Demokratia - "länsimaat" - naamiot putoavat - mafiayhteiskunta on levittäytynyt globaaliksi

 

 Demokratia

 

 Nyt kun demokratia on jo kaikille nähtävänä tosiasiana sammumassa Yhdysvalloissa nousee Leonard Cohenin kirjallinen satiiri mieleen. "Olisiko ollut demokratia joskus tulossa Yhdysvaltoihin?" näinkin voi tuon ymmärtää. Kannattaa kuunnella, kun selailee maailmanpolitiikan tapahtumia.

 

 

Globalisaatio 

 

Rammstein avaa tässä globalisaatiota, näkemys, että amerikkalaistaminen olisi globalisaatiota on aika suuri ja todellinen osa maailmanpolitiikkaa. Saksan tuhottua Euroopan toisessa maailmansodassa se jakautui Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain etupiireihin. Nyt sama kuvio palaa höystettynä BRICS-kuviolla ja Kiinan silkkitiellä. Miksi Euroopan pitää olla Vasalli?

Maailman pitäisi sotimisen ja valtasuhteiden järjestelyn sijaan keskittyä yhteistyöhön: pysäyttää luontokato, perustaa jubilee-järjestelmä, tasata eriarvoisuudet ja jakaa ruokavarat niin, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä nälkää. Tämä olisi nykytekniikalla ja varoin mahdollista. 

 Päämäärät ovat nyt väärät maailmassa. 

stalin-tekniikka hallinnossa

 

STALIN-TEKNIIKKA höystettynä Hitlerillä

Näin nykypäivän Yhdysvalloissa terrorisoidaan 

 

Trump esikuntineen käyttää hallitsemisessa Stalin-tekniikkaa: generalissimuksen mielialan ailahtelut ovat ideologia, laki ja järjestys. Tämä pitää alaiset ja koko kansan, nyt myös kansainvälisen yhteisön varpaillaan ja kuuliaisena. Stalin pysyi vallassa tiukasti kuolemaansa asti.

 

Kukaan ei voi tietää kenen pää on seuraavassa hetkessä pölkyllä. Hodorkovskit eli oligarkit, kuten Musk, Bezos ja Zuckerberg voidaan mitätöidä tarpeen vaatiessa. Trump on tosin kuuliainen Wall Streetille, oligarkit puolellaan, enkä usko tämän suhteen muuttuvan, vaikka varapresidentti ottaisi vallan, tässä ero Venäjään - vielä.

 

Yhteistä Putinille, Trumpille ja yleensä maailman gangstereille on tämä stalinismin ymmärrys. 

 

Trumpin esikunta on lukenut historiaa ja opiskellut vallan anastamisen teoriaa. Trumpin yksityisarmeija ICE muistuttaa 1930-luvun Saksan SA-joukkoja. Kuten SA juutalaisia, jahtaa ICE maahanmuuttajia. Kohta kohdejoukko lavenee - kaikki, jotka ajattelevat toisin kuin Trump tai joiden oletetaan olevan epälojaaleja hallinnolle. Tosiasiassa otetaan kiinni ketä halutaan, ICE:lle on annettu kiintiöt, kuten Stalinin puhdistuksissa NKVD:lle. 

 

Mielialat eivät ole neuvoteltavissa. Diplomatian aika on ohi.  

SUOMEN IDEA EDELLEEN KADOKSISSA

 

Suomen idea edelleen kadoksissa

myös sosialidemokraateilta 

 

 Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli parasta, mitä hallinnollisesti ollaan 1900-luvulla saatu aikaan. Siinä oli omat virheensä, joita olisi voinut vähitellen karsia pois. Siitä on luovuttu ja tartuttu uusliberaliin maailmankuvaan, ihmiskuvaan ja ideologiaan. Vallankumous on ollut käynnissä pienen porukan koko puoluekenttään ajamana ohjelmana 1980-luvun lopulta asti. Nyt tulokset alkavat näkyä: Suomi on muutettu valtiosta suomi oy:ksi, jossa kaikki mahdollinen ja mahdoton on tuotteistettu ja joka siitä johtuen myös on kaupan (esim. luonnonvarat: kaivokset, jotka ovat ulkomaalaisomistuksessa eivätkä maksa veroa kuin nimellisesti). New Public Management - Yhdysvalloissa 1970-luvulla kehitetty julkishallinnon yksityistämisideologia - on kattavasti säädetty lainsäädäntöön. Ilman erityistä keskustelua esim. eduskunnassa, joka näin on luopunut suuresta osasta vallastaan. Valta on siirtynyt rahalle. Monopolit, jotka kannattaisi pitää julkisessa on joko myyty kuten sähkönsiirto Carunalle tai siirtymässä pikku hiljaa yksityiseksi kuten rautatiet tai terveydenhuolto. 

 

Kun sääntökokoelma on näin muutettu, ovat muuttuneet myös kirjanpidon säännöt. Näin laadittu kirjanpito toimii kehysbudjetoinnin raamissa ja tuottaa halutunkaltaista tietoa. Esim. miten tuottavat hyvinvointialueet voittoa. Tavoitteena on taloudellinen kannattavuus tällä laskukaavalla. Tämä on yhtä vedenpitävä kirjanpitomenetelmä kuin Neuvostoliiton ns. suunnitelmatalous. Kansa maksaa viulut, pieni vähemmistö kerää voitot, usein jossain isossa sijoittajamaassa, joiden investointeja omat hallitusherrat odottavat vesi kielellä. Järjetöntä, jos valtio olemme ME - kansalaiset - mutta loogista, jos on suomi oy, jota omistetaan kautta maapallon Moskovasta Washingtoniin ja ties missä. He voittavat ja arvatenkin maksavat välistä, sillä korruptio on uusliberalismin yksi syy ja seuraus. 

 

Toiminnan päämäärissä on tapahtunut käsittämätön muutos: enää ei hoideta ongelmia eli ihmisten tarpeista ei huolehdita, vaan kerätään rahaa. Rahan keräys on myös progressiivisesta verotuksesta muutettu erilaisten yritysten voitoiksi. Tästä johtuu esim. terveydenhoitouudistuksen pieleen meno. Päämäärä on väärä. Kansalaisen näkökulmasta terveydenhuolto ei tule korjautumaan, ennen kuin päämäärä muutetaan. Se ei ole näköpiirissä. Verotuksen muuttumista yritysvoitoiksi ei laajalti ymmärretä. Talousoppineiten keskuudessa ei suvaita toisinajattelijoita, joten tieto pimitetään kansalaisilta. Tämä vertautuu Semmelweissin kohteluun kollegoiden taholta hänen keksittyään lapsivuodekuolemiin tehokkaan hoidon: kädet pitää lääkärin pestä tultuaan ruumishuoneelta synnytyshuoneeseen. Tätä eivät lääkärikollegat voineet sietää ja Semmelweiss ajettiin eristyksiin. Suomessa savustetaan toisinajatteleva talousteoreetikko ulos akatemiasta.

 

Uusliberaaliin ideologiaan kuuluu, että pikkuvaltiot luopuvat itsenäisyydestään. Suomi on tässä ollut mallioppilas ja kaikissa pöydissä, ei päättämässä, mutta muutama poliitikko on saanut ns. ilmaiset ateriat Brysselissä, Davosissa ja myös kotimaassa.

 

Tämän kaiken on voinut jotenkin hyväksyä kansallisen turva-ajatuksen vuoksi: ehkä meille on parempi olla osana isompaa ja vahvaa joukkoa, kun olemme rajamaa. Nyt turvallisuusnäkökohta on myös romahtanut ei vielä täysin, mutta isosti. Tällä hetkellä sitä avittaa myös kansalaisyhteiskunnan tietoinen romauttaminen tänä päivänä kokoomuksen ja perussuomalaisten toimesta. Muilla puolueilla ei ole paljon puhtaammat jauhot pussissa, valitetavasti. Poliitikoista suurin osa ei välitä, vaikka valtiolaiva uppoaisi, kunhan saa itse matkustaa ykkösluokassa. Taloudellinen eliitti ei ilmeisesti ole enää mukana Suomen valtiossa, vaan ainoastan pörssiosakkaana suomi oy:ssä. Tietyn tulotason omaava voi liikkua vapaasti maailman markkinoilla ja asustaa missä lystää, Wahlroos esimerkkinä, Suomi ei merkitse heille jotain erityistä, ei johonkin kiinteistöön liittyvää omistussuhdetta enempää. 1990-luvun alussa tapahtunut pankkikriisin aiheuttama korruptio on juurtunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Valitettavasti.

 

Seuraava taulukko on Heikki Patomäen kirjasta "Uusliberalismi Suomessa" vuodelta  2007. Tietoa on ollut saatavilla uusliberalismista jo 1970-luvulta asti, muissa maissa toteutetut uudistukset ja niiden seuraukset ovat olleet saatavilla. Olen saanut ymmärryksen, että esim. professori Juho Saarella on käsitys, että seuraukset pitäisi arvioida vasta kun uudistukset on tehty, koska joka maassa uudistus on omanlaisensa. Ad hoc tutkimus on mielestäni väärä käytännön politiikan kannalta. Ensin pitäisi tiedostaa ulkomailla tapahtuneet muutokset yhteiskunnassa ja arvoida, onko tässä järkeä meidän kannaltamme, esim. hyvä selvitys Ruotsin terveydenhuollon uudistuksesta, jota meillä on jäljitelty, on olemassa prof. Göran Dahlgreniltä netissä vapaasti saatavana. Näin ei ole Suomessa puolueettomasti tehty, vaan on kuunneltu yksipuolisesti tietyn suunnan konsultteja. Tässä esim. norjalaiset ja islantilaiset ovat olleet itsenäisempiä, on käytetty omaa harkintaa. Sosialidemokraattien soisin tutustuvan alla olevaan taulukkoon, sosialidemokraateissa on ollut 1980-luvulta vahva blairilainen uusliberaali siipi, joka edustaa ja on toteuttanut uusliberaalia mallia. Onko se sosialidemokraattisen puolueen ihanne edelleen 2026 ja eteenpäin vai olisiko aika itsetutkiskeluun?

 

 

 

 

Lojalistit, opportunistit, perässähiihtäjät

 

 

 

 

Lojalismin, opportunismin ja perässähiihtämisen suhde poliittisessa kontekstissa

 

Poliittinen toiminta kytkeytyy usein yksilön suhteeseen valtaan, ideologioihin ja ryhmäidentiteetteihin. Tässä tarkastellaan kolmea keskeistä käsitettä – lojalismia, opportunismia ja perässähiihtämistä – ja niiden keskinäisiä suhteita poliittisessa kontekstissa. Lisäksi analyysiä syvennetään Hannah Arendtin moraalifilosofian näkökulmasta.

 

Lojalismi politiikassa

Lojalismi viittaa yksilön vakaaseen uskollisuuteen ryhmää, johtajaa tai ideologiaa kohtaan. Poliittisessa kontekstissa lojalisti pysyy johdonmukaisesti uskollisena valitsemalleen kannalle, usein myös tilanteissa, joissa tämä uskollisuus ei tuota henkilökohtaista hyötyä (Wikipedia, 2024). Lojalismin voidaan nähdä perustuvan vakaumukseen ja periaatteellisuuteen, mutta se voi myös johtaa sokeaan seuraamiseen, mikäli kriittinen ajattelu jää taka-alalle (Ala-Lahti, 2018).

 

Opportunismi politiikassa

Opportunismi tarkoittaa toimintaa, jossa yksilö hyödyntää tilanteita omaksi edukseen ilman pysyvää sitoutumista arvoihin tai periaatteisiin. Poliittisessa elämässä opportunisti voi vaihtaa puoluetta tai mielipidettä saavuttaakseen valtaa tai suosiota (Wikipedia, 2024). Opportunismi nähdään usein negatiivisena, mutta se voi myös ilmentää sopeutumiskykyä ja strategista ajattelua (Tajukangas, 2025).

 

Perässähiihtäminen poliittisena ilmiönä

Perässähiihtäminen viittaa passiiviseen seuraamiseen ilman omaa aloitetta tai kriittistä ajattelua. Se voi ilmetä sekä lojalistin että opportunistin toiminnassa eri motiivein: lojalisti seuraa vakaumuksesta, opportunisti strategiasta (Pulkkinen, 2025). Perässähiihtäjä ei välttämättä ole tietoinen toiminnastaan, vaan mukautuu vallitsevaan linjaan välttääkseen riskejä tai vastuuta.

 

Hannah Arendtin moraalifilosofinen näkökulma

Hannah Arendt (1963; 1978) tarkasteli moraalista vastuuta erityisesti totalitarismin kontekstissa. Hänen käsitteensä 'pahuuden arkipäiväisyys' (die Banalität des Bösen) viittaa siihen, kuinka yksilöt voivat osallistua epäeettisiin tekoihin ilman tietoista pahantahtoisuutta, pelkästään ajattelemattomuuden seurauksena. Arendtin mukaan kyvyttömyys (tai opetettu toimintamalli, kuten sotilaskoulutuksessa) itsenäiseen ajatteluun ja arvostelukykyyn mahdollistaa sokean tottelevaisuuden ja vastuuttomuuden (Martín Ciriero, 2024). Tämä ajattelu tuo esiin, kuinka lojalismi voi muuttua perässähiihtämiseksi ja kuinka opportunismi voi naamioitua näennäiseksi lojaaliudeksi, mikäli yksilö ei käytä omaa moraalista harkintaansa. Voi myös olla mahdollista, ettei moraaliselle harkinnalle anneta tilaa uskonnollisista tai kulttuurisista syistä tai se tukahdutetaan henkisellä, taloudellisella tai fyysisellä väkivallalla.

 

Johtopäätökset

Lojalismin, opportunismin ja perässähiihtämisen välinen suhde on monisyinen. Vaikka lojalismi perustuu periaatteisiin ja opportunismi hyötyyn, molemmat voivat johtaa passiiviseen seuraamiseen. Hannah Arendtin moraalifilosofia korostaa ajattelun ja arvostelukyvyn merkitystä yksilön vastuullisessa toiminnassa, mutta ei riittävästi ota huomioon ulkoisia olosuhteita. Poliittisessa kontekstissa tämä tarkoittaa, että yksilön tulee kyetä kriittiseen pohdintaan ja moraaliseen arviointiin, jotta hän ei sorru ajattelemattomuuteen tai vastuuttomaan mukautumiseen. Yksilön on toki ensisjaisesti pysyttävä hengissä ja toimintakykyisenä, mikäli aikoo olla kyvykkäässä oppositiossa, toisinajattelulla on inhimilliset rajansa, mitä Arendt ei kirjoituksissaan hyväksy tai tunnusta.

 

Lähteet

Ala-Lahti, M. (2018). *Poliittinen lojalismi ja kriittinen ajattelu*. Politiikan tutkimuksen aikakauslehti, 20(2), 45–58.

Martín Ciriero, L. (2024). Hannah Arendt’s conception of responsibility. *Blog of the APA*. https://blog.apaonline.org/2024/09/02/hannah-arendts-conception-of-responsibility/

Pulkkinen, T. (2025). *Ajattelemattomuus ja vastuu: Arendtin moraalifilosofia totalitarismin aikakaudella*. Helsinki: Gaudeamus.

Tajukangas, J. (2025). *Opportunismi ja poliittinen strategia*. Tampere: Vastapaino.

Wikipedia. (2024). *Opportunismi*. https://fi.wikipedia.org/wiki/Opportunismi

Wikipedia. (2024). *Lojalismi*. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lojalismi

suzerainty

 

SUZERAINTY 

 

 Hauska englannin kielen sana, mihin törmäsin päivän lukuretkelläni. Hankala muistaa, mutta helpottui, kun muistisääntöön lisäsin Suzanne - pressa - suometus. Oikeastaan sanan Finlandisierung voi englanniksi kääntää suzerainty, tosin Kekkonen osasi tehdä Suomelle tilaa hengittää ylivertaisilla taidoillaan, Suomi jopa hyötyi hankalasta geopoliittisesta asemastaan. Suzerainty on parempi termi kuin supremacy, jolla on jo varaus muualla ja laajempi käsitteellisesti kuin domination. Lienee jo selvää, että kyse on ylivallasta, epäsuorasta hallinnasta. Tällaista on sovellettu muodollisesti itsenäisiin valtioihin, joilla on oma hallitus, eliitti ja hallintokoneisto, mutta kyseinen valtio on joutunut vallankäytön kohteeksi epäsuorasti, puolustuspolitiikassaan, taloudellisesti tai ulkopolitiikassaan.

 

 

Copilot esittelee käsitteen seuraavasti: Suzerainty tarkoittaa tilannetta, jossa yksi valtio tai hallitsija (suzerain) hallitsee toista aluetta tai valtiota (vasalli), mutta antaa sille jonkin verran itsehallintoa. Suzerainty ei ole täysi alistussuhde kuten kolonialismi tai imperiumi, vaan enemmänkin epätasapainoinen liittosuhde, jossa suzerainilla on ylin valta erityisesti ulkopolitiikassa, mutta vasalli voi hoitaa sisäisiä asioitaan itsenäisesti. 

 

Ja jatkaa nykyään voimassa olevia suzerain-suhteista: 

---

🔹 1. Bhutan ja Intia

• Suhde: Intia hoitaa Bhutanin puolustuksen, ulkopolitiikan ja asehankinnat, mutta Bhutanilla on sisäistä autonomiaa.
• Suzerainty-elementti: Intia toimii suzerainin tavoin, vaikka suhde perustuu virallisiin sopimuksiin eikä pakkoon 
  1
  .

---

🔹 2. Kiina ja Hongkong / Macao

• Suhde: "Yksi maa, kaksi järjestelmää" -periaate antaa Hongkongille ja Macaolle laajaa autonomiaa, mutta Kiina hallitsee ulkopolitiikkaa ja turvallisuutta.
• Suzerainty-elementti: Kiinan asema muistuttaa suzerainia, vaikka kyseessä on virallisesti suvereniteettiin perustuva järjestely.

---

🔹 3. Venäjä ja sen vaikutusalue (esim. Valko-Venäjä, Abhasia, Etelä-Ossetia)

• Suhde: Venäjä tukee näitä alueita taloudellisesti ja sotilaallisesti, ja vaikuttaa niiden ulkopolitiikkaan.
• Suzerainty-elementti: Vaikka alueet voivat olla muodollisesti itsenäisiä tai autonomisia, Venäjän vaikutus muistuttaa suzerainin roolia.

---

🔹 4. Kiinan historiallinen suzerainty Tiibetiin

• Simlan sopimus (1914): Kiina tunnusti Tiibetin autonomian mutta säilytti suzerainty-aseman 
  2
  .
• Nykytilanne: Kiina liitti Tiibetin virallisesti itseensä 1950-luvulla, mutta historiallinen suzerainty-ajattelu vaikuttaa edelleen Kiinan aluepolitiikkaan 
  3
  .

---

🔹 5. Kansainväliset järjestöt ja suvereniteetti

• Esimerkki: EU:n jäsenmaat ovat suvereeneja, mutta luovuttavat osan päätöksenteosta EU:lle.
• Suzerainty-elementti?: Ei suoraan suzerainty, mutta muistuttaa funktionaalista vallan jakamista, jossa osa päätöksistä tehdään "ylemmällä tasolla".

---

🧭 Vaikutus kansainväliseen politiikkaan

• Diplomatia: Suzerainty tarjoaa mallin epäsymmetrisille suhteille ilman suoraa kolonisaatiota.
• Kansainvälinen oikeus: Suzerainty ei ole virallinen käsite, mutta se kuvaa de facto -tilanteita, joissa valtio ei ole täysin itsenäinen.
• Geopoliittinen realismi: Suzerainty-ajattelu elää käytännössä, vaikka se ei ole osa virallista kansainvälistä järjestelmää.

 

Suzerainty voidaan ymmärtää epäsuorana vaikuttamisena, erityisesti tilanteissa, joissa yksi valtio tai toimija ei hallitse toista suoraan, mutta ohjaa sen toimintaa tietyillä alueilla – usein ulkopolitiikassa, puolustuksessa tai taloudessa. Tässä on, miten suzerainty-tyyppinen epäsuora vaikuttaminen toimii:

---

🔍 1. Ulkopoliittinen kontrolli

Suzerain voi rajoittaa vasallin mahdollisuuksia solmia kansainvälisiä sopimuksia tai liittoutua muiden valtioiden kanssa.

Esimerkki: Bhutan ei voi solmia ulkopoliittisia sopimuksia ilman Intian hyväksyntää.

---

🛡️ 2. Puolustuksen hallinta

Suzerain voi tarjota tai määrätä puolustuksellisia ratkaisuja, kuten sotilaallista suojaa tai tukikohtia, mutta vasalli ei voi itse päättää omasta puolustuksestaan.

Esimerkki: Venäjä ylläpitää joukkoja Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, vaikka ne ovat nimellisesti itsenäisiä.

---

💰 3. Taloudellinen riippuvuus

Suzerain voi vaikuttaa vasallin talouteen esimerkiksi:

• tukemalla budjettia
• ohjaamalla investointeja
• säätelemällä kauppasuhteita

Esimerkki: EU:n jäsenmaat saavat rahoitusta ja ohjausta, mutta luopuvat osasta taloudellista päätösvaltaa.

---

🏛️ 4. Institutionaalinen ohjaus

Suzerain voi vaikuttaa vasallin lainsäädäntöön, hallintoon tai oikeusjärjestelmään epäsuorasti:

• neuvonantajien kautta
• sopimusten ehtojen kautta
• kansainvälisten järjestöjen kautta

Esimerkki: Kansainväliset rahoituslaitokset (IMF, Maailmanpankki) voivat asettaa ehtoja lainoille, jotka vaikuttavat valtioiden sisäpolitiikkaan.

---

🧠 5. Kulttuurinen ja ideologinen vaikutus

Suzerain voi vaikuttaa vasallin koulutukseen, mediaan tai kulttuuriin:

• levittämällä omaa ideologiaansa
• tukemalla kulttuurivaihtoa
• rajoittamalla vaihtoehtoisia näkemyksiä

Esimerkki: Kiinan vaikutus Hongkongin koulutusjärjestelmään ja mediakenttään.

---

🧭 Yhteenveto: Suzerainty epäsuorana vaikuttamisena

Suzerainty ei ole suoraa hallintaa, vaan strateginen vallankäyttö, jossa suzerain:

• ei hallitse kaikkea, mutta
• ohjaa kriittisiä osa-alueita, jotka määrittävät vasallin kansainvälisen aseman ja toimintavapauden.

---

Mielestäni Länsi-Eurooppa jäi toisen maailmansodan perintönä suzerain-suhteeseen Yhdysvaltoihin, ulkopuolelle jäivät ns. puolueettomat maat, joista Suomella siis oli suzerain-suhde Neuvostoliittoon. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Yhdysvallat unelmoi suzerain-suhteesta Venäjään, mutta sai pikku hiljaa rukkaset, KGB-FSB ja isänmaallisuus yhdistettynä uusomistuskuvioihin kuuluivatkin Venäjän shakkilaudan pitkän pelin strategiaan, yllätyksenä arroganteille lännenmiehille. Vaikka musikalla ei ole kopeekan arvoa, on historian tarinoilla ja venäläisellä hengellä ihmeitä tekevä yhtenäisyyden luoja, korruptiosta, terrorista ja huonosta kohtelusta huolimatta. Vahva kulttuurinen identiteetti pitää maan kasassa, mutta myös babuska-verkostot ja kotikutoinen sosiaalitoimi, kaveria autetaan tai käräytetään miten nyt mielialoista riippuu. Yhdysvallat siis on yhä suvereeni suzeraintyn feodaaliherra maailmassa eurooppalaisten näkövinkkelistä.

Suomi on pikku hiljaa 1980-luvulta luovuttanut suvereniteettiään länteen. Liikkumavara on kutistunut. Länsi-itä -dimensio ei ole käsitteenä hirveän looginen jako, mutta tällä hetkellä Ukrainan sota vetää rajan, vaikka se on osin keinotekoinen. Yksi osa todellisuutta on oligarkkien maailmanlaajuinen yhteys.