Eurooppa siirtyy uuteen vaiheeseen
Vaalit Italiassa 25.9.2022. Äärioikeiston kannatus on arviolta vankka. Giorgia Melonin puolue Italian veljet kerännee 30% äänistä. Yhdessä Salvinin ja Berlusconin puolueitten kanssa voi äänisaalis johtaa 60% kannatukseen ja mahdollisuuteen muttaa Italian perustuslakia. Meloni on kertonut ihailevansa Mussolinia ja tukeutuu myös Yhdysvaltojen republikaaneihin. Tämän povatun tulevan pääministerin neuvonantajiin kuulunee myös entinen pääministeri, Mario Draghi. Draghin yksi työnantaja, Goldman Sachs lienee siis jo veikannut pääministeriä ennen vaalihuoneistojen sulkeutumista.
Kehitys on vuonna 2022 ollut sama muuallakin: Ranskassa Le Pen on vahvasti kakkosena, Ruotsissa Åkessonin Ruotsidemokraatit maan toiseksi suurin puolue, Unkarissa Orban istuu parlamenttienemmistöllä vallassa ja Puola on myös kansallismielisen hallituksen otteessa. Parlamentaarisesti, vaaleilla valittuna. Lisäksi puolueet ovat verkostoituneet ja pitävät yhtä. Ulkopoliitisesti ollaan saatu apuja Putinilta ja Yhdysvaltojen republikaanit ovat myös edelleen Trumpin lumoissa. Vankkaa taustaa tukijoissa ja isoja rahoittajia siis on.
Sosialidemokraattien markkinaliberaaleiksi muututtuaan jättämä tyhjiö täyttyy nyt kuten aiemminkin äärioikeistolla, populistisilla, kansallismielisillä ja fasistisilla puolueilla ja aatteilla.
Pienen ihmisen turva, ammattiliitot ja työväenliike on poistettu tai ne ovat poistuneet omasta tahdostaan politiikan keskeisten vaikuttajien näyttämöltä. Hyvinvointivaltio muunnetaan nanny-state muotoon, missä tuetaan eliittiä ja ylempää keskiluokkaa verovaroin, verohelpotuksin ja räätälöidyin palveluin, taataan voitot ja korkotulot sijoittajille vaikka pankkituella. Keskiluokalta ja entiseltä työväenluokalta kerätään verot, voitot ja korot sekä korkojen korot samalla kun heidän hyvivointiyhteiskuntansa privatisoidaan ja näin tehdään voittoa tuottavaksi palvelujen heikentyessä tai kadotessa kokonaan. Vartijoita palkataan eliitin ja ylemmän keskiluokan turvaksi, asuinalueet eriytyvät ja muureja muurataan. Koulutus eriytetään. Globalisaation ja maahanmuuton väitetään samaan aikaan olevan hyve ja ainoa mahdollisuus pärjätä. Nykyinen noin 40 viimeisintä vuotta harjoitettu globalisaatio tarkoittaa lähinnä Yhdysvaltoja kotipaikkanaan pitävien finanssi- ja it-jättien harjoittamaa imperialismia, missä pelissä Yhdysvaltojen hallintokoneisto on vain yksi, mutta erittäin voimallinen työväline. Se, joka tarttuu suin päin tuon globalisatiovieheen koukkuun päätyy pikku hiljaa oligarkkien orjaksi.
Kukin suojautuu tavallaan. Jokaisella maailman valtiolla ja niiden kansalaisilla on omanlaisensa ratkaisu. Keinovalikoima on vanha tuttu: taistele, pakene tai esitä kuollutta, neljäs vaihtoehto on, ettei ymmärrä missä mennään, kunnes kaikki on viety: tuhkatkin pesästä. Suomi on ilmeisesti pitkälti noudattanut juuri neljättä vaihtoehtoa, on menty mukaan kuin sammakko, jota kiehutetaan lämmittäen pikku hiljaa, jolloin se ei lämpenemistä kykene havaitsemaan ennen kuin on liian myöhäistä. Tästä kantavat vastuuta ne, jotka ovat ymmärtäneet, mutta eivät ole kertoneet tai sitten ne, jotka ovat tukkineet toisinajattelijoidan suut, syystä jos toisesta.
Venäjän menestys sotilaallisesti Ukrainassa on onneksi ollut heikkoa, lyhyen tähtäimen tavoitteet eivät ilmeisesti toteudu. Ukrainaan hyökkäys aiheutti kuitenkin melko melko helposti avattavan reaktion, talouspakotteet ja Venäjän eristämisen, mikä johtaa myös EU:n vaikeuksiin. Venäjän pitkän tähtäimen tavoitteet taas ovat pitkälti yhteneväiset Yhdysvaltain republikaanien etujen kanssa kuten fosiilisista polttoaineista, energiabisneksestä yleensä ja sotateollisuudesta hyötyvät oligarkit globaalisti.
Venäjällä on kokemusta talouspakotteista selviämisestä. Kun Krimin valtauksen jälkeen elinatrvikkeet tulivat pakotelistalle, Venäjä alkoi niitä itse tuottaa. Nykyään se on maailman toiseksi suurin elintarvikkeiden viejä. Nyt uudessa tilanteessa Venäjän pitäisi luoda uudenlainen finanssitalous, mikä on irrrallaan Yhdysvaltojen dollarihegemoniasta. Luonnonvarojensa ja ydinaseen takia Venäjällä tällainen mahdollisuus vielä on.
Venäjä on vuosia tukenut äärioikeistoa eri puolilla. Nyt näyttävät nämä tavoitteet täyttyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti