Mikä on EKP:n (Euroopan keskuspankki) ja vapaapalokuntien rahoituksen yhteys? Kehykset tappaa

 

 

Palaa jo, eikö kukaan sammuta? 

 

 

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (VARHA) alueella on tuskailtu, kun vapaapalokuntien rahoitusta pienennetään ehkä ratkaisevasti. Palontorjunta ja sammutustyö on isosti juuri vapaapalokuntien harteilla. 

 

Ratkaisu on aluepoliittinen, sillä Tanskan mallin mukaista tiheää paloasemaverkkoa ei meidän pinta-alalta suureen Suomeemme saada. Maaseudulla saavat siis talot palaa ja nuoriso etsiä muita harrastuksia kuin vapaapalokunta-aate. Tanska on eurooppalaisittain halvin pelastustoimessa, Ruotsi ja Suomi keskitasoa, Saksa kallis.

 

Varhan poliitikot ja virkamiehet tekevät säästöpäätöksiä, mutta heidät on asetettu kumileimasimen asemaan, demokratia tai terve järjenjuoksu ei vaikuta päätöksiin, ainoastaan kehysbudjetti, jossa asetetaan säästöille raamit. Poliitikkojen ja virkamiesten tehtäväksi tulee esittää järkevää ja yrittää perustella hölmöläisen säästötoimia. Siitä heille on järjestetty hulppea korvaus. Nakertaa demokratian moraalia ikävästi.

 

Valtio voisi auttaa, jollei sillä olisi omaa kehysbudjettiaan säästöjä varten. Poliitikot sidotaan kehyksiin säästämään, puolueet tekivät siitä jo sopimuksenkin varmemmaksi vakuudeksi. Eduskunta ja virkamiehet on sidottu demokratia unohtaen jo aiemmin Euroalueen fiskaalisääntöihin eli Eurooppalaisiin kehyksiin.

 

Oma keskuspankki ja raha auttaisi, siitä Ruotsi on esimerkki.

 

Ruotsilla mene hyvin, se ei ole hirttäytynyt euroalueen fiskaalisääntöihin, kruunu ja oma keskuspankki pelastavat. Valtio voi painaa tarvittaessa lisää rahaa. Yksityistäminen syö Ruotsissakin tavallisen kansan elintasoa, se katoaa osinkoihin ja myös kasinoihin, pelirahaa tarvitsevat ovat sielläkin vielä vahvoilla. Mutta palotoimesta ei ole pakko säästää, kuten VARHA:ssa.

 

Suomen pitäisi harkita vakavasti euroalueesta poistumista. 

 

 

Suomen idea kadoksissa

 

Miksi Suomessa yksityistetään isosti terveydenhuoltoa?

vastaus löytyy bisneksestä ja

globalisaatiosta

 

 

Suomen eliitillä on jo pidempään esiintynyt käsitys, että valtio (eli julkishallinto) on tehotonta, byrokraattista ja erityisesti kallista. Käsityksen synty on monivaiheinen oman pohdintansa vaativa kysymys. Se ei ole puolueisiin liittyvä, vaan laajemmalle levinnyt ja ennen muuta levitetty. 

 

Suomen valtio muuttuu ja on muutettu puheessa ja arjessa suomi oy:ksi, pikku hiljaa, nyt SOTE:n myötä terveyden- ja sosiaalihuolto yhtiöitetään. Hallinto noudattaa yksityisyrityksen managerialistisia muotoja ja kirjanpito yksityisyrityksen kirjanpitoa. Euroja kerätään viivan alle. Tehostetaan. Toimitaan tulosohjauksessa. Ulkoistetaan kaikki mahdollinen yrityksille. Kun ollaan kehysbudjetissa, lisäbudjetteja ei enää ole, se on tarkan euron politiikkaa, josta EU:kin tykkää. Siirretään maksuja yhä enemmän kansalaisten omista taskuista maksettavaksi, suomi oy ei ole taakkaa jakava hyväntekeväisyyslaitos, vaan toimii markkinalogiikan mukaan, kukin pärjätköön omillaan. Digitaalisuus on suomi oy:n kärkihanke, sitä tuetaan ja lisätään.

 

Nyt 2026 on selvästi käynyt ilmi, etteivät hyvinvointialueet tule toimeen kehysbudjeteissa määritetyillä varoilla. Tehostetaan: kasvatetaan yksiköiden kokoa, heikennetään hoidon ja hoivan tasoa, karsitaan sosiaalihuollon menoja, irtisanotaan henkilökuntaa ja lisätään digitaalisia ratkaisuja, jotka tulevaisuudessa tulevat säästämään hirveästi rahaa.

 

Yksityisen kaltainen julkisorganisaatio tällä rahoitusmallilla ja kirjanpitojärjestelmällä on hybridinen instituutio, jonka tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Nyt monet hyvinvointialueet ovat oikeasti konkurssikypsiä tällä laskukaavalla. 

 

Koska suomi oy:ssä piipahtelevat konsultit ovat myyneet meille mallia, mikä on tuotu lähinnä Britanniasta ja Ruotsista voidaan kehityksen seuraavia vaiheita arvuutella sen kautta mitä tuolla on tapahtunut.

 

Kun hyvinvointialueet ovat kehnossa kunnossa, tulee Valtiovarainministeriön pelastajaksi joukko isoja institutionaalisia yleensä ulkomaalaisomisteisia sijoittajia, jotka ovat  - tosin halvalla -  valmiita ostamaan ne pois vaivoista. Ne osaavat hoitaa bisnestä, niin, että aletaan oikeasti takoa voittoa, kuten Mehiläinen ja Terveystalo ja lukuisat hoivayritykset ja lastentarhaketjut jo tekevät. Maksumies on tuttu kansalainen: hänen taskullaan käydään, jos ei pysty maksamaan, ottakoon lainaa, ottakoon vakuutuksen, kiristäköön vyötä tai jääköön ilman palvelua. Näin käy jos valtio ei ota lisää lainaa ja halua osallistua. Jos se osallistuu voi Valtiovarainministeriö todeta maksujensa kohoavan aina kun sijoittaja haluaa. Verotusoikeus on siirtynyt näin sijoittajille, mutta päätöksentekoon ei demokraattisilla instituutioilla ole asiaa. Eduskunta on itse purkanut oikeuttaan päättää asioista, mutta moni poliitikko on uransa jatkeeksi saanut luennoitsijan tai yhteiskuntasuhdehenkilön aseman hyvinpalkattuna ja työterveyseduin näiltä sijoittajilta. 

 

Digiratkaisujen kalleudesta terveydenhuollossa on Valtiontalouden tarkastusvirasto huomauttanut jo vuonna 2012 (VTV:n tuloksellisuustarkastuskertomus 1/2012), ilman vaikutusta. Mikä se talouden pyhä lehmä olikaan? Lisäksi digitaalisuuden aiheuttamia ongelmia ei ruodita syällisesti, mikä estää järkevää päätöksentekoa, hyöty-haitta -laskelmat ovat näissä asioissa tabu.

 

Loogista suomi oy:n kannalta mutta Suomen valtio itsenäisenä suvereenina yksikkönä alkaa olla nostalgiaa, muisto, jossa muisti kultaa vanhat ajat. Tämä kehitys on ilmeisesti "arvojemme" mukaista.

 

Mitä useampi ajattelee, sitä enemmän meillä on toivoa. 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi maailmanjärjestys

 

Uusi maailmanjärjestys, nostalgia eli hyvinvointivaltio, sosiaalisuus, itsenäinen Suomi, on pöheän ja modernin trendikkään uudistuksen vastaista muutosvastarintaa

 

 

Tämä "uusi maailmanjärjestys" on "minä itse" maailma, köyhimmiltä ja työttömiltä, eläkeläisiltä yhteiskunnan heikoilta otetaan säästöjen nimissä kaikki pois ja lopulta erityisesti ihmisarvo. Tämä ei ole uutta kuin poliitikon puheessa, 1500-luvun feodalismista 1900-luvun alun superrikkaisiin rosvoparoneihin tämä on ollut sääntö. Poikkeus oli 1945-1971 välinen kapitalismin kultakausi.

 

Muustosvastarinta siis haikailee nostalgisesti sosiaalivaltiota. Onhan tuttua puhetta. Saksassa kun tehokkaasti siirrettiin maa uuteen uljaaseen kolmanteen valtakuntaan, jonka kestoksi maalailtiin tuhatta vuotta, piti vanha maailma demonisoida, jotta saatiin omat ideat sisään koko valtakuntaan ja kattavasti, tätä kutsutaan saksaksi nimellä Gleichschtaltung - yhdenmukaistaminen. Se ei siedä muutosvastarintaa.

 

Herrman Rausching muotoili tuon muutoksen nihilismin vallankumoukseksi (samanniminen kirja, jonka kirjoitti 1937-1938), joka on sangen hyvä ja kuvaava ilmaus. Natsismi kun tunkeutui kaikkiin ja kaikkialle, sillä se ei ollut vain poliittinen ilmiö, vaan syvällinen moraalinen ja älyllinen muutos. Natsismi oli kulkemassa ja kulki kohti täydellistä vanhan järjestyksen, kaiken lainsäädännön ja kaikkien menneisyyden arvojen täydellistä tuhoamista (Forti, 2024), jonka vastustaminen - muutosvastarinta - vei keskitysleirille.

 

Talousjärjestystä, jonka nimiin vannotaan, ei aseteta kyseenalaiseksi, vaikka sen noudattaminen pilkun tarkkaan johtaa käsittämättömään eriarvoistumiseen (mikä ei ole suomalainen arvo) ja lopulta koko ihmislajin kohtaloa uhkaavaan luontokatastrofiin. Lähimpänä isompana muutoksena on suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tuho, yhteiskuntasopimus kun sanotaan irti yksipuolisesti. Eduskunta alentaa omaa arvoaan kun se tekee konsensuspolitiikkaa ja päättää tulevaisuuteen asioita, joita ei pitäisi valaa betoniin.

 

Pitäisi ymmärtää, että Suomen puolustaminen taloudellisesti vaatii jatkossa joko täydellistä alistumista muille, millä tiellä olemme, tai sitten isompia irtiottoja myös ulkopoliittisesti. EU:ta pitäisi myös kyetä arvioimaan äärimmäisen kriittisesti, mikäli sen asettamat säännöt ovat Suomelle haitallisia. 

 

Ulkopoliittisesti näemme Yhdysvaltojen luoman globalisaation instituutioiden romahduksen (YK ja sen liitännäiset, entinen Bretton Woods -koneisto ja dollarin asema). Tilalle on kehittymässä uutta: BRICS maiden yhteisö, joka noussee vahvimmaksi toimijaksi. Nostalgia tässä yhteydessä lienee muistikuva tuosta yksinapaisesta maailmanvallasta, jota sattumanvaraisesti kutsuttiin länsimaiseksi demokratiaksi, vaikka se on ollut isosti kolonialismin ja imperialismin jatke. Nihilististä vallankumousta globaalisti  edustaa maailmaan istutettu talousoppi, joka toimii aina vahvimman eduksi ja jonka tieteellinen eli matemaattinenkin pohja on mätä (esim. Quigging ja Keen), eikä kestä loogista tarkastelua. Pikkuvaltioiden itsenäisyys on tämän opin vihollinen.

 

Tuhatvuotinen valtakunta kesti lopulta 12 vuotta. Uusliberaali vallankumous on ollut käynnissä jo yli 50 vuotta, sitkeämpää, ovelaa lajia tämä meidät ehkä tuhoava hirviö on. 

 

 

Suomen ideaa tekemässä

 

Kansallisuusaate - globalisaatiota haittaava virus ("virus, joka pitää torjua" -Kissinger)

 

 Suomen synnytti kansallisuusaate. Isänmaa on tärkeä, se on meidän valtiomme, me olemme valtio.

Kun Chilen uudistusliike sai vallan, kansallismielinen ja sosialistinen - ei kuitenkaan neuvostososialistinen, piti se murskata. Kansan oloja ei saa globalisaatio-opin mukaan yrittää parantaa. Kansallistettu omaisuus otetaan muiden hallintaan, yhtiöitetään. Kannattaa kuunnella ja lukea sanat seuraavasta laulusta tarkkaan, mikäli olet kansallismielinen suomalainen.

 

Suomalainen demokratia

 

Mistä eduskunta puhuu?

 

 

Viime päivinä (30.1.2026) on kohuttu SDP:n organisaation ongelmista julkisuudessa, koko puoluejohto näyttävästi esillä. Samaan aikaan tapahtuu muutakin: Toimeentulotuen heikennykset tulevat voimaan. Orpon hallitus, perussuomalaiset ja kokoomus ovat päässeet säästämään. Ei miljardeja, mutta miljoonia. Kohde on valittu niin, että suomalainen kansalaisyhteiskunta murenee, veljeä ei auteta. Muutama sata tai tuhat köyhää kadulla pakkasessa lisää, ei kiinnosta politiikkaa saati mediaa, muutama sata tuhatta työtöntä on vain tilastoluku,  markkinat hoitaa ja säästetään kovasti, leikataan ja säästetään. Valtio kun ei ota velkaa yksityisen täytyy ottaa. Jäävät köyhät velkavankeuteen, eivät osaa talouttaan hoitaa!!

 

Valtaideologian mukaan he ovat itse syypäitä köyhyyteensä ja siis itse vastuussa tilaansa. Vaikka hallitus on tehnyt kaikkensa, jotta työttömyys lisääntyisi, omien mahdollisuuksien parantaa tilannettaan kaventamiseen ja monenlaiseen, vielä etupäässä byrokraattiseen ja taloudelliseen rankaisemiseen. Rikollisuus jää, kuten muissakin mafia-valtioissa mahdollisuudeksi hoitaa talous ja väkivalta turhaumien purkamiseen. 

 

Tässä tilanteessa opposition ja koko eduskunnan tehtävänä olisi puuttua ilmiselviin epäkohtiin - JOKA PÄIVÄ. Niitä riittää. Media ei niitä nosta esiin kohu-uutisten lomasta, tylsää arkea.

 

 Jonkin verran on keskusteltu amerikkalaisten asemasta pilvipalveluissa, vähemmin Yhdysvaltain sisällä käytävästä vallankaappaustaistelusta, jossa on kovat piipussa. Pilvipalvelut ovat meille selkeä uhka, pommi, jota pitäisi purkaa hallituksen ja eduskunnan turbovaihteella. Digikärkihanke on valtiollisena päämääränä meille todennäköisesti ulkoa asetettu, Suomi toimii piilaakson alihankkijana. Kun joku parempi innovaatio syntyy se myydään pois. Myyntivoittoja voisi tarkastella poliittisesti moneltakin näkökannalta - onko keskustelua? Pieni joukko luulee tietävänsä mihin mennään, jos ei tiedä, otetaan amerikkalainen konsultti, joka selvittää päämäärät. 

 

Poliittinen konsensus, opposition sopimukset hallitusvallan kanssa ovat TINA-politiikkaa, (there is no alternative - ei ole vaihtoehtoa), jossa esim. talouskysymyksistä tehdään "tieteellisiä" kysytään ekonomisteilta, ikään kuin heillä olisi vastaus ilman IDEOLOGIAA. Mikä on haihattelua ja toiveajattelua, jos ei tyhmyyttä. Talouden nobelin saajat ovat sangen ideologinen joukko. Jos Neuvostoliitto oli marksilaisen talousteorian vallassa on nyt tämä uusliberaali ameeban lailla muuttuva uusklassisen markkinatalousteorian muoto samassa asemassa. Uskonnon asemassa. Kaikki näkevät omassa elämässään miten menee. Suomessa viiveellä sillä hyvinvointivaltio romahtaa askeleittain.

 

Miksi Suomea ja suomalaisia näin vihataan? Pitäkää Suomen ja suomalaisten, niidenkin, jotka ovat toimeentulotuella puolta!!!! Puheet talouskasvusta ja valtionvelasta ovat poliittista retoriikkaa suomeksi valhetta. Näihin valheisiin pitää opposition käydä kiinni. 

 

Oppositio ei saa olla konsensus-Suomen uusliberaali perässähiihtäjä. 

 

 

Demokratia - "länsimaat" - naamiot putoavat - mafiayhteiskunta on levittäytynyt globaaliksi

 

 Demokratia

 

 Nyt kun demokratia on jo kaikille nähtävänä tosiasiana sammumassa Yhdysvalloissa nousee Leonard Cohenin kirjallinen satiiri mieleen. "Olisiko ollut demokratia joskus tulossa Yhdysvaltoihin?" näinkin voi tuon ymmärtää. Kannattaa kuunnella, kun selailee maailmanpolitiikan tapahtumia.

 

 

Globalisaatio 

 

Rammstein avaa tässä globalisaatiota, näkemys, että amerikkalaistaminen olisi globalisaatiota on aika suuri ja todellinen osa maailmanpolitiikkaa. Saksan tuhottua Euroopan toisessa maailmansodassa se jakautui Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain etupiireihin. Nyt sama kuvio palaa höystettynä BRICS-kuviolla ja Kiinan silkkitiellä. Miksi Euroopan pitää olla Vasalli?

Maailman pitäisi sotimisen ja valtasuhteiden järjestelyn sijaan keskittyä yhteistyöhön: pysäyttää luontokato, perustaa jubilee-järjestelmä, tasata eriarvoisuudet ja jakaa ruokavarat niin, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää. Tämä olisi nykytekniikalla ja varoin mahdollista. 

 Päämäärät ovat nyt väärät maailmassa. 

stalin-tekniikka hallinnossa

 

STALIN-TEKNIIKKA höystettynä Hitlerillä

Näin nykypäivän Yhdysvalloissa terrorisoidaan 

 

Trump esikuntineen käyttää hallitsemisessa Stalin-tekniikkaa: generalissimuksen mielialan ailahtelut ovat ideologia, laki ja järjestys. Tämä pitää alaiset ja koko kansan, nyt myös kansainvälisen yhteisön varpaillaan ja kuuliaisena. Stalin pysyi vallassa tiukasti kuolemaansa asti.

 

Kukaan ei voi tietää kenen pää on seuraavassa hetkessä pölkyllä. Hodorkovskit eli oligarkit, kuten Musk, Bezos ja Zuckerberg voidaan mitätöidä tarpeen vaatiessa. Trump on tosin kuuliainen Wall Streetille, oligarkit puolellaan, enkä usko tämän suhteen muuttuvan, vaikka varapresidentti ottaisi vallan, tässä ero Venäjään - vielä.

 

Yhteistä Putinille, Trumpille ja yleensä maailman gangstereille on tämä stalinismin ymmärrys. 

 

Trumpin esikunta on lukenut historiaa ja opiskellut vallan anastamisen teoriaa. Trumpin yksityisarmeija ICE muistuttaa 1930-luvun Saksan SA-joukkoja. Kuten SA juutalaisia, jahtaa ICE maahanmuuttajia. Kohta kohdejoukko lavenee - kaikki, jotka ajattelevat toisin kuin Trump tai joiden oletetaan olevan epälojaaleja hallinnolle. Tosiasiassa otetaan kiinni ketä halutaan, ICE:lle on annettu kiintiöt, kuten Stalinin puhdistuksissa NKVD:lle. 

 

Mielialat eivät ole neuvoteltavissa. Diplomatian aika on ohi.  

SUOMEN IDEA EDELLEEN KADOKSISSA

 

Suomen idea edelleen kadoksissa

myös sosialidemokraateilta 

 

 Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli parasta, mitä hallinnollisesti ollaan 1900-luvulla saatu aikaan. Siinä oli omat virheensä, joita olisi voinut vähitellen karsia pois. Siitä on luovuttu ja tartuttu uusliberaliin maailmankuvaan, ihmiskuvaan ja ideologiaan. Vallankumous on ollut käynnissä pienen porukan koko puoluekenttään ajamana ohjelmana 1980-luvun lopulta asti. Nyt tulokset alkavat näkyä: Suomi on muutettu valtiosta suomi oy:ksi, jossa kaikki mahdollinen ja mahdoton on tuotteistettu ja joka siitä johtuen myös on kaupan (esim. luonnonvarat: kaivokset, jotka ovat ulkomaalaisomistuksessa eivätkä maksa veroa kuin nimellisesti). New Public Management - Yhdysvalloissa 1970-luvulla kehitetty julkishallinnon yksityistämisideologia - on kattavasti säädetty lainsäädäntöön. Ilman erityistä keskustelua esim. eduskunnassa, joka näin on luopunut suuresta osasta vallastaan. Valta on siirtynyt rahalle. Monopolit, jotka kannattaisi pitää julkisessa on joko myyty kuten sähkönsiirto Carunalle tai siirtymässä pikku hiljaa yksityiseksi kuten rautatiet tai terveydenhuolto. 

 

Kun sääntökokoelma on näin muutettu, ovat muuttuneet myös kirjanpidon säännöt. Näin laadittu kirjanpito toimii kehysbudjetoinnin raamissa ja tuottaa halutunkaltaista tietoa. Esim. miten tuottavat hyvinvointialueet voittoa. Tavoitteena on taloudellinen kannattavuus tällä laskukaavalla. Tämä on yhtä vedenpitävä kirjanpitomenetelmä kuin Neuvostoliiton ns. suunnitelmatalous. Kansa maksaa viulut, pieni vähemmistö kerää voitot, usein jossain isossa sijoittajamaassa, joiden investointeja omat hallitusherrat odottavat vesi kielellä. Järjetöntä, jos valtio olemme ME - kansalaiset - mutta loogista, jos on suomi oy, jota omistetaan kautta maapallon Moskovasta Washingtoniin ja ties missä. He voittavat ja arvatenkin maksavat välistä, sillä korruptio on uusliberalismin yksi syy ja seuraus. 

 

Toiminnan päämäärissä on tapahtunut käsittämätön muutos: enää ei hoideta ongelmia eli ihmisten tarpeista ei huolehdita, vaan kerätään rahaa. Rahan keräys on myös progressiivisesta verotuksesta muutettu erilaisten yritysten voitoiksi. Tästä johtuu esim. terveydenhoitouudistuksen pieleen meno. Päämäärä on väärä. Kansalaisen näkökulmasta terveydenhuolto ei tule korjautumaan, ennen kuin päämäärä muutetaan. Se ei ole näköpiirissä. Verotuksen muuttumista yritysvoitoiksi ei laajalti ymmärretä. Talousoppineiten keskuudessa ei suvaita toisinajattelijoita, joten tieto pimitetään kansalaisilta. Tämä vertautuu Semmelweissin kohteluun kollegoiden taholta hänen keksittyään lapsivuodekuolemiin tehokkaan hoidon: kädet pitää lääkärin pestä tultuaan ruumishuoneelta synnytyshuoneeseen. Tätä eivät lääkärikollegat voineet sietää ja Semmelweiss ajettiin eristyksiin. Suomessa savustetaan toisinajatteleva talousteoreetikko ulos akatemiasta.

 

Uusliberaaliin ideologiaan kuuluu, että pikkuvaltiot luopuvat itsenäisyydestään. Suomi on tässä ollut mallioppilas ja kaikissa pöydissä, ei päättämässä, mutta muutama poliitikko on saanut ns. ilmaiset ateriat Brysselissä, Davosissa ja myös kotimaassa.

 

Tämän kaiken on voinut jotenkin hyväksyä kansallisen turva-ajatuksen vuoksi: ehkä meille on parempi olla osana isompaa ja vahvaa joukkoa, kun olemme rajamaa. Nyt turvallisuusnäkökohta on myös romahtanut ei vielä täysin, mutta isosti. Tällä hetkellä sitä avittaa myös kansalaisyhteiskunnan tietoinen romauttaminen tänä päivänä kokoomuksen ja perussuomalaisten toimesta. Muilla puolueilla ei ole paljon puhtaammat jauhot pussissa, valitetavasti. Poliitikoista suurin osa ei välitä, vaikka valtiolaiva uppoaisi, kunhan saa itse matkustaa ykkösluokassa. Taloudellinen eliitti ei ilmeisesti ole enää mukana Suomen valtiossa, vaan ainoastan pörssiosakkaana suomi oy:ssä. Tietyn tulotason omaava voi liikkua vapaasti maailman markkinoilla ja asustaa missä lystää, Wahlroos esimerkkinä, Suomi ei merkitse heille jotain erityistä, ei johonkin kiinteistöön liittyvää omistussuhdetta enempää. 1990-luvun alussa tapahtunut pankkikriisin aiheuttama korruptio on juurtunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Valitettavasti.

 

Seuraava taulukko on Heikki Patomäen kirjasta "Uusliberalismi Suomessa" vuodelta  2007. Tietoa on ollut saatavilla uusliberalismista jo 1970-luvulta asti, muissa maissa toteutetut uudistukset ja niiden seuraukset ovat olleet saatavilla. Olen saanut ymmärryksen, että esim. professori Juho Saarella on käsitys, että seuraukset pitäisi arvioida vasta kun uudistukset on tehty, koska joka maassa uudistus on omanlaisensa. Ad hoc tutkimus on mielestäni väärä käytännön politiikan kannalta. Ensin pitäisi tiedostaa ulkomailla tapahtuneet muutokset yhteiskunnassa ja arvoida, onko tässä järkeä meidän kannaltamme, esim. hyvä selvitys Ruotsin terveydenhuollon uudistuksesta, jota meillä on jäljitelty, on olemassa prof. Göran Dahlgreniltä netissä vapaasti saatavana. Näin ei ole Suomessa puolueettomasti tehty, vaan on kuunneltu yksipuolisesti tietyn suunnan konsultteja. Tässä esim. norjalaiset ja islantilaiset ovat olleet itsenäisempiä, on käytetty omaa harkintaa. Sosialidemokraattien soisin tutustuvan alla olevaan taulukkoon, sosialidemokraateissa on ollut 1980-luvulta vahva blairilainen uusliberaali siipi, joka edustaa ja on toteuttanut uusliberaalia mallia. Onko se sosialidemokraattisen puolueen ihanne edelleen 2026 ja eteenpäin vai olisiko aika itsetutkiskeluun?

 

 

 

 

Lojalistit, opportunistit, perässähiihtäjät

 

 

 

 

Lojalismin, opportunismin ja perässähiihtämisen suhde poliittisessa kontekstissa

 

Poliittinen toiminta kytkeytyy usein yksilön suhteeseen valtaan, ideologioihin ja ryhmäidentiteetteihin. Tässä tarkastellaan kolmea keskeistä käsitettä – lojalismia, opportunismia ja perässähiihtämistä – ja niiden keskinäisiä suhteita poliittisessa kontekstissa. Lisäksi analyysiä syvennetään Hannah Arendtin moraalifilosofian näkökulmasta.

 

Lojalismi politiikassa

Lojalismi viittaa yksilön vakaaseen uskollisuuteen ryhmää, johtajaa tai ideologiaa kohtaan. Poliittisessa kontekstissa lojalisti pysyy johdonmukaisesti uskollisena valitsemalleen kannalle, usein myös tilanteissa, joissa tämä uskollisuus ei tuota henkilökohtaista hyötyä (Wikipedia, 2024). Lojalismin voidaan nähdä perustuvan vakaumukseen ja periaatteellisuuteen, mutta se voi myös johtaa sokeaan seuraamiseen, mikäli kriittinen ajattelu jää taka-alalle (Ala-Lahti, 2018).

 

Opportunismi politiikassa

Opportunismi tarkoittaa toimintaa, jossa yksilö hyödyntää tilanteita omaksi edukseen ilman pysyvää sitoutumista arvoihin tai periaatteisiin. Poliittisessa elämässä opportunisti voi vaihtaa puoluetta tai mielipidettä saavuttaakseen valtaa tai suosiota (Wikipedia, 2024). Opportunismi nähdään usein negatiivisena, mutta se voi myös ilmentää sopeutumiskykyä ja strategista ajattelua (Tajukangas, 2025).

 

Perässähiihtäminen poliittisena ilmiönä

Perässähiihtäminen viittaa passiiviseen seuraamiseen ilman omaa aloitetta tai kriittistä ajattelua. Se voi ilmetä sekä lojalistin että opportunistin toiminnassa eri motiivein: lojalisti seuraa vakaumuksesta, opportunisti strategiasta (Pulkkinen, 2025). Perässähiihtäjä ei välttämättä ole tietoinen toiminnastaan, vaan mukautuu vallitsevaan linjaan välttääkseen riskejä tai vastuuta.

 

Hannah Arendtin moraalifilosofinen näkökulma

Hannah Arendt (1963; 1978) tarkasteli moraalista vastuuta erityisesti totalitarismin kontekstissa. Hänen käsitteensä 'pahuuden arkipäiväisyys' (die Banalität des Bösen) viittaa siihen, kuinka yksilöt voivat osallistua epäeettisiin tekoihin ilman tietoista pahantahtoisuutta, pelkästään ajattelemattomuuden seurauksena. Arendtin mukaan kyvyttömyys (tai opetettu toimintamalli, kuten sotilaskoulutuksessa) itsenäiseen ajatteluun ja arvostelukykyyn mahdollistaa sokean tottelevaisuuden ja vastuuttomuuden (Martín Ciriero, 2024). Tämä ajattelu tuo esiin, kuinka lojalismi voi muuttua perässähiihtämiseksi ja kuinka opportunismi voi naamioitua näennäiseksi lojaaliudeksi, mikäli yksilö ei käytä omaa moraalista harkintaansa. Voi myös olla mahdollista, ettei moraaliselle harkinnalle anneta tilaa uskonnollisista tai kulttuurisista syistä tai se tukahdutetaan henkisellä, taloudellisella tai fyysisellä väkivallalla.

 

Johtopäätökset

Lojalismin, opportunismin ja perässähiihtämisen välinen suhde on monisyinen. Vaikka lojalismi perustuu periaatteisiin ja opportunismi hyötyyn, molemmat voivat johtaa passiiviseen seuraamiseen. Hannah Arendtin moraalifilosofia korostaa ajattelun ja arvostelukyvyn merkitystä yksilön vastuullisessa toiminnassa, mutta ei riittävästi ota huomioon ulkoisia olosuhteita. Poliittisessa kontekstissa tämä tarkoittaa, että yksilön tulee kyetä kriittiseen pohdintaan ja moraaliseen arviointiin, jotta hän ei sorru ajattelemattomuuteen tai vastuuttomaan mukautumiseen. Yksilön on toki ensisjaisesti pysyttävä hengissä ja toimintakykyisenä, mikäli aikoo olla kyvykkäässä oppositiossa, toisinajattelulla on inhimilliset rajansa, mitä Arendt ei kirjoituksissaan hyväksy tai tunnusta.

 

Lähteet

Ala-Lahti, M. (2018). *Poliittinen lojalismi ja kriittinen ajattelu*. Politiikan tutkimuksen aikakauslehti, 20(2), 45–58.

Martín Ciriero, L. (2024). Hannah Arendt’s conception of responsibility. *Blog of the APA*. https://blog.apaonline.org/2024/09/02/hannah-arendts-conception-of-responsibility/

Pulkkinen, T. (2025). *Ajattelemattomuus ja vastuu: Arendtin moraalifilosofia totalitarismin aikakaudella*. Helsinki: Gaudeamus.

Tajukangas, J. (2025). *Opportunismi ja poliittinen strategia*. Tampere: Vastapaino.

Wikipedia. (2024). *Opportunismi*. https://fi.wikipedia.org/wiki/Opportunismi

Wikipedia. (2024). *Lojalismi*. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lojalismi