isänmaan toivot 6.12.2024

 

Isänmaan toivot ja jäykkä yhteiskunta

Syntyvyys on vähäisempää kuin koskaan. Monenlaisia ehdotuksia on kuultu useammalta taholta yhteiskunnassamme. Hyvänä positiivisena esimerkkinä Turun Sanomissa julkaistu mielipidekirjoitus eläkkeiden kasvattamisesta Ranskan malliin, niille, jotka ovat lapsiperheen perustaneet. Malli ei syrji lapsettomia, koska näillä on mahdollisuus sijoittaa lasten sijaan yli jäävän vaikka lisäeläkkeeksi sopivaan rahastoon.

Yhteiskuntaamme on rakennettu vuosikymmenien ajan tuotantoa ja voitto-osuuksia ajatellen. Ihmiset ovat sitten järjestelmää palvelemassa. 

Parhaillaan puretaan sosiaaliturvaa ja tehdään jäljelle jäävästä yksityistettyä, voittoa tuottavaa loiseläjää. Maksut otetaan omista taskuista, kun ne ennen on tasattu progressiivisen verotuksen kautta. Verotuskaan ei pelasta tuotannon heikennyksiltä, sillä alati kasvavasta voitto-osuudesta on tehty pyhä lehmä, jota palvotaan myös eduskunnassa. Demokratia tosin samalla katoaa ja demokraattisen hallinnon työt vähenevät: yksityisten päiväkotien riita-asioita ei ratkaista kunnanvirastossa, vaan käräjäoikeudessa. Lapsiperheköyhyys on saatu lisääntymään.

Lasten saaminen on riippuvaista lisääntymisikäisten naisten ja miesten käyttäytymisestä, ajankäytöstä ja turvallisuudesta. Jos vanhempien varat eivät riitä, tulisi näiden kyetä aikuisikään tullessaan selviytymään omillaan ja vielä ottaa vastuu perheestä, jonka perustavat.

Annammeko heille siihen mahdollisuutta? 

Fysiologisesti naisen paras ikä lasten hankkimiseen on noin 22 vuotta. Tämä osuu kohtaan, jossa pitäisi kouluttautua tai olla töissä, monet naiset valitsevat nykyään kouluttautumisen. Samaan aikaan pyritään opiskeluja vauhdittamaan. Opintojärjestelmää on jäykistetty. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista. Ihmisyys on sivuasia. Niinpä lastensaanti-ikä on naisilla noussut ja nousee yhä. Elämän pitäisi tässä mallissa olla valmis malliin "ensin tupa ja takka sitten vasta perhe". Lisäksi yleinen trendi tarttuu joukossa. Opintojärjestelmiin pitäisi tehdä ehdottomasti lasten hankinnan kokoinen mahdollisuus kaikille. Joustavasta opiskeluajasta ja myös joustavasta alan vaihdosta pitäisi tulla uusi normi.

Ilmeisestikään tuotannossa ei ole pulaa työvoimasta, koska työttömiä on niin paljon.

Verojärjestelmästä ja sosiaaliturvajärjestelmästä tulee monimutkaisia, koska elämä on monimutkaista. Mutta ihmisten muutoinkin vaikeaa elämää tulisi yhteiskunnassa pyrkiä helpottamaan, ei vaikeuttamaan.

Emme voi jatkaa voittoa tuottavan ja voitto-osuuksia lisäävän yhteiskunnan rakentamisessa vain sitä ruokkien ja tukien. Se näivettää itse itsensä kun loinen kasvaa liian suureksi ja imee elättäjästään kaiken voiman.

Kyseessä on valtaisa tulonsiirto sijoittajille ihan tavalliselta kansalta. Tätä vaan ei sanota ääneen.

 

Onko Venäjä laskenut oikein?

 

Venäjä oikeassa?

 

Eduskunnassa on äänestetty maahanmuuton tiukentamisesta. Oppositio ja lainoppineet vastustivat. Suomi noudattaa tässä yleiseurooppalaista linjaa, maa toisensa jälkeen on tehnyt kiristyksiä maahanmuuttoon. 

 

Ongelma on Euroopassa iso: ristiriita ihmisoikeuspuheiden, "eurooppalaisten arvojen" korostuksen ja nyt tosisasiallisen toiminnan välillä on huutava.

Venäjä on vuosia tukenut taloudellisesti eurooppalaisia äärioikeistopuolueita ja soluttautunut konservatiivipuolueitten ytimien liepeille. Trumpin asemies Steve Bannon on kulkenut äärioikean puolueissa ja jakanut ohjeita. Tässä idän ja lännen kädenpuristus, Tilsit tai Ribbentrop-sopimus nousee mieleen.

Amerikkalaisten Lähi-Idässä käymät sodat ovat jättäneet jälkeensä eripuraisia, ryöstettyjä kansoja savuavaan rauniokasaan. Kolonialismin näivettämät afrikkalaiset maat ovat saaneet tarpeekseen. Sieltä poispyrkiviä käyttää Venäjä hyväkseen syöttäessään näitä rajojen yli purkaakseen "eurooppalaisia arvoja" ja nostaakseen äärioikean mutta myös kokoomuksen tai britannian konservatiivien kaltaiset ystäväpuolueet valtaan ja aiheuttaakseen yleisen siirtymän "oikealle". Tällaiseen toimintaan on puututtava ja mielellään kovin ottein.

Tähän Eurooppa ei ole kyennyt. Juurisyyhyn eli huonoihin oloihin Lähi-Idässä, maahanmuuton laittomaan rikolliseen ja Venäjän tiedustelun hyväksikäyttämään organisaatioon ei ole haluttu iskeä. Yhdysvaltain käymien sotien lopputululoksia ei sovi arvostella.

Sotalaivoja saadaan Somalian edustalle nopeastikin merirosvoja torjumaan, mutta mafian välimerenliikenteeseen ei isketä voimalla. 

Kärsijä on se tavallinen kansalainen, jonka koti on soraläjänä, sukulaiset tapettu tai hajallaan ties missä ja joka etsii turvaa, kuten meistä jokainen tekisi ja tekee. Tämä yksinjätetty syyllistetään ja rahastetaan joka taholta ja pakenijoiden joukkoon pakataan vasiten vielä järjestäytyneitä rikollisia mukaan.

Venäjä on päässyt kohta tavoitteeseensa. Ei asettumalla Yhdysvaltojen ylivoimaista sotakonetta vastaan, vaan sisältäpäin eurooppalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan ytimiä näivertäen. Se on ollut yllättävän helppoa.

Nationalismiako?

Europarlamentaarikon asema - kysymyksiä, ei vastauksia

Euroopan unionin säännöissä sanotaan, että valittu parlamentaarikko edustaa koko Eurooppaa, ei kotimaataan Europarlamentissa. Tätä myös suomalaiset europarlamentaarikot toistelevat.

Mielenkiintoista.

Mikä on saksalaisen tai ranskalaisen parlamentaarikon asema suomalaiseen nähden?

Onko Saksan etu koko Euroopan etu automaattisesti, koska saksalaisia on eniten ja he ovat taloudellisesti voimakkain valtio? Vai onko koko Euroopan etu yhteneväinen voimakkaimmin lobbaavan yrityksen edun kanssa? Nämä ovat usein ristiriidassa Suomen ja suomalaisten edun kanssa.

Kyyninen politiikantarkkailija voisi ajatella, että Suomen edustajat ryhmissään antavat äänensä juuri parhaalle lobbaajalle oli se yritys tai valtio ja toimivat yhteytenä kansalaisiin vain legitimoidakseen Euroopan Unionia, eivät kuunnellakseen äänestäjien toiveita, niitähän ei saa Europarlamentissa edustaa.

Kutsutaanko tätä demokratiaksi? Miksi? - tekeekö äänestysmahdollisuus kerran viidessä vuodessa demokraattisuuden?

 

Sosialidemokratian suunta Juhannus 2024

 Hyvää Juhannusta!

Progressiivisten kokous Lontoossa. Guardianin haastattelusta saa ymmärryksen, että Scholz olisi (jollei fundeeraus muuta linjaa) nykyisen politiikan jatkamisen kannalla, mies, joka ei myönnä virhettä. Tämä koskee vielä enemmän Starmeria, ehkä koko näkyvää sosdem-liikettä. Puheet muuttuvat, teot ja politiikka siis eivät. Rakenteellista ongelmaa, eli miten on mahdollista, että jotkut ovat miljardöörejä, 5 ihmisen omaisuus vastaa puolen ihmiskunnan varallisuutta, ei tunnusteta. Ennen tällaisen kertymän syntymiselle oli rakenteelliset esteet, demokratian mahdollistamisen vuoksi.

Ennen oli miljonäärejä, jotka vielä maksoivat osallisuudesta yhteiskuntaan. Nykyiset miljardöörit eivät käytännössä maksa, vaan ovat järjestelmän vapaamatkustajia. Mitään rahan alas valumista tavalliselle kansalle ei tapahdu. Investoinnit estyvät, kun yritysten pääasiallinen tehtävä on tuottaa voittoa omistajille. Valitut politiikat vaikuttavat: jokainen yksityistetty julkisen talouden toiminto mahdollistaa nykyään sen muuttumisen feodaaliherran verotusoikeudeksi. Yksinkertainen esimerkki ovat Carunan sähkönsiirto tai yksityiset jättiparkkifirmat. Näille on annettu pakollista infrastruktuuria, sähkönsiirto ja omaa maatamme parkkialueeksi, hintoja korottavat, kun haluavat. Päätös korotuksesta tehdään firmassa, ei demokraattisessa valvonnassa, voitto valuu omistajille. Päätös omaisuutemme luovuttamisesta on ollut poliittinen. Lobattu voimallisesti. Väärä päätös yhteisen hyvän toteuttamista ajatellen. Kukaan ei uskalla korjata virhettä?

Kaikki puolueet meilläkin ovat auttaneet julkisen tuotannon romahdutusta, mihin liittyy tämä läntisen demokratian muuttuminen ontoksi. Ehkä eniten sosialidemokraatit sen jälkeen kun vaihtoivat sosialismin ja sekatalouden thatcheristiseen markkinaoikeistolaisuuteen. Tämä on ollut virhe, jota ei myönnetä. Hyvinvointivaltiota on sittemmin rakennettu miljardööreille ja muilta otettu se pois. Ruotsi on nykyään yksi maailman eriarvoisimmista maista sosialidemokraattien muutettua suuntaa ja erityisesti oikeistohallitusten aikana tehtyjen muutosten vuoksi.

Alamäki jatkuu, sillä ikuisesti ei valheisiin uskota, puheiden ja tekojen pitää olla yhtenevät. Starmer saattaa menestyä, kuka tietää, varmaa se ei ole, mutta Briteissä tai USA:ssa ei enää ole mistä valita. Ainoastaan kaksi miljardöörien asiaa ajavaa puoluetta. Muualla ei paljon paremmin asiat ole.

Afd:t, Le Penit ja Melonit menestyvät politiikassa, sekataloutta diktatuurissa toteuttava Kiina taloudessa.

Kuka aloittaisi oikeasti muutoksen?

Sillä, joka aloittaa, on lopulta avaimet pitkäaikaiseenkin valtaan, jota nykyään haetaan lyhyeksi ajaksi (Suomessa 4 vuotta) vaalikikkailulla ja tyhjällä retoriikalla mutta myös silkalla valheella.

Feodaaliherralla on aina vasallinsa ja ne, jotka luulevat hyötyvänsä sekä joukko muuten vaan aina samoin äänestäviä. Siksi kokoomukset menestyvät, vaikka heidän äänestäjänsä tulevat huomaamaan viiveellä, kuinka omaisuutensa ulosmitataan kansainvälisille markkinoille. Se tapahtuu pikku hiljaa, muutaman sukupolven aikana.

Puolustustahto on myös pidettävä valhein yllä, jos koko maa on vaikka kiinalaisen tai amerikkalaisen sijoittajan tai kasvottoman hedgefundin Caymansaarille rekisteröityä omaisuutta. Sitten olemme vuokralla omassa maassamme, vuokrankorotuksia tulee, kun isännälle sopii. Miksipä sen orjuuden takia taistella henkensä edestä? Tämähän ei ole uutta: koko Suomen omisti aikoinaan 1300-luvun lopulla ruotsalainen liikemies Bo Joninpoika Grip.

Demokratia ei tietysti ole ainoa hallintomuoto. Olihan sitä hyviä aatelisherroja ja tsaareja, aina mitä sattui kohdalle. Hedgefundit ajattelevat vain voittoa, siinä niitten feodaalisuus on yksipuolista. Jos hedgefund on eläkerahasto ja demokraattisesti valvottu, kuten Norjassa, se voi kanavoida rahaa takaisin yhteiskuntaan ja voiton tekemisen tuhoja paikkailla, vaikka tämä helposti kilpistyy voiton tekemisen ideologiseen seinään, ahneuden kehään. Yhteiskunta ei enää hoida asioita vaan rahaa ja on alisteinen tälle yksipuoliselle taloudenpidolle.

Jostain syystä feodaalivallasta haluttiin aikanaan eroon, Suomikin on tasavalta ja aatelissäätyä ei laissa tunnusteta.

Siinäpä miettimistä loma-ajaksi.

https://www.theguardian.com/world/article/2024/jun/21/olaf-scholz-giving-young-voters-hope-is-best-way-to-win-them-back-from-far-right

EU-vaalit 2024 - European Union Election 2024

 

Ilya Repin: Volgan lautturit (1870-1873). (kuva kopioitu Wikipediasta, State Russian Museum, St.Petersburg)

Keskitie on kulunut loppuun. Universaalia sosiaaliturvaa, joka Tanskassa 1860-luvulla ilmestyi Pohjoismaihin, tarvittaisiin. Sen sijaan tarjotaan säästöjä, keppiä ja rasismia. Talouselämän eliitin ja poliittisen eliitin konsensus elää politiikan väristä välittämättä, mikä ei kansalaiselle - citoyen - lupaa hyvää. Volgan lauttureina tässä vedellään milloin mitäkin pankkia ennätystuloksiin. Nykyajan Ludvigit hoveineen haikailevat maailmanlaajuista yövartijayhteiskuntaa: siellä muurit ja pyssyt erottavat nomenklatuuran ja kansan toisistaan. Irvokasta kehitystä, kokoomus ja perussuomalaiset, mutta valitettavasti myös muut puolueet, ajavat maatamme neuvostoyhteiskunnaksi, toisin nimikkein, ettei sitä niin helposti huomattaisi. Vanhimmat vielä muistaa Berjozkan, valuuttakaupan, joka oli tavalliselta kansalta suljettu, tämä vain esimerkkinä tulevasta ihannemaasta, mihin nyt säästetään. Mutta vain vanhimmat.

 

Hallitus vääristää parlamentarismia

Hallitus pyrkii lainsäädännöllä heikentämään työntekijän asemaa ja oikeuksia. Työttömyys- ja sosiaaliturvaa heikennetään edelleen. Ikään kuin näin saataisiin ihmisiä työllistettyä ja ikään kuin olisi paljon työntekoa pakoilevia ihmisiä, joita pitää rangaista.

Kun ammattiyhdistysliike ottaa kantaa näitä uudistuksia vastaan on hallituksen vastaus, että heillä on parlamentaarinen oikeus, eduskunnan enemmistö, päättää mitä haluavat. 

Tämä pitäisi paikkansa, mikäli hallituspuolueet ennen eduskuntavaaleja olisivat kertoneet mitä tulevat tekemään. Näin voisi äänestyskopissa itse kukin päättää, mitä haluaa seuraavalla hallituskaudella tapahtuvan. 

Vaalilupausten pitäisi olla yhtenevät hallitusohjelman kanssa, mikäli demokratia toimisi. Näin ei nyt ole.

Demokratiaa ja yhteiskuntasopimusta revitään nyt toden teolla. Tämä pitää kaikkien puolueiden ymmärtää jatkossakin. Suomalainen parlamentarismi pitää palauttaa oikeusvaltion raameihin. Tulee rohkeasti antaa lupauksia, jotka sitten tulee pitää. Pitää selvittää haluamansa hallitusohjelman tavoitteet ja niiden pitkäaikaisetkin vaikutukset yhteiskuntaan. 

Suomalainen yhteiskunta on niin pieni ja haavoittuvainen, ettei yhteiskuntasopimusta ja yhteen hiileen puhaltamista pidä väheksyä. Työnantajat ja työntekijäjärjestöt totesivat sen sota-ajan keskellä 1940 tammikuun kihlauksessa, missä kolmikannasta sovittiin. Nyt maalaillaan sotilaallisia ja taloudellisia uhkakuvia ja hajotetaan yhteiskuntaa sisältäpäin. Lyhytnäköistä, eriarvoistavaa ja maanpuolustuksen näkökulmasta vähintäänkin ylimielistä politiikkaa.

Itsenäisyyspäivä 2024

 

ITSENÄISYYSPÄIVÄ ja SOTE

Turun Sanomista 6.12.24 saa lukea, että Sote-maakunta, VARHA nostaa hintojaan kattaakseen tappioita. Tämä kuvastaa tacherististä käsitystä, yhteiskuntaa ei ole. Ei ole tarkoitus hoitaa yhteiskunnan toimia tässä tapauksessa terveyttä ja hoivaa, tarkoitus on tehdä rahaa.

 

Suomi on muuttunut ja muuttumassa tuntemattomaksi. Isänmaa ei merkitse sotilaaallisesta hehkutuksesta huolimatta harhautuneelle eliitille mitään, korkeintaan pelinappulaa. Osoituksena tästä on, ettei isänmaata mielletä yhteiskunnaksi, joka on ja jossa kaikkien elämää tulisi helpottaa, ei vaikeuttaa. Politiikan teko on tällä hetkellä valheellista suuntauksesta riippumatta. 

Sairaat ja köyhät maksavat eniten, mitäs sairastuvat, mitäs ovat köyhiä, omasta syystään? Ei lievennetä, vaan lisätään eriarvoisuutta ja vielä kehdataan saarnata, että tuo on oikeudenmukaista. Vaikeutetaan elämää, vaikka olisi mahdollista tehdä toisin.

Väite, että kiristyspolitiikalla velat kutistuu ja että näin tulevat sukupolvet säästyvät velkojamme maksamasta on valhe. Kiristys johtaa verotulojen laskuun ja syntyvä vaje täytetään kiristämällä lisää, ottamalla uutta velkaa ja myymällä kansallisomaisuuttamme, isänmaata. Tulevat sukupolvet saavat isommat velat, tuhoutuneen infrastruktuurin ja mahdollisesti kolonialisoidun Suomen perinnöksi.

Fortum on voinut ottaa vähintään 5 miljardin tappiot ja johtajat jatkavat korkeissa asemissa. Tämä kaikki edellä kuvattu kuvastaa yhteiskuntaamme. Vieras Suomi.

Euroopan Unioni

 

Eriarvoistava Eurooppa ja Meta

  Tämän viikon alussa Facebook asetti ehdon: joko maksat noin 10 euroa kuukaudessa ja emme seuraa sinua "mainostajia" varten, tai hyväksyt ehtomme ja jatkat ilmaissopimuksella ja samalla annat meille kaikki oikeudet tietoihisi. Kun juuri on Vastaamo-oikeudenkäynti meneillään mieli yhdisti nämä kaksi kiristystä yhteen. Mikä ero on liikemies Zuckerbergillä ja syytetty Kivimäellä? Oikea vastaus: siinä 50 miljardia dollaria (tämä tarkistamatta, arvio). Euroopan unioni oli tehnyt Metan kanssa sopimuksen, jota julkisuudessa sallitun kaanonin mukaan ainoastaan kiitettiin.

EU siirsi diilissä vastuunsa tietojätin kaikenkattavasta seurannasta yksityisille kansalaisille. Oma valinta, jos haluaa kaikki tietonsa - ties kelle - eteenpäin myytäväksi. Tämä on sopusoinnussa yleisen yksityisen vastuun lisäämisen kanssa. Päätös kuitenkin kohtelee kansalaisia eriarvoisesti: jos on rahaa voi valita, jos ei ole rahaa et voi valita. Taloudellista eriarvoisuutta, jota nykyään arvona ihaillaan, on jälleen sysätty pikkuisen eteenpäin.

Innostunut mies - Juhannussaarna

 

INNOSTUNUT MIES

 

Kuuntelin radiota. Ruben Stillerin haastateltavana oli Risto E.J. Penttilä, jota mielestäni otsikko luonnehtii. Veikko Huovinen keksi aikoinaan mainioita ja nasevia näköisnimiä, olisi hienoa kun vielä löytyisi humoristi, joka tähän kykenee, eivät mielensäpahoittajat tuollaiseen yllä, anteeksi vaan. Aimo Kairamo käytti silloisessa Demarissa nimeä Risto JNE. Penttilä.

 

Tätä haastateltiin otsikolla "mitä jos Trump voittaisi vaalit?" Mahdollista kun on, että Trump ja Biden ovat vastakkain 2024 vaaleissa, jolloin Trumpilla on suuri mahdollisuus voittaa marraskuun koitos. Nämä kaksi 8-kymppistä teräsmiestä suurvallan kärkipaikasta siis taistelisivat. Tätä mutustellessa avasi Risto Penttilä Alexander Stubbin presidenttiehdokkuuden. Kun demareilla on ehdokkaaksi väläytelty Jutta Urpilaista, ei meillä näytä sen paremmin olevan asiat kuin rapakon takanakaan. Suostuisiko Elisabeth Rehn vielä kilpaan? 

 

Jutun toinen puoli oli Suomen b- ja c-suunnitelmat, jos Trump ja Steve Bannon saavat ykkösketjunsa valtaan. Siinä onkin miettimistä. 

 

Putinia haukutaan mielipuoleksi, mutta hallintonsa on sangen ovelaa sakkia, joka osaa pitkän pelin siirrot. Judossakin käytetään vastustajan voimaa hyödyksi, näin heikomman on mahdollista kellistää isompi ja fyysisesti vahvempi. Länsi rymistelee amerikkalaisen sotakoneen kanssa rintamalla, mutta on saattanut jo itse astua venäläis-kiinalaiseen liukumiinaan.

 

Lännen heikkous on finanssimiesten ahneus, jolla ei ole rajaa. Sen kun saa käyttöönsä saa aikaan taloustilanteen, jossa lännessä repeää kahtia useampi valtakeskittymä. Steve Bannon vipuaa railoa. Näin saadaan USA:aan ja useaan EU-maahan valtaan autoritaarisuuteen taipuvat hallitukset, nyt oikean laidan puolelta. Nämä lyövät kättä kaltaistensa ja finanssipoikien kanssa ja demokratia jatkossa unohtuu jopa juhlapuheista. Venäjä saa mitä haluaa, kun ystävällismieliset ovat vallankahvassa. Toisinajattelijat pannaan kaikkialla yksimielisesti kuriin, AI apuna.

 

Vipuna käytetään tarjontainflaatiota, joka sietämättömästi kurittaa enemmistöä, joka on 50 viime vuoden aikana maksanut viulut ja vähän enemmänkin ja joka epätoivoisesti etsii auttajaa, joka tapettiin suunnilleen silloin kun Olof Palmekin, joten turha toivo. Sopeuttamis- eli austerity-politiikka apuna. Kiitos Kokoomus, sitä mekin saamme.

 

Saksassa AfD on jälleen edennyt, der Spiegel ihmettelee, miksi kukaan ei pysäytä? Le Pen Ranskassa, Purra Suomessa, Åkesson Ruotsissa, Italian Meloni, jne. ja taustalla häärii Steve Bannon ja Putinin näkymättömät, ehkä Kiinan pojatkin ravintoloissaan. 

 

Mikäli sosialidemokraatit eivät olisi hylänneet sosialismia ja eivät samaistaisi demokratiaa vain sateenkaarilaisiin ja ainoastaan erityisvähemmistöjen puolustamiseen (mikä sinänsä on tärkeää), johon kaikki alkavat olla kyllästyneitä, heillä olisi totisesti puolustettavaa ja voitettavana oikea luokkataistelu, jota käydään enemmistön ja 1%-10% miljardööri-pankkiiriporukan kanssa ja se olisi vielä voitettavissa demokraattisesti, koska demokratiassa enemmistö johtaa.

 

Niinpä toivon paluuta juurille. Olin vuonna 1999 Turun puoluekokouksessa alien, Liikasen kirjoittama uusliberalismin tiivistys kun tuli silloin SDP:n ohjenuoraksi. Edelleen se pitää pintansa, vaikka oppi on jo tiedostavissa piireissä todettu zombieksi, mutta zombihan on vaarallinen: se vaikuttaa vielä voimallisesti Suomen valtiovarainministeriössä. Ja sosialismiin ei uskota.

 

Sosialismin huono maine johtuu Neuvostoliitto-harhasta, jota maata kaikki uskottelivat sosialistiseksi, vaikka Lenin tappoi sosialismin jo vuonna 1918 de facto, mutta ei de jure ja liturgiaan se jäi 70 vuodeksi, jolloin tahraantui pahasti vereen. 

 

Historiaa voisi nyt tulkita jo vihdoin uudesta näkökulmasta: oikeudenmukainen tulon- ja varallisuuden jako, sekatalous, vahva nationalismi ja demokratia, myös työpaikoilla, siinä sosalismin ydinasiat ja Suomen kaltaisten maiden mahdollisuus. Oman kansan tärkeät asiat kuten oma keskuspankki tulisi palauttaa. Suomen kielen asema englannin suhteen myös akateemisessa maailmassa.

 

Globalisaation nimiin vannovat ovat Yhdysvaltain maailmanjärjestyksen kannattajia, mikä pitäisi tuoda julki. Yhdysvallat toimii omasta nationalismistaan käsin ja omaksi edukseen, jollei laske väärin, jota myös sattuu. Kiina on luomassa omaansa, se tulee vääjäämättä. Tässä kamppailussa soisin, että löytäisimme Suomen tien. Norjalaiset ovat pärjänneet melko hyvin, heidän nationalismistaan olisi oppimista. 

 

Pohjoismainen suuntaus ei Suomelle riitä: Skandinaviahan siellä sitten määräilee. EU ja siis Saksan tie voi olla se mahdollinen, kuten ennenkin, mutta AfD ei tiedä hyvää. Venäjän laskelmat osuvat maaliin, ikävä kyllä. Länsi kampeaa itse itseään vaikeuksiin, pohjattoman ahneuden takia, kun pidetään yllä 1%-10% hyvinvointia enemmistön kustannuksella.

 

Ukrainan sodan tulos ratkaisee jotain. Nähtäväksi jää mitä ja miten.

Juhannusta odotellessa.

Tuntematon Ruotsi - Sveriges dilemmaer - Svenske tillstander

Tuntematon Ruotsi

syksyn vaalit

Ruotsi on meillä, Norjassa, Tanskassa ja muualla Pohjolassa yllättävän huonosti tunnettu. Suomessa kielimuuri suomenruotsalaisia lukuunottamatta estää muutoinkin yhteyden muodostumista. Skandinavia on myös selvästi erottuva erillinen Pohjoismaiden osa. Norjalaisten, tanskalaisten ja ruotsalaisten yhteinen lentoyhtiö SAS tästä elävänä esimerkkinä. He pitävät itseään Pohjolan ytimenä ja väestöltään suurimpana - sekä entisenä suurvaltana - paalupaikalla on ollut Ruotsi. Norjan luonnonvarat ja itsepäinen itsenäisyys on sille luonnollisesti tuonut enemmän sananvaltaa kuin laskennallinen väestömäärä antaisi olettaa. Pinnallisesti tunnemme naapurimme, yhteistähän on paljon. Pitäisi kuitenkin ajoittain raaputtaa pintaa syvemmältä, sillä luulo ei ole tiedon väärtti ja johtaa helposti vääristyneeseen ruotsikuvaan ja harhaisiin päätelmiin vaikkapa päivälehtien kirjoittelussa.  Olli Kangas lainaa Turun Sanomien 25.10. kolumnissaan ruotsalaista kollegaansa ja näyttää siltä, että myös ruotsalaisilla asiantuntijoilla on likinäköisyyttä ongelmien tunnistamisessa. Muutoinhan ne olisi menestyksekkäästi ratkaistu. Nyt valtaan on päässyt Jimmie Åkesson, eräänlaiseksi politiikan portinvartijaksi.

Keväällä 2022 Ruotsissa koettiin mellakka-aalto. Tämä ei ollut uusi ilmiö, liikehdintää on ollut vuosia ja mm. rikollisjärjestöjen valta on kasvanut tietyillä lähinnä suurkaupunkialueilla niin, ettei se enää ole pitkiin aikoihin ollut poliisin hallinnassa. Tukholma ja Malmö ovat usein olleet otsikoissa tämän vuoksi. Ongelma on kasvanut pikku hiljaa koko ajan pahentuen. Tuntuu luonnolliselta, että kevään mellakat liittyisivät 24.2. alkaneeseen Ukrainan sotaan. Ainakin pakolaisaalto Syyriasta 2015 oli etäohjattu, aivan kuten Puolan rajalle 2021 ilmestyneet pakolaisraukat. Ruotsin sisällä elää ase, joka on aktivoitavissa.

 

Toisiaan seuraavat poliittiset päätökset ja Ruotsissa vallitseva käsitys maan ideasta ovat johtaneet tähän. Eräs tosiasia on, että maahanmuuttajia on Ruotsiin otettu väestöön suhteutettuna huomattavasti enemmän kuin muihin Euroopan maihin. Ruotsissa on myös pitkään ollut hieman omahyväinen käsitys oman demokratian ylivertaisuudesta ja kestävyydestä, lisäksi pitkä rauhanaika ja vanha suurvaltaidentiteetti vaikuttavat taustalla. Monet tärkeät keksinnöt, myös yhteiskunnalliset on tehty Ruotsissa: moderni valtiollinen byrokratia ja toimiva arkistolaitos tästä esimerkkinä, tietty ylpeys ei siis ole vailla pohjaa.

 

Ennen toista maailmansotaa Ruotsissa vallinnut sosialidemokraattinen hegemonia ja politiikka on ollut tuolloin tulevaisuuden kannalta toisenlainen valinta kuin saksalainen äärioikeistolaisuus. Natsisympatiat olivat koko Hitlerin valtakakauden Ruotsissa olemassa, mutta viimeistään Suomen talvisodan ja Tanskan ja Norjan miehityksen jälkeen kulki Ruotsin virallinen politiikka vähintään kahdella raiteella: Toisaalta myytiin Kiirunan malmia Saksaan, toisaalta otettiin pakolaisia Saksan alistamasta Euroopasta ja annettiin peitetysti tukea Norjan ja Tanskan vastarintaliikkeille. Ruotsi oli monin sitein yhteydessä Saksaan Göringin puolisoa ja Zarah Leanderia myöden ja äärioikeistoa ei kylmän sodan ja puolueettomuuden kaudella laeilla kielletty, ja rotuoppi eli ruotsalaisessa tiedemaailmassa vahvana virtauksena. 

 

Suomessa kielletyn Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen edustajia on ollut Ruotsissa kunnanvaltuustoissa ja skinhead-ryhmät ovat saaneet ruotsidemokraateissa väylän ajatuksilleen. Olen kouriintuntuvasti kokenut vappuna 1993 tämän erikoisen ruotsalaisnatsi-ilmiön Göteborgin silloisen pohjoismaisen terveydenhuoltokorkeakoulun läheisyydessä olevalla vuorenrinteellä. Olin mennyt vapaapäivänä paistattelemaan auringossa kalliolla, kun mustapukuisia tyyppejä alkoi ilmaantua ympäristöön. Tämä ehkä 50-150 hengen ryhmä, jossa oli myös naisia, ajoi muut kalliolla aikaansa viettäneet pois. Parasta oli totella, sen verran järeitä ja aseistautuneita olivat. Sen ennätin nähdä, että kun Stena-linen ristelijä lipui ohi alhaalla satamaan johtavassa vuonossa kädet ojentuivat natsitervehdykseen ja heil! huudot kaikuivat. Stena-linen laivat kun on maalattu Natsi-Saksan lipun värein. Tuolloin ensimmäisen kerran ymmärsin, että oli meille suomalaisille jotain hyötyäkin venäläisten sanelemissa rauhanehdoissa. Ruotsissa poliisi kierteli helikopterilla yläilmoissa, suomalainen poliisi olisi toimittanut kokoontujat tyrmään. Gundersenin mukaan Ruotsi oli 1990-luvulla eurooppalaisen uusnatsiliikkeen kokoontumispaikka.

 

Toisen maailmansodan aikana paossa olleet eurooppalaiset sosialidemokraattipoliitikot, kuten Kreisky ja Brandt, saivat turvapaikan Ruotsista. Hyviä suhteita ylläpidettiin Yhdysvaltoihin ja voidaan väittää eurooppalaisen 1960-luvun sosialidemokraattisen voimaryhmittymän muodostetun sota-ajan Tukholmassa, tosin amerikkalaisten myötävaikutuksella.

 

Liittoutumattomuus ja kertynyt vauraus loi poliittista liikkumavaraa suhteessa itään ja länteen. Vanhoja luokkasymboleita purettiin innolla ja tasa-arvoa edistettiin, sosiaaliturvasta tehtiin kattavaa. Toisaalta byrokratia kasvoi ja ruotsalaiseen maisemaan rakennettiin betonikaupunkeja yhteiskunnallisen insinööritaidon tehokkuusideaalien mukaan, miljoonan asunnon tuotantoprojektin tuloksena. Idea oli syntynyt sosialidemokraattisen puolueen jossain kokoontumisessa, betoniviidakkoa tosin arvosteltiin jo rakennusbuumin aikana: siellä ei kukaan halunnut asua. Suuri osa kansasta oli jo 1970-luvun loppuun mennessä saavuttanut tai saavuttamassa kansankodin henkilökohtaisen vaurauden mittapuut: asunnon, talon, kotimaassa valmistetun laadukkaan auton, ehkä kesämökin ja veneen. Tämä näytti olevan suuren taloudellispoliittisen insinööritaidon ja käytännössä yksipuoluevallan - Tage Erlander oli Ruotsin pääministerinä usein noin 45% kannatuksella lähes yhtä kauan kuin Kekkonen Suomessa presidenttinä -  ja ruotsalaisen demokraattisen yhteiskunnan ansiota. Ruotsalainen byrokratia on Oxenstjärnan ajoista ollut maailman edistyksellisintä, perinteitä on.

Ruotsissa jatkuva menestys on luonut ilmapiirin, jossa on vaikea nähdä yhteiskunnan sisällä vallitsevaa tilaa. Suomessa hävitty sota johti pakosta politiikassa muutoksiin: mm. poliittiset ääriliikkeet kiellettiin lailla. Ruotsissa ei koetun vahvan demokratian vuoksi koettu tällaisia tarvittavan. Toisaalta kansallisuusaate poistettiin Ruotsissa viralliselta agendalta vapaaehtoisesti, Suomessa se työnnettiin pinnan alle ja osin venäläisavusteisesti pyrittiin murtamaan. Ruotsin idea muovattiin kaksinaismoraaliseksi aivan kuten sodan aikanakin: toisaalta oltiin kansainvälisiä, natseja vastaan, toisaalta hyvinkin kansallismielisiä. Tasa-arvoihanne on ollut koetuksella koulujärjestelmässä, jossa aina on säilytetty yksityiset eliittikoulut. Tässä ympäristössä on  ylpeästi ajateltu koetun vahvan demokratian (käytännössä siis yksipuoluejärjestelmässä) voittavan ääriliikkeet ja maahanmuuttajien integraation onnistuvan tuosta vaan, demokratian perinne ja paino siihen riittää. Äärimmäisenä esimerkkinä maltillisen kokoomuksen pääministerin Fredrik Reinfeldtin puhe v. 2015 syyrialaispakolaisten auttamisesta laupeudentekona, kun samainen hallitus noudatti tiukkaa kiristyspolitiikkaa ja tulo- ja varallisuuseroja kasvatettiin.

 

Norjalainen toimittaja Bjarne Riiser Gundersen on vuonna 2017 kirjoittanut kirjan "Svenske tilstander" - "Ruotsin tilat". Kirja kuvaa Ruotsia laajemmasta näkökulmasta kuin olemme tottuneet, äärioikeistoa ja maahanmuuttoa. Tyypillistä on, ettei kirjasta ole Suomessa puhuttu, kirjaa ei ole saatavilla, ei edes Åbo Akademin tai eduskunnan kirjastossa. Kirja olisi erinomaisen tärkeä avaamaan ymmärrystä äärioikestosta ja maahanmuutosta Ruotsissa. Ei vähiten siksi, että voisimme välttää virheitä, joita naapurissa on tehty.

 

Gundersen keskustelee Ruotsin pääsiäisen 2022 mellakoista "Verdibørsen" -radio-ohjelman toimittajan Aase Cathrine Myrtveitin kanssa.  Kysymys on: mitä Ruotsissa tapahtuu ja miksi?

 

Sanoma tiivistyy neljään pääasiaan: ongelmia tuottavat asunto- , koulutus-  ja integraatiopolitiikka sekä hyvin nopeasti revenneet tulo- ja varallisuuserot. Lisäksi Ruotsissa on uskottu kaiken valtiollisen tai kunnallisen yksityistämiseen paljon enemmän kuin esim. Norjassa. Ruotsi on nykyään Pohjolan USA, hyvin liberaalilla talouskäsityksellään (huomio: nykyinen Helsingin ylipormestari Juhana Vartiainen on ollut osa tätä uusliberaalia koneistoa).

Edellä mainituissa betonikaupungeissa ei kukaan halunnut asua: niinpä maahanmuuttajat osoitettiin sinne. Vähitellen näistä on kehittynyt rikollisuuden ja huono-osaisuuden tyyssijoja, mistä poliisi ja järjestäytynyt yhteiskunta on menettänyt otteensa.

 

Ruotsissa on tällä hetkellä enemmän miljardöörejä väkilukuun nähden kuin missään muualla: 0,05 promillea väestöstä omistaa nyt saman verran kuin loput 80% yhteensä. Jan Guilloun Aftonbladetin kolumnin mukaan eriarvoisuus nykyisessä luokkayhteiskunnassa  on jo suurempaa kuin 1600-luvulla, Ruotsi on Venäjän ja Etelä-Afrikan jälkeen maailman eriarvoisin maa. Sosialidemokraatit muuttivat tavoitteitaan pääasiassa Göran Perssonin kaudella 1996-2006, osin jo heti Palmen murhan jälkeen, siirtyen tukemaan perinteistä oikeistolaista talouspolitiikkaa ja eriarvoistumista, new-labour, new-democrat -tyyliin. Suurin yksityinen työnantaja on nykyään vartiointiliike Securitas, joten yövartijavaltio on Ruotsissa jo todellisuutta. Koululaitos on yksi maailman yksityistetyimmistä. Peruskouluja omistavat suuret sijoitusyhtiöt, hedgerahastot ja kouluja on jopa mennyt konkurssiin kesken lukukauden. Käsitys Ruotsista harmaana byrokraattimaana, jossa kaikki ovat tasa-arvoa ajavia sosialidemokraatteja ei enää vastaa todellisuutta. Peruskoulut toimivat Gundersenin mukaan segregaatiolinkoina, Ruotsissa on mahdollista elää pääsemättä kosketuksiin ruotsalaisen kulttuurin kanssa.

Gundersenin kirjassaan haastattelema afganistanilaissyntyinen rehtori kertoo koulun tilasta maahanmuuttoaluueella Göteborgissa. Maahanmuuttajan integraatio oli hänelle itselleen (1987 emigroitui perheensä kanssa 5-vuotiaana) aivan erilaista: ruotsalaisia oppilaita oli paljon samalla luokalla ja eläkeläiskerhot veivät maahanmuuttajalapsia tutustumaan paikalliseen elämään. Nykyään on toisin. 

 

Maahanmuuttajat elävät omissa lokeroissaan: multikulttuurisuus onkin harhaa, sillä eri kulttuurit elävät eristetyinä toisistaan ja tätäkin on tuettu: kultturirelativismin periaatteiden mukaan. Oma kulttuuri ei saa olla valtakulttuuri - tasa-arvon haavekuva ylittää oman kulttuurin kunnioituksen. Ei osata niveltää kunnioituksella muita kulttuureita kohtaan niitä omaan kulttuuriin, jonka pitäisi ottaa johtoasema.

 

 

 

 

Lähteet:

 

2020b. “Hedgerahasto.” Wikipedia.

2022. “Kolumni | Olli Kangas: Rosenbadin politrukki kuninkaan-tekijänä – Jimmie Åkesson seuraa tarkalla silmällä Tidö –sopimuksen noudattamista.” ts.fi. Retrieved October 27, 2022 (https://www.ts.fi/puheenvuorot/5800646).

Stiller, Ruben. “Katse Ruotsiin päin! Lepo! | Audio Areena.” Retrieved April 30, 2022 (https://areena.yle.fi/audio/1-4361886).

Guillou, Jan. “Svårt att tro att en bok kan driva en till gränsen för galenskap.” Retrieved September 20, 2022 (https://www.aftonbladet.se/a/a7mmE7).

Guillou, Jan. “Svenska klassamhället är nu mer ojämlikt än på 1600-talet.” Retrieved September 19, 2022 (https://www.aftonbladet.se/a/9KyjLw).

 Aase Cathrine Myrtveit. “Svenske tilstander - Verdibørsen.” NRK Radio. Retrieved April 30, 2022 (https://radio.nrk.no/podkast/verdiboersen/l_b834519e-82b7-4690-b451-9e82b7369065).

 “Valresultat 2022 – för riksdagsvalet, region- och kommunval.” Retrieved September 20, 2022 (https://valresultat.svt.se/2022/index.html).

Guillou, Jan. “En stackars socialist måste rösta för demokratins överlevnad.” Retrieved September 19, 2022 (https://www.aftonbladet.se/a/1OQrwe).

Gundersen, Bjarne Riiser. 2019. Svenske tilstander: en reise til et fremmed land. 1. opplag. Bergen: Vigmostad Bjørke.