Sosialidemokratia mahdollisuutena

Sosialidemokratia mahdollisuutena

 

Tämäkin osio kasvaa vähitellen, joten pyydän kärsivällisyyttä.

 Villakoiran ydin

Sosialidemokratian mahdollisuus tai häviö kätkeytyy hyvinvointivaltioon ja sen eri muotoihin. Tähän on myös liitettävä terven kansallisen itsetunnon löytäminen ja viljeleminen, meille syötetty globalisaatio- ja integraatiohöttö nakertaa Suomen olemassaoloa, islantilaisten ja norjalaisten itsetunnosta olisi otettava oppia.

Valtio on tärkein toimija, demokratian tae ja kansalaisten osallisuus toteutuu valtiollisen progressiivisen verotuksen kautta - vai halutaanko yritystyranniaa ja kerjäläiset kaduille?

Oikeudenmukaisen tulon- ja varallisuudenjaon toteutuminen progressiivisen verotuksen kautta on hyvinvointivaltion elinehto.  Nyt veroparatiiseihin rahojaan kätkevät, henkilöt, yritykset ja instituutiot romahduttavat yhteiskuntamme, ellei ilmiöön puututa. Todellisia "vapaamatkustajia" yhteiskunnassa eivät ole maahanmuuttajat tai ne joille kohdistetaan sosiaaliset tulonsiirrot, vaan nämä veron kiertäjät. Mikäli nämä sijoittaisivat varansa niin, ettei tulon- ja varallisuudenjako vääristyisi, ongelmaa ei olisi, näin ei kuitenkaan ole. Pikemminkin he pyrkivät kasvattamaan omaa henkilökohtaista varallisuuttaan aina vain lisää, vaikka se jo olisi inhimillisesti tarkastellen vähintäänkin kohtuuton. Vaaditaan siis jonkinlaista demokraattista jakokoneistoa, joka valtiollisen progressiivisen verotuksen muodossa jo olisi ollut olemassa. Se pitäisi vain saada toimivaksi.

Ja keppihevosena käytettävä lääkärien verojärjestelyt ei ole se missä suurimmat summat liikkuvat, sillä kyseessä on oikeasti tulonsiirrosta varakkaimmalle 1%:lle ja monikansallisille yrityksille.

Myös pienet ja keskisuuret yritykset ovat nyt "tappolistalla"siksi pitäisi olla kanttia niitäkin puolustaa.

Valtio = me suomalaiset.

Valtionyrityksiä ja valtionmonopoleja ei pitäisi yksityistää ja myydä. Kaikki maailman talousihmeet on tehty valtionyrityksillä Yhdysvalloista Etelä-Koreaan ja myös Suomessa. Maailman suurin tieteellistä tutkimusta harjoittava instituutio on Pentagon. Ilman valtiollisten puolustusvoimien ja yliopistojen ja korkeakoulujen ja suomalaisen koulutuksen panosta esim. Nokiaa ei olisi syntynyt. Panostusta pitäisi yksityistämisen asemesta siis uudelleen suunnata valtiollistamiseen ja korjaamaan tehtyjä virheitä ja estämään jo meneillään olevat ideologiset yksityistämiset.

Jokaisen poliittisen päätöksen tulonjakovaikutukset pitäisi ottaa päätöstä tehdessä huomioon.

Tästä esimerkki:
Suomen hallitus nosti vuonna 2016 kunnallisen hammashoidon maksuja 30% maksuasetuksellaan. Hammaspaikan hintaan tuli siis kertaheitolla kolmannes lisää. Mikä on tulonjakovaikutus?

Pieni-ja suurituloisen kukkarosta euroja lähtee tasan yhtä monta, kovin pienituloiselle kyse voi olla päivän ruoka-annoksesta, isotuloinen ei välttämättä edes huomaa mitään tapahtuneen.

Siirretäänpä korotus suoraan progressiivisesti tulonjaon yläpäässä oleville, niin nähdään millaisista summista on kyse. Pieni hammaspaikka maksoi ennen arviolta 15 eur, korotuksen jälkeen 19,5 eur. Suomen suurimmassa palkkaryhmässä v. 2016 tulot olivat noin 2500 euroa kuukaudessa eli 30 000 € vuodesssa.

Otetaan sitten vuoden 2015 verotietojen mukaan (Iltalehti) Suomen suurituloisimpien mukainen korotus. 

Suora progressio voisi olla ihan hyvä, koska kyseiset henkilöt yleensä kannattavat suoria maksuja ja maksunkorotuksia verotuksella toteutettujen sijaan. Suurin osa edellä mainittujen tuloista on verotettu pääomaveron mukaan, joten veroprosentti jää palkansaajan verotukseen eli noin 30%:iin, joten progressio ei verotuksenkaan kautta toteudu.

Suurituloisin ansaitsi vuoden 2016 verotietojen mukaan 1515 kertaisesti tuon 30 000 euroa. Progressiivisesti laskien pienen hammaspaikan hinta olisi kysiselle henkilölle näin ollen ollut 22 725 eur ja korotuksen jälkeen 29 542,5 eur. Hallituksen tekemä korortus olisi siis ollut 6817,5 eur.

Tuohan tuntuu kohtuuttomalta. Progressiivinen valtionverotus kohtelisi varmaan isotuloista hellemmin. Kuitenkin tunne maksun vaikutuksesta rahassa mitattuna olisi lähempänä rivikansalaisen tuntemuksia. Korotukset tehnyt hallitus saa myös tukensa kyseisiltä henkilöiltä. Eli sääliä kansalaisia kohtaan ei tunneta, onhan korotus niin pieni omiin tuloihin nähden ja vain muutaman euron, mutta tosiasialliset suhteet selviävät edellisestä esimerkistä.

Tuo 6817,7 euron korotuksen tunne ja "kukkarovaikutus" olisi ehkä sama kuin rivikansalaisen 4,5 eur korotus, koska ne suhteutettuna ovat yhteismitalliset.

Samalla on tehty lähes huomaamatta tulonsiirto keskituloiselta suurituloiselle koko yhteiskunnan mittakaavassa.

Näin siis jos tulonjakovaikutuksia ei päätöksiä tehdessä oteta huomioon. Kansandustajien pitäisi aina pyytää näistä laskelmaa ja olla tietoisia mitä tekevät.

Kun näitä korotuksia tehdään kaikkialla, vaikutukset summautuvat ja mikäli otetaan demokratiavaikutukset huomioon päädytään venäläiseen oloigarkiaan, amerikkalaiseen plutokratiaan tai jonkinlaiseen mafiayhteiskuntaan. Onko tuollainen yhteiskunta, missä kansalaisia tulonjaon mukaan erottavat aidat ja aseistetut vartijat ovat arkea ja eri ihmisryhmien erottelu arkipäivää, sitten tavoiteltava ja lopulta kenenkään etu? Sellainen on ollut Neuvostoliitossa (12 miljoonaa puolueen jäsentä), missä puolueen jäsenillä oli omat kaupat ja asuinalueet, Etelä-Amerikassa faveloineen, Yhdysvalloissa rotuerotteluineen. Nyt uusliberalismin myötä kaikki puolueet ovat toteuttamassa talousmallia, joka johtaa tähän kehitykseen: Venäjällä oligarkiaan, Yhdysvalloissa 1%:n plutokratiaan ja Euroopan Unionissa byrokraattis-finanssivaltaan.

 Ympäristö tuhoutuu pikavauhtia kvartaalitaloudessa

Ihmislajin säilymisen kannalta myös ympäristö ja sen suojelu on jokaisessa tehtävässä poliittisessa ja taloudellisessa päätöksessä otettava huomioon.

Investoinnit ovat verotuksen edellytys. Kyse on siitä, mihin investoidaan. Tällä hetkellä eli vuonna 2019 suuntautuvat investoinnit maailmanlaajuisesti pääasiassa finanssipeleihin, ja reaalitalous on näivetetty. 

Sosialidemokraattien suurin haaste. Tämä ratkaisee maailmanlaajuisesti, miten ihmislajille lopulta käy.

Sosialidemokratian uudistaminen, mihin suuntaan ja miksi se on niin vaikeaa, koetaanko Weimarin-tasavallan tappio jälleen?

Kylmän sodan aikana sosialidemokratian ja sosialidemokraattisten puolueiden yksi tehtävä Euroopassa oli kanavoida työväestön poliittinen tuki pois kommunistista komentovaltaa ja imperiumia kannattavilta ja kasvattavilta voimilta. Neuvostoliiton hävittyä kartalta sosialidemokraattien rahoittajilta katosi merkittävä motivaatiotekijä. New labouriin ja blairilaisyyteen siirtyminen eli uusliberalismin omaksuminen käytännön politiikan ohjenuoraksi on osa tätä jatkumoa. Tämän myötä äänestäjien luottamus sosialidemokraattisiin puolueisiin on romahtanut. Ei enää uskota lupauksiin tai menneisyyden saavutuksilla hämäämiseen ja katteettomiin vaalilpauksiin, koska niiden käyttö on mennyt liian pitkälle. Monet vallassa olevat tai olleet puoluetoimijat ja kärkipoliitikot ovat sidoksissa uusliberaaliin projektiin monin tavoin, usein rahallisesti ja hyvä-veli verkostoin, mikä tekee puolueiden uudistamisesta vaikeaa, ellei mahdotonta. Näin myös USA:n demokraattisessa puolueessa (Guardian). Bernie Sandersin sanoin: "Heille on samantekevää uppoaako Titanic (demokraattinen puolue) kunhan saavat matkustaa ensimmäisessä luokassa".

Tässä Bernie Sandersin haastattelu 2017  tästä ongelmasta, joka on sama kuin Euroopassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Historiallisesti, Saksassa Weimarin tasavallan aikaan sosialidemokraatit menettivät otteensa politiikkaan ja kansalaisten luottamukseen kansallisosialisteille ja Hitler pääsi valtaan demokraattisesti vaaleilla. Analogia 2010-luvun poliittiseen virtaukseen on mielestäni osuva. Avaimet demokraattiseen ja rauhanomaiseen kehitykseen Euroopassa 2010-luvulla voisi kuvitella olevan kansanvaltaan ja todelliseen vallanjakoon pyrkivillä voimilla ja aatteilla kuten ei-uusliberalistisilla sosialidemokraateilla, sillä jonkinverran kansalaisten luottamusta lienee yhä jäljellä, mutta ainoa eurooppalainen sosialidemokraattinen johtoportaan poliitikko, joka todella näyttää etsivän ja esittävän konkreettisia vaihtoehtoja tatcherismille eli uusliberalistiselle austerity-politiikalle (joka näyttäisi lopulta johtavan oikeistopopulistiseen ja kansallissosialismin kaltaiseen komentoon tai sitten afrikkalaistyyppiseen korruptoituneen eliitin hallitsemaan ulkoapäin globalisaation kautta kolonialisoituun valtioon) on Britannian Labourin uusi johtaja Jeremy Corbyn.

Jeremy Corbyn

Muutos on tuskallinen, kuten brittiläinen esimerkki osoittaa. Vastavoimilla on käytössän paljon rahaa. Kannattaa kuitenkin myös huomata, että amerikkalaisittain sosialidemokraattinen senaattori Bernie Sanders olisi todennäköiseti voittanut Trumpin Yhdysvaltain presidentinvaalissa 2016 (Guardian).

Bernie Sanders

Kansa haluaa muutosta. Se vaatii uusliberalismista eli new labour -liikkeestä luopumista niin puheissa kuin teoissa ja työväenliikkeen perinteiden mukaisesti kansanliikkeenä. Markkinatalous liberalisoituna eli sellaisena kuin uusliberalismi sen myy on johtamassa oligarkiaan ja mafiatalouteen. Suomessa pitäisi palata hallittuun sekatalouteen, mikä teki Suomesta kilpailukykyisen ja demokraattisen maan.

 Muodin mukana

 New labour on valtaan päästäkseen myötäillyt ajan virtauksia. Toivottavasti on jatkossa voimaa ja rohkeutta valtaan päässeiden (siis tatcheristien, reganistien, blairilaisten ja populistien) kopioimisesta luopua, sillä kovin helppoa on syyllistää ja demonisoida marginaaliryhmiä (The Local), joilla ei ole mitään tekemistä tavallisten kansalaisten taloudellisen hyödyntämisen ja kurjistamisen kanssa. Se, joka käyttää valtaan päästäkseen tätä temppua, päästää valloilleen  oikeasti pahoja ja tuhoisia voimia (äärioikeistopuolueet Euroopassa), joita jatkossa on vaikeampi ja vaikeampi hallita, mutta voi aavistaa, että hän on lukenut "Mein Kampf" -kirjan tarkkaan, enkä tarkoita sitä Knausgaardin kirjoittamaa. 

Erityisen vaarallista, mutta helppoa, on ihmisten tai ihmisryhmien määrittäminen kuluksi yhteiskunnalle. Tässä pureudutaan ihmisissä helposti psykologisesti vastakaikua saavaan muurhainen vs. heinäsirkka -ongelmaan, jonka mukaan ihmisarvo pitää työllä ansaita, olihan mm. keskitysleirien porteilla "Arbeit macht frei" -iskulause. Jos olet vajavainen, sairas, vanha, työtön tai köyhä ei sinulla ole oikeutta hyvään elämään tai elämään lainkaan. Ikäänkuin talouslama, sairaus, onnettomuudet tai lopulta hyvin yksilöllinen vanhuus ja lopulta kuolema ei osuisi kohdalle tai ilmenisi sattumanvaraisesti. Nykyään monasti kuulee väitteen, että sairaus olisi omaa syytä ja siksi pitäisi hoidosta maksaa enemmän omasta pussista. Tähän suuntaanhan ollaan menossa. Yksityiset vakuutukset ovat tällaisia kun sillä, joka on sairas tai jonka katsotaan jonkin teorian nojalla voivan sairastua tietyllä todennäköisyydellä, joutuu vakuutuksestaan maksamaan sitä enemmän mitä sairaampi on tai mitä suurempi sairastumisen todennäköisyys on. Taakkaa ei siis pyritä jakamaan, vaan lisätään sitä entistä enemmän niille, joilla jo on ennestään raskasta elämää. Katsokaapa saksalaisen 1930-luvun natsilaistetun oppikirjan matematiikan tehtävää ( Nazismen i dokument ):

"Saksalaisten koululaisten laskukirjasta vuodelta 1935:

Tehtävä 95

Mielisairaalan rakentaminen maksoi 6 miljoonaa markkaa. Kuinka monta 15 000 markkaa maksavaa omakotitaloa tuolla summalla olisi voinut rakentaa?

Tehtävä 97

Mielisairas maksaa päivässä 4 markkaa, raajarikko 5,50 markkaa, rikollinen 3,50 markkaa. Monasti tienaa virkamies päivässä ainoastaan 4 markkaa, avustaja melkein 3,50 mk, ja kouluttamaton työmies alle 2 mk perheenjäsentä kohden.

1. Esitä nämä luvut kuvioina. Varovaisen arvion mukaan Saksassa on noin 300 000 mielisairasta, epileptikkoa jne. laitoshoidossa.
2. Mitä nämä maksavat vuodessa 4 mk:n päivittäisen kustannuksen mukaan?
3. Kuinka monta 1000 mk:n asuntolainaa - ilman takaisinmaksuvelvollisuutta - tuosta rahasta voitaisiin vuosittain myöntää? "

Edellinen on kuin nykytalouden oppikirjasta. Kun soteuudistuksen myötä Suomessa sosiaali- ja terveys siirtyvät yhteiskunnallisen valvonnan ja yhteiskunnallisen suunnittelun ulkopuolelle yksityistettynä bisneksenä yrityssalaisuuden suojiin, tullaan näkemään tämän suuntaisia konkreettisia esimerkkejä tehostuksen (liikevoiton) lisäämiseksi. Tällaisten arvojen myymistä pitäisi vastustaa, Missä on huutavan ääni erämaassa? Saksassa kehitys johti "rodullisesti heikompien" tappamiseen alkuun eutanasiaohjelmassa, jonka brutaalius salattiin ja tapetuille väärennettiin kuolinsyyt, lopulta valtion harjoittama tappaminen teollistettiin tuhamisleireillä, kuten Auschwitzissa. Kapitalismin logiikka toimii samoin perustein kuin eo. laskuesimerkissä valtiollisia toimia perustellaan, pyhittäessään liikevoiton kvartaalitaloudessa, kunhan muut arvot on kuurnittu propagandalla ihmisten mielistä pois.

Harald Ofstadin 1971 ensikertaa julkaistu kirja Vår forakt for svakhet sisältää terävää analyysiä ja kritiikkiä ja sen ennustukset ovat toteutuneet tai toteutumassa juuri nyt  (ruotsinkielisestä 2. painoksesta WSOY 1990 katso erityisesti ss. 196-201), kapitalismista (siis nykyinen mafia-talous), vakavasta demokratiavajeesta (kun erilaiset painostusryhmät tai lobbarit, asiantuntijat ja byrokratia toimivat kansanvallan ohi ja vesittämiseksi) ja äärioikeiston noususta valtaan. Lisäksi nykymediaa ja -tekniikkaa käytetään valtaanpääsyyn ja vallan pönkitykseen, aivan samoin periaattein ja menetelmin kuin Goebbels radiota ja lehdistöä 1930-luvulla. 

Mikäli poliittista tahtoa löytyy, sosialidemokratia voi tätä kehitystä vastustaa. Se edellyttää todellisen oppositioaseman tai tinkimättömän hallitusasenteen omaksumista, ei opportunistista niljakkuutta.


 

Mielipiteiden muokkaus ja ideologinen yksityistäminen

Tajuntateollisuuskoneiston hallitessa yksipuolista tiedotusta on valheiden ja puolitotuuksien oikaiseminen kuitenkin vaikeaa. Vaikeaa on tuoda laajoille joukoille sanomaa kansanvallan ja esim. progressiivisen verotuksen hyödyllisyydestä yhteisenä vakuutuksena ja yhteensitovana voimana koko yhteiskunnalle, siitä kun verotuksen tuotolla luodaan yleinen ja yhtenäinen koulutus ja terveydenhuolto ja turvaverkko pahojen päivien varalle, siis siitä, mikä oli tehnyt mm. Suomesta yhden kilpailukykyisimmistä maista maailmassa, varsinkin kun tämä todellinen edistys jatkuvasti esitetään propagandistisesti vain laskennallisena kulueränä.

Progressiivisen verotuksen edut toteutuvat todellisen kansanvallan oloissa silloin, kun omistus ei ole täysin privatisoitunutta, vaan kansanvalta toimii ainakin suurimpana osakkaana. Esimerkiksi Britannian yksityistetyt rautatiet saavat nykyään enemmän valtion tukea kuin valtiollinen British Rail aikoinaan, tuottaen huonompia palveluita kalliimmilla lipunhinnoilla ja voitot valuvat omistajille veroparatiisien kautta. Tähän rautateiden yksityistämiseen Suomessa kovin pyritään, keskustan ministeri Bernerin ajamana, lieneekö hänen perheyrityksillään tilausta siirtyä raidebisnekseen.

Suomessa syntyi osin toisen maailmansodan seurauksena, vaikkakin kangerrellen, sangen toimiva ja hyvä yhteiskunta. Siitä sosialidemokraatit eivät voi yksin ottaa kunniaa, vaikka globaaliperspektiivissä voisi henkseleitä paukutella. Mikäli valtiojohtoisuuden purkamisessa ja rahamarkkinoiden vapauttamisessa olisi kyetty malttiin, olisi Suomi ilman Nokiaakin ollut rikas maa 2000-luvun alussa. 1980-luvun lopun kasinotaloudessa tapahtunut tuhlailu ja epäonnistuneet liiketoimet johtivat kassan tyhjenemiseen, mistä syytettiin hyvinvointivaltiota. Sama tekniikka, jota käytetään Suomessa ja maailmalla tänä päivänäkin yhä uudestaan. 

 

Mahdollisuus tarttua politiikkaan, hyvinvointivaltio keskiössä, ideologisesta yksityistämisestä pitää luopua

 Mielestäni nykysosialidemokratialla olisi mahdollisuus antaa uudet selkeät vastaukset edellä kuvatun kaltaisiin periaatteellisiin asioihin. Tämä on täysin mahdollista, mutta vastaan nykyistä valtavirta-ajattelua, hyvinvointivaltion palauttamisen ja yksityistämisen vastustamisen ääni. Tavoitteet voivat olla yhtä konkreettisia kuin yhtäläisen äänioikeuden tai 8 tuntisen työpäivän ajaminen 1900-luvun alkupuolella, näitä saavutuksia kun nyt ollaan mitätöity ja mitätöimässä.

Mm.  yksityistäminen pitäisi yhteiskunnassa rajoittaa niihin instituutioihin, joissa siitä on todennetusti hyötyä kansalaisille,  tutkimuksella on tähän vastauksia. Yksityisen sektorin vastapainona pitäisi olla terve valtiollinen ja kunnallinen rakenne, joka toimii oman logiikkansa mukaan, olkoonkin byrokraattinen ja osin kankea. Niinpä julkiselle terveydenhuoltojärjestelmälle voidaan asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi terveyden tuottaminen kansalaisille mahdollisimman tehokkaasti. Yksityisyrityksen ensisijainen tehtävä on tuottaa liikevoittoa, osinkoa ja arvonnousua pörsissä ja joka muuta väittää, valehtelee. Näin julkiset rakenteet luovat ryhtiä koko järjestelmään, joka osin voi olla yksityistetty. Esimerkikisi terveydenhuollon rakenne Suomessa  (yksityinen ja kelakorvattu sekä suoraan verovaroin tuotettu julkinen) on institutionaalisesti ollut hyvä järjestelmä vielä 1980-luvulla, sillä sen tehokkuus ja laatu terveyden tuottamisessa koko kansalle on ollut maailman ehdotonta huippua, OECD:llä on tästä tilastoja. Vanhojen rakenteiden pönkittäminen on joskus järkevin vaihtoehto valita tulevaisuuden kannalta. Jos kansallinen ratkaisu on nähtävissä yhdeksi parhaimmista, miksi pitäisi tuoda kehnompi ulkomainen ratkaisu Suomeen? Globalisaation olisi pitänyt avata silmät nähdä Suomen kansalliset vahvuudet.

Terveydenhuollossa olisi jo säästetty miljardeja, mikäli osittainen valtiojohtoisuus olisi säilytetty ja mm.tietotekniikkaratkaisut olisi kotimaisin voimin ja keskitetysti itse laadittu vaikkapa valtioyhtiön muodossa, luovuttamatta niitä ns. "markkinoille". Terveydenhuollon organisaation atomisoiminen kuntiin Suomen kaltaisessa maassa oli järjettömän kallis virhe, joka ei korjaannu maakuntiin siirtymisellä, vaan hallintomuutos todennäköisimmin tuplaa kustannukset ja heikentää tasa-arvoa suuntaamalla entiseen verrattuna heikkotasoisemmat ja usein myös kehnosti automatisoidut palvelut kansalaisten varallisuuden mukaan. Valtiojohtoisuus ja kunnallishallinto yhdessä, jota kelakorvattu yksityissektori täydentää, olisi ollut maantieteellisesti isossa 5 miljoonaisessa maassa käsittääkseni tehokkainta, järjestelmän sisäisen rakenteen joustavoittaminen työntekijöiden ja potilaiden osalta olisi pitänyt tehdä ja muuttaa ajanmukaiseksi ja innovoida erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon suhdetta. Siihen olisi sitten voinut mahtua ulkomaisiakin toimijoita, mutta kansallisesti ohjastettuna. Tämä voisi vieläkin olla päämääränä. Valtion ja muun julkishallinnon anarkistinen ideologinen kutistaminen johtaa lopulta perikatoon, jolloin joku muu globaaali imperialistinen valtio-instituutio tai monikansallinen yritys valtion tai julkishallinnon nielaisee.

Palkkojen suhteen globalisaatio ja yksityistäminen johtavat hallitsemattomina tilanteeseen, jossa yritykset pyrkivät kilpailemaan palkkojen ja työehtojen heikentämisellä, sillä se joka maksaa vähiten huonoimmin työehdoin tekee omistajilleen suurimmat osingot ja arvonnousun. Yhdysvaltain keskuspankin Fedin entinen johtaja Alan Greenspan on kongressin kuulustelussa avoimesti myöntänyt, että siellä on luotu tietoisesti työntekijöiden turvattomuuden tila (irtisanomisen nollatoleranssi ja kilpailu palkkojen pienentämisestä), jotta saataisiin noudatettavan talousopin mukaisesti enemmän tehoja ulosmitattuna (Chomsky 2014). Kansalaisen turvaton elämä siis saisi hänet työskentelemään pelon alla tehokkaammin, kuin turvassa ja hyvinvoivana. Mielestäni väärää, epäinhimillistä ja ylimielistä ihmisarvoa polkevaa ajattelua, jossa yhteiskunnassa hyväksytään ja suositaan tätä nykyajan maaorjuutta, sillä orjuuttahan se oikeasti on. Lisäksi on jo tullut empiirisessti todistetuksi, että talouden faktinen tehokkuus heikkenee, ainoastaan tulonjako repeää geometrisessa sarjassa.

Tässäkin olisi sosialidemokraateille mahdollisuus asettua kansalaisen puolelle ihan konkreettisesti vastustamaan järjettömyyttä. Miksi ammattiyhdistysliiike on niin vaitonainen ja mediassa jatkuvan asiattoman hyökkkäilyn kohteena? Sosialidemokraattien pitäisi alkaa olla sosialidemokraatteja ja ammattiyhdistysten jäsentensä puolustajia.

Perinne ja menneisyys

Ensimmäinen maailmansota, pörssikriisi maailmanlaajuisesti 1920-luvun lopussa, Yhdysvaltojen pörssikriisin ratkaisu, Franklin Rooseveltin pitkäksi venytetty presidenttikausi, Stalinistinen Neuvostoliitto ja toisen maailmansodan ratkaisut loivat pohjan sosialidemokratialle Euroopassa 1945 jälkeen. 

Skandinavia

 

RUOTSI

  Ruotsi on mielenkiintoinen maa suomalaisten kannalta. 1900-luvun alussa Ruotsi oli köyhä. Edistyksellinen Ruosi oli yhteiskunnallisen organisaationsa etevyyden, mikä periytyy 1600-luvulta, vuoksi ja  myös tieteen suurvaltana erityisesti luonnontieteiden alalla. Sääty-yhteiskunta tietysti oli kuningaskuntaan syvälle iskostunut ja kamppailut demokratian luomiseksi hankalia ja niinpä esim. Suomi oli Ruotsia edellä mm. äänioikeuden tasa-arvoistamisessa, vaikka oli ollut demokratian näkökulmasta takapajuisen Venäjän osa yli 100-vuotta.

Per Albin Hansson

Per Albin Hansson (1885 - 1946)

Per Albin Hanssonia pidetään eräänä keskeisenä Ruotsin hyvinvointivaltion poliittis-ideologisena  isänä. Kun Italiassa ja Saksassa kehitys johti diktatuuriin ja totalitarismiin, ruotsalainen nationalismi kääntyi 1930 -luvulla opiksi kansankodista (Hansson, 1928 ) ja legitiimistä demokratiasta. Ruotsalaisen kansankodin idea kehittyi ja konkretisoitui vähitellen pohjoismaiseksi ja sosialidemokraattiseksi hyvinvointimalliksi.

Gunnar Myrdal

Gunnar Myrdal (1898 - 1987)

Gunnar Myrdal on ristiriitainen hahmo. Hänellä oli vaimonsa Alvan kanssa mekanistinen käsitys maailmasta. He kannattivat rodunjalostusoppia, mikä on jättänyt synkät jälkensä koko ruotsalaiseen yhteiskuntaan vuosikymmeniksi. Tässä esimerkki, etteivät terävimmätkään ajattelijat ole empaattisia ja että he ovat aikansa lapsia. Tämä on yksi sosialidemokratian kaapissa olevista luurangoista, sillä 1930-luvulla ja myöhemminkin pinnan alla olevat natsiympatiat kanavoituivat epäilemättä tätä kautta poliittisena kannatuksena sosialidemokraateille.
Toisaalta Myrdal on vaikuttanut Yhdysvaltain kansalaisoikeustaisteluun kirjoittamalla kirjan, joka vaikutti rotuerottelun lakkauttamiseen kouluissa. Tukholman koulukunnan taloustieteilijänä hän vaikutti merkittävästi esikeynsiläisenä teoreetikkona tuoden teoreettisen sosiaalipoliittisen näkökulman sosialidemokraattiseen ajatteluun. Toisaalta kaikkialle Pohjoismaihin nousseet masentavat betonilähiöt ja funktionaalinen arkkitehtuuri, jossa tehdasmainen tehokkuus ajaa kaiken estetiikan ohi ja jossa estetiikkaa ei tarjota kansalle, vaan ainoastaan eliitille, vaikka varoja toisin suuntaamalla se olisikin todellisuudessa mahdollista, ovat myrdalilaista ajattelua. Osalle sosialidemokraatteja näistä betonilähiöistä on tullut tärkeä sosialidemokraattisen aatteen osa ja monumentti, josta ei millään haluttaisi luopua, osa identiteettiä. Kansankotina tarjottiin rationaalisesti asuntoa betonilähiössä?

Tage Erlander

 

  Tage Erlander (1901-1985)

 Erlander syntyi värmlantilaisen kansakoulunopettajan  perheeseen. Isä oli vapaakirkollinen ja toimi paitsi opettajana myös luterilaisen kirkon kanttorina. Äiti oli suomalaista sukujuurta. Sosialidemokratian Tage omaksui opiskelukaupungissaan Lundissa 27-vuotiaana.

Tage Erlander oli sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja Ruotsin pääministeri lopulta 23 vuotta vuosina 1946-1969, ja vertautuu näin Suomen presidentti Kekkoseen, joka oli vallassa 25-vuotta. Sosialidemokraattinen puolue oli suosituimmillaan Erlanderin erotessa 1969 yli 50% kannatusosuudella, siis yksipuoluejärjestelmä tavallaan toteutui Ruotsissa tuolloin. Melkoinen saavutus värmlantilaiselta metsäsuomalaisten jälkeläisltä. Presidentti Kekkonen olikin todennut Erlanderin paljastettua suomalaiset sukujuurensa, että suomalaiseksi hän oli Ruotsissa pärjännyt hyvin. Kekkosen ja Erlanderin välit olivat läheiset ja hyvät, mikä osaltaan toi vakautta kylmän sodan pohjolaan.

Erlander loi eräänlaisen kolmikantasopimusyhteiskunnan puolueen, teollisuusjohtajien ja ammattiyhdistysliikkeen kanssa (Harpsundin demokratia) (Erlander). 

Syntymäkotinsa toimii nykyään pienimuotoisena museona (Erlandergården), kuten Kekkosen Tamminiemi.

  

Sangen nokkela sanailija.

Kuva huoneesta, jossa Erlander syntyi, kirkkomaalle, missä sukuhauta sijaitsee.

Ransäterin kirkko.

 

 

Erlanderin suomalaisia sukujuuria.

 

 

 

 

Olof Palme

  Olof Palme (1927 - 1986

Tage Erlanderin perintöprinssi oli Olof Palme. Palmessa yhdistyi ideologinen ja pragmaattinen poliitikko. Aatelisperheen poika sai Yhdysvalloissa opiskellessaan ja matkustellessaan voimakkaan kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta, joka siellä vallitsi.

Hän otti voimakkaasti ja rohkeasti kantaa julkisuudessa maailman epäoikeudenmukaisuuksia kohtaan, aikaansaipa niitä kumpi vain kylmän sodan osapuolista. Ruotsin diplomaattisuhteet myös Yhdysvaltain kanssa olivat väliin erittäin tulehtuneet.

Julkisuuden tunnepoliitikko oli kuitenkin myös pragmaattinen ja Ruotsin etua kansainvälisesti ajava pääministeri. Ruotsin ulkopoliittinen ja talouspoliittinen liikkumavara oli kylmän sodan aikana puolueettomana maana erittäin suuri. Tätä liikkumavaraa he osasivat käyttää. Sittemmin varsinkin EU:n jäsenenä se on kaventunut. Tästä Ruotsin egon kutistumisesta  johtuu varmasti osa ruotsalaiskansallista revanssia populistimuodossa tuovien ruotsidemokraattien suosiosta. Ruotsalaisten vaikutus Saksan ja Itävallan sosialidemokraatteihin oli myös huomattava Willy Brandtin ja Bruno Kreiskyn valtakaudella, mikä sittemmin on suurelta osin hävinnyt. Puolueettomana maana Ruotsin suhteet myös Sitoutumattomien maiden liikkeeseen (NAM) olivat likeiset.

Olof Palme ajoi aktiivisesti yhteispohjoismaista Nordek hanketta, mikä olisi tehnyt Pohjoismaista taloudellisen ja poliittisen erityisalueen. 2020-luvun alkaessa voi myöntää, että tuo olisi demokratian ja talouselämän kannalta ollut erityisen mielenkiintoinen ja mielestäni toivottava institutionaalinen kehitys Pohjoismaille ja Suomelle. Sittemmin Euroopan Unioni on pohjoismaisuuden aatteen ahdistanut nurkkaan.

Myös palkansaajarahastot , joita Palme voimallisesti ajoi, olisivat nykyisessä uusliberaalissa talousmallissa  tuoneet talouteen vakautta ja kansallista yhtenäisyyttä lisäävän tärkeän omistusmuodon. Carl Bildt ne lopullisesti Ruotsista lakkautti 1993. Suomessa palkansaajarahastot näki kannattaviksi mm. Kaukkaan vuorineuvos Casimir Ehrnrooth, yllättäen (Yle, 2015).

 Ingvar Carlsson, Ruotsi valitsee uusliberalismiin

Göran Persson, Ruotsin ensimmäinen punainen tatcheristi

 

 

NORJA

Einar Gerhardsen (1897 - 1987)

Keskitysleiriltä selvinnyt sosialidemokratti, täysverinen poliitikko, joka oli yhteensä 16 vuotta Norjan pääministeri.

Trygve Lie (1886 - 1968)

YK:n ensimmäinen  pääsihteeri.

Halvard Lange (1902 - 1970)

20 vuotta Norjan ulkoministerinä, NATO:lle uskollinen poliitikko.

Gro Harlem Brundtland (1939 - )

Lujatahtoinen lääkäri Norjan pääministerinä, kun merenepohjan äöljy varmistuu tulevaisuuden vaurauden perustaksi.

 

 

Jens Stoltenberg

Jonas Gahr Störe

Stören henkilökohtainen tarina  ("Støres usedvanlige vei til makta" NRK radio podcast 14.9.2021) on sangen erikoislaatuinen ja kuvastaa sosialidemokratian ja eurooppalaien yhdentymisen nykytilaa. Suku erittäin varakas, höyrepoliitikkoja useita suvussa ja poliittinen toiminta höyressä sekä koulutus ranskalaisessa eliittikoulussa ENA:ssa 1980-luvulla on merkillepantavaa (opiskelijalla oli käytössään oma huoneisto näkymällä Eiffel-torniin). Puhumattakaan toiminnasta ranskalaisessa poliittisessa "viidentoistakomitea" - järjestössä ja Neuvostoliitossa vähintäänkin kuriirina, mistä nousee Le Bureau -tv-sarja mieleen. ENA on tuottanut eurooppalaista eliittiä, usemman Ranskan presidentin ja mm. Tytti Yliviikarin, ennen kuin presidentti Macron sen sulki liian sisäsiittoisena. Noustuaan Stortingetiin, Norjan eduskuntaan, Störe oli sen varakkain kansanedustaja, mikä Norjan mittakaavassa merkitsee, että melkoisesti kruuunuja on tallessa pahan päivän varalle. Tietty määrä opportunismia lienee herran eräs piirre - eli poliittinen pragmatismi ja toiminnassa on ominaista.

 

Gro Brundtland nosti Stören neuvonantajiinsa, mitä tietä matka kulki Jens Stoltenbergin lähipiiriin ministeriksi ja virkamieheksi ajamaan New Public Management -hallinnonuudistusta norjan julkishallintoon new democrat, new labour - punaisen tatcherismin - tyyliin.

 

Nyt syyskuussa 2021 Störe astuu uusiin tehtäviin Norjan pääministeriksi työväenpuolueen voitettua eduskuntavaalit noin kolmanneksen ääniosuudella. Erikoista on, että vaaleissa syrjäytyy nimenomaan Stören varhainen viiteryhmä, oikeistopuolue höyre, joka lähinnä muistuttaa Suomen kokoomusta.

 

TANSKA

SAKSA

 

Weimarin tasavallasta Brandtin liennytyspolitiikkaan ja pohjoismaiseen malliin

Natsien tultua Saksassa 1933 valtaan emigroitui tulevia tärkeitä poliittisia toimijota - kuten Willy Brandt - Skandinaviaan ja sittemmin Norjan ja Tanskan tultua 1941 miehitettyä, he keskittyivät Ruotsiin. Niinpä suuri vaikutus oli tällä kehityksellä. Saksassa Brandtia kutsuttiinkin norjalaiseksi, hän kun palasi maahan sodan jälkeen Norjan miehitysvallan osana. Saksaan ikään kuin imeytyi skandinaavinen ja myös pohjoismainen sosialidemokraattinen ote politiikkaan. Kutsuttiinhan Brandtin liennytyspolitiikkaa haukkumanimellä Finlandisierung - suomettuminen - se kun oli saanut Kekkosen menestyksekkäästä myöntyväisyyspolitiikasta vaikutteita.

Saksa hävisi sodan. Maa jaettiin kahteen osaan Stalinin hahmottelemalla tavalla. Raunioista aloitettiin jälleenrakennus. 12-vuoden totalitarismi jätti kuitenkin pysyvän jäljen, eikä vähiten ihmisten mieliin. Osa erilaisia ihmisyyttä vastaan tai sotarikoksia tehneistä tuomittiin, suurin osa jäi tuomitsematta ja jatkoi elämäänsä sodan jälkeen. Osa jatkoi esim. USA:ssa hyvinkin menestyksellistä uraa (von Braun). Kansallissosialismi lakaistiin maton alle ja menneisyydestä tehtiin tabu, siitä vaiettiin. DDR solutti kaikkialle agenttejaan, tiedustelupalvelukin oli korruptoitunut. Rajapinta USA:n ja Neuvostoliiton välillä oli räjähdysherkkä.

Willy Brandt  ( Karl Herbert Frahm) (1913 - 1992)

  Willy Brandt muotoutui poliittisesti Norjassa. Sosialidemokraattisen isoisän kasvattama lyypekkiläis-poika emigroitui 20-vuotiaana Norjaan Hitlerin tultua valtaan 1933. Hän oli jo Saksassa kirjoitellut lehtiin ja jatkoi tätä Norjassa ja myöhemmin Ruotsissa. Hän myös avioitui pisimpään liittoonsa norjalaisen naisen kanssa ja puhui sujuvaa norjaa.

 

ITÄVALTA

Bruno Kreisky 

VENÄJÄ

Venäjä, mensevikit (demokraattiset sosialistit) ovat bolsevikkien (totalitaristiset kommunistit) pahin vihollinen?

Revisionistit ja Trotsky

 

Ruotsalaista sosialidemokratiaa ihaillut kommunisti. Mihail Gorbatsov (1931 -

 

 

Hyvinvointivaltio - Bretton Woods

 

Hyvinvointivaltio ei ollut sosialidemokraattien keksintö, se syntyi kahden maailmansodan kauhujen myötä vastauksena globaalikapitalismin epäoikeudenmukaisuuteen, jolta ei enää voitu ummistaa silmiä. Myös sääty-yhteiskunta koettiin äärimmäisen epäoikeudenmukaiseksi ja  kolonialismikin alkoi murentua. Intia itsenäistyi ja Kiinan kansantasavalta muodostettiin. Afrikan valtiot alkoivat itsenäistyä. Kansallisvaltio koettiin  mielekkääksi yksiköksi kansainvälisessä politiikassa. Kaikki tämä on kuin sosialidemokraattista unelmaa.

Harry Dexter White ja John Maynard Keynes

Sir William Beveridge

BRITANNIA

Kansallisuusaate ja sosialidemokratia

Demokraattisen yhteiskunnan puolustus

Mikään ei ole mustavalkoista

SOTE isäntä ja renki

 

  6.7.2017

 

 "Vapaus ilman mahdollisuuksia on paholaisen lahja, ja se, missä määrin ihmisiltä evätään mahdollisuuksia,  on rikollista."

-Noam Chomsky, kirjassa Hinnalla millä hyvänsä.

I suppose I today do have some knowledge of health issues and health policy as a receiver citizen from the very beginning of my life and as a worker in the branch for the last 30 years.  Being mainly employed in the public sector dentist in Finland and Norway but also for two years for a private firm. In 1993 I attended a 1 month course in social dentistry in Gothenburg, Sweden at NHV, Nordic School for Public Health, which disappeared lately in the shadows of Pan-Europeanism.

I've also done my  specialist's examination for public health at the University of Turku and Åbo Akademi as well as had a period of training at the Minstry of Social Affairs and Health, which for my sake was not at all productive but  merely informative.

I've been very upset by the way the social- and health reform is planned and going to be implemented in Finland. It has deep influences through the whole society and not least the professions included.

There are of course taboos related to my employers I can't deal You with here, but I try to share my experience in generalized fashion.

There are many defects in our health care system lately derived mainly from the period beginning in 1991 to this very day. But before that in the 1980'ies there was much progressive potential in our system. And  I've lived through it.

I have the deep understanding that among Finnish politicians and partly chief officials there has been too little appreciation of our own system and ambition to develop it nationally for the benefit of all Finns, but to follow fashionable, mainly American as well Swedish and even amazingly Russian trends in economics and  administration.

There has been and is a lot of good information and knowledge around available, for example dissertation of  multiprofessional specialist Dr. Yrjö Mattila, former chief scientist at The Social Insurance Institution (linkki, Mattilan väitös includes abstract of dissertiation in English).




Terveyspolitiikkaa ja kvartaalivoittoja

 

SOTE-uudistusta on fyysisesti 1400 sivua, neljä kiloa painava paperipuntti lakitekstiä. Kukaan ei voi hallita tällaisesta kuin osia. Uudistus viedään läpi valtakunnallisesti. Kaikki puolueet ovat yksimielisesti uudistushankkeen takana, se on pakko toteuttaa, myös perustuslakivaliokunta päästi uudistuksen läpi, tosin sellaisin huomioin, että perustuslakia pitää noudattaa ja näin lain toimeenpanoa siirrettiin vuodella.

Tällainen uudistus, jossa yhteistä omaisuutta ja verotettavia lakisääteisiä rahavirtoja siirretään yksityisyrityksiin ilman vastinetta,  on mahdollista demokraattisessa poliittisessa järjestelmässä viedä läpi, kun poliitikoilla ja virkamiehillä on henkilökohtaista hyötyä järjestelmän muutoksesta. Ruotsissa samantapaisia yksityistämishankkeita on tehty aiemmin, joten ne vertautuvat suomalaishankkeisiin. Svenska Dagbladet on listannnut ruotsalaispoliitikkojen siirtymisiä yksityissektorille, monet juuri SOTE-aloille (linkki Svenska Dagbladet, maksumuuri).

Suomessa julkisen sektorin näivettämistä ja yhteisen omaisuuden myyntiä usein pilkkahintaan on toteutettu 1993 pankkikriisin seurauksena, joten yksityistämisen tekniikka ja käytettävä politiikan myyntikieli on testattu ja käytössä todettu toimivaksi. Ministereiden ja poliitikoiden voi kuulla tiedotusvälineissä suoraan väittävän, että yksityissektori on aina tehokkaampi kuin julkinen. Niin usein onkin kvartaalivoittojen tuottamisessa osakkeenomistajalleen. Hyvä esimerkki on Olkiluodon ydinvoimala, yksityissektorin tilaama ja tuottama. Sähköä tosin ei vielä ole saatu, minkä näin maallikkona luulisi olleen projektin perimmäisenä tarkoituksena.

Turun kauppatori, 5.7.2017.

 

Terveydenhuollon tietojärjestelmä yksityistämisen pilottina

Mikäli haluttaisiin luoda tietojärjestelmä, joka toimii työn apuna ja sen tehostajana, aloitettaisiin kehitystyö kognitiivisen ergonomian kautta. PsT Virpi Kalakoski työterveyslaitokselta esittelee radion tiedeykkönen -ohjelmassa (tiedeykkönen: kognitiivinen ergonomia) kognitiivisen ergonomian käsityksiä tietotyöstä. Näin kehitystyö aloitettaisiin perusteista.

Suomessa on kuitenkin toteutettu terveydenhuollon tietojärjestelmiä jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan niitä hallinnollisesti koordinoimatta markkinaehtoisesti ja mm. eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan lähes kaikki on mennyt pieleen (yle uutiset 12.5.2012 ja tarkastusvaliokunnan raportti).

Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat varsinainen tilkkutäkki. Vuonna 2010 arvioitiin Suomen Lääkärilehdessä terveyskeskusten ja sairaaloitten potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin (Suomen Lääkärilehti50-52, 2010). Tuotemerkkejä oli tuolloin ainakin 7 erilaista. Niiden määrä on käsitykseni mukaan pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt.  Lisäksi yksityisessä terveydenhuollossa on käytössä useita eri tietojärjestelmiä (Suomen lääkärilehti 23/2015) ja mahdollisesti niitä hammaslääkäreiden käyttämien järjestelmien kanssa yhteensä on enemmän kuin kymmenen mutta vähemmän kuin kaksikymmentä. Lääkärin työstä nykyään iso osa kuluu tietojärjestelmien kanssa, koska niitä on liian monta, niitä muunnetaan (päivitykset) liian usein ja niitten käytettävyys ja siten kognitiivinen ergonomia on kehno.

Terveydenhuollon tietojärjetelmät maksavat paljon. Osittain niitä koskeva tieto on ilmeisesti myös salaista. Helsingin sairaanhoitopiirin Apotti-hanke on kallis, Kauppalehden mukaan sen hinnalla saisi puoli tusinaa lastensairaalaa (Kauppalehti 2016). Lisäksi hallitus lupaa terveydenhuollon tietojärjestelmien tuovan SOTE-uudistuksen lupaamia säästöjä (Uusi Suomi 2017). Tämä lausuma oikeuttaa lisäinvestoinnit tietotekniikkaan ilmeisesti ilman rajaa.

Apotin toimittajaksi valikoitui amerikkalainen Epic Systems Corporation (kauppalehti). Sama yhtiö rakensi Tanskaan jukisen terveydenhuollon tietojärjestelmän, joka ei ole toiminut odotetusti (Tivi, Healthcare Today)

Kiinteät tietojärjestelmäkustannukset tulevat sosiaali- ja terveydenhuollossa  kasvamaan. Tietojärjestelmiin kuluu oletettavasti sekä laite- että ohjelmistopuolelle koko ajan enemmän rahaa, koska ohjelmistoja on niin monta, ohjelmistojen yhteensopimattomuudesta johtuen ja koska ohjelmistonkehittäjät toimittavat tuotteensa raakileina, jolloin asiakas maksaa kehittelykulut ja toisaalta laitepuolen tekniikka vanhenee muutamassa vuodessa ja sitä on jatkuvasti uusittava. Myös ulkomaille maksettavat käyttöoikeusmaksut ja muut tarvittavat lisenssit ovat monopolistisia, kun jokin järjestelmä, joka usein on ulkomainen, on valittu. Avoimeen lähdekoodiin perustuvia järjestelmiä ollaan vasta nyt  kehittämässä.

Lisäksi menopuolelle tulee lääkärien ja muun henkilöstön eri syistä tietojärjestelmien kanssa vehtaamiseen hukkaantunut työaika, mikä olisi pitänyt käyttää potilastöihin. Nämä pitäisi ilman muuta ottaa myös tilinpitoon.

Kun koko hoitoketjun toimivuus sidotaan tietoisesti tietojärjestelmiin, pitäisi tästä ottaa vastuu ja ratkoa vastuulliset ennen sopimusten allekirjoittamista. Kovin usein järjestelmän toimittajan vastuu lakkaa musteen kuivuttua sopimuspaperissa. Järjestelmien tulisi käsittääkseni olla käytettävissä laitteistoyhteensopivina ja päivitettyinä vähintään sen aikaa, kuin arkistolaki määrää SOTE-tiedot säilytettäviksi.

Yhdysvalloissa kehitettiin atomipommi valtiojohtoisena Manhattan-projektina. Suomesta luulisi löytyvän kapasiteettia laatia omin avuin valtiollinen tietojärjestelmä, joka sosiaali- ja terveydenhuollossa toimisi, onhan Linux-järjestelmäkin suomalaisen Linus Thorvaldsin kehittämä, muista innovaatioista puhumattakaan. Tällainen järjestelmä olisi myös myöhemmin tuotteistettavissa vientiin.

SOTE näyttää nyt kuitenkin poliittis-ideologisista syistä muodostuvan yksityisten, usein myös ulkomaisten tai ulkomailta käsin toimivien, it-firmojen pysyväksi valtiontueksi, markkinataloutta vääristäen ja kapitalismia uhmaten. Ymmärrettävää tosin, kun kapeakatseinen pääministeri on rekrytoitu juuri it-alalta ja Suomi käsitetään valtion sijasta liikeyritykseksi ainakin silloin kun se on tarkoituksenmukaista bisneksen kannalta.

Tietojärjestelmiin sosiaali-  ja terveydenhuollon budjeteissa valutettava raha on tällä sapluunalla toteutettuna tehotonta kansalaisten palvelutehtävän kannalta, mutta tehokasta organisaation eri budjettipisteissä loisiville yrityksille.

  Lähteet:

Eduskunnan Tarkastusvaliokunta. 2012. “Valiokuntamietintö TrVM 2/2012 vp - M 3/2012 vp Sosiaali- Ja Terveydenhuollon Tietojärjestelmät Ja Rahoitus.” https://www.edilex.fi/mt/trvm20120002.

Haavisto, Helena. 2016. “Kauppalehti: Apotin Hinnalla Saisi Puoli Tusinaa Lastensairaalaa – Toteutuuko Veronmaksajan Etu?” Kauppalehti. https://www.verkkouutiset.fi/kauppalehti-apotin-hinnalla-saisi-puoli-tusinaa-lastensairaalaa-toteutuuko-veronmaksajan-etu-47565/#e1c50029.

“Här Är Politikerna Som Gick till Näringslivet.” 2014. Svenska Dagbladet. https://www.svd.se/har-ar-politikerna-som-gick-till-naringslivet.

Lääveri, Tinja  Vainiomäki, Suvi  Kaipio, Johanna  Reponen, Jarmo  Vänskä, Jukka  Lehtovirta, Mikko  Hyppönen, Hannele. 2015. “Yksityissektorin potilastietojärjestelmät arvioitu 2014.” Suomen Lääkärilehti 70: 7 s.

Mattila, Yrjö. 2011. “Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista.” Väitöskirja, Thesis. Turun yliopisto, Kela. Terveydenhuollon tietojärjestelmä yksityistämisen pilottina.

Niilola, Merja. 2012. “Terveydenhuollon It-Hankinnoissa Lähes Kaikki on Mennyt Pieleen.” YLE uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-6103664.

“Pätkiikö Muisti, Tökkiikö Tietotyö, Onko Vikaa Työssä Vai Päässä?” 2016. Tiedeykkönen. https://areena.yle.fi/audio/1-3790751.

Winblad,Ilkka  Hyppönen, Hannele  Vänskä,JukkaReponen, Jarmo  Viitanen, Johanna  Elovainio, Marko  Lääveri,Tinja. 2010. “Potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin arvioitu Kaikissa on kehitettävää.” Suomen Lääkärilehti 65(50–52): 9.

Zieger, Anne. 2017. “Denmark’s Health System Suffering Familiar EMR Woes.” Healthcare IT TODAY. https://www.healthcareittoday.com/2017/02/21/denmarks-health-system-suffering-familiar-emr-woes/.

 

 

KREIKKA JA ISLANTI - GREECE AND ICELAND - EU - GOLDMAN

Eurooppalaiset Kreikka ja Islanti 

 

 

Skotlantilainen valtiotieteilijä ja talousoppinut prof. Mark Blyth Brown-yliopistosta New Yorkissa esittää käsityksensä nykytilanteesta, Kreikan talouskriisistä ja siitä mihin suuntaan ollaan menossa (Blythin haastattelu tästä linkistä 2016). Ajatukset ovat sangen merkityksellisiä meille suomalaisille, koska valtiovarainministeriömme ja troikkahallituksemme noudattaa kreikkalaista talouskuuria ihan kotimaisena versiona, osin tietysti sen vuoksi, ettei omaa valuuttaa Suomella enää ole. Blythin kirja Austerity; The History of a Dangerous Idea oli The Financial Times -lehden vuoden kirja 2013, ja sitä ei suomalaisissa yliopistokirjastoissa ole (2016) saatavana kuin Joensuussa ja Lappeenrannassa, puhumattakaan kunnallisista kirjastoista. Osoitus vallitsevan talousidean hegemoniasta sekin.

Katsotaan työttömyyslukuja, Kreikassa yli 50% ja Islannissa 4%.

 EU noudattaa tiukkaa talouskuria. Islanti on itsenäinen valtio.

Entä hinta: Kreikassa ainakin yksi kadotettu sukupolvi, pankit vakavaraisia, mutta eivät lainoita kansalaisia tai yrityksiä ja 380 miljardia euroa  tukiaisina ja seurannaisena sekä todennäköisesti erittäin suuri harmaa talous, toimimaton ja näköalaton yhteiskunta, että tulonsiirto pieni- ja keskituloiselta enemmistöltä varakkaalle kotimaiselle vähemmistölle ja ulkomaisille sijoittajille. Blythin mukaan Kreikan BKT:n lasku on ollut suurempi nykyisen kriisin aikana kuin Wehrmachtin tuhotessa ja miehittäessä maata 1940-luvulla.

Ongelmana Kreikassa on ollut myös perinteinen institutionaalinen heikkous ja korruptio, vuoroin vallassaolleet ovat kukin piilottaneet itselleen drakhmoja ja myöhemmin euroja, se on ollut maan tapa. Eliitti ja kansa ovat Kreikassa olleet pitkään eriytyneitä ja verotuksen välttely kehittynyttä. Eurooppalaisten veronmaksajien suorittaessa langenneita Kreikan velkoja saksalaisille ja ranskalaisille pankeille, jotka vielä olivat vakuuttaneet lainansa amerikkalaisilla johdannaisilla, olivat varakkaimmat kreikkalaiset piilottaneet varoja ainakin 50 miljardin euron verran mm. sveitsiläisiin pankkeihin. 

Islannissa valtiontalous on kunnossa, tosin muutama pankinjohtaja ja sijoitusrahoitusmies istuu vankilassa.

Islannin presidentti Olafur Ragnar Grimsson kertoo haastattelussa talouskatastrofin jälkeisestä päätöksenteosta ja vaikeuksista ortodoksista talousoppia kyseenalaistettaessa (linkki haastatteluun). Presidenttinä Grimsson on toiminut ihailtavan valtiomiesmäisesti. Haastattelun loppupuolella hän toteaa harvoin kuullun viisauden: "Päättäjän tehtävä on palvelutehtävä ja se on oikeastaan joka päivä ansaittava uudelleen." Mutta Islannillahan on 1000-vuotinen demokratiaperinne.

Suomessa Islanti esiintyi lehdissä ja julkisuudessa tämän tästä juuri "talousbuuminsa" ansiosta ennen 2008 romahdusta. Sen jälkeen on toiminut lähes aukoton sensuuri. Tämä liittyy tietysti myös paitsi nyt noudatettavaan troikkapolitiikkaan, vahvasti Suomen 1990-luvun alun pankkikriisiin ja sen hoitoon siirtämällä tappiot julkishallinnon tileihin, mistä suoraan lienee seurannut myös kulttuurin muutos yleisemminkin, kun on huomattu, että näin rangaistuksetta voi tehdä, jos poliittista ja taloudellista voimaa on takana riittävästi. Useat silloin näkyvästi esillä olleet ovat hyvissä asemissa edelleen. Tarkoitan erilaisia liiketoimia, missä julkishallinnon varat ja tulot privatisoidaan demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin, usein myös omiin yrityksiin ja myös kerkeästi taivutaan suuryritysten lobbareitten asettamiin ehtoihin. Tämä siis ohi kansalaisten ja kansallisen edun.

MIHIN UUSLIBERALISTINEN TALOUSPOLITIIKKA JOHTAA? CONSEQUENCES OF NEOLIBERAL POLITICS

Mihin uusliberalistisen talouspolitiikan noudattaminen johtaa?

 Ainakin tulonjaon vääristymään:

Tuottavuuden muutos ja perheiden keskimääräiset reaalitulot 1948-2014 USA:ssa.
Tuottavuus kohoaa lineaarisesti, mutta keskimääräiset tulot eivät kasva. Muutos osuu uusliberalismin tuloon yleisesti hyväksytyksi (ortodoksiseksi) talousopiksi.    Lähde: Wikipedia.

Keskimääräisen amerikkalaisperheen varallisuus on tuottavuuden kasvaessa polkenut paikallaan. Tuotannonlisäyksen hedelmät on jaettu uusliberalismin opin mukaan superrikkaille:

Uusliberalismin aikaansaamat  tulonjakovaikutukset on hyvin havainnollistettu yllä olevassa videossa. Tiedot perustuvat Harvardissa tehtyyn tutkimukseen. Siinä esitetetään  amerikkalaisten käsitykset  varallisuuden oikeudenmukaisesta jakautumisesta, miten he olettavat varallisuuden  jakautuvan  sekä lopuksi varallisuuden todellinen jakautuma.

Samansuuntainen kehitys koko maailmassa:



Nyt jo lähes neljänkymmen vuoden aikana toteutettu politiikka on johtanut tulonjaon vääristymän lisäksi myös ainakin matalaan inflaatioon, talouden vähäiseen kasvuun,  investointien vähentymiseen, tuottavuuden alenemiseen,  työpaikat ovat muuttuneet epävarmoiksi ja maailmantaloudessa deflatoriseen vääristymään, mikä taas on johtanut yksityisen sektorin ja kansalaisten vaarallisen rankkaan velkaantumiseen (Quiggin: Zombie Economics).


Voit havaita nämä trendit jokapäiväisessä suomalaisessa elämässäsi tai läheisesi elämässä esimerkiksi velkaantumisena (Taloussanomat, suomalaisten velkaantuminen) tai työttömyyden vuoksi ja myös erilaisten julkisten palveluiden toimimattomuutena tai erilaisten tukien vähenemisenä tai häviämisenä, kun niitten rahoitusta on vähennetty ja yhä enemmän siirretään suoraan omasta pussista maksettaviksi, siksi velkaantuminen (Taloussanomat, miksi Suomen talous kasvaa?).


Tällainen kehitys ei ole hyväksi myöskään liike-elämälle, Suomen kilpailukyky maailmalla on perustunut ja perustuu hyvinvointivaltiollisiin instituutioihin ja investointeihin (Taloussanomat, Kiander).