Uusi maailmanjärjestys

 

Uusi maailmanjärjestys, nostalgia eli hyvinvointivaltio, sosiaalisuus, itsenäinen Suomi, on pöheän ja modernin trendikkään uudistuksen vastaista muutosvastarintaa

 

 

Tämä "uusi maailmanjärjestys" on "minä itse" maailma, köyhimmiltä ja työttömiltä, eläkeläisiltä yhteiskunnan heikoilta otetaan säästöjen nimissä kaikki pois ja lopulta erityisesti ihmisarvo. Tämä ei ole uutta kuin poliitikon puheessa, 1500-luvun feodalismista 1900-luvun alun superrikkaisiin rosvoparoneihin tämä on ollut sääntö. Poikkeus oli 1945-1971 välinen kapitalismin kultakausi.

 

Muustosvastarinta siis haikailee nostalgisesti sosiaalivaltiota. Onhan tuttua puhetta. Saksassa kun tehokkaasti siirrettiin maa uuteen uljaaseen kolmanteen valtakuntaan, jonka kestoksi maalailtiin tuhatta vuotta, piti vanha maailma demonisoida, jotta saatiin omat ideat sisään koko valtakuntaan ja kattavasti, tätä kutsutaan saksaksi nimellä Gleichschtaltung - yhdenmukaistaminen. Se ei siedä muutosvastarintaa.

 

Herrman Rausching muotoili tuon muutoksen nihilismin vallankumoukseksi (samanniminen kirja, jonka kirjoitti 1937-1938), joka on sangen hyvä ja kuvaava ilmaus. Natsismi kun tunkeutui kaikkiin ja kaikkialle, sillä se ei ollut vain poliittinen ilmiö, vaan syvällinen moraalinen ja älyllinen muutos. Natsismi oli kulkemassa ja kulki kohti täydellistä vanhan järjestyksen, kaiken lainsäädännön ja kaikkien menneisyyden arvojen täydellistä tuhoamista (Forti, 2024), jonka vastustaminen - muutosvastarinta - vei keskitysleirille.

 

Talousjärjestystä, jonka nimiin vannotaan, ei aseteta kyseenalaiseksi, vaikka sen noudattaminen pilkun tarkkaan johtaa käsittämättömään eriarvoistumiseen (mikä ei ole suomalainen arvo) ja lopulta koko ihmislajin kohtaloa uhkaavaan luontokatastrofiin. Lähimpänä isompana muutoksena on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tuho, yhteiskuntasopimus kun sanotaan irti yksipuolisesti. Eduskunta alentaa omaa arvoaan kun se tekee konsensuspolitiikkaa ja päättää tulevaisuuteen asioita, joita ei pitäisi valaa betoniin.

 

Pitäisi ymmärtää, että Suomen puolustaminen taloudellisesti vaatii jatkossa joko täydellistä alistumista muille, millä tiellä olemme, tai sitten isompia irtiottoja myös ulkopoliittisesti. EU:ta pitäisi myös kyetä arvioimaan äärimmäisen kriittisesti, mikäli sen asettamat säännöt ovat Suomelle haitallisia. 

 

Ulkopoliittisesti näemme Yhdysvaltojen luoman globalisaation instituutioiden romahduksen (YK ja sen liitännäiset, entinen Bretton Woods -koneisto ja dollarin asema). Tilalle on kehittymässä uutta: BRICS maiden yhteisö, joka noussee vahvimmaksi toimijaksi. Nostalgia tässä yhteydessä lienee muistikuva tuosta yksinapaisesta maailmanvallasta, jota sattumanvaraisesti kutsuttiin länsimaiseksi demokratiaksi, vaikka se on ollut isosti kolonialismin ja imperialismin jatke. Nihilististä vallankumousta globaalisti  edustaa maailmaan istutettu talousoppi, joka toimii aina vahvimman eduksi ja jonka tieteellinen eli matemaattinenkin pohja on mätä (esim. Quigging ja Keen), eikä kestä loogista tarkastelua. Pikkuvaltioiden itsenäisyys on tämän opin vihollinen.

 

Tuhatvuotinen valtakunta kesti lopulta 12 vuotta. Uusliberaali vallankumous on ollut käynnissä jo yli 50 vuotta, sitkeämpää, ovelaa lajia tämä meidät ehkä tuhoava hirviö on.