suzerainty

 

SUZERAINTY 

 

 Hauska englannin kielen sana, mihin törmäsin päivän lukuretkelläni. Hankala muistaa, mutta helpottui, kun muistisääntöön lisäsin Suzanne - pressa - suometus. Oikeastaan sanan Finlandisierung voi englanniksi kääntää suzerainty, tosin Kekkonen osasi tehdä Suomelle tilaa hengittää ylivertaisilla taidoillaan, Suomi jopa hyötyi hankalasta geopoliittisesta asemastaan. Suzerainty on parempi termi kuin supremacy, jolla on jo varaus muualla ja laajempi käsitteellisesti kuin domination. Lienee jo selvää, että kyse on ylivallasta, epäsuorasta hallinnasta. Tällaista on sovellettu muodollisesti itsenäisiin valtioihin, joilla on oma hallitus, eliitti ja hallintokoneisto, mutta kyseinen valtio on joutunut vallankäytön kohteeksi epäsuorasti, puolustuspolitiikassaan, taloudellisesti tai ulkopolitiikassaan.

 

 

Copilot esittelee käsitteen seuraavasti: Suzerainty tarkoittaa tilannetta, jossa yksi valtio tai hallitsija (suzerain) hallitsee toista aluetta tai valtiota (vasalli), mutta antaa sille jonkin verran itsehallintoa. Suzerainty ei ole täysi alistussuhde kuten kolonialismi tai imperiumi, vaan enemmänkin epätasapainoinen liittosuhde, jossa suzerainilla on ylin valta erityisesti ulkopolitiikassa, mutta vasalli voi hoitaa sisäisiä asioitaan itsenäisesti. 

 

Ja jatkaa nykyään voimassa olevia suzerain-suhteista: 

---

🔹 1. Bhutan ja Intia

• Suhde: Intia hoitaa Bhutanin puolustuksen, ulkopolitiikan ja asehankinnat, mutta Bhutanilla on sisäistä autonomiaa.
• Suzerainty-elementti: Intia toimii suzerainin tavoin, vaikka suhde perustuu virallisiin sopimuksiin eikä pakkoon 
  1
  .

---

🔹 2. Kiina ja Hongkong / Macao

• Suhde: "Yksi maa, kaksi järjestelmää" -periaate antaa Hongkongille ja Macaolle laajaa autonomiaa, mutta Kiina hallitsee ulkopolitiikkaa ja turvallisuutta.
• Suzerainty-elementti: Kiinan asema muistuttaa suzerainia, vaikka kyseessä on virallisesti suvereniteettiin perustuva järjestely.

---

🔹 3. Venäjä ja sen vaikutusalue (esim. Valko-Venäjä, Abhasia, Etelä-Ossetia)

• Suhde: Venäjä tukee näitä alueita taloudellisesti ja sotilaallisesti, ja vaikuttaa niiden ulkopolitiikkaan.
• Suzerainty-elementti: Vaikka alueet voivat olla muodollisesti itsenäisiä tai autonomisia, Venäjän vaikutus muistuttaa suzerainin roolia.

---

🔹 4. Kiinan historiallinen suzerainty Tiibetiin

• Simlan sopimus (1914): Kiina tunnusti Tiibetin autonomian mutta säilytti suzerainty-aseman 
  2
  .
• Nykytilanne: Kiina liitti Tiibetin virallisesti itseensä 1950-luvulla, mutta historiallinen suzerainty-ajattelu vaikuttaa edelleen Kiinan aluepolitiikkaan 
  3
  .

---

🔹 5. Kansainväliset järjestöt ja suvereniteetti

• Esimerkki: EU:n jäsenmaat ovat suvereeneja, mutta luovuttavat osan päätöksenteosta EU:lle.
• Suzerainty-elementti?: Ei suoraan suzerainty, mutta muistuttaa funktionaalista vallan jakamista, jossa osa päätöksistä tehdään "ylemmällä tasolla".

---

🧭 Vaikutus kansainväliseen politiikkaan

• Diplomatia: Suzerainty tarjoaa mallin epäsymmetrisille suhteille ilman suoraa kolonisaatiota.
• Kansainvälinen oikeus: Suzerainty ei ole virallinen käsite, mutta se kuvaa de facto -tilanteita, joissa valtio ei ole täysin itsenäinen.
• Geopoliittinen realismi: Suzerainty-ajattelu elää käytännössä, vaikka se ei ole osa virallista kansainvälistä järjestelmää.

