olisi nykytekniikalla ja varoin mahdollista. 

 Päämäärät ovat nyt väärät maailmassa. 

stalin-tekniikka hallinnossa

 

STALIN-TEKNIIKKA höystettynä Hitlerillä

Näin nykypäivän Yhdysvalloissa terrorisoidaan 

 

Trump esikuntineen käyttää hallitsemisessa Stalin-tekniikkaa: generalissimuksen mielialan ailahtelut ovat ideologia, laki ja järjestys. Tämä pitää alaiset ja koko kansan, nyt myös kansainvälisen yhteisön varpaillaan ja kuuliaisena. Stalin pysyi vallassa tiukasti kuolemaansa asti.

 

Kukaan ei voi tietää kenen pää on seuraavassa hetkessä pölkyllä. Hodorkovskit eli oligarkit, kuten Musk, Bezos ja Zuckerberg voidaan mitätöidä tarpeen vaatiessa. Trump on tosin kuuliainen Wall Streetille, oligarkit puolellaan, enkä usko tämän suhteen muuttuvan, vaikka varapresidentti ottaisi vallan, tässä ero Venäjään - vielä.

 

Yhteistä Putinille, Trumpille ja yleensä maailman gangstereille on tämä stalinismin ymmärrys. 

 

Trumpin esikunta on lukenut historiaa ja opiskellut vallan anastamisen teoriaa. Trumpin yksityisarmeija ICE muistuttaa 1930-luvun Saksan SA-joukkoja. Kuten SA juutalaisia, jahtaa ICE maahanmuuttajia. Kohta kohdejoukko lavenee - kaikki, jotka ajattelevat toisin kuin Trump tai joiden oletetaan olevan epälojaaleja hallinnolle. Tosiasiassa otetaan kiinni ketä halutaan, ICE:lle on annettu kiintiöt, kuten Stalinin puhdistuksissa NKVD:lle. 

 

Mielialat eivät ole neuvoteltavissa. Diplomatian aika on ohi.