Suomen idea edelleen kadoksissa
myös sosialidemokraateilta
Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli parasta, mitä hallinnollisesti ollaan 1900-luvulla saatu aikaan. Siinä oli omat virheensä, joita olisi voinut vähitellen karsia pois. Siitä on luovuttu ja tartuttu uusliberaliin maailmankuvaan, ihmiskuvaan ja ideologiaan. Vallankumous on ollut käynnissä pienen porukan koko puoluekenttään ajamana ohjelmana 1980-luvun lopulta asti. Nyt tulokset alkavat näkyä: Suomi on muutettu valtiosta suomi oy:ksi, jossa kaikki mahdollinen ja mahdoton on tuotteistettu ja joka siitä johtuen myös on kaupan (esim. luonnonvarat: kaivokset, jotka ovat ulkomaalaisomistuksessa eivätkä maksa veroa kuin nimellisesti). New Public Management - Yhdysvalloissa 1970-luvulla kehitetty julkishallinnon yksityistämisideologia - on kattavasti säädetty lainsäädäntöön. Ilman erityistä keskustelua esim. eduskunnassa, joka näin on luopunut suuresta osasta vallastaan. Valta on siirtynyt rahalle. Monopolit, jotka kannattaisi pitää julkisessa on joko myyty kuten sähkönsiirto Carunalle tai siirtymässä pikku hiljaa yksityiseksi kuten rautatiet tai terveydenhuolto.
Kun sääntökokoelma on näin muutettu, ovat muuttuneet myös kirjanpidon säännöt. Näin laadittu kirjanpito toimii kehysbudjetoinnin raamissa ja tuottaa halutunkaltaista tietoa. Esim. miten tuottavat hyvinvointialueet voittoa. Tavoitteena on taloudellinen kannattavuus tällä laskukaavalla. Tämä on yhtä vedenpitävä kirjanpitomenetelmä kuin Neuvostoliiton ns. suunnitelmatalous. Kansa maksaa viulut, pieni vähemmistö kerää voitot, usein jossain isossa sijoittajamaassa, joiden investointeja omat hallitusherrat odottavat vesi kielellä. Järjetöntä, jos valtio olemme ME - kansalaiset - mutta loogista, jos on suomi oy, jota omistetaan kautta maapallon Moskovasta Washingtoniin ja ties missä. He voittavat ja arvatenkin maksavat välistä, sillä korruptio on uusliberalismin yksi syy ja seuraus.
Toiminnan päämäärissä on tapahtunut käsittämätön muutos: enää ei hoideta ongelmia eli ihmisten tarpeista ei huolehdita, vaan kerätään rahaa. Rahan keräys on myös progressiivisesta verotuksesta muutettu erilaisten yritysten voitoiksi. Tästä johtuu esim. terveydenhoitouudistuksen pieleen meno. Päämäärä on väärä. Kansalaisen näkökulmasta terveydenhuolto ei tule korjautumaan, ennen kuin päämäärä muutetaan. Se ei ole näköpiirissä. Verotuksen muuttumista yritysvoitoiksi ei laajalti ymmärretä. Talousoppineiten keskuudessa ei suvaita toisinajattelijoita, joten tieto pimitetään kansalaisilta. Tämä vertautuu Semmelweissin kohteluun kollegoiden taholta hänen keksittyään lapsivuodekuolemiin tehokkaan hoidon: kädet pitää lääkärin pestä tultuaan ruumishuoneelta synnytyshuoneeseen. Tätä eivät lääkärikollegat voineet sietää ja Semmelweiss ajettiin eristyksiin. Suomessa savustetaan toisinajatteleva talousteoreetikko ulos akatemiasta.
Uusliberaaliin ideologiaan kuuluu, että pikkuvaltiot luopuvat itsenäisyydestään. Suomi on tässä ollut mallioppilas ja kaikissa pöydissä, ei päättämässä, mutta muutama poliitikko on saanut ns. ilmaiset ateriat Brysselissä, Davosissa ja myös kotimaassa.
Tämän kaiken on voinut jotenkin hyväksyä kansallisen turva-ajatuksen vuoksi: ehkä meille on parempi olla osana isompaa ja vahvaa joukkoa, kun olemme rajamaa. Nyt turvallisuusnäkökohta on myös romahtanut ei vielä täysin, mutta isosti. Tällä hetkellä sitä avittaa myös kansalaisyhteiskunnan tietoinen romauttaminen tänä päivänä kokoomuksen ja perussuomalaisten toimesta. Muilla puolueilla ei ole paljon puhtaammat jauhot pussissa, valitetavasti. Poliitikoista suurin osa ei välitä, vaikka valtiolaiva uppoaisi, kunhan saa itse matkustaa ykkösluokassa. Taloudellinen eliitti ei ilmeisesti ole enää mukana Suomen valtiossa, vaan ainoastan pörssiosakkaana suomi oy:ssä. Tietyn tulotason omaava voi liikkua vapaasti maailman markkinoilla ja asustaa missä lystää, Wahlroos esimerkkinä, Suomi ei merkitse heille jotain erityistä, ei johonkin kiinteistöön liittyvää omistussuhdetta enempää. 1990-luvun alussa tapahtunut pankkikriisin aiheuttama korruptio on juurtunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Valitettavasti.
Seuraava taulukko on Heikki Patomäen kirjasta "Uusliberalismi Suomessa" vuodelta 2007. Tietoa on ollut saatavilla uusliberalismista jo 1970-luvulta asti, muissa maissa toteutetut uudistukset ja niiden seuraukset ovat olleet saatavilla. Olen saanut ymmärryksen, että esim. professori Juho Saarella on käsitys, että seuraukset pitäisi arvioida vasta kun uudistukset on tehty, koska joka maassa uudistus on omanlaisensa. Ad hoc tutkimus on mielestäni väärä käytännön politiikan kannalta. Ensin pitäisi tiedostaa ulkomailla tapahtuneet muutokset yhteiskunnassa ja arvoida, onko tässä järkeä meidän kannaltamme, esim. hyvä selvitys Ruotsin terveydenhuollon uudistuksesta, jota meillä on jäljitelty, on olemassa prof. Göran Dahlgreniltä netissä vapaasti saatavana. Näin ei ole Suomessa puolueettomasti tehty, vaan on kuunneltu yksipuolisesti tietyn suunnan konsultteja. Tässä esim. norjalaiset ja islantilaiset ovat olleet itsenäisempiä, on käytetty omaa harkintaa. Sosialidemokraattien soisin tutustuvan alla olevaan taulukkoon, sosialidemokraateissa on ollut 1980-luvulta vahva blairilainen uusliberaali siipi, joka edustaa ja on toteuttanut uusliberaalia mallia. Onko se sosialidemokraattisen puolueen ihanne edelleen 2026 ja eteenpäin vai olisiko aika itsetutkiskeluun?