 

Suzerainty voidaan ymmärtää epäsuorana vaikuttamisena, erityisesti tilanteissa, joissa yksi valtio tai toimija ei hallitse toista suoraan, mutta ohjaa sen toimintaa tietyillä alueilla – usein ulkopolitiikassa, puolustuksessa tai taloudessa. Tässä on, miten suzerainty-tyyppinen epäsuora vaikuttaminen toimii:

---

🔍 1. Ulkopoliittinen kontrolli

Suzerain voi rajoittaa vasallin mahdollisuuksia solmia kansainvälisiä sopimuksia tai liittoutua muiden valtioiden kanssa.

Esimerkki: Bhutan ei voi solmia ulkopoliittisia sopimuksia ilman Intian hyväksyntää.

---

🛡️ 2. Puolustuksen hallinta

Suzerain voi tarjota tai määrätä puolustuksellisia ratkaisuja, kuten sotilaallista suojaa tai tukikohtia, mutta vasalli ei voi itse päättää omasta puolustuksestaan.

Esimerkki: Venäjä ylläpitää joukkoja Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, vaikka ne ovat nimellisesti itsenäisiä.

---

💰 3. Taloudellinen riippuvuus

Suzerain voi vaikuttaa vasallin talouteen esimerkiksi:

• tukemalla budjettia
• ohjaamalla investointeja
• säätelemällä kauppasuhteita

Esimerkki: EU:n jäsenmaat saavat rahoitusta ja ohjausta, mutta luopuvat osasta taloudellista päätösvaltaa.

---

🏛️ 4. Institutionaalinen ohjaus

Suzerain voi vaikuttaa vasallin lainsäädäntöön, hallintoon tai oikeusjärjestelmään epäsuorasti:

• neuvonantajien kautta
• sopimusten ehtojen kautta
• kansainvälisten järjestöjen kautta

Esimerkki: Kansainväliset rahoituslaitokset (IMF, Maailmanpankki) voivat asettaa ehtoja lainoille, jotka vaikuttavat valtioiden sisäpolitiikkaan.

---

🧠 5. Kulttuurinen ja ideologinen vaikutus

Suzerain voi vaikuttaa vasallin koulutukseen, mediaan tai kulttuuriin:

• levittämällä omaa ideologiaansa
• tukemalla kulttuurivaihtoa
• rajoittamalla vaihtoehtoisia näkemyksiä

Esimerkki: Kiinan vaikutus Hongkongin koulutusjärjestelmään ja mediakenttään.

---

🧭 Yhteenveto: Suzerainty epäsuorana vaikuttamisena

Suzerainty ei ole suoraa hallintaa, vaan strateginen vallankäyttö, jossa suzerain:

• ei hallitse kaikkea, mutta
• ohjaa kriittisiä osa-alueita, jotka määrittävät vasallin kansainvälisen aseman ja toimintavapauden.

---

Mielestäni Länsi-Eurooppa jäi toisen maailmansodan perintönä suzerain-suhteeseen Yhdysvaltoihin, ulkopuolelle jäivät ns. puolueettomat maat, joista Suomella siis oli suzerain-suhde Neuvostoliittoon. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Yhdysvallat unelmoi suzerain-suhteesta Venäjään, mutta sai pikku hiljaa rukkaset, KGB-FSB ja isänmaallisuus yhdistettynä uusomistuskuvioihin kuuluivatkin Venäjän shakkilaudan pitkän pelin strategiaan, yllätyksenä arroganteille lännenmiehille. Vaikka musikalla ei ole kopeekan arvoa, on historian tarinoilla ja venäläisellä hengellä ihmeitä tekevä yhtenäisyyden luoja, korruptiosta, terrorista ja huonosta kohtelusta huolimatta. Vahva kulttuurinen identiteetti pitää maan kasassa, mutta myös babuska-verkostot ja kotikutoinen sosiaalitoimi, kaveria autetaan tai käräytetään miten nyt mielialoista riippuu. Yhdysvallat siis on yhä suvereeni suzeraintyn feodaaliherra maailmassa eurooppalaisten näkövinkkelistä.

Suomi on pikku hiljaa 1980-luvulta luovuttanut suvereniteettiään länteen. Liikkumavara on kutistunut. Länsi-itä -dimensio ei ole käsitteenä hirveän looginen jako, mutta tällä hetkellä Ukrainan sota vetää rajan, vaikka se on osin keinotekoinen. Yksi osa todellisuutta on oligarkkien maailmanlaajuinen yhteys. 

SÄÄSTÄMINEN

 

SÄÄSTÄMINEN 

 

Tosiasioita :

 1. SOTE säästöjä liukuhihnalta

 2.  Hallitus ottaa enemmän lainaa kuin mikään aikaisempi

 

Mitä tapahtuu?

1. SOTE aiheuttaa julkisen terveydenhuollon rapautumisen - hoito ja varsinkin hoiva siirtyy digiin ym. säästötoimiin ja taso laskee, tehokkuus keskittyy voittomarginaalien kasvattamiseen - ei varsinaiseen terveydenhuollon tehtävään, joitten tehokkuus kansalaisten näkökulmasta romahtaa. Rahaa kuluu enemmän nimenomaan liikevoittoihin joka tasolla, joka sopimuskumppanin kanssa ja sopimusten vahtimiseen.

2. Suomi velkaantuu, mikä lisää hallituksen vaatimuksia velkaantumisen pienentämiseen - "ei olla säästetty riittävästi" ja joskus tulevaisuuden sukupolvet sitten kiittävät, kun nyt "kiristettiin vyötä" ja he saavat elää persu-kokoomusparatiisissa. Tulee kommunistinen ihanneyhteiskunnan utopia mieleen. Yhtä valhetta.

 

OLE TARKKANA:

1. JOKAINEN SÄÄSTÖ JULKISELTA = YKSITYISTÄMISEN EDISTÄMISTÄ, LUE LEHTEÄ NÄIN: SÄÄSTÖ = YKSITYISTÄMINEN, myös julkinen on jo suurelta osin yhtiöitetty, mikä on väärin, tekee siitä yksityisenkaltaisen tavoitteiltaan ja moraaliltaan.

2. Miksi yksityinen sitten on parempi? Ei olekaan.  Täysin yksityistetyssä järjestelmässä joka taso, jokainen sopimuskumppani maksimoi voittonsa, keinolla millä hyvänsä. Toiminta eli itse työ on kakkosjuttu. Varsinkin kansanterveys on poissa laskuista. Säästämisellä ja potilaan, jota kutsutaan asiakkaaksi, nylkemisellä ei ole loppua. Säästäminen jatkuu ikuisesti, ellei tavoitteita muuteta, ellei asenteita ja järjestelmää korjata. Yhdysvalloissa järjestelmä porskuttaa hyvin: se on tutkitusti kallein, eriarvoistavin ja tehottomin terveydenhuollon järjestelmä, kymmenet miljoonat jäävät kokonaan sen ulkopuolelle.

MITÄ HALUAMME? ALUEVAALIT JO OSOITTIVAT, ETTÄ MUUTOKSEN TAVOITTEISIIN JA ASENTEISIIN. 

 

 

 

 

 

Vappuna 2025

 

Profetia uusliberalismista ja sen vaikutuksista

40 vuotta sitten, juuri kun uusliberaali vallankumous oli alkamassa 

(Thatcher, Reagan ja New Labour, New Democrat)

 

Olof Palme Västeråsissa 1985:

 

 

 

 

Yksityistetyt toiminnot asettavat tavoitteet uudella tavalla: voitto on ns. markkinoilla ensisjainen tavoite, varsinainen toiminta, kuten Palme mainitsee tässä lasten päivähoidon, on toissijainen.

 Julkista toimintaa pitäisi olla alalla eniten, pieni osa voisi olla yksityistä, moninaisuuden ylläpitämiseksi. Tämä koskee lähes kaikke julkishallinnon alaista tuotantoa. Terveydenhuoltoa, teitten ylläpitoa, armeijaa, poliisia, kolutointa, rautateitä jne. Usein alat ovat myös huoltovarmuuden ja kriisinhallinnan sekä toimintavarmuuden kannalta parasta hoitaa ilman yksityistä voitontavoittelua. Voitontavoittelu ei tehosta itse toimintaa tai kokonaistaloudellisuutta vaan rahastusta joka portaalta. Tässä yksityinen "markkinavoima" toimii kuin venäläinen korruptio: toiminnan joka vaiheessa pyritään nappaamaan mahdollisimman suuri siivu omaan taskuun, itse toiminnasta tai laaudsta viis.

Kuusi kuukautta Palmen puheesta Västeråsissa oli hän kuollut, murhattu. Uusliberaaleilla on kovat piipussa.

OLENKO ÄÄRIVASEMMISTOLAINEN?

 

Olenko äärivasemmalla?

Olen aina kannattanut hyvinvointivaltiota, jossa yksilöllä on hyvä olla ja jokaiselle on elämässä vaihtoehtoja. Yhteiskuntaa, jossa rikkaat ja köyhät voivat elää samassa maailmassa ilman erottavia muureja ja piikkilanka-aitoja. Missä kannattaa työskennellä yhteiskunnan ja sen yhteisen hyvän, jota hallitus tasapuolisesti kansalaisille jakaa, puolesta. 

40 vuotta siten oli mahdollista olla kokoomuslainen ja ajatella noin. Sosialidemokraateille täystyöllisyys ja sosiaaliturva oli itsestään selvä asia. Keskustalainen sosiaali- ja terveysministeri erosi, kun Ahon hallitus päätti ottaa käyttöön terveyskeskusmaksut.

Nykyään kaikkea tätä, aiemmin ihan normaalia sosialidemokratiaa, kutsutaan äärivasemmistolaisuudeksi. Leikkauspolitiikka, valtion velan pienentäminen, isotuloisten veronalennukset, pörssikurssit, kaiken normaalin infrastruktuurin yksityistäminen ja heikentäminen, säästäminen on mantraa, joka kuuluu uusliberaalin markkinatalouden toteuttamiseen. Se suosii liikepankkeja, kasinotaloutta ja oligarkkeja. Voitonteko on pääasia. Ennen hoidettiin asioita kuntoon, jos jotain oli pielessä, nyt hoidetaan budjettia.

Maailma on saastutettu neoklassisella taloustieteellä, joka ei vastaa kokemusmaailman todellisuutta, vaan elää teorian elämää ilman todellisuuspohjaa. Sitä opetetaan, levitetään ja käytetään ainoastaan, koska se jakaa varallisuuden koko ajan eriarvoisemmin ja siitä on tullut itseään tukeva kehä. Koulutuksen, median, politiikan ja ajatushautomoitten yksityistäjät ja rahoittajat saavat kierteen aikaan.

Ongelmallista on, että oppi on kirjattu mm. Saksan perustuslakiin, Ruotsin lainsäädäntöön ja EU:n Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksiin. Washingtonin ja Brysselin konsensuksiin. Politiikassa hoetaan, ettei vaihtoehtoja ole, mikä on vale. 

Mielipiteeni ovat edelleen samat kuin ennen, mutta huomaan siirtyneeni äärivasemmalle. Eipäs. Siirtyjiä ovatkin puolueet, jotka ovat nykyään kaikki äärioikealla. En ole bolshevikki, enkä äärivasemmalla vaan ihminen, jonka mielestä nykymeno leikkauksineen on väärin. Kaikkeen, mitä halutaan tehdä on valtiolla varaa.

Sattumaa ei ole, että suomalaiset äänestivät eurovaaleissa Li Anderssonia yli puoluerajojen.

Kirjoituksen innoittaja prof. Richard Murphy alla youtube-videossa, kannattaa katsoa.

Tulevaisuus, demokratia

 

Tulevaisuusskenaario, demokratiasta (8.3.25)

 

 

Yhdysvalloissa äärioikea, joka muodostaa nyt Trumpin hallinnon, on luonut Venäjän kanssa Eurooppaan tilanteen, jossa sotilasmenoja lisätään huomattavasti. Koska EU:ssa on vallalla tiukka uusliberaali talousmalli, puhutaan jatkuvasti siitä, mistä rahat otetaan. Mikäli finanssisääntöjä ei löysätä tai muuteta, eli luovuta tästä saksalaisittain ordoliberaalista mallista, rahat otetaan muualta eli kansalta leikkaamalla hyvinvointivaltio.

 

Äärioikean ja Venäjän imperialistien yksi tärkeimmistä päämääristä on hyvinvointivaltion tuhoaminen eli muuttaminen oligarkkien hyvinvoinnista huolehtimaan, mitä saatetaan vielä vinosti hymyillen kutsua hyvinvointivaltioksi juhlapuheissa. 

 

Näin avataan tie yhteiskuntaan, jossa ei haeta benthamilaista yhteistä hyvää, yhteisön tuki ja turva ja siihen kuuluva yhteiskuntasopimus poistetaan. Väitetään, että siihen tarvitaan sääntelyn purkaminen.

 

 Todellisuudessa hyvinvointivaltiota ylläpitävät säännöt puretaan ja muutetaan finanssipiirejä ja taloudellisia oligarkkeja suosivaksi tiukaksi sääntelyksi, muu yhteiskunta saa sitten heitä ja tätä uutta järjestelmää elättää. Markkinatalous on hämäys, jota illuusiota propagandassa esitetään edistettävän, kun oikeasti siirretään rahaa oligarkeille. 

 

Pohjoismainen ja eurooppalainen hyvinvointivaltio ovat olleet yhteiskuntarauhan tae Euroopassa jo Bismarckin ajoista asti. Yhdysvaltojen konservatiivinen eliitti, kuten Bannon, haluavat tuon kansalaisista hienon järjestelmän poistaa, jotta sitä ei haluttaisi siellä jäljitellä ja lisätäkseen omaa valtaansa. 

 

Mikäli nyt sotilaallinen varustautuminen maksetaan purkamalla hyvinvointivaltio, häviää myös demokratia, mikä myös on eräs äärioikean ja imperialistisen Venäjän tavoite. Akateemisessa maailmassa ja mediassa, joita kumpaakin oligarkit rahoittavat jo suurimmalta osin, on jo kuultu epäilyjä demokratiasta. Onko se paras hallintomuoto? 

 

Demokratia vaatii vallanjaon ja sitä tukevan lainsäädännön. Talouselämän tulisi olla demokraattisesta hallinnosta erillään, mutta demokraattisen hallinnon alaisena. Mikäli kaikki on ostettavissa, vallanjako häviää. Tämä on amerikkalaisen yhteiskunnan tekemä suuri erehdys. Valitettavasti se on sitä myös levittänyt maailmanlaajuisesti. 

 

Globalisaatiossa tämä systeeminen virhe on monistunut ja demokratia on ollut kaikkien mittausten mukaan maailmassa vähenemässä viime vuosikymmeninä. 

 

Onko yksinvalta sitten huonompi vaihtoehto. On hyviä tsaareja ja on kehnoja tsaareja. Kehno tsaari on korruptoitunut ja kerää yhteiskunnan varat omaan taskuun ja hoviinsa, hyvä tsaari pyrkii edistämään yleistä hyvää. Aina ollaan kuitenkin hallitsijan mielentilan vallassa. 

 

Äärimmilleen vietynä tämä näkyi Stalinin Neuvostoliitossa, missä maan sosialismioppi vaihteli Stalinin mielalojen ja valtalaskelmien mukaan aina hänen tarpeensa mukaan. Näytösoikeudenkäynnit 1930-luvun lopulla tuovat sen esiin historiallisina dokumentteina. Aseita ja terroria Stalin käytti omaa valtaansa pönkittämään. Kun nyt aseita taotaan, miten taataan, että niitä käytettäisiin demokratian ylläpitoon, ei sen tukahduttamiseen?

 

Mikäli Euroopan hyvinvointivaltio sotilasmenojen kattamiseksi puretaan, yhteiskunta muuttuu arvatenkin ensin fasistiseksi ja sitten palataan feodalismiin. Kurjuus ja äärimmäinen rikkaus elävät lähekkäin, mutta täysin eri maailmoissa. Trump jo väläytteli kuninkuutta. Äärimmäinen luokkayhteiskunta, säätyläisyys, palaa kuin tauti. Hallitseva luokka pyrkii elämään kuin luontotuhoa ei olisi olemassa, omalla planeetallaan.

 

Älkää uskoko uusliberaalia talousvalhetta!

 

Paha uni?

 

 

 

 

 

MITÄ EU ja Suomi voisi TEHDÄ?

Mitä EU ja Suomi voisi tehdä kriisiytyneessä geopoliittisessa maailmassa?

Pitäisi luopua uusliberaalista ideologiasta ja kuristavista talouspoliittisista kahleista. Tämän luulisi olevan vaikeaa, kun ko. talouspolitiikka on kirjoitettu EU:n sopimuksiin, Saksan perustuslakiin ja on syvällä mm. Ruotsin lainsäädännössä.

Meillä on kuitenkin koettuna koronakriisi, jossa nuo pystyttiin ohittamaan, kun poliittista tahtoa löytyi.

Eli mahdollista on. Rahahanat auki. Eikä vain sotilasmenoihin!

Miten pitäisi investoida?

Sotilaallinen varustautuminen lienee nyt pakko, eriarvoisuutta pitäisi tasoittaa, jotta joku yhteinen eetos saataisiin aikaan.

Tärkeää olisi heti perustaa valtiollinen, turvallisin olisi kansallisesti hallittu, vastine X:lle, Metalle, Googlelle ja Amazonille. Kiinalla ja Venäjällähän on jo vastaavia.

Näitten tuotokset kuuluvat jo infrastruktuuriin siinä kuin sähkökin. Ulkoa hallittuina ovat liian epävarmoissa käsissä. Vallan väline.

EUROOPAN TULEVAISUUS

Euroopan tulevaisuus

Nyt on 6.3.2025. Seuraavan kolmen viikon kuluessa ratkaistaan Euroopan tulevaisuus. Kuten monesti aikaisemminkin ratkaisu tapahtuu Saksassa.

Sosialidemokraatit ja kristillisdemokraatit ovat päässeet sopimukseen 500 miljardin euron panostuksesta maan rappeutuneeseen infrastruktuuriin ja kansalaisten elinolojen kohentamiseen. Tämä tehdään budjetin ulkopuolelle rakennettavalla rahastolla.

Mallia siitä Suomeen?

Saksan varustautuminen alkaa, mikäli saadaan budjettikuri höllättyä sotilasmenojen osalta, mikä näyttää mahdolliselta. Tämä on tehtävä kolmen seuraavan viikon aikana vanhan parlamentin koostumuksella. Kolmen viikon kuluttua vaa'ankieleksi nousevat venäläismieliset äärioikea ja äärivasen, jotka pystyvät estämään Ukrainan avun. Tämä siksi, että finanssisäännöt on Saksassa kirjattu perustuslakiin. 

Mikäli kaikki edellä kuvattu onnistuu, vaikka USA ja Venäjä yhdessä tuumin sitä vastustaisivat, on Euroopalla ja erityisesti Ukrainalla ja Suomella mahdollisuus selviytyä paremmin.

Saksa on valinnut viisaasti panostaessaan sekä kansaan, että sotilasmenoihin. Tätä ei esim. Suomen kokoomuksessa tajuta, vaikka Napoleon jo totesi, että armeija marssii vatsallaan. Mikäli kansa ei ole yhtenäinen, se hajoaa ja on altis ulkopuoliselle hyökkäykselle. Puuttuva sosiaalipolitiikka, hajoava infrastruktuuri ja luokka- tai nurkkakohtainen ahneus sen voivat tuhota. Yhdysvalloissa ei ole odotettavissa suurta menestyksen kautta. Heikompien halveksunta kostautuu ennemmin tai myöhemmin. 

Ranska piti ukrainakokouksensa 5.3. ja tarjoaa omaa ydinasesateenvarjoaan Euroopalle. Tämä siksi, että Saksan varustautuminen on ollut Ranskalle perinteisesti myrkkyä. Jos Saksa laatii oman ydinaseen, ollaan EU:n hajoamisen kynnyksellä. Muutenkin Saksan varustautuminen, mikä tulee olemaan tehokasta, muuttaa Euroopan valtasuhteita oleellisesti. 

Ranskaan ja Saksaan on Venäjän tuella ajettu äärioikeaa eteenpäin. Eurooppaan ilmestyneet, usein Lähi-Idästä tulleet tekevät arvatenkin aina vaalien alla tai juhlapäivinä siviileihin kohdistettuja terroritekoja tämän päämäärän saavuttamiseksi. Muutakin vaikuttamista odotettavissa.

Kriittisemmässä tarkastelussa Ranskaa ja Saksaa ei voi laske Ukrainan tueksi kovin pitkäksi aikaa, sillä Ranskan presidentinvaalit, joissa Macron saa mennä, ovat jo ovella. Le Pen jo odottaa ja saattaa kutsua Putinin juhlaan. Orban saa näin mahtavan toverin. Saksa liukuu äärioikeaan, mikäli sosiaalipoliittiset ja infrastruktuuriuudistukset epäonnistuvat. 

Nyt näyttää valoisammalta, mutta seuraavat 3 viikkoa ratkaisevat. Ja juuri nämä viikot.

Sosialismi - uusliberalismi - fasismi

 

Sosialismi - uusliberalismi - fasismi 

Hegemoninen poliittinen ideologia ensin Yhdysvalloissa ja sitten maailmassa on ollut uusliberalismi jo noin 50 vuoden ajan pikku hiljaa täydentyen. Se ajaa hallitsevan luokan etua. 

Hallitseva luokka ja sen oligarkit ovat verkottuneet kansainvälisesti, sillä heillä on usein yhteneviä etuja oltiin sitten kehittyvässä maailmassa tai Yhdysvalloissa. Venäläiset oligarkit uivat tyylikkäästi joukkoon ja seurapiireihin 1990-2022, minkä liikkeen Putin pysäytti ainakin lännen propagandan mukaan hyökkäämällä Ukrainaan 24.2.2022. 

Uusliberalismi johtaa pääoman kertymiseen yhä harvemmille ja eriarvoisuuden lisääntymiseen kansallisvaltioitten välillä ja kansallisvaltioitten sisällä. Rahan valta korostuu uusliberalistisessa hegemoniassa. 

Yhdysvalloissa vallan kolmijako-oppi on ollut jo pidempään alamaissa, kun kaikki kolme vallan perushaaraa on voitu ostaa ja vielä mediakin on keskittynyt muutamiin käsiin enemmän kuin koskaan.

Kun Yhdysvalloissa Trump on riisunut naamioita ja maansa "demokratia" on tullut esiin, nähdään vielä selkeämmin, että maailmassa on oikeasti hallitseva luokka, joka on verkottunut globaalisti. Tämä ei ole salaliittoteoriaa vaan fakta. Venäjän oligarkit tunnetaan ja 1990-luvulta nämä ovat arvatenkin FSB:n avustamana ja sen kanssa verkottuneet länteen, niinpä esimerkiksi yhtä maailman finanssikeskusta Lontoota on alettu kutsua Londongradiksi.

 

Oligarkian etenemistä Yhdysvalloissa voi karkeasti seurata tilastosta, joka kertoo presidentiksi valintaan tarvittavan rahamäärän kasvua Nixonista Trumpiin. Voi yhdellä silmäyksellä nähdä, että jokin on 50 vuodessa oleellisesti muuttunut. Presidentinvaalit ovat jäävuoren huippu, pienemmät kyläpäälliköt valitaan vastaavasti.

Näitäkin vaaleja käydään mottona "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt" eli pyyteettömiä rahoittajia ei löydy.

 

 

 

 

Puolueisiin sitoutumaton senaattori Bernie Sanders on ainoa, jonka vaalirahoitus presidentinvaaliin tuli pitkiin aikoihin aidosti kansalaisilta, eikä isolta bisnekseltä, rahaa vuonna 2016 kertyi noin 228 miljoonaa dollaria. 

Kampanja päättyi demokraattipuolueen koneiston vastustukseen, vaikka Sanders oli arvioitu suosituimmaksi ehdokkaaksi. 

Hillary Clintonin kampanjaan kului rahaa 585,5 miljoonaa dollaria, mutta presidentiksi valittiinkin Trump. Menetettiin mahdollisuus kansan enemmistön etua ajavan presidentin (Sanders) valintaan.

Sosialismi sosialidemokraattisessa muodossa on muutettu new-democrat, new-labour keskitieuusliberalismiksi 1990-luvulla. Sosialismi ja historia julistettiin kuolleiksi. Ihmisoikeudet ja identiteettipolitiikka tuotiin tilalle, luokkakäsite häivytettiin ja hyväksyttiin kasvava eriarvoisuus. Miljardöörejä ei ryhdytty arvostelemaan saati verottamaan. 

Jeremy Corbyn yritti Britanniassa muuttaa suuntaa, mutta hänet nitistettiin monelta suunnalta sangen tehokkaasti. Väitetään, että vain yksi politiikka on mahdollista ja kaikki puolueet sitä kannattavat - uusliberaali hegemonia ja TINA-politiikka. 

Demokratiaan ei jätetä vaihtoehtoja ja kansa suivaantuu.

Vastustajiksi tai vaihtoehdoiksi uusliberalismille jäivät näennäisesti autoritaarinen liike, Kiinan digitaalinen diktatuuri ja äärioikeiston tai vanhojen kommunistien populistiset liikkeet. Nämä ovat pärjänneet sangen hyvin vaaleissa keskitien kärvistellessä niin oikealla kuin vasemmalla laidalla.

 Trumpin valinta 2025 on avittanut populistiset autoritaariset systeemit nousukiitoon, mikäli äänestäjille ei aleta tarjota oikeata todellista vaihtoehtoa, joka voisi löytyä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja finanssikapitalismin tiukasta sääntelystä.

Se, että Euroopassa on koronan jälkeen palattu tiukkaan uusliberaaliin politiikkaan ja talouden yhteen zombie-teoriaan (Keen, 2025) perustuviin  keinotekoisiin sääntöihin perustuvaan talouspolitiikkaan aiheuttaa pysyvän tarpeen leikkauspolitiikkana. 

Leikkauspolitiikka uusliberalistisessa ideologiassa tarkoittaa leikkauksia hallitun luokan (keskiluokka, työväki, pätkä- ja epätyypillisiä töitä tekevät, työttömät) toimeentulosta sosiaaliturvan purkamisena, kaiken julkisen supistamisena ja yksityistämisenä ja verojen ja hintojen korotuksina sekä työttömyyden lisääntymisenä.

Sijoitus- ja osinkotuloilla elävät ja pankit sekä suuret liikeyritykset lisäävät voittojaan. Usein voitot siirtyvät rahasäiliöihin veroparatiiseihin, eivätkä muutu investoinneiksi. Kansaan ei varsinkaan investoida, Norjaa lukuun ottamatta.

Nyt EU:ssa pohditaan mahdollisuutta avata tiukka sääntely, jotta Euroopan Keskuspankki voisi painaa lisää rahaa sotilasmenoihin. Tiukasti pidetään toisaalta kiinni siitä, ettei rahaa hallitulle luokalle hyvinvointivaltioon menisi. 

Työllisyys kohentuisi asetuotannossa ja muuhun militarisointiin tarvittavassa tuotannossa, siis tehtäisiinkin keynesiläistä talouspolitiikkaa reaganilaisessa hengessä, joten näillä aloilla työskentelevät voisivat luottaa olevansa työllistettyjä jonkin aikaa. Suuri osa kansasta, siis hallitusta luokasta joutuisi kuitenkin edelleen kärsimään.

Tämä ennustaa, ettei äärioikeiston etenemiselle EU:ssa oikeastaan haluta laittaa pistettä ja että nämä seuraavilla vaalikierroksilla ottavat vallan. 

Kun uusliberaali-ideologia on hegemoninen johtaa se trumpismiin (Lebow, 2019). Uusliberalistiseen ideologiaan kuuluva leikkauspolitiikka on itse asiassa teknokraattista fasismia ja näin demokratian vastaista toimintaa (Mattei, 2017).

Sosialismi hyvinvointivaltio-muodossa ja tasa-arvoisempana yhteiskuntana olisi demokratian tae yhdistettynä  ståhlbergiläiseen oikeusvaltioon ja maaseudun elvyttävään aluepolitiikkaan. Tältä pohjalta pitäisi alkaa talousopin, lainsäädännön ja ajattelutapojen muutokset.