Lojalistit, opportunistit, perässähiihtäjät

 

 

 

 

Lojalismin, opportunismin ja perässähiihtämisen suhde poliittisessa kontekstissa

 

Poliittinen toiminta kytkeytyy usein yksilön suhteeseen valtaan, ideologioihin ja ryhmäidentiteetteihin. Tässä tarkastellaan kolmea keskeistä käsitettä – lojalismia, opportunismia ja perässähiihtämistä – ja niiden keskinäisiä suhteita poliittisessa kontekstissa. Lisäksi analyysiä syvennetään Hannah Arendtin moraalifilosofian näkökulmasta.

 

Lojalismi politiikassa

Lojalismi viittaa yksilön vakaaseen uskollisuuteen ryhmää, johtajaa tai ideologiaa kohtaan. Poliittisessa kontekstissa lojalisti pysyy johdonmukaisesti uskollisena valitsemalleen kannalle, usein myös tilanteissa, joissa tämä uskollisuus ei tuota henkilökohtaista hyötyä (Wikipedia, 2024). Lojalismin voidaan nähdä perustuvan vakaumukseen ja periaatteellisuuteen, mutta se voi myös johtaa sokeaan seuraamiseen, mikäli kriittinen ajattelu jää taka-alalle (Ala-Lahti, 2018).

 

Opportunismi politiikassa

Opportunismi tarkoittaa toimintaa, jossa yksilö hyödyntää tilanteita omaksi edukseen ilman pysyvää sitoutumista arvoihin tai periaatteisiin. Poliittisessa elämässä opportunisti voi vaihtaa puoluetta tai mielipidettä saavuttaakseen valtaa tai suosiota (Wikipedia, 2024). Opportunismi nähdään usein negatiivisena, mutta se voi myös ilmentää sopeutumiskykyä ja strategista ajattelua (Tajukangas, 2025).

 

Perässähiihtäminen poliittisena ilmiönä

Perässähiihtäminen viittaa passiiviseen seuraamiseen ilman omaa aloitetta tai kriittistä ajattelua. Se voi ilmetä sekä lojalistin että opportunistin toiminnassa eri motiivein: lojalisti seuraa vakaumuksesta, opportunisti strategiasta (Pulkkinen, 2025). Perässähiihtäjä ei välttämättä ole tietoinen toiminnastaan, vaan mukautuu vallitsevaan linjaan välttääkseen riskejä tai vastuuta.

 

Hannah Arendtin moraalifilosofinen näkökulma

Hannah Arendt (1963; 1978) tarkasteli moraalista vastuuta erityisesti totalitarismin kontekstissa. Hänen käsitteensä 'pahuuden arkipäiväisyys' (die Banalität des Bösen) viittaa siihen, kuinka yksilöt voivat osallistua epäeettisiin tekoihin ilman tietoista pahantahtoisuutta, pelkästään ajattelemattomuuden seurauksena. Arendtin mukaan kyvyttömyys (tai opetettu toimintamalli, kuten sotilaskoulutuksessa) itsenäiseen ajatteluun ja arvostelukykyyn mahdollistaa sokean tottelevaisuuden ja vastuuttomuuden (Martín Ciriero, 2024). Tämä ajattelu tuo esiin, kuinka lojalismi voi muuttua perässähiihtämiseksi ja kuinka opportunismi voi naamioitua näennäiseksi lojaaliudeksi, mikäli yksilö ei käytä omaa moraalista harkintaansa. Voi myös olla mahdollista, ettei moraaliselle harkinnalle anneta tilaa uskonnollisista tai kulttuurisista syistä tai se tukahdutetaan henkisellä, taloudellisella tai fyysisellä väkivallalla.

 

Johtopäätökset

Lojalismin, opportunismin ja perässähiihtämisen välinen suhde on monisyinen. Vaikka lojalismi perustuu periaatteisiin ja opportunismi hyötyyn, molemmat voivat johtaa passiiviseen seuraamiseen. Hannah Arendtin moraalifilosofia korostaa ajattelun ja arvostelukyvyn merkitystä yksilön vastuullisessa toiminnassa, mutta ei riittävästi ota huomioon ulkoisia olosuhteita. Poliittisessa kontekstissa tämä tarkoittaa, että yksilön tulee kyetä kriittiseen pohdintaan ja moraaliseen arviointiin, jotta hän ei sorru ajattelemattomuuteen tai vastuuttomaan mukautumiseen. Yksilön on toki ensisjaisesti pysyttävä hengissä ja toimintakykyisenä, mikäli aikoo olla kyvykkäässä oppositiossa, toisinajattelulla on inhimilliset rajansa, mitä Arendt ei kirjoituksissaan hyväksy tai tunnusta.

 

Lähteet

Ala-Lahti, M. (2018). *Poliittinen lojalismi ja kriittinen ajattelu*. Politiikan tutkimuksen aikakauslehti, 20(2), 45–58.

Martín Ciriero, L. (2024). Hannah Arendt’s conception of responsibility. *Blog of the APA*. https://blog.apaonline.org/2024/09/02/hannah-arendts-conception-of-responsibility/

Pulkkinen, T. (2025). *Ajattelemattomuus ja vastuu: Arendtin moraalifilosofia totalitarismin aikakaudella*. Helsinki: Gaudeamus.

Tajukangas, J. (2025). *Opportunismi ja poliittinen strategia*. Tampere: Vastapaino.

Wikipedia. (2024). *Opportunismi*. https://fi.wikipedia.org/wiki/Opportunismi

Wikipedia. (2024). *Lojalismi*. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lojalismi

suzerainty

 

SUZERAINTY 

 

 Hauska englannin kielen sana, mihin törmäsin päivän lukuretkelläni. Hankala muistaa, mutta helpottui, kun muistisääntöön lisäsin Suzanne - pressa - suometus. Oikeastaan sanan Finlandisierung voi englanniksi kääntää suzerainty, tosin Kekkonen osasi tehdä Suomelle tilaa hengittää ylivertaisilla taidoillaan, Suomi jopa hyötyi hankalasta geopoliittisesta asemastaan. Suzerainty on parempi termi kuin supremacy, jolla on jo varaus muualla ja laajempi käsitteellisesti kuin domination. Lienee jo selvää, että kyse on ylivallasta, epäsuorasta hallinnasta. Tällaista on sovellettu muodollisesti itsenäisiin valtioihin, joilla on oma hallitus, eliitti ja hallintokoneisto, mutta kyseinen valtio on joutunut vallankäytön kohteeksi epäsuorasti, puolustuspolitiikassaan, taloudellisesti tai ulkopolitiikassaan.

 

 

Copilot esittelee käsitteen seuraavasti: Suzerainty tarkoittaa tilannetta, jossa yksi valtio tai hallitsija (suzerain) hallitsee toista aluetta tai valtiota (vasalli), mutta antaa sille jonkin verran itsehallintoa. Suzerainty ei ole täysi alistussuhde kuten kolonialismi tai imperiumi, vaan enemmänkin epätasapainoinen liittosuhde, jossa suzerainilla on ylin valta erityisesti ulkopolitiikassa, mutta vasalli voi hoitaa sisäisiä asioitaan itsenäisesti. 

 

Ja jatkaa nykyään voimassa olevia suzerain-suhteista: 

---

🔹 1. Bhutan ja Intia

• Suhde: Intia hoitaa Bhutanin puolustuksen, ulkopolitiikan ja asehankinnat, mutta Bhutanilla on sisäistä autonomiaa.
• Suzerainty-elementti: Intia toimii suzerainin tavoin, vaikka suhde perustuu virallisiin sopimuksiin eikä pakkoon 
  1
  .

---

🔹 2. Kiina ja Hongkong / Macao

• Suhde: "Yksi maa, kaksi järjestelmää" -periaate antaa Hongkongille ja Macaolle laajaa autonomiaa, mutta Kiina hallitsee ulkopolitiikkaa ja turvallisuutta.
• Suzerainty-elementti: Kiinan asema muistuttaa suzerainia, vaikka kyseessä on virallisesti suvereniteettiin perustuva järjestely.

---

🔹 3. Venäjä ja sen vaikutusalue (esim. Valko-Venäjä, Abhasia, Etelä-Ossetia)

• Suhde: Venäjä tukee näitä alueita taloudellisesti ja sotilaallisesti, ja vaikuttaa niiden ulkopolitiikkaan.
• Suzerainty-elementti: Vaikka alueet voivat olla muodollisesti itsenäisiä tai autonomisia, Venäjän vaikutus muistuttaa suzerainin roolia.

---

🔹 4. Kiinan historiallinen suzerainty Tiibetiin

• Simlan sopimus (1914): Kiina tunnusti Tiibetin autonomian mutta säilytti suzerainty-aseman 
  2
  .
• Nykytilanne: Kiina liitti Tiibetin virallisesti itseensä 1950-luvulla, mutta historiallinen suzerainty-ajattelu vaikuttaa edelleen Kiinan aluepolitiikkaan 
  3
  .

---

🔹 5. Kansainväliset järjestöt ja suvereniteetti

• Esimerkki: EU:n jäsenmaat ovat suvereeneja, mutta luovuttavat osan päätöksenteosta EU:lle.
• Suzerainty-elementti?: Ei suoraan suzerainty, mutta muistuttaa funktionaalista vallan jakamista, jossa osa päätöksistä tehdään "ylemmällä tasolla".

---

🧭 Vaikutus kansainväliseen politiikkaan

• Diplomatia: Suzerainty tarjoaa mallin epäsymmetrisille suhteille ilman suoraa kolonisaatiota.
• Kansainvälinen oikeus: Suzerainty ei ole virallinen käsite, mutta se kuvaa de facto -tilanteita, joissa valtio ei ole täysin itsenäinen.
• Geopoliittinen realismi: Suzerainty-ajattelu elää käytännössä, vaikka se ei ole osa virallista kansainvälistä järjestelmää.

 

Suzerainty voidaan ymmärtää epäsuorana vaikuttamisena, erityisesti tilanteissa, joissa yksi valtio tai toimija ei hallitse toista suoraan, mutta ohjaa sen toimintaa tietyillä alueilla – usein ulkopolitiikassa, puolustuksessa tai taloudessa. Tässä on, miten suzerainty-tyyppinen epäsuora vaikuttaminen toimii:

---

🔍 1. Ulkopoliittinen kontrolli

Suzerain voi rajoittaa vasallin mahdollisuuksia solmia kansainvälisiä sopimuksia tai liittoutua muiden valtioiden kanssa.

Esimerkki: Bhutan ei voi solmia ulkopoliittisia sopimuksia ilman Intian hyväksyntää.

---

🛡️ 2. Puolustuksen hallinta

Suzerain voi tarjota tai määrätä puolustuksellisia ratkaisuja, kuten sotilaallista suojaa tai tukikohtia, mutta vasalli ei voi itse päättää omasta puolustuksestaan.

Esimerkki: Venäjä ylläpitää joukkoja Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, vaikka ne ovat nimellisesti itsenäisiä.

---

💰 3. Taloudellinen riippuvuus

Suzerain voi vaikuttaa vasallin talouteen esimerkiksi:

• tukemalla budjettia
• ohjaamalla investointeja
• säätelemällä kauppasuhteita

Esimerkki: EU:n jäsenmaat saavat rahoitusta ja ohjausta, mutta luopuvat osasta taloudellista päätösvaltaa.

---

🏛️ 4. Institutionaalinen ohjaus

Suzerain voi vaikuttaa vasallin lainsäädäntöön, hallintoon tai oikeusjärjestelmään epäsuorasti:

• neuvonantajien kautta
• sopimusten ehtojen kautta
• kansainvälisten järjestöjen kautta

Esimerkki: Kansainväliset rahoituslaitokset (IMF, Maailmanpankki) voivat asettaa ehtoja lainoille, jotka vaikuttavat valtioiden sisäpolitiikkaan.

---

🧠 5. Kulttuurinen ja ideologinen vaikutus

Suzerain voi vaikuttaa vasallin koulutukseen, mediaan tai kulttuuriin:

• levittämällä omaa ideologiaansa
• tukemalla kulttuurivaihtoa
• rajoittamalla vaihtoehtoisia näkemyksiä

Esimerkki: Kiinan vaikutus Hongkongin koulutusjärjestelmään ja mediakenttään.

---

🧭 Yhteenveto: Suzerainty epäsuorana vaikuttamisena

Suzerainty ei ole suoraa hallintaa, vaan strateginen vallankäyttö, jossa suzerain:

• ei hallitse kaikkea, mutta
• ohjaa kriittisiä osa-alueita, jotka määrittävät vasallin kansainvälisen aseman ja toimintavapauden.

---

Mielestäni Länsi-Eurooppa jäi toisen maailmansodan perintönä suzerain-suhteeseen Yhdysvaltoihin, ulkopuolelle jäivät ns. puolueettomat maat, joista Suomella siis oli suzerain-suhde Neuvostoliittoon. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Yhdysvallat unelmoi suzerain-suhteesta Venäjään, mutta sai pikku hiljaa rukkaset, KGB-FSB ja isänmaallisuus yhdistettynä uusomistuskuvioihin kuuluivatkin Venäjän shakkilaudan pitkän pelin strategiaan, yllätyksenä arroganteille lännenmiehille. Vaikka musikalla ei ole kopeekan arvoa, on historian tarinoilla ja venäläisellä hengellä ihmeitä tekevä yhtenäisyyden luoja, korruptiosta, terrorista ja huonosta kohtelusta huolimatta. Vahva kulttuurinen identiteetti pitää maan kasassa, mutta myös babuska-verkostot ja kotikutoinen sosiaalitoimi, kaveria autetaan tai käräytetään miten nyt mielialoista riippuu. Yhdysvallat siis on yhä suvereeni suzeraintyn feodaaliherra maailmassa eurooppalaisten näkövinkkelistä.

Suomi on pikku hiljaa 1980-luvulta luovuttanut suvereniteettiään länteen. Liikkumavara on kutistunut. Länsi-itä -dimensio ei ole käsitteenä hirveän looginen jako, mutta tällä hetkellä Ukrainan sota vetää rajan, vaikka se on osin keinotekoinen. Yksi osa todellisuutta on oligarkkien maailmanlaajuinen yhteys. 

SÄÄSTÄMINEN

 

SÄÄSTÄMINEN 

 

Tosiasioita :

 1. SOTE säästöjä liukuhihnalta

 2.  Hallitus ottaa enemmän lainaa kuin mikään aikaisempi

 

Mitä tapahtuu?

1. SOTE aiheuttaa julkisen terveydenhuollon rapautumisen - hoito ja varsinkin hoiva siirtyy digiin ym. säästötoimiin ja taso laskee, tehokkuus keskittyy voittomarginaalien kasvattamiseen - ei varsinaiseen terveydenhuollon tehtävään, joitten tehokkuus kansalaisten näkökulmasta romahtaa. Rahaa kuluu enemmän nimenomaan liikevoittoihin joka tasolla, joka sopimuskumppanin kanssa ja sopimusten vahtimiseen.

2. Suomi velkaantuu, mikä lisää hallituksen vaatimuksia velkaantumisen pienentämiseen - "ei olla säästetty riittävästi" ja joskus tulevaisuuden sukupolvet sitten kiittävät, kun nyt "kiristettiin vyötä" ja he saavat elää persu-kokoomusparatiisissa. Tulee kommunistinen ihanneyhteiskunnan utopia mieleen. Yhtä valhetta.

 

OLE TARKKANA:

1. JOKAINEN SÄÄSTÖ JULKISELTA = YKSITYISTÄMISEN EDISTÄMISTÄ, LUE LEHTEÄ NÄIN: SÄÄSTÖ = YKSITYISTÄMINEN, myös julkinen on jo suurelta osin yhtiöitetty, mikä on väärin, tekee siitä yksityisenkaltaisen tavoitteiltaan ja moraaliltaan.

2. Miksi yksityinen sitten on parempi? Ei olekaan.  Täysin yksityistetyssä järjestelmässä joka taso, jokainen sopimuskumppani maksimoi voittonsa, keinolla millä hyvänsä. Toiminta eli itse työ on kakkosjuttu. Varsinkin kansanterveys on poissa laskuista. Säästämisellä ja potilaan, jota kutsutaan asiakkaaksi, nylkemisellä ei ole loppua. Säästäminen jatkuu ikuisesti, ellei tavoitteita muuteta, ellei asenteita ja järjestelmää korjata. Yhdysvalloissa järjestelmä porskuttaa hyvin: se on tutkitusti kallein, eriarvoistavin ja tehottomin terveydenhuollon järjestelmä, kymmenet miljoonat jäävät kokonaan sen ulkopuolelle.

MITÄ HALUAMME? ALUEVAALIT JO OSOITTIVAT, ETTÄ MUUTOKSEN TAVOITTEISIIN JA ASENTEISIIN. 

 

 

 

 

 

Vappuna 2025

 

Profetia uusliberalismista ja sen vaikutuksista

40 vuotta sitten, juuri kun uusliberaali vallankumous oli alkamassa 

(Thatcher, Reagan ja New Labour, New Democrat)

 

Olof Palme Västeråsissa 1985:

 

 

 

 

Yksityistetyt toiminnot asettavat tavoitteet uudella tavalla: voitto on ns. markkinoilla ensisjainen tavoite, varsinainen toiminta, kuten Palme mainitsee tässä lasten päivähoidon, on toissijainen.

 Julkista toimintaa pitäisi olla alalla eniten, pieni osa voisi olla yksityistä, moninaisuuden ylläpitämiseksi. Tämä koskee lähes kaikke julkishallinnon alaista tuotantoa. Terveydenhuoltoa, teitten ylläpitoa, armeijaa, poliisia, kolutointa, rautateitä jne. Usein alat ovat myös huoltovarmuuden ja kriisinhallinnan sekä toimintavarmuuden kannalta parasta hoitaa ilman yksityistä voitontavoittelua. Voitontavoittelu ei tehosta itse toimintaa tai kokonaistaloudellisuutta vaan rahastusta joka portaalta. Tässä yksityinen "markkinavoima" toimii kuin venäläinen korruptio: toiminnan joka vaiheessa pyritään nappaamaan mahdollisimman suuri siivu omaan taskuun, itse toiminnasta tai laaudsta viis.

Kuusi kuukautta Palmen puheesta Västeråsissa oli hän kuollut, murhattu. Uusliberaaleilla on kovat piipussa.

OLENKO ÄÄRIVASEMMISTOLAINEN?

 

Olenko äärivasemmalla?

Olen aina kannattanut hyvinvointivaltiota, jossa yksilöllä on hyvä olla ja jokaiselle on elämässä vaihtoehtoja. Yhteiskuntaa, jossa rikkaat ja köyhät voivat elää samassa maailmassa ilman erottavia muureja ja piikkilanka-aitoja. Missä kannattaa työskennellä yhteiskunnan ja sen yhteisen hyvän, jota hallitus tasapuolisesti kansalaisille jakaa, puolesta. 

40 vuotta siten oli mahdollista olla kokoomuslainen ja ajatella noin. Sosialidemokraateille täystyöllisyys ja sosiaaliturva oli itsestään selvä asia. Keskustalainen sosiaali- ja terveysministeri erosi, kun Ahon hallitus päätti ottaa käyttöön terveyskeskusmaksut.

Nykyään kaikkea tätä, aiemmin ihan normaalia sosialidemokratiaa, kutsutaan äärivasemmistolaisuudeksi. Leikkauspolitiikka, valtion velan pienentäminen, isotuloisten veronalennukset, pörssikurssit, kaiken normaalin infrastruktuurin yksityistäminen ja heikentäminen, säästäminen on mantraa, joka kuuluu uusliberaalin markkinatalouden toteuttamiseen. Se suosii liikepankkeja, kasinotaloutta ja oligarkkeja. Voitonteko on pääasia. Ennen hoidettiin asioita kuntoon, jos jotain oli pielessä, nyt hoidetaan budjettia.

Maailma on saastutettu neoklassisella taloustieteellä, joka ei vastaa kokemusmaailman todellisuutta, vaan elää teorian elämää ilman todellisuuspohjaa. Sitä opetetaan, levitetään ja käytetään ainoastaan, koska se jakaa varallisuuden koko ajan eriarvoisemmin ja siitä on tullut itseään tukeva kehä. Koulutuksen, median, politiikan ja ajatushautomoitten yksityistäjät ja rahoittajat saavat kierteen aikaan.

Ongelmallista on, että oppi on kirjattu mm. Saksan perustuslakiin, Ruotsin lainsäädäntöön ja EU:n Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksiin. Washingtonin ja Brysselin konsensuksiin. Politiikassa hoetaan, ettei vaihtoehtoja ole, mikä on vale. 

Mielipiteeni ovat edelleen samat kuin ennen, mutta huomaan siirtyneeni äärivasemmalle. Eipäs. Siirtyjiä ovatkin puolueet, jotka ovat nykyään kaikki äärioikealla. En ole bolshevikki, enkä äärivasemmalla vaan ihminen, jonka mielestä nykymeno leikkauksineen on väärin. Kaikkeen, mitä halutaan tehdä on valtiolla varaa.

Sattumaa ei ole, että suomalaiset äänestivät eurovaaleissa Li Anderssonia yli puoluerajojen.

Kirjoituksen innoittaja prof. Richard Murphy alla youtube-videossa, kannattaa katsoa.