SUBALTERN (eng.) MIELENKIINTOINEN TERMI
KÖYHÄT KYYKKYYN
Antonio Gramscilta omaksuttu käsite subaltern - eli alistettu ryhmä - on yksi valtiotieteen ja erityisesti postkoloniaalisen teorian keskeisiä käsitteitä eli liittyy läheisesti siirtomaitten kohteluun.
Teknillisen kehityksen myötä ja ammattiyhdistysliikkeen heikentämiseksi on 1980-luvulta syntynyt (katso esim. Washingtonin konsensus 1989) ja muodostettu tietoisesti kasvava ihmisrymä, joka joutuu elämään osa-aikaisissa ja epävarmoissa työsuhteissa tai työllistämään itse itsensä yrittäjänä. Alustataloudessa ruohonjuuritason yrittäjä ottaa yrittämiseen kuuluvan riskin, digitaalisen alustan tarjoava yritys taas toimii lähes riskittömänä ylätason hallinnoijana. Tullakseen toimeen, täytyy ihmisellä olla useampi tällainen työ, koska maksettava palkka tai tuloutettavissa oleva yritysvoitto on niin pieni, ettei niillä kykene tulemaan toimeen. Tällaisia monin tavoin epävarmoja työsuhteita kutsutaan prekaareiksi ja niistä riippuvaa - siis yhä kasvavaa - ihmisryhmää prekariaatiksi. Koska sosiaalietuudet ja lomaetuudet on yleensä sidottu kokoaikatöihin, jäävät nämä etuudet joko puuttuman tai ovat vajavaisia. Myöskään ammattiyhdistysliike ei ole näin hajanaisesta joukosta kiinnostunut. Prekariaatti on yhteiskunnassamme alisteinen ryhmä. Subalterni ei siis nykyään rajoitu etnisiin tai seksuaalisiin ryhmiin, sairaisiin, vanhuksiin tai köyhiin, vaan on levinnyt kaikkialle, vaikkapa yliopistoihin.
On prekaari-rymiä, erityisesti Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa, jotka ovat saaneet ääntään kuuluville. Tämä osoittaa, että järjestäytymällä ja tietoisuudella omasta ryhmästä voidaan saada ääntä kuuluville ja nousta subalterni-joukosta pois.
Koska alisteisilla ryhmillä ei ole käsitystä ja ymmärrystä yhtenäisestä yhteiskuntaluokasta, jonka ne voisivat muodostaa, ollakseen poliittinen voima ja kyetäkseen vaikuttamaan asemaansa yhteiskunnassa, ne jäävät vallan hierarkioiden ulkopuolelle. Ne eivät kykene edustamaan itseään, tulla kuulluksi tai vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin.
Termiä subaltern tai suomeksi subalterni on käytetty erityisesti kolonialisimin, imperialismin ja yhteiskunnallisen alisteisuuden tutkimiseen. Gramscille subalterni-luokat ovat ryhmiä, joilla ei ole poliittista tietoisuutta, yhtenäistä toimintaa tai instituutioita oman äänensä esiin tuomiseen.
Modernimpi näkemys on Gayatry Chakravorty Spivakin esseessä Can the Subaltern Speak? (1988). Spivakin mukaan subalterni on ryhmä, jonka ääni ei kuulu valtarakenteissa, sitä edustetaan toisten kautta ja usein myös tutkijat ja kriitikot puhuvat sen puolesta.
Tämä näkyy esimerkiksi Suomessa suhteessa köyhiin tai työttömiin, mutta myös saamelaisiin. Räikeimmin vaikkapa valtiovarainministerin suusta: hän tietää, mikä köyhälle, sairaalle ja työttömälle on parasta: risusavotta, jotain pitää tehdä, työtä, työtä, työtä. Vaikka työpaikkoja, joista maksetaan säädyllinen korvaus ei ole tarjolla. Tässä toinen puhuu subalternin puolesta ja asettaa sille tavoitteen, joka on mieletön ja alentava.
Näkyviin tulee valta-asetelma, mihin kuuluu ihmisarvon riistäminen, kun itsemääräämisoikeutta ei ole, jos ei täytä vallanpitäjän normia tai selkeämmin "Arbeit macht Frei".
Olisiko jonkun aika alkaa rakentaa poliittista tietoisuutta näille kansalaisille ja ottaa heidän asiansa ajettavakseen niin, että heidän ongelmiaan kuullaan ilman oppimestarimaista läksytystä. Ongelmat voidaan yhteiskunnassa yhteistyöllä ratkoa, mutta siihen pitää olla yhteisyyden tuomaa voimaa ja tahtoa ja myös muilta ryhmiltä, kuten ammattiyhdistysliikkeltä ja puolueilta auttaa niitä, joilla ongelmia on heidän omilla ehdoillaan heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Tällä hetkellä myös vallitsevat yhteiskunnan rakenteet (mitkä juontuvat virheellisestä talousajattelusta) estävät rationaalista toimintaa tähän suuntaan. Nämä ovat muutettavissa, mikä vaatii itsenäistä ajatustyötä ja poliittis-taloudellista voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti