Saksan SPD ja hallitusneuvottelut

SPD ja Euroopan tulevaisuus 

Sunnuntaina 21.1.18 ratkaistiin Bonnissa Saksan sosialidemokraattisen puolueen kanta osallistumisesta suureen koalitioon GroKoon. Puolue päätti lähteä hallitukseen. Hallitusneuvottelut kestävät noin 5 viikkoa ja liittokansleriksi valitaan jälleen Angela Merkel.

Kun hallitukseksi tulee suuri koalitio, suurimmaksi oppositiopuolueeksi jää äärioikeiston AfD. Huolestuttavaa on, että AfD ei oleenää  mikään skinhead-tyyppien epämääräinen jengi, vaan siihen kuuluu aivan varteenotettavia poliitikkoja, kuten asianajaja, ruhtinatar von Sayn Wittgenstein (AfD 2017). Saksalaisnationalismin nousu pinnan alta päivänpolitiikan voimatekijäksi on kuitenkin uhka demokraattiselle Euroopalle, joka jo muutenkin kärsii demokratiavajeesta, erityisesti muistettakoon Kreikan kovakourainen kohtelu.




Äänestäjät muistavat, että Saksassa erityisen epäsuosittu ja monet köyhyysloukkuun saattanut  matalapalkkatyöllistämisen Harz-malli on Schröderin sosialidemokraattien aikaansaannos.

Kansan suosiota Euroopassa ovat poliitikoista keränneet uusliberalismia vastustava Britannian Labourin puheenjohtaja Jermy Corbyn ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Corbyn on johdonmukaisesti pitäytynyt maailmankuvassan ja poliittisessa toiminnassaan vuosikymmenet, mikä lisää hänen uskottavuuttaan.

Macron sai kuitenkin yllättävän helposti median avulla lähes täydellisen vallan esittäessään vaihtoehtoa, joka äänestäjistä oli hyväksyttävämpi kuin Le Penin tarjoama. Äänestysprosentit olivat matalia, joten tyytymättömät jäivät tällä kertaa äänestyspäivänä kotiin. Macron on alkanut toteuttaa uusliberalistista, tuloeroja lisäävää äärikeskustapolitiikkaa, jota myös Euroopan Unionille ja Saksalle tarjoaa.

Sosialidemokraattien johtoportaan on puheenjohtaja Schulzin suhde äärikeskustaan tulee pikku hiljaa esiin, todennäköisesti hän ei halua Corbynin tavoin suunnata vasemmalle (ARD 2017).


Nähtäväksi jää, mitä kansalaiset ajattelevat, mielipidemittausten perusteella SPD:n kannatus laskee (Telekom-online) ja on nyt helmikuussa 2018 historiallisesti erittäin alhaalla 18%:ssa.








SPD neuvottelee parhaillaan kompromisseja useammilla yhteiskuntapolitiikan aloilla (Spiegel ).

Kolonialismi ja imperialismi

Keisarin uudet vaatteet

 

Valtioimperiumeista on siirrytty 1900-luvun loppupuolella suuryritysimperialismiin. USA:n valtion nettovarallisuus oli noin 50% maailman varallisuudesta toisen maailmansodan päätyttyä, mistä se on pudonnut nykyiseen noin 20-25%:iin. Yhdysvaltalaisomisteiset monikansalliset suuryritykset sen sijaan omistavat 2020 luvun häämöttäessä noin 50% maailman varallisuudesta.

Nämä yritykset myös pyrkivät laajentamaan valtaansa kaikin keinoin. Yhdysvalloissa niiden päämäärät kyseenalaisesti, mutta voimallisin resurssein yhdistetään kansalliseen etuun.

Länsimaisissa demokratioissa tämä tarkoittaa myös hallitusmuodon demokraattisuuden rappiota, kun valta siirtyy demokraattisten instituutioiden ulkopuolelle ja poliittinen valta on suoranaisesti ostettavissa tai ostetun median ohjailtavissa. Vallan kolmijako ei toteudu. Tämä johtaa äärimmillään lopulta täydelliseen tyranniaan. Varsinkin, mikäli kehitykseen yhdistyy varallisuuden keskittyminen lähes geometrisessa sarjassa, sota terrorismia ("war on terrorism") vastaan ja urkinnan teknologinen ylivertaisuus.

Erilaisin maailmanlaajuisin yksityistämisprojektein käytännössä kolonialisoidaan jälleen (kolonialsmi, wikipedia) yhteiskuntia. Lähi-Idässä, Afganistanissa, Irakin, Libyan ja Syyrian kohdalla valtiorakenteet on sotilastoimin romahdutettu ja kansallinen varallisuus, kuten öljy tai unikkopellot, yksityistetty. Näistä maista on käytännössä tullut tai ne ovat osa siirtomaistamisprojektia. Pakolaiset vaeltavat Euroopan teillä.

Pohjoismaat eivät ole tästä kehityksestä irrallaan ehkä Norjaa ja Islantia lukuun ottamatta.

Terveydenhuollon (SOTE), maaperän mineraaleja hyödyntävän kaivostoiminnan, sähkönsiirron ( Caruna) tai viestintäverkkojen (digita) yksityistäminen ei ole perimmältään tuotannon tehostamista markkinoiden kautta, missä vaatteissa se meillekin myydään, vaan siirtomaistamista.

 Sitä toteutetaan, kuten ennenkin siirtomaa-aikaan,  jakamalla etuja ja rahaa   virkamiehille, liikemiehille ja poliitikoille, korruptoimalla suoraan, lobbaamalla ja epäsuorasti käyttäen erilaisia median trollauksia ja muita pr-kikkoja päätöksenteossa tarvittavan tiedon hämärtämiseen. Suomessa kohteena ovat valtio- ja kunta-instituutiot ja päämääränä sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion romauttaminen privatisoimalla, jolloin päätöksenteko myös siirtyy ulkomaisille suursijoittajille ja sosiaaliturva alkaa toimia kvartaalitalouden logiikalla köyhdyttäen Suomen valtion lisäten myös valtion velkaa verovarojen siirtyessä pois kansallisesta kierrosta veroparatiisien säiliöihin.

Toisaalta kyseessä on myös tulonsiirto työtätekeviltä alemmilta tuloluokilta ja keskituloisilta suurituloisille ja yleisemminkin sijoitusomaisuuden varassa eläville. Verotuksella aikaansaatavan tulojen tasauksen sijaan (veroprogression poistaminen - verotus kevenee) lisääntyvät erilaiset suorat maksut yrityksille ja yksityisille vakuutuslaitoksille sellaisista välltämättömyyksistä, jotka ennen kustannettiin ainakin osin yhteisin verovaroin, tai kokonaan, kuten esim. terveyskeskusten tuottama sairaanhoito 1980-luvulla oli. Lähitulevaisuudessa terveydestä ja hoivasta on tullut ja tulee konkreettisesti pelkkä kauppatavara. Näistä on varallisuuteen katsomatta pakko maksaa, moni vain ei käsitä, että tämä on regressiivistä verotusta.

Uusliberalismia Suomessa

 

 

 

Arvioita poliittisten puolueitten kääntymisestä uusliberalismiin Suomessa - eli mihin saakka Suomella oli malttia vaurastua?

 Politiikanteon muuttumista avitti Suomen suuri lama 1990-luvulla, minkä taustat vahvasti olivat koko Kekkosen jälkeisessä politiikanteossa 1982 alkaen, missä yhtenä johtotähtenä oli, että taloudellisen liberalisoinnin uskottiin takaavan poliittisen liikkumavapauden lisääntymisen Venäjän suhteen myös pidemmällä aikavälillä. Valtion tai talouselämän ylimmässä johdossa ei  ymmärretty, miten liberalisointi olisi pitänyt viedä läpi, siitä on osoituksena mm. suurten liikepankkien SYP ja KOP sekä säästöpankkien, valtion Postipankin ja koko punapääoman konkurssit. Päätöksentekoa ohjasi tietämättömyys ja ahneus. Talousguru Pentti Kourin muistelmissa on tästä mielenkiintoista hiljaista tietoa.

Kouri oli kouluttautunut samanaikaisesti Atlantic-Schoolissa Britanniassa Jorma Ollilan kanssa ja USA:ssa liikkui George Sorosin lähipiirissä. Tiettyä polkuriippuvuutta voi tästäkin hakea.

Sosialidemokraatit eivät ole siis yksin new democrat -malleineen, muissa suomalaisissa puolueissa ja puolueideologioissa eivät asiat näytä olevan sen paremmin.

 Keskustapuolue, joka alkiolaisen aatteen mukaan toi käytäntöön monet hyvinvointiuudistukset yhdessä sdp:n kanssa, on sosiaalipolitiikan alasajossa uusliberaalistunut vielä pahemmin, lisänä K-linjan vahva vanha kallistuma Venäjän valtapiiriin (mm. Esko Aho pankkilaisena) ja keskustalaiset osaavat oligarkkipelit (eli valtion omaisuuden siirtämisen puolueen eri toimijoille "edullisesti") jo vanhastaan Kekkosen kauden perintönä. Nokia myös linkittyy monivuotisen pääjohtajansa kautta keskustapuolueeseen. Kekkosen lähipiiriin kuuluneen Kustaa Vilkunan kautta myös Kone mitä ilmeiseimmin on keskustamyönteinen, tosin yritys on säilynyt suomalaisena, mikä voi olla osoitus sitoutumisesta koko suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta on tietysti riippuvaista omistajien oletettavasti vaihtelevista henkilökohtaisista mieltymyksistä.

Kokoomus on siirtynyt kepeästi "koti, uskonto isänmaa" -aatteista monikansalliseksi ja isänmaattomaksi, Trumpia jäljittelevän julkisuushahmo Harkimon Venäjälle suuntaamat Hartwall-areenan sekä jääkiekkojoukkue Jokerien myynti ja puolueen kestonokkamiehen Häkämiehen norjalaisten kanssa tekemät Yara-kaupat esimerkkinä. Isänmaa on myynnissä, kunhan kokoomuspoliitikko saa osansa. Kreikan pankkiselvittelyihin Kataisen hallitus napin painalluksella latasi 10 miljardia euroa meidän verovarojamme, ilman mitään erityisiä neuvotteluja. Kuvittelisin esimerkiksi Tanskan vastaavassa tilanteessa vakavasti harkinneen eroa eurosta, jolloin vastuu euroalueen hölmöilyistä olisi vältetty. Nyt Tanska, Ruotsi ja Britannia säästyivät oman valuutan ansiosta. Sittemmin Kataisesta on tullut komissaari. Puolue pysyttelee kannatusluvuissa korkealla Britannian toryjä jäljitellen mainostoimistoja ja median hallintaa hyväksikäyttäen ja vanhalla isänmaallisella imagollaan. Teollisuuden etuja ajava puolue saattaakin osoittautua kilpailukyvyn rapauttajaksi, kun suomalainen hyvin toiminut ja edullinen infrastruktuuri murenee ideologisen privatisoinnin ansiosta.

Yksityisyritteliäisyys valtion ja kuntien omaisuudella on edelleen vuonna 2017 päivän muotivirtaus ( ks. Suomen valtionyhtiöiden myynti). Lipposen eri hallitukset möivät valtion omaisuutta lehtitietojen mukaan  määrällisesti eniten. Ammattiyhdistysliikettä marginalisoitiin. Kyseessä oli laajapohjaisia hallituksia. Ei ihme, että Suomessa haettiin vaihtoehtoa, suuri jytky ei tullut yllätyksenä.

Mukana ovat olleet hallitusvastuussa mukana ollessaan yhtä lailla kristilliset, RKP ja vasemmistoliitto.

Perussuomalaiset erottuvat trumpistisella tieteenvastaisella, uskonnollissävytteisellä, kansallisvaltiota korostavalla ja maahanmuttovastaisella retoriikallaan (Huhtasaari), joka hämärtää kannattajilta puolueen hallituksessa koko ajan ajamat austeristiset uudistukset ja sen tekemät "köyhän kansan" vyönkiristykset ja työttömien kepityksen, josta puolueen ministerin ajama työttömien aktiivimalli on yksi esimerkki. Verorahaa ei amerikkalaisen isonveljen mukaan suunnata hyvinvointivaltioon vaan vaikkapa puolustusinvestointeihin. Ihmisten ahdinkoon tarjotaan peiliin katsomatta syyllisiksi sosiaalituilla eläviä, maahanmuuttajia ja pakolaisia, mikä suuntaa vihaa ja tyytymättömyyttä yhteiskunnan heikoimpiin, puolustuskyvyttömiin ja on tyypillistä hajota ja hallitse politiikkaa.

Vihreät ovat ehkä omituisin eurooppalainen viherpuolue, he kun toivat hallituskaudellaan maahan enemmän uutta ydinvoimaa kuin kukaan olisi osannut arvata. Puolue on ollut myös näyttävästi myymässä Suomen valtionyhtiöitä. Oppositiossa ollessaan he ovat esittäneeteet julkisuudessa hyvinvointiyhteiskuntaa puoltavia kantoja. Siitä huolimatta sosiaalipolitiikka on myös vihreillä ollut uusliberaalia, austeristista kiristyspolitiikkaa suosivaa.

Kaikki kynnelle kykenevät siis ovat myyneet surutta uusliberalismin austerity-politiikan mukaisesti valtion ja kuntien omaisuutta yksityisille tahoille. Unhoon on jäänyt (???), että kauppaketjun loppupään omistaja määrää ja tulouttaa veronsa esim. Luxemburgin kautta, siirtää tuotantonsa muualle tai määrää monopolituotteille kuten sähkönsiirrolle haluamansa hinnan, eikä välitä loppujen lopuksi ihmisille tuotetuista palveluista tai tuotteista, kunhan nämä ovat siirtyneet demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin ja osakkeen hinta kohoaa. Kun kaikki on myyty (maat, vedet ja valtion- ja kuntien yhtiöt) ollaan palattu torppariaikaan tai feodaaliyhteiskuntaan ja valta siirtynyt sinne missä omistajat ovat. Näitä usein ulkomaisten omistajien jakamia asemiaanko poliittinen rälssi yrittää itselleen haalia ja kuvittelee saavansa? Eduskunta purkaa omaa valtaansa ja tuhoaa suomalaista demokratiaa lobbareiden houkuttelemana.

Suomettuminen eli Finlandisierung oli tähän verrattuna pienimuotoista (koska konkreettiseen maan myymiseen ei tuolloin onneksi ollut mahdollisuuksia, sen sijaan Neuvostoliitto palautti Porkkalan) ideologista maansa myymistä, joka vielä osin tapahtui  ketunhäntä kainalossa. Suomettuminen tosin mahdollisti nykypolitiikan, kun Suomen idea hämärtyi, ei ole koettu arvokkaaksi pitää itsenäisestä Suomesta kiinni tai ei ole uskottu, että Suomi taitavalla ulkopolitiikalla pärjää alistumatta jollekin suurvallalle. Tällöin Suomi jää kahden imperiumin hyvin haavoittuvaksi rajamaaksi, mikä kohtalo pystyttiin onnekkaasti ja neuvokkaasti välttämään 1918 ja 1944.
 
Kiristyspolitiikan (austerity-politiikan) täytyy olla oikeaa, onhan sen teoreetikolle nyt vuonna 2017 saatu suomalainen nobelpalkinto, yhdysvaltalaistuneelle Bengt Holmströmille. Tämä istui aikansa Nokian hallituksessa, kannattaa panna merkille. Olisiko tässä tullut esiin Suomen valtiovarainministeriön aatteellinen Elop?

Tietenkin puolueissa on sisäisiä painotuseroja.  Puolueitten rivijäsenet ja kannattajat eivät ole vielä havainneet, mitä on tapahtunut, koska syitä ja seurauksia on vaikeaa hahmottaa ja koko ajan poliittinen epäolennaisuuksiin kohdistettu debatti ja voimallinen viihdemaailma toimii savuverhona ja kansalaisaktiivisuuden passivoijana.

Austerity-politiikan seuraukset näkyvät arjessamme. Työttömiä alkaa olla lähes jokaisen suomalaisen lähipiirissä. Kaikenlaiset maksut kohoavat, terveydenhuolto, sähkönsiirto jne. kallistuvat moninkertaisesti, verovähennykset kompensoivat nuo hyvätuloisilta regressiivisesti, mitä enemmään saat nimellistuloja, sitä enemmän verovähennys sinua auttaa. Velanottoa siirretään valtiolta yksityisille, kun rahat eivät riitä välttämättömyyksiin ilman pikavippejä. Valtion velka hyvin todennäköisesti silti kasvaa, koska kulutuskysyntää on supistettu ja valtion tulot pienenevät.

Työttömyys, kansalaisten velkaantuminen ja maksunkorotuksina ja verovähennyksinä tehtävät tulonsiirrot varakkaimmalle 1%:lle kuuluu osana austerity-politiikan mekanismiin.

 Osa kansasta uhrataan kvartaalivoittojen alttarille. Mielestäni ihan turhaan. Noudatettavaa politiikkaa voi, saa ja täytyy muuttaa.

Vuoden 2018 ensimmäinen päivä

Jyrki Oksa ©

23.11.18 Saksan hallituskriisi

Saksa päätyi hallituskriisiin.

Kuten aiemmin olen todennut, Saksassa pinnan alla on virtauksia, jotka kannattaisi ottaa huomioon ja todesta.

Huolestuttavaksi tilantee tekee SPD:n Schröderin aikaan tehty ideologinen siirtymä new-democrat - new-labour  -linjalle, kannattamaan uusliberalistista talouspolitiikkaa. Saksassa kipurajan ylittänyt matalapalkkatyöllistäminen oli juuri SPD:n aikaansaamaa.

Hylätessään hyvinvointivaltion ja liittyessään maailmanlaajuiseen globaaleja suuryrityksiä ja isoja kansallisvaltioita suosivaan globalisaatio- ja kolonialisaatiokehitykseen, jossa keski- ja työväenluokka uhrataan superrikkaiden eteen, jätetään nämä äänestäjät oikeistopopulistien armoille. On jo nähty, että hyvinvointivaltiota puolustavan poliittisen tahon puuttuessa turvaudutaan mihin tahansa rahavallan rahoittamien mediavelhojen tarjoamaan oljenkorteen, kuten USA:ssa Trumpiin ja Ranskassa Macroniin.

Saksan ollessa Euroopan mahtivalta, sen kääntyminen pitkästä aikaa oikeistopopulismiin, on kaikille ja erityisesti Unioniin kuuluville sangen huolestuttavaa. Venäjä myös tätä kehitystä kulisseissa tukee.

Mikäli SPD ei nyt vaihda politiikkaa ja menee new-labour  -agendalla hallitukseen, se seuraavissa vaaleissa tulee hyvin todennäköisesti häviämään kartalta poliittisena voimatekijänä.

Käsittääkseni tämä on Schultzille viimeinen mahdollisuus kääntää kelkka työväen- ja keskiluokan puoleen. Uusliberaalin politiikan vaihtaminen Britannian Labourin tavoin takaisin sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion puolustajaksi ja kiristys- eli austerity -politiikan vaihtaminen uudenlaiseen taloudenpitoon ja luopuminen pankkijohtoisuudesta ja amerikkalaisten toisesta maailmansodasta lähtien ylläpitämästä lieasta pelastaisi käsittääkseni SPD:n ja koko Euroopan epävarmalta mustalta tulevaisuudelta.

Niklas Herlin 15.10.2017

Suruviesti 15.10.2017

15.10.2017

Niklas Herlin on kuollut. Suomalainen miljardööri, jolla oli inhimillistä näkemystä. Surullista.

Terrorihyökkäys Turussa 18.8.2017

Terrorihyökkäys Turussa 18.8.2017

elokuu 20. 2017

Epätoivoinen terrorihyökkäys Turussa 18.8.17 klo 16.02-16.05. Tekijänä epätoivoinen Suomeen saapunut (marokkolainen 18-vuotias mies, minun näkökulmastani siis lapsi -julkisuuteen vuotanut ensitieto), jonka henkilöllisyys ja ikä ja ehkä kansallisuuskin tuntematon, aktivoitu sotilas siis.

Turun kauppatori heinäkuun rauhassa.

 Liitän tähän alkuun linkin arkkipiispa Mäkisen aamuhartauteen 20.8.17, joka kannattaa kuunnella (aamuhartaus).

Tapahtumien suhteuttaminen ja taustojen ymmärtäminen on nyt tärkeää.Yritän avata näitä niin kuin ymmärrän. Tapahtumat liittyvät kiinteästi meneillään olevaan yhteiskunnalliseen ja maailmanpoliittiseen muutokseen, jota olen blogini muissa osissa kuvannut, jos jaksat nekin lukea, se auttaa. Tiedotusvälineissä annetaan valitettavasti erilaisten asiantuntijoiden ja poliitikkojen muokkaama virallinen käsitys, joka ei ole puolueeton, sillä taustoja talousopin kannalta ja maailmanpoliittisesti -varsinkaan Yhdysvaltojen ja Venäjän osuutta-  ei yleensä käsitellä kuin jostain sallitusta näkökulmasta.

Toinen tärkeä taustoittava uutinen kertoo tilanteesta Marokossa, linkki tässä (yle:mitä Marokossa tapahtuu?).

 Käsitykseni mukaan kyse oli sotatoimesta.

Sota tuntuu kaukaiselta, koska Vietnamin sodasta oppineena Yhdysvallat noudattaa tiukkaa sensuuria Lähi-Idässä käynnissä olevien sotien osalta ja Venäjä Ukrainan sodasta.

SOTAA KÄYDÄÄN KOKO AJAN MM. SYYRIASSA, TÄLLÄKIN HETKELLÄ. On siis selvä, että sikäläiset, jotenkin puolustautuvat, käyvät sotaa. Kyseessä ei ole joku erikoinen radikalisoituminen tai islamin erityinen ominaisuus. Kyseessä on käynnissä olevat sodat, jotka nyt ulottuvat tänne.

Yhdysvallat iskee Lähi-Idässä Kaliforniasta tai Nevadasta ohjatuilla lennokeilla Droneilla (linkki Guardian), ja sitten näitten maitten asukkaat vastaavat lähettämällä sotilaita pakolaisstatuksella tai ihmissalakuljetusjärjestelmän kautta ympäri maailmaa suorittamaan sotilasoperaatioita.

 Isisin pelinappulanaan käyttämä marokkolainen lapsi, joka käyttäytymisensä perusteella hyvin suurella todennäköisyydellä oli Isisin taistelutoimissa yleisesti käyttämän Captagon-huumeen (Captagon) vaikutuksen alainen, toteutti saamansa taistelutehtävän, jotta saisi julkisuutta mahdollisimman paljon. Tässä hän onnistui.

 EU:n ja Suomen hallituksen ylimielinen suhtautuminen sotatoimiin Lähi-Idässä kostautuu sotatoimien ulottumisena kaikkialle Eurooppaan.

Osasyyllisiä tapahtumaan ovat siis myös EU ja Suomen nykyinen hallitus, jotka ovat antaneet ja antavat edelleen rikollisliigojen  ( ainakin Italian mafia ja Venäjän valtion tukema tsetseenimafia linkki) tuoda bisneksenä ns. pakolaisia Eurooppaan. Lisäksi näille tarjotaan bisneksenä turvapaikkahuoltoa, jossa myös suomalaisia huippupoliitikkoja tai näiden läheisiä on saamassa kuntien ja valtion rahaa (esim. pääministeri Sipilä, ks. linkki hs tästä).  Turvapaikkahuolto on siis yhtiöitettyä, ei laupeudentyötä (linkki), vaikka niin annetaan ymmärtää.

Miksi ei valtiollista, eurooppalaista seulaa saada aikaiseksi, jotta pakolaiset voitaisiin tuoda valtiollisen, eurooppalaisen avustusjärjestön kautta tutkimalla heidät  lähtöalueella eräänlaisissa konsulaateissa rajalla ja rekisteröimällä nämä ja luokittelemalla, jotta sotilaat saadan pois joukosta? (linkki: Give refugees a safe alternative to smugglers) 

Sotavoimaa pitäisi käyttää rikollisjärjestöjen toimien - siis ihmissalakuljeuksen-  lopettamiseen. Näin olisi voitu suuremmalla todennäköisyydellä estää näiden sotilaiden tuominen taistelutehtäviin Eurooppaan. Kun näin ei tehdä, herää epäilys esim. Italian mafian ja EU:n virkakoneiston likeisestä toiminnasta (linkki:Time magazine).

Toisaalta myös varsinkin amerikkalaisen varusteluteollisuuden osakkeiden arvo nousee, kun bisnes kukoistaa. 




 Miksi terrorismia?

1) Opillinen tausta:

Uusliberalismi ja monikansallisten yritysten, sekä niihin linkittyvien valtioiden harjoittama kolonialismi yhdistyvät epätoivon opiksi, talousopilliseksi uskonnoksi, jossa ihmiskunnan häpeilemätön 1% elää ylimaallisessa rikkaudessa toivottomiksi tai näköalattomiksi tehtyjen 99% kustannuksella. Oppi ei anna toivon näköalaa, ei yhteisen hyvän jakamisen näköalaa, englanniksi eräs näkökulma Guardianin tämänviikkoisessa artikkelissa (The Guardian: Neoliberalism: the Idea that swallowed the World). Ei marokkolaisille, ei amerikkalaisille, ei venäläisille, ei suomalaisille, ei minkään maalaisille ns. tavallisille kansalaisille. Eliitti erottautuu kansasta, tässä uusliberalismi on samaa kuin stalinismi. Stalinistin on helppo vaihtaa uusliberalismiin -se ei ole takinkäännös, vain joitain termejä muutetaan sisällöllisesti. Kumpikin oppi on totalitaristinen.


2) Maailmanpolitiikan osuus:

Somalia on kolonialismin luoma keinotekoinen maa, jossa valtiollinen rakenne on romahdutettu jo kylmän sodan aikana. Sittemmin on raunioitettu Afganistanin, Irakin, Libyan ja Syyrian valtiot, niiden infrastruktuuri ja kansalaisten arki. Niissä vallinneet diktaattorit olivat ehkä arvaamattomia neuvottelukumppaneita ja brutaaleja vastustajiaan tai tiettyjä vähemmistöjä kohtaan, mutta valtioiden perusrakenteet olivat kunnossa ja tavallisen kansalaisen elämä melko turvattua ja ennustettavissa, myös taloudellisesti.

 9/11 ja valinta aloittaa terrorismin vastainen sota on luonut maailmaan lisääntyvästi terrorismia ja vuosi vuodelta tilanne pahentuu, monet sortohallitukset myös käyttävät nykyään terroristi-nimitystä opposition edustajista, jolloin näiltä katoavat kaikki inhimilliset oikeudet, erittäin hankala tilanne kansainvälisen oikeuden ja demokratian kannalta (linkki: war on terror).

Taustalla suurvaltojen kiistojen motiiveina ovat öljy, öljyputket, Afganistanissa ehkä myös unikkopellot.

USA on ympäröinyt Venäjän NATO:lla. Siitä huolimatta Venäjä kaappasi Krimin, joka oikeastaan mahdollisesti sille kuuluukin, mutta tämä tapahtui sotilaallisesti, mikä on erittäin huolestuttava asia. Tsetseniaa hallitsee FSB-kannatteinen ja ilmeisesti ollen osa FSB-imperiumia, Ramsan Kadyrov, joka v. 2015 tarjosi ilmaisaterioita Kölnissä majailleille syyrialaispakolaisille, yhteys taistelijoihin Euroopassa on ilmeinen, muutenkin venäläisten tilaamat ns. likaiset työt voidaan sitten tettää tsetseeneillä. Venäjä myös tukee eurooppalaista äärioikeistoa, jolloin Euroopassa syntyy monenlaisia ongelmia, demokratiasta ja suvaitsevuudesta johtuen. Sun-Tzu lienee Putinin yöpöytälukemisia.

Ihmiskauppa on rikollisille, jotka tuovat ihmisiä Afrikasta, Lähi-Idästä ja Aasiasta kultakaivos (linkki: Newsweekin artikkeli).

Pakolaishuolto bisneksenä on ansaintakeino usealle poliitikolle tai heidän läheisilleen Euroopassa.

Mitä Merkelin ja Sipilän saama tiedustelutieto kertoi, kun toivottivat nämä rikollisten kuljettamat pakolaiset tervetulleiksi Eurooppaan v. 2015? (linkki:Merkel)

Turkki kuuluu olennaisena osana tähän pelikuvioon.

Ruotsin sotilaallisesta osallistumisesta Afganistanin sotaan kirjoittaa Aftonbladetissa Jan Guillou. (linkki Aftonbladet).

3) Teknologia:

Internet, facebook, some, kännykkä ja Thor-verkko mahdollistavat rikollisille ja terroristeille turvallisen kommunikaatioväylän. Mikään sensuuri tai urkinta tuskin pystyy näitä hallitsemaan. Kiinan kolme miljoonaa sensoria lienevät pisimmällä. Tiedustelutiedon ongelmana on läpäiseekö oleellinen informaatio tiensä päättäjän ajatusmaailmaan ja mikä on reaktio.

4) Propagandateollisuus, aivopesu, sosiaalinen media, tajuntateollisuus.

Nämä ovat tämän päivän todellisuutta. Jotta terroristin sanoma menee läpi tarvitaan väyliä. Turunkin hyökkäyksessä media on monin tavoin heti paikalla. Poliitikot heti myös ja he hyötyvät yhtä lailla kuin terroristitkin saamastaan julkisuudesta. Vääristynyt tilanne, jota valtion tiedottajien olisi syytä tarkoin miettiä, sillä sodankäynti on muuttunut. Korpisodan sijasta kehitellään tarinoita puoleen ja toiseen. Poliitikkojen tulisi tässä tapauksessa olla mieluummin pidättyviä kuin hyökätä valokeilaan hyeenan lailla. Mutta poliitikkopa elää julkisuudesta, vaikka twiittailee aamuyöstä, jotta pysyy otsikoissa, asialla tai sisällöllä ei ole merkitystä, ainoastaan saavutetulla julkisuudella.

 

Lähteet:

 

 

Brittain, Victoria. 2017. ”Normalising torture”. Open Democracy. https://www.opendemocracy.net/en/normalising-torture/.

Connolly , Kate. ”Angela Merkel defends Germany’s refugee policy after attacks”. The Guardian. https://www.theguardian.com/world/2016/jul/28/merkel-rejects-calls-to-change-germanys-refugee-policy-after-attacks?CMP=Share_AndroidApp_Keep.

Guillou, Jan. 2017. ”Visst gjorde Sverige skillnad i kriget – vi  bidrog till katastrof”. Aftonbladet.

Metcalf, Stephen. 2017. ”Neoliberalism: the idea that swallowed the world”. The Guardian. https://www.blogger.com/u/1/blog/post/edit/4647670178129724026/2577943640198913282.

Moore, Jack. 2016. ”Smugglers Made $6 Billion From Refugee Crisis in 2015: Interpol”. Newsweek. https://www.newsweek.com/smugglers-made-6-billion-refugee-crisis-2015-interpol-461046.

Ranskan vaalit heinäkuu 2017

 

 Ranskan vaalit heinäkuu 2017

heinäkuu 2017

Ranskan vaaleissa voitti Emmanuel Macron, entinen pankkiiri ja presidentti Hollanden valtiovarainministeri. Tosin osallistuminen vaaleihin oli vaisua ja äärioikeisto sai kolmanneksen äänistä.

Macronilla on päämäränään joukko talouden uusliberaaleja uudistuksia sekä euroalueen tiivistysohjelma.

Saksa mitä ilmeisimmin ei tule vaihtamaan talouspolitiikkaansa pikää linjaa Ranskan pyynnöstä, mitä uudistukset edellyttäisivät .
Mitä ranskalaisille jää käteen nähdään viiden vuoden kuluttua v. 2022, kun on seuraavat presidentinvaalit.

Potsdam toukokuussa 2017

Potsdam toukokuussa 2017

 

 toukokuu 2017

Vappu ja Vapun tienoo Saksassa, Potsdamissa, Brandenburgin osavaltion pääkaupungissa, aivan Berliinin kyljessä. Ilma oli viileähkö, mutta Walborgia juhlittiin tutustumalla paikallisiin nähtävyyksiin. Berliiniin oli menossa 7000 poliisia täydennykseksi järjestystä valvomaan. Autobahn oli päivällä täynnään vihreitä minnoja eli sikäläisiä mustamaijoja, jotka ajoivat pääkaupunkia kohti. Uusnatsit myös riehuivat tahollaan, ilmeisesti myös täällä, omakohtainen kokemus, kun kuljimme poliisikujan halki kotihotelliin illalla. Fredrik Suuri lienee uusnatseille edelleen läheinen hahmo ja Potsdam likeisesti tähän hallitsijaan liittyy. Demokraattisen pinnan alla Saksassa elävät monenlaiset virtaukset. Se Suomessa otettakoon huomioon, mediassa tuo ei näy.

Potsdam, 1.5.2017 Näkymä rautatieasemalta kohti Filmimuseota. Babelsbergin filmikaupunki sijaitsee Potsdamissa.

Potsdam 1.5.2017, Love and hate.

Potsdam 1.5.2017 Kuvan rakennus Museum Barberini, valmistunut 2016.

Museum Barberini, Potsdam (linkki). Ehdottomasti kannattaa tässä museossa käydä. Näimme hienoa taidetta, joka lataa mieltä. Kuvia ei tekijänoikeukssäännösten vuoksi voi tässä julkaista.

Suomi 100-vuotta

huhtikuu 2017

 

 

Suomi 100-vuotta 2017

 

  Toteutettava talousmalli on yksi Suomen itsenäisyyden peruspilareista

 

Suomi rajautuu itsenäiseksi valtioksi paitsi kulttuurinsa, perinteensä ja kielensä kautta myös talouselämänsä, nykypäivänä sanottaisiiin toteutettavan talousmallin, kautta. 1980-luvulle asti täällä vallitsi uudellenjakava keynsiläinen pohjoismainen talousmalli. 

Muualla sitä kutsutaan yleensä sosialidemokraattiseksi malliksi, mitä se ei Suomessa puhtaasti ollut. Suomen malli oli monella osa-alueella huolimatta epäedullisesta alkuasetelmasta suurvaltojen välissä ja käydystä sisällissodasta jopa kehittyneempi (terveydenhuollon institutionaalinen malli, koulumalli ja  äänioikeuden laajeneminen naisiin ja varattomiin) kuin skandinaavinen serkkunsa, mutta ei varallisuuden uudelleenjakavuudessa sitä koskaan saavuttanut. 

Kansallisuusaate tuki kaikilla osa-alueilla Suomen itsenäisyyttä. Kominternin kauppaama globaali bolshevistinen työväenaate mureni suomalaisten mielissä useimmilta talvisodan taisteluihin. Pankkiiri ja privaattikapitalismin kannattaja J.K. Paasikivi kansallisti Enso-Gutzeitin valtionyhtiöksi kansallisuusaatteen takia saksalaisten joukkojen 1918 vielä ollessa maassa, jotta saksalaiset eivät saisi isompaa jalansijaa maassamme.

Pohjoismainen talousmalli jäi kylmän sodan aikana USA:n kapitalistisen ja Neuvostoliiton sosialistisen komentotalouden väliin. USA:n kapitalistinen malli oli kylmän sodan alkaessa New Dealin ja valtion rahoittamien ja johtamien sotaponnistusten vuoksi lähellä Pohjoismaista mallia, uudelleenjakavuutta lukuunottamatta, mitä siellä vielä yritettiin 1960-luvulla parantaa osana kansalaisoikeusliikkeen taistelua.

Äidinisä taisteli kolmessa sodassa Suomen itsenäisyyden puolesta. Isän eno oli vankilassa kätkettyään sodan jälkeen muiden päämajaupseerien kanssa aseita mahdollista sissisotaa varten ja toinen eno kuoli saatuaan talvisodassa räjähtävän luodin kaulaansa. Lopputulos eli kutakuinkin itsenäinen Suomi, oli minulle jälkeläisenä edullinen, kun vertaa Neuvosto-imperiumin valtapiiriin joutuneiden kohtaloon monessakin suhteessa.

Tänä päivänä naapurimaana on Venäjä, missä on vallalla jonkinlainen oligarkkinen FSB-johtoinen markkinatalous. Ruotsi siirtyi Göran Perssonin hallintokaudella vallinnutta sosialidemokraattista mallia muuttavaan new-labour-tyyppiseen talouteen. USA ja Britannia siirtyivät tatcher-reagan-uusliberalistiseen malliin, mikä oli myös Clintonin new-democrat ja Blairin ns. new-labour malli.

Suomi ja Ruotsi eivät siis talousmalleiltaan enää rajaudu yhtä selkeästi kuin kylmän sodan aikana, eivät Venäjään eivätkä USA:han, EU:n ja Saksan talousmallit ovat tässä rajoja hämärtämässä myös. Oleellista on, että talouden uudelleenjakavuus on kaikkialla koko ajan pienentynyt.

Venäjällä on pitkä perinne ruhtinaitten ja tsaarin vallasta neuvostobyrokraattien kautta oligarkiaan. Meille oli varmasti eduksi, että FSB voitti valtakamppailun muiden oligarkkien suhteen. Mikäli Venäjä olisi vajonnut länsimaiden raaka-ainevarastoksi olisi Suomi ehkä piankin tähän massaan sulautunut.

USA:n tuloerojen hyvin nopea, dramaattinen ja yhä kiihtyvä kasvu, varallisuuden keskittyminen 1%:lle väestöstä, voi siellä johtaa konfliktiin, mikäli seuraava pankkikriisi ei kehitystä lopeta lainsäädännön kautta. Kun toimeenpano-, tuomio-, lainsäädäntävalta  ja mediahegemonia on tällä hetkellä yksissä käsissä (Goldman-Sachs), voi vain panna kädet ristiin.

Venäjällä ja USA:ssa ei ole koettu uudelleenjakamista (siis tuloerojen tasaamista) perinteen mukaan tarpeelliseksi, muutokset ovat käyneet kriisiytymisten kautta. Isoissa maissa kehitys on tahmeaa, Neuvostoliittokin oli voimissaan 70-vuotta.

Suomi pienenä maana ei säily itsenäisenä, jos se ei selkeästi rajaudu naapureihinsa, erityisesti Saksaan ja Venäjään. Tämä koskee nykyään myös USA:ta joka mm. NATO:n kautta on naapurimme. Kulttuurihegemonia jo onkin USA:lla.

Talousmallinsa kautta Suomi voisi rajautua säilyttääkseen itsenäisyytensä ja legitiimin olemassaolonsa vielä toiset sata vuotta ja eteenkin päin. Kutsuttakoon sitä sitten miksi hyvänsä, sen olisi oltava uudelleenjakava, rahoituksen perustuttava progressiiviseen valtionverotukseen  ja valtionyhtiöissä, kuntien ja valtion omaisuudessa pitäisi olla ainakin kriittisen massan verran varallisuutta. Yksityinen bisnes pyörii sitten tämän infrastruktuurin vahvuuksien ansiosta. Pienellä maalla ei ole varaa syrjäyttää kansalaisiaan ja suosia pientä yläluokkaa. Osallisuus yhteiskuntaan syntyy progressiivisen verotuksen kautta.

Islanti totesi tämän vuonna 2008 ja kävi oman Tali-Ihantalan taistelunsa lähes koko muuta maailmaa vastaan selvittäessään pankkikriisinsä omintakeisesti, mutta voitokkaasti. Tämä vaati suurta rohkeutta, sillä esim. Britannian hallitus työväenpuolueen Gordon Brownin (Iceland´s leader slams Gordon Brown) johtamana asetti Islannin terroristilistalleen, Al-Qaidan ja Isisin seuraan jäädyttääkseen islantilaisten varoja Britanniassa.

Islannin presidentin Grimssonin toiminta (Iceland´s president: Let banks go bankrupt) vertautuu suomalaisten rohkeuteen Paasikiven Gutzeit-kaupoissa (1918) ja siihen kun Ryti ja Mannerheim saivat (1944) Hitlerin myöntämään elintärkeää apua kun samanaikaisesti Neuvostoliiton kanssa käytiin rauhanneuvotteluja.

Ståhlbergin presidentille perustuslaissaan antamat valtaoikeudet olisivat olleet nykytilanteessa ja tulevaisuutta ajatellen hyvä lisä suomalaiseen demokratiaan, harmi, että Kekkonen luonteensa mukaan käytti niitä henkilökohtaisen valtansa pönkittämiseen. Niinistö tosin edustaa hallituspuolueita ja toimii tietysti ideologiansa mukaan toteutetun kiristyspolitiikan takaajana. Suorassa presidentinvaalissa kansalla olisi periaatteessa mahdollista valita hallituksen linjan suhteen itsenäinen presidentti, mutta ilman valtaoikeuksia tällä ei ole suurta merkitystä.

Huolimatta EU:n jäsenyydestä Suomi voi päättää veropolitiikastaan ja talousmallistaan itsenäisesti. Kaivosyhtiöitä voidaan verottaa luonnonvarojemme käytöstä, jos niin sovitaan. Maamme voi tehdä verosopimuksia vapaasti muitten kanssa. Omasta rahayksiköstä ja keskuspankista voivat suomalaistet päättää. Jopa EU:n jäsenyydestä voidaan päättää uudestaan.

Jos ei rajata Suomea taloudellisesti Saksaan ja Venäjään, tulemme ennen pitkää tai nopeastikin sulautumaan jompaan kumpaan. Tällä hetkellä olemme sidoksissa monin tavoin Saksaan, mutta suomalaisten oligarkkien käyttäytyminen, joitain lukuunottamatta, osoittaisi kompassia itään päin. Tällainen kehitys on tänä päivänä mielestäni käynnissä. Valtion ja julkishallinnon yhtiöittöminen ja sitten näiden yhtiöiden ja omaisuuden myynti usein pilkkahintaan, on osa tätä kehitystä.  Privatisoivan ja eriarvoistavan talouspolitiikan noudattaminen johdattaa tähän, noudatti sitä sitten Suomen pääministerinä kuka tahansa.

Kysymys on perimmäisistä asioista, Suomen itsenäisyydestä.

Euro valuuttana näyttäisi sopivan meille tänä päivänä huonosti. EU-jäsenyys on tänä päivänä komplisoidumpi juttu. Jäsenyys tuntui turvalliselta vuonna 1995. Nykyään olen sitä mieltä, että meidän olisi kannattanut seurata Norjan linjaa.

Yhteiskuntamme on vahva, mutta ei selviä ilman ulkomaisia kumppaneita, joita etevällä ulkopolitiikan teolla saa. Siksi pitäisin Suomelle tänä päivänä parempana sellaista yhteistyökuviota suhteessa Euroopan Unioniin kuin nyt on NATO:n kanssa.

Jäsenenä EU:ssa emme pääse pienuutemme takia päättämään EU:n asioista mutta nyt  emme sitten enää omistakaan asioistamme. Poliitikoista tulee helposti EU:n politiikan legitimoijia suomalaisiin päin, puhumattakaan virkamiehistä.

Jos EU:ssa tulee 23.4.17  lisää sotkua Le Penin takia, huoli syvenee. Saksa on tällä hetkellä vakaasti demokraattinen maa, mutta jos Deutsche Bankin tilassa on vakavia vääristymiä vähän VW-Audin moottorihuijauksen tapaan, tilanne voi muuttua arvaamattomasti. Lisäksi Saksan talousoppi hyödyttää Saksaa, ei välttämättä meitä.